Mitä oikein on taivaan kansalaisuus? Yhteiskuntaopin opettajana kävin usein yhdeksäsluokkalaisten kanssa läpi kansalaisuuden sisältöjä, sitä, että ollaan jonkun valtion kansalaisia ja miten siitä seuraa erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia kuten äänestysoikeus ja veronmaksuvelvollisuus. Maan kansalaisuus voi olla vaativaa. Mutta entä se taivaan kansalaisuus? Onko se jokin vastakohta maan kansalaisuudelle? Jotain tulevassa ajassa tapahtuvaa? Vai onko se tietyllä mallilla täällä elämistä?

Taivaan kansalaisuudessa toki ovat keskeisiä sellaiset arvot kuin oikeudenmukaisuus, heikomman puolustaminen, rakkaus ja armo. Ehkä elämämme parhaat hetket ovat kuin taivaallisen valtakunnan välähdyksiä täällä. Sellaiset hetket, kun ihmissuhteet toimivat hyvin ja jolloin tulemme hyväksytyksi ilman naamioita ja vailla rooleja, joilla usein peitämme haavoittuvaa sisimpäämme. Me ja lähimmäisemme tulemme kohdatuiksi ja autetuiksi.

Jaakko Löytty laulaa yhdessä laulussaan kahden maan kansalaisena elämisestä, ja ehkä siinä on jokin ydin löytynyt ihmisen osasta. Ihminen saa ja voi olla yhtä aikaa maan kansalainen ja taivaan kansalainen. Se maan kansalaisuus sisältää toisinaan sitä, että ”edessä reitti tuntematon aukeaa…vaellus on vaivaista…” niin kuin Löytty sanoo laulussaan. Se on ajoittain epävarmuuteen ja tuskaan joutumista, joskus niin vaivalloista, että vain yöhön kuiskataan voimattomana rukouksia.

Mutta sama laulu kertoo myös toivosta. ”Erämaan hiekastakin kasvaa puutarha, uskon verso nousee, Herra, lahjanasi.” Taivaan kansalainen voi rauhassa luottaa siihen, että Jumala tietää kärsimyksen merkityksen ja Jumala johdattaa elämän iloissa ja vaikeuksissa. Se on toivon ja ilon omistamista. Taivaan kansalaisuus on turvallista yhteyttä Jumalaan.

Kati Saukkonen
pastori, Launeen seurakunta