Tukahdutettu media
Tarkastellessaan valtmedia niin Ylessä kuin lehdistössä ei voi olla huolestumatta. Kaikkialla huomaa, että valtamedian ensisijainen tarve on saada vastaanottajan huomio itselleen. Vastaanottajalta ei edellytetä mitään. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että hänet vain houkutellaan viihteen keinoilla mukaan ”muka” yhteiskunnalliseen keskusteluun.Mitään todellista vallan vahtimista tai yhteiskunnallista näkemystä ; puhumattkaan kritiikistä, ei
ei huomioida. Lahdessa nimenomaan Etelä-Suomen Sanomat käyttää tätä tietoisesti hyväkseen. Asioiden hurskasteluun käytetään samoja viihteen keinoja, joita muukin media käyttää: helppo rytmi, itseisarvoinen näennäisliike, läheisyys ja siveistelevä dramatiikka. Kriittiset puheenvuorot karsitaan tehokaasti ja politiikkaan suhtaudutaan lapsenomaisesti ”yhteisten asioiden” hoitamisena.Tällainen valikoiva demokratia rajaa ja jättää ulkopuolelle sellaisia näkökulmia, joita ei haluta tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Valtamedia tarjoaa sitä, mitä ihmiset muka haluavat? Oikein! Tämän mahdollistavat mainostajat. Maksalaatikon hinta ja kylätoimittajan huoli lapsen lähikoulusta ovat tärkeitä asioita, mutta eivät niin tärkeitä asioita kuin se, miten Suomessa kierretään veroja hallintarekisterin suojassa 850 miljoonaa. Näistä valtamedia vaikenee, koska julkista kritiikkiä media ei siedä muualla kuin itsessään. Se yrittää piilottaa mediakririikin erikoisjulkaisuihinsa ja
valikoi palautteita.
Yksityisrahoitteinen media voi tietysti määrittää tehtävänsä niin kuin haluaa, mutta Yle ei voi tehdä näin. Uskottavan kritiikin perusehtoja on se, etteivät kritiikin esittäjä ja kohde edusta samaa tahoa.”Pressikubissa” mediassa työskentelevät ihmiset puivat Taustapeili- tyyppisessä ohjelmassa muka mediakriittisesti tapahtumia. Oikeasti ohjelmassa ei synny muuta lisäarvoa kuin rupatteluviihdettä ja esiintyjien entisestäänkin nokkavaa omanarvontunnon pönkittämistä.
Aikanaan kiinnostava Ylen ohjelma ”Maailma sanoja vankina” lopetettiin eikä mitään dramaatista tapahtunut. Johtavan paikallislehden on helpo luoda johonkin asiaan näennäiskriittisyyttä ja sallia keskustelua. Tärkeätä on vain huolehtia siitä, että todellista mediakriittistä keskustelua ei vain pääse syntymään. Valtamedialle on ominaista mukavuudenhalu ja miellyttäminen. Valtalehti tarjoilee ”pikku kivaa kaikille” ja määrittää itse missä ja miten se sietää julkista kritiikkiä. Juuri siksi tarvitaan ilmaisjakelulehtiä kertomaan ihmisille asioiden taustoja peittelemättä; ilman ennakkosensuuria.
jussi.melanen@phnet.fi