Lukutaidottomat selfiekepit keskuudessamme

Lomalla ”Taikuissa” minulle yritettiin kaupata käteen sijoitettava selfiekeppi. Se meni jo pahasti yli hilseeni, sillä erilaisia nettilehtiä skrollaamalla olen oppinut tunnistamaan ihmisiä joiden pääasiallinen tehtävä netissä tuntuu olevan digitaalinen kuvamasturbointi.

Tänä vuonna vietetään Kirjan vuotta, mutta Tanu Tavallista se kummastuttaa ja hämmästyttää! Kenelläkään ei tunnu olevan lukemiseen aikaa, sillä naamakirjan statuksen päivitykset tai ylisuuresta omasta perseestä otetut juhlakuvat vievät vuorokaudesta 12 tuntia ja toinen mokoma kuluu viihde-elektroniikan kuuntelemiseen korvanapeista. Tietokonepelien ja välkkyvän sälän räpläämiseen menee nykynuorelta niin paljon aikaa, että tunnen monia 12-vuotiaita poikia, jotka eivät ole lukeneet yhtään ihan aitoa kirjaa elämässään; sarjakuvia ei vielä lasketa lyriikkaan.

Suomalaiset siis lukevat yhä vähemmän, mutta ne jotka lukevat paljon ( siis lahjakkaat tytöt) lukevat yhä enemmän. Tämä on samanlaista faktaa, kuin se, että akateemiset pääkaupunkiseudun naiset täyttävät teatterin lehtereistä suurimman osan. Peruskoulun lopettavista pojista joka kahdeksas ei osaa kunnolla lukea. Tämän pitäisi antaa jonkinlaisia signaaleja päättäjille kuinka vakavasta asiasta on kysymys.

Uuslukutaidottomuus on keskuudessamme kuin täi. Se voi hyvin, koska lukemiseen vaadittavaa keskittymiskykyä ei nykynuorilta juuri löydy. Hyvän kirjan lukeminen edistää monia asioita. Tärkein on myötäelämisen kyvyn lisääntyminen ja maailman tajuaminen kirjailijan välittämänä kokonaisuutena ja eräänlaisena tunneryöppynä. Jopa oma näkökulma saattaa muuttua toiseksi ja todellisen pahan ja hyvän välinen kontrasti saattaa auttaa tajuamaan meitä itseämmekin paremmin; rakkaudesta puhumattakaan.

Lukemisessa ei tarvitse olla suurista kasvattavista taidekokemusten hankkimisista, vaan itsensä kehittämisestä tuntevana ihmisenä. Äidinkielen hyvä taitaminen auttaa kaikkialla muissakin oppiaineissa.

Arkipäivän koettelemuksissa on tapahtunut monesti, että yksinkertaisenkin lomakkeen täyttäminen on joillekin liian monimutkainen toimenpide, sillä luetun ymmärtäminen on vaikeaa. Jotkut pojat kiroilevat katsoessaan televisiota, sillä ulkomaista puhetta sisältävien elokuvien katseleminen on työlästä, kun ei ehdi lukea tekstitystä. Yliopistoon ei näillä puolikielillä ole mitään jakoa ja jo lukiossa on vaikeaa.

Minulle hyvä kirja on raamattu, tie, totuus ja elämä. On uskomaton matka ja elämys hypätä toisen nahkoihin ja uida hänen kanssaan mielen myrskyissä tai suvannoissa. Miettiä vaikkapa, miten itse kirjoittaisin saman kokemuksen. Moni kaverini onkin pirullisesti vihjaillutkin, milloin oma Apostolien tekosi ilmestyy, mutta onhan tässä vielä aikaa!

Nyt aikamatkaillaan scifi-genressä. Fyysikko Hannu Rajaniemen trilogia: Kvanttivaras, Kausaalienkeli ja Fraktaaliruhtinas vie niin kauas, että pelottaa!

Juhani Melanen

Ken tahtoo käydä Herran askelissa?

Mitä kaikkea tarvitaan, kun ollaan matkalla? Ainakin hyvät eväät, riittävästi ruokaa ja juotavaa, ettei nälkä ja jano yllätä kesken matkan. Usein varaan itselleni matkan ajaksi hyvää lukemista. Mukanani kulkee myös joku soittopeli, jolla voin kuunnella lempimusiikkiani. Kaikkein mukavimmin matka taittuu yhdessä jonkun kanssa. Kun on juttuseuraa, ajan kulua ei huomaa ja matka taittuu nopeammin.

