Melastelua

Nuorisoon on panostettava enemmän

Maailma ei ole reilu. Meitä ihmisiä voidaan jaotella monella tavalla niin eläkeläisiin, aktiiviväestöön kuin nuorisoonkin, mutta oikeampi jaottelu saattaisi olla pärjääjät ja luuserit.

Nuorisolla ei tänään tunnu menevän kovin hyvin. Nuorisotyöttömyys on nousussa ja akateeminen loppututkinto ei enää takaa varmaa työpaikkaa, vaan edessä saattaa olla putoaminen prekariaatiin ja vuosien vuokratyöläismarkkinoille. Monet asuvat vanhempiensa asunnoissa vuosia, koska asunnottomuus on myös lisääntynyt. Poliitikoilla on nyt edessään suuria haasteita, eikä vähin ole nuorison tulevaisuudesta huolehtiminen ja edes jonkinlaisten visioiden tarjoaminen tulevaisuuden veronmaksajille.

Nuorten maksuhäiriöt lisääntyvät ja pakottavat päättäjät tekemään ratkaisuja, jotka ovat kipeitä, mutta pakollisia. Nuorisotakuu on hyvä järjestelmä,mutta se täytyy saada toimimaan yrittäjien kanssa yhteistyössä, eikä lyömällä päätä Karjalan mäntyyn.

Pahinta on, että luokkakierto ei toimi. Oma asunto jakaa nuoret välittömästi kahden kerroksen väkeen. Nuorten äänestysaktiivisuutta pyritään kohottamaan kaikenlaisilla kepulikonsteilla, kuten sähköisen äänestämisen mahdollistavalla lailla. Nuorisomme on niin valistunutta ja fiksua, että he kyllä osaavat äänestää, jos haluavat yhtä hyvin kopissa ja netissäkin, mutta kyse on ihan muusta. Nuoret kokevat ihan oikein, että politiikka näyttäytyy
heille usein keski-ikäisten setien saavutettujen etujen turvaamisena.

Juhlapuheissa ei tule ilmi, että työnantaja pyrkii aina minimoimaan kulunsa ja haluaa teetättää yhä useammin työnsä vuokrafirmoilla mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kansanedustajien keski-ikä on 51 vuotta, kun se suuren murroksen vuosian 1970-luvulla oli 43 vuotta. Me silloiset nuoret nousimme ”barrikaadeille” ja hamusimme valtaa niin aidosti, että eduskunnassa istuu vieläkin koskaan ”oikeita töitä” tekemättömiä poliittisia eläimiä, kuten Väyrynen, Tuomioja ja Kanerva.

Missä ovat nuorten liikkuvat äänestyspaikat lukoissa ja ammattioppilaitoksissa? Vanhainkoteihin niitä puuhataan kovalla touhulla, koska dementoituneita vanhuksia on helpompi manipuloida kuin tietokonepelejä pelaavia nuoria. Nuorille on luotava sellaisia uskottavia visioita ettei käy kuten kansakoulun puurotarinassa, jossa pojanpoika veisteli isälle puista kulhoa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Jussi Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011