Joka on ottanut tavoitteekseen juosta Marathonin, käy varmaankin lenkillä. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva kertailee oppimaansa. Joka haluaa ostaa asunnon, on alkanut säästää pesämunaa, jotta sitten kun sopiva asunto tulee kohdalle, sen hankinta olisi mahdollista. Ja joka tahtoo pudottaa painoaan, katsoo mitä pistää suuhunsa. Ja niin edelleen. Tavoitteet antavat suuntaa elämälle. Niitä kohti pyrkiessämme teemme asioita, jotka auttavat tavoitteemme saavuttamisessa. Motivaatio, halu jonkin saavuttamiseksi näkyy arkipäivän valinnoissa. Uskon, että meillä jokaisella on tavoitteita ja unelmia. Jotkut tavoitteet ovat pieniä, toiset taas suurempia. Yhtä kaikki, ne motivoivat meitä ja saavat meidät liikkeelle.

Kristityn tavoite ja päämäärä on taivas ja ikuinen elämä tämän elämän jälkeen. Miten tämä päämäärä ohjaa elämäämme? Joidenkin mielestä ei mitenkään, toisten mielestä taas passivoiden. Mutta uskovatko tällaisten väitteiden esittäjät itsekään sanomaansa? Apostoli Paavali sanoo: ”Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi…” Päämäärä antaa elämälle oikean suunnan ja halun kulkea sitä kohti. Mutta silloin se merkitsee kulkemista kohti Jeesusta Kristusta, tulemista hänen lähelleen. Se merkitsee suostumista hänen seuraamiseensa uskossa, rakkaudessa, palvelussa jopa häpeässä ja kärsimyksissä.

Opetuslapsillakin oli päämäärä välillä hieman kadoksissa, ihmisiä kun olivat. Niinpä Tuomas sanoi Jeesukselle ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Uskon yksinkertaisuus on sitä, että meidän ei tarvitse rakentaa itse tietä taivaaseen, vaan saamme kulkea sitä tietä, joka on jo tehty. Saamme turvautua Jeesukseen Vapahtajaamme, joka on sovittanut syntimme ja voittanut kuoleman vallan.

Heikki Pelkonen

Niinhän siinä sitten lopuksi kävi, että loistavan kauden jälkeen Pelicansille lyötiin käteen hopeat, ensimmäiset lahtelaiset kiekkomitalit. Vaikka finaalit hävittiinkin, on hopeassa vahva voittamisen maku. Tällä kertaa taidettiin kuitenkin kaatua maalivahtisekoiluun. Ainakin uskon, että Hovisen ollessa 100% kunnossa olisi homma klaarattu kotiin. Toisaalta on turha mennä loukkaantumisten taakse, puuttuihan Jypiltäkin mm. Vatanen ja Skrebk puolustuksesta.

Kyllähän lahtelainen kiekkoyleisö osoitti käytöksellään, että hopeaa täällä todella arvostetaan. Joukkueen saadessa hopeat kaulaan, täysi halli huusi Pelicansia seisaallaan taputtaen 10 minuuttia. Jopa kiekkopomo Kummola sanoi, ettei ihan vähään aikaan ole nähnyt vastaavaa ”standing ovationia” hävinneelle joukkueelle.
Lahtelaisille kiekkojännäreille on vuosien saatossa tarjottu pelkkää schaissea, joten ymmärtää hyvin miksi hopeastakin jaksetaan täällä iloita.Kaiken kaikkiaan loistava kausi, joka muistetaan Lahdessa pitkään. Toisaalta, jos ensi vuonna voitetaan, saatetaan tälläiset hopeakaudet unohtaa nopeastikin…

Pelicans hopeatunnelmissa

Seuraavaksi alkaa tulevan kauden joukkueen rakennus. Kaarna kertoi ensi kauden joukkueen olevan muutamaa paikkaa vaille valmis. Joukkueen jättävät varmasti Hovinen (NHL), Marttinen (Ässät), Jalvanti (Blues), Luttinen (HIFK), Rinkinen (Blues) sekä ilman peliaikaa loppukaudella jäännyt Loppi. Melkein varmoja lähtijöitä ovat Tero Koskiranta (Blues?) ja Justin Hodgman (KHL), joten paikattavaa riittää, jos kaikki nuo edellämainitut vaihtavat maisemaa.
Lisäksi peikkona on myös Laschin häipyminen NHL-kaukaloihin, varsinkin, jos mies onnistuu MM-kisoissa USA:n paidassa. Sama NHL-peikko on olemassa myös Joonas Järvisen kohdalla.