Jeesus joutui elämänsä aikana matkustamaan paljon. Ehkä hänelläkin oli mukanaan hyvät matkaeväät ja varusteet matkantekoa varten. Mukana matkalla kulki opetuslapsia, Jeesuksen ystäviä ja lähimpiä. Jeesuksella oli aina mukana matkaseuraa, eikä hänen tarvinnut tehdä matkaa yksin.

Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkoi matkan raskain osa. Sillä matkalla Jeesus oli yksin. Edessä olevan kuoleman, tuskan ja pelon keskellä hän rukoili Isää, Jumalaa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”

Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko, jonka aikana seuraamme hetki hetkeltä Jeesuksen kärsimystietä. Hiljainen viikko huipentuu pääsiäisen ilosanomaan: Jeesus on noussut kuolleista ja voittanut kuoleman vallan!

Siksi matka jatkuu yhä edelleen. Meidän ei tarvitse olla matkalla yksin: kanssamme kulkee Jeesus, ylösnoussut Vapahtaja. Saamme riemuiten laulaa virren sanoin:

”Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka.
Ja nyt hän meille kaikille
On elämä ja autuus.”

Pauliina Hatakka
seurakuntapastori
Launeen seurakunta

 

Maria

Oli nuori ja elämänkokemusta rajallisesti saanut nainen. Hän oli tärkeässä elämänvaiheessa solmimassa avioliittoa ja silloin tapahtuu odottamatonta. Joosef saa taivaallisen ilmoituksen asioiden käänteestä ja samoin käy Marialle. Enkeli ilmoitusluontoisesti suorittaa saamansa tehtävän ja kumpikin henkilö jää kypsyttelemään kuulemaansa. ”Älä pelkää” tarttui kuuleviin korviin. Syntymään on vielä aikaa ja paljon ehtii tapahtua sitä ennen.

Jumala ei sallinut tehdä suunnitelmastaan ihmisen toiveiden mukaista mallia vaan toimi juuri haluamallaan tavalla. Puhtaalla järjellä Jumalan tekemiset eivät ole tavoitettavissa tai ymmärrettävissä tai selitettävissä.

Monenlaisia paradokseja tarjoutuu ajattelulle: Jumala valitsi hullulta näyttävän saattaakseen viisaat häpeään. Nikä näyttää heikolta, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään voimakkaan. Jumala valitsi sellaisen, joka ei ole yhtään mitään tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Jumalan viisaus ja armo näyttävät kätkeytyvän selitryksiltä ja syväymmärtämisen tuskalta.

Marian linja oli lähteä mukaan Jumalan käytettäväksi pelonsekaisin ihmettelevin mielin.Ihmettely ja sisäinen tutkiskelu avasivat uskon siihen, että Jumala on paljon enemmän, eikä sellaiselle ole mikään mahdotonta.
Kaikki hulluus ei ole Jumalan ihmettelemisestä johtuvaa eikä kaikki uskominen johonkin Jumalan toiminnasta johtuvaa. Mutta meitä kutsutaan olemaan ihmettelijän paikalla kiittämässä siitä, kuinka Jumala toimii.

Esa Kekki

 

Tabletti- ja digilapsen teknologia-hurman vaarat

Kännykästä on tullut käden jatko ja tabletista uudet vanhemmat. Esikoululaiset osaavat näpelöidä laitteitaan paremmin kuin isovanhempansa ja tahti kiihtyy. Kaikkialla pelataan ja tahti kiihtyy. Erilaiset tietopelit valtaavat koulut ja niistä tulee uusia uljaan uuden maailman
aapisia. Toki tämä on tulevaisuutta ja siitä on varmasti oppimiselle suurta hyötyä, mutta miten käy aitojen vuorovaikutustaitojen ja laajojen asiakokonaisuuksien hallinnan?

Digiopetus voi hyödyntää paremmin yksilöllisyyttä,laajentaa ja mahdollisesti monipuolistaa, jopa syventääkin opetusta, mutta millaiset sosiaalisen vuorovaikutuksen eväät se antaa varttuville lapsille? Nyt tyypillinen koti-ilta on sellainen ,että kaikki perheenjäsenet istuvat omissa koloissaan näpelöimässä kasvokirjaa, twittaamassa, irkkaamassa ja pelaamassa pum-pum pelejä kädet ja kasvot kiihkosta punaisina, sydämen sykkeen heitellessä voltteja.

