Muistan lapsuudestani, kuinka kävin pyhäkoulua. Siellä lauloimme laulua Sakkeuksesta: ”Sakkeus oli pieni mies, oli pienen pieni mies. Hän viikunapuuhun kiipesi, jotta Jeesuksen näkisi, jotta Jeesuksen näkisi.” Jne.

Laulu opetti, ettei Jeesus karta ketään eikä valikoi ihmisiä. Hän meni tuon miehen kotiin vieraaksi. Raamattu kertoo, että kun Jeesus halusi vierailla tullimies Sakkeuksen kodissa, ihmiset sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Sakkeus oli tullimies, joka keräsi tullimaksuja miehittäjävallalle, siis roomalaisille. Ja siksi Sakkeusta pidettiin syntisenä ja petturina. Meidän ihmisten mielestä Jeesuksen vierailulle olisi ollut sopivampia paikkoja, olisi varmaan löytynyt hurskaita miehiä, vilpittömiä uskovia, aitoja hyväntekijöitä. Mutta ehkäpä juuri Sakkeus tarvitsi Jeesusta enemmän kuin he. Sanoohan Jeesus itse: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Tuo kohtaaminen Sakkeuksen kodissa oli merkityksellinen. Sakkeuksesta tuli uusi mies. Jeesuksen rakkaus muutti ja uudisti hänet. Siksi hän tahtoi korjata tekemänsä vääryydet. Jeesuksen rakkaus sai hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Siitä nousi kiitos ylös Jumalan puoleen. Siitä syntyi rakkaus hänen sydämeensä. Jumalan rakkaus oli Sakkeuksessa ja on meissä kaikissa uutta luova voima. ”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra