Rukouksesta

Millaisia kokemuksia sinulla on rukouksesta? Millainen on oma rukoushistoriasi? Omaan polkuuni hyvinä askelmina kuuluu lapsuudessa äidin opettama iltarukous ”Levolle lasken luojani”, myös rippikoulun rukoushetket, Emmi-tädin esirukoukset. Sitten aika pitkään elin hiljaisempaa kautta, kunnes hiukan alle nelikymppisenä palasin seurakuntaelämään, ryhdyin opiskelemaan teologiaa. Vasta silloin aikuisena elämän kriisit opettivat minua rukoilemaan.

Moni sanoo, että parasta rukouksessa on ollut se, kun on voinut laskea asioita ja ihmisiä Jumalan sydämelle. Ei ole tarvinnut ajatella, että pitäisi pärjätä oman voimansa varassa. Rukous on siis tuonut rauhaa mieleen. Rukous ei ole ollut niinkään hyvien asioiden pyytämistä vaan enemmän Jumalan varaan jättäytymistä. Sunnuntain virsi 477 puhuu rukouksesta näin: ”Saan tuskassa koskettaa Isän kättä. Hän kasvonsa voi salata, vaan armoonsa ja rauhaansa myös silloin minut peittää.” Rukouksessa on saanut heittäytyä Jumalan käsiin, on saanut päästää irti huolesta ja jäädä avoimin mielin odottamaan.

Joskus voi rukoukseen keskittymisessä auttaa rukousmeditaatio. Yksi kaunis meditaatio löytyy Wilfrid Stinissenin Kristillinen syvämietiskely – kirjasta. Siinä asetetaan kädet päällekkäin, kämmenet ylöspäin ja sormet vastakkaisiin suuntiin siten, että vasen käsi lepää oikean päällä. Peukalot kohtaavat ja koskettavat. Sylissä lepäävät kädet puhuvat omaa kieltään rukoilijan asennosta ja asenteesta: Jumala, olen edessäsi avoin kulho, vuodata rakkautesi ja rauhasi minuun.

Entäpä jos rukouksessaan kokee itsensä kuitenkin vajaaksi taikka osaamattomaksi? Onko toivoa? Ajattelen niin, että ratkaisevaa ei ole rukoukseni tavat tai laatu tai määrä. Ratkaisevaa on rukoukseni ja siten uskoni kohde. Heikollakin uskolla saa tarttua vahvaan Vapahtajaan, saa tarttua sanan lupauksiin. Vapahtaja voi ja tahtoo meitä heikkoja auttaa. Jo kääntyminen Jumalan puoleen on merkki uskosta. Ja rukous auttaa meitä juurtumaan ja pysymään siinä uskon todellisuudessa, jossa Jumalan ihmeet tulevat mahdollisiksi.

Hyvä Jumala,
tue meitä, kun avuttomina hapuilemme sinua kohti, ja olemme vähällä uupua koettelemuksiin. Auta meitä kestämään rukouksessa ja uskomaan sanasi lupauksiin. Kiitos, Jumala.


Pastori
Kati Saukkonen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Perhepäivähoitaja Marika Rosti: Perhepäivähoito on lapselle paras vaihtoehto
Kirsikankukkajuhlasta on tarkoitus tehdä perinne
Opiskelija Nea Pellinen Juliste ei ole todellakaan heti valmis
FC Lahti uusien haasteiden edessä
Vanhempi konstaapeli Teppo Rainio: Poliisi haluaa läsnäolollaan vaikuttaa, että mopomiitit ovat rauhallisia
Liikunnanopettaja Pertti Vartiainen: Kisapuisto on ainutlaatuinen liikuntakeidas keskellä kaupunkia
Lähikuvassa: ”Demokratian terrieri” valtuutettu Pertti Arvaja
Jorma Ratian valtuustokysymyksen taustat
Kansanedustaja Mira Nieminen: Olen haaveillut kansanedustajan työstä pitkään
Matti Kataja ei lämpene Lahti Energian myynnille
Tutkintomestarit haluavat olla varmistamassa ammattiopetuksen laatua
Pääministeri Sanna Marin Lahdessa: Nyt teillä on mahdollisuus antaa tilinpäätös hallitukselle
Salpausselän kisat 100 vuotta: Yli tuhat vapaaehtoista mahdollistavat Salpausselän kisat
Pelicansin urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen: Nälkää on vielä jäljellä!
Nuoret yrittäjät perustivat yrityksen ja laajentavat toimintaansa Lahden alueelle
Eduskuntavaaliehdokas Tuija Saloranta: Ansiotulojen verotusta on vähitellen kevennettävä, jotta kulutusta saadaan kasvuun
Jorma Ratia: Tämä on puhtaasti noitavainoa muistuttava henkilökohtainen ajojahti
Marko Haavisto: Toivottavasti yhteiskeikasta muodostuu meille jokavuotinen perinne
Eduskuntavaaliehdokas Kari Kallio: Hyväksi koetut koulukäytännöt on unohdettu uudistustahdissa
Eduskuntavaaliehdokas Atte Savelainen: Suomessa valtion ydintehtävät tulee kirkastaa jokaiselle
ARKISTO