Tavallisen keskivertoperheen vuorovaikutus siirtyy koneiden välillä käytäväksi löpinäksi, josta puuttuvat ilmeet, eleet ja tärkeät katsekontaktit. Nostammeko kätemme pystyyn kun teknologia taulutietokoneineen tulee lähivuosina pyyhkäisemään opetukseen täysin uudet näkymät? Hypetys on valtavaa ja kaikki taputtavat käsiään ymmärtämättä, että todellinen oppimisprosessi on kuitenkin ihmisaivojen evoluution äärimmäisen hidas tulos. Nykykeskustelua käydäänkin oppimisen tehokkuuden näkökulmasta ja unohdetaan se, että tieteellisen tiedon perusteella oppiminen on nimenomaan sosiaalista vuorovaikutusta.

Perimmäisiä kysymyksiä tässä koko keskustelussa on se, muutetaanko ihminen koneen käyttäjäksi vai valjastetaanko kone palvelemaan ihmisen sitä kehitystä, joka meillä on yliopistoista hankitun tutkimustiedon valossa? Varmaa on vain se, että perinteinen opettajan rooli muuttuu siten, että tiedon jakaja muuttuu oppimisen ohjaajaksi. Haaste onkin siinä, kuinka hyvin lapsemme ja opiskelijamme kykenevät kuorimaan tietohötöstä kerman ja muuttumaan uuden tiedon hankkijoiksi, tuottajiksi ja tekijöiksi.

Huonoimmassa skenaariossa lapsesta tulee passiivinen tehtäväkirjojen täyttäjä ja jäljentäjä jolle ei kehity sisäistä oppimisen tutkaa lainkaan ja hänestä tulee tietotekniikan varjonyrkkeilijä jolta puuttuu tosielämän vastustaja. Opetus voidaan digitalisoida kokonaan mutta ihmistä ei vielä.
Onneksi kyborgit tulevat ja elävät ikuisesti.

Juhani Melanen

 

Leipäsunnuntai

Ensi sunnuntai on saanut mukavan nimen ”Leipäsunnuntai”. Isä meidän -rukouksessa pyydämme: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Leipää maailmassa on tarpeeksi, että sitä riittäisi kaikille. Kuitenkin elämän hyvä jakaantuu kovin epätasaisesti. Samalla kun ylipaino ja elintasosairaudet yleistyvät jossakin toisaalla kuollaan nälkään ja aliravitsemuksen mukanaan tuomiin sairauksiin. Siksi Isä meidän -rukouksen pyynnössä me pyydämmekin sitä, mitä me tänään tarvitsemme, emme enempää, emme vähempää.

Kun pyydämme jokapäiväistä leipää, tulee meidän muistaa kaksi asiaa. Ensiksi sitä, että tuo leipä jakaantuisi oikeudenmukaisesti. Mekin voimme vaikuttaa siihen. Ja sellaista maailmaa meidän tulee yhdessä rakentaa, jossa jokaisella on oikeus ruokaan, toimeentuloon ja ihmisarvoiseen elämään.

Toiseksi on syytä muistaa, että tuo aineellinen ei ole ainoa asia, jota tulee tavoitella. ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä.” Vaurautta tavoitellessamme asiat saattavat mennä väärään järjestykseen. Silloin elämän todellinen rikkaus ja onni jäävät saavuttamatta. Perhe ja ystävät ovat myös sitä leipää, jota tarvitsemme, joka ravitsee meitä ja antaa voimaa arjen elämään.

Kun Jeesus sanoo, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, hän jatkaa: ”vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Myös sielumme tarvitsee ravintoa, Jumalan sanaa. Sieltä Raamatusta nousee niin oikeat neuvot kuin lohdutus, joita molempia me tarvitsemme. Raamatun ydin ja keskus on evankeliumi Jeesuksesta, Vapahtajasta. Jeesus itse sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään.”

HP
Heikki Pelkonen
kirkkoherra

 

Mihin ihmeseen terveysrahamme häipyvät?

Sote on sotkettu ja uutta sorvataan, mutta millä mallilla? Siksi lieneekin hivenen syytä pohtia, mihin Suomen terveydenhuoltomenot noin 18 miljardia euroa vuonna 2013 oikein uppoavat? Ketkä näitä menoja kuluttavat eniten ja miten uhratut varat jakautuvat eri väestöryhmien välillä?
Oudolta tuntuu se, että erilaisia muuttujia ei ole tilastoitu niin selkeästi ja koottu yhteen, että niistä olisi laskettavissa muun muassa, miten asuinpaikka, ikä koulutus sukupuoli ja sosioekonominen asema vaikuttavat kokonaismenoihin.