Se, että Kaarna puhuu enää muutaman tontin ensi kauden joukkueesta olevan tyhjä, kertoo siiitä, että kulisseissa ensi kautta on rakennettu koko ajan. Uusien pelaajien huhuissa ovat pyörineet mm. maalivahti Jere Myllyniemi, jonka sopimus lienee jo varma ensi kaudeksi. Kohtalaisen vahva huhu on tuomassa Karri Rämöä kotiin KHL:sta Pelsujen ykkösvahdiksi. Olisi kyllä kova sainaus toteutuessaan.
Puolustajia ei paljon ole huhuissa ollut, mutta ainakin Kalpan Lannon ja Laurila ovat olleet Pelicansin mielenkiinnon kohteina. Vahvimmat hyökkääjähuhut ovat olleet TPS:n Birner ja Timrån Timo Pärssinen.

Mielenkiinnolla odotan tulevia uutisia uusista hankinnoista. Uskon, että tänäkin keväänä Kaarna kyykyttää muita joukkueita siirtomarkkinoilla ja muutama mehukas nimi nähdään ensi kaudella turkoosipaidassa. Ainakin vetovoimaa ja rahaa pitäisi olla Suikkasen ja hopean ansiosta.

Katseet FC Lahteen

SM-liigan loputtua voidaan katseet siirtääkin jo kotoiseen veikkausliigaan ja FC Lahteen. Lahti on aloittanut mukavan vahvasti, kolmesta ottelusta kuusi pistettä on hyvä saldo sarjanousijalle. Ensi sunnuntaina saadaan Lahteen hyvä tasonmittari, kun Turun Inter saapuu hiihtikselle. Inter on voittanut molemmat matsinsa kauden aluksi ja on muutenkin yksi vahvimmista mitaliehdokkaista. Ihan putkeen ei Interilläkään ole mennyt, sillä Suomen cupissa joukkue putosi ykkösen Kooteepeelle viime keskiviikkona.

Miten saadaan katsomot täyteen Lahdessa myös jalkapallo-otteluissa?

Toivotaan, että sää suosisi tällä kertaa, sillä Lahden talous ei kovin montaa kotiottelua kestä, jossa yleisömäärä jää alle tuhannen. Milläköhän Pelicans-huuma saataisiin siirrettyä hiihtostadionille? Kyllä Lahden kokoisessa kaupungissa pitäisi katselijoita olla helposti 2500-3000 per peli.
Tähän tietysti vaikuttaa joukkueen menestys. Putoamiskaudella 2010 yleisökeskiarvo oli kuitenkin peräti 2405, johon varmasti myönteisesti vaikutti edellisvuoden loistavasti menneet europelit, joissa yleisökeskiarvo oli muuten peräti 5000!

Yleisökeskiarvoa saadaan nostettua myös keinotekoisesti, myymällä koko ottelutapahtuma jollekin yritykselle, joka sitten jakaa ilmaislippuja kaikille halukkaille. Näillä tempauksilla on hiihtikselle monestikin kerätty 7000-8000 silmäparia.

Sunnuntaina siis mustaa ja viininpunaista päälle ja hiihtikselle kannustamaan Kuhnurit voittoon Interistä. Tehdään tästä hyvä jalkapallokausi.
Lahti on myös jalkapallokaupunki!

Pete Salomaa

Mikä on saanut lännen nostamaan kätensä näiden keinottelijoiden edessä? Valtion ohjauksesta luopuminen on osoittanut, että länsimaiset poliitikot ovat pudonneet karusellista eivätkä uskalla toteuttaa vahvaa valtion ohjausta, joihin heillä olisi täysi demokraattinen mahdollisuus.
Näiden investointi pankkiirien ja bonushaukkojen on annettu mellastaa huolta vailla ilman omaa riskiä siksi, että viime kädessä valtio aina pelastaa pankit, mutta jättää ihmiset heitteille.

Nousevat taloudet Kiina, Intia ja Brasilia ovat osoittautuneet paljon tehokkaimmiksi talousvetureiksi kuin USA. Keskiluokka on kutistumassa hyvää vauhtia Yhdysvalloissa ja sen tulot ovat pudonneet selvästi. Euroopassa tilanne on sama. Rikkaiden määrää maailmassa on lisääntynyt, mutta se on kertynyt vähälukuisalle eliitille, jotka eivät maksa tuloistaan veroa lainkaan tai vain puolet siitä, mitä heidänpalveluksissaan olevat valkokaulustyöläiset.

Ei ole olemassa yhtä totuutta ja on erittäin huolestuttavaa, että yksinkertaiset totuudet eivät pidä paikkaansa. Maksimaalinen kilpailu