Istuva hallitus sitoutui hallitusohjelmassaan kaventamaan köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä, mutta mistä lähteestä nämä tilastot olisi kaivettava?
Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut uljaan strategian ja asiakirjan nimeltä: ” Sosiaalisesti kestävä Suomi 2000″. Tässä asiakirjassa pitäisi vähentää kansalaisten hyvinvointieroja siten että huono-osaisten osuus vähenee, mutta niin ei vain ole tapahtunut. Valitettava tosiasia on, että ne ovat vain kasvaneet.

Lääkärien eettisestä koodistosta ei ole mitään käytännön hyötyä hoitoarjessa, sillä priorisointikeskustelu eli päätäntä siitä millä kriteerillä hoidettavat laitetaan tärkeysjärjestykseen on veteen piirretty viiva ja hyllyvä suo. Oletuksia ei ole selkeästi täsmenetty ja päättelytkin saattavat olla kehnosti perusteltuja.

Terveydenhuollostamme on tulossa luksushyödyke, jota käyttävät ensisijaisesti yhteiskuntamme hyväosaisin joukko eli hoitoon pääsevätkin itse asiassa sitä vähiten tarvitseva ryhmä, joka jo muutenkin huolehtii ennalta ehkäisevästi itsestään.

Meidän todella pitäisi saada enemmän rahoillamme, mutta kykenemmekö muotoilemaan ja luomaan uudessa sote- sopassamme sellaisen? Kepun maakuntamalli on kiinnostava, jos muut puolueet ottaisivat siihen myönteisemmän kannan. Kiistakapuloiksi tulevat tehokkuuskriteerit ja tasa-arvoasiat. Juuri näihin asioihin tarvitsisimme poliitikkojemme yhteistyötä. En henkilökohtaisesti usko eniten huomiota saaneen ns. fair inning- periaatteeseen, jonka mukaan jokaisella tulisi olla oikeus odottaa sama määrä hyvää elämää laatupainoitteisiina elinvuosina mitattuna. Ongelma on aina tahallisesti elämäänsä
pilanneiden priorisoiminen.

Niukkuus voi tuottaa toki uusia innovaatioita, mutta juuri nyt tarvitaan tiukkaa dataa ja laskelmia terveysmenojen kohdentamisesta.

Juhani Melanen

 

Jeesus kohtasi pahan – ja voitti

Pyhäkoulun taulussa ja Lapsen Raamatun kuvissa Jeesus hymyilee lämpimästi. Se kuva kertoo kaikkien ihmisten ystävästä, sairaiden parantajasta, hyljeksittyjen turvasta. Mutta tulevan paastonajan sunnuntaissa kohtaamme Jeesuksen toisenlaisessa tilanteessa. Hän joutuu aikalaistensa kiivaan hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka monet israelilaiset tungeksivat innostuneesti Jeesuksen ympärillä, jotkut näkivät hänessä vain kauhean pilkkaajan. Johanneksen evankeliumin jakeissa 8:48-59 kuvattu sanaharkka päättyy siihen, että Jeesuksen keskustelukumppanit ryhtyvät keräämään maasta kiviä heittääkseen niitä Jeesuksen päälle.

Jeesus eli hyvän ja pahan keskellä ja elää siellä vieläkin. Häntä rukoillaan ja kaivataan, häntä vihataan ja kritisoidaan. Jeesus ei jäänyt kivitettäväksi, koska hänen kuolemansa oli määrä tapahtua toisella tavalla. Mutta hän ei myöskään itse tarttunut kiviin. Hän ei hyökännyt hyökkääjiä vastaan, paitsi osuvilla vastakysymyksillä. Jeesus tiesi, että hänen tehtävänsä oli suurempi kuin vastustus. Jeesus kulki tietään kohti kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemuksen ihmettä.

Joskus – varsinkin yöllä huonon unen hetkinä – maailman pahuus hyökkää päälle. Mieleen nousee ihmisten kärsimys ja vaikeita asioita läheltä ja kaukaa. Maailman levottomuuden ja sodat vyöryvät esiin. Silloin ei voi tehdä mitään muuta kuin rukoilla. Jumala tuntee maailmassa vellovan pahan. Hän ei ole jättäytynyt sivuun, mutta ei myöskään räjäytä pahaa pois. Silloinhan meillä olisi taivas jo nyt maan päällä.

Jeesus on pahan vallan voittaja, vaikka pahuutta ja vääryyttä vielä onkin. Hänen käsiinsä me saamme jättää kaiken ahdistavan. Jeesukselta pyydämme voimia ja rohkeutta taistella hyvän puolesta. Matka kohti pääsiäistä ja ylösnousemuksen voittoa jatkuu.

Riitta Särkiö

 

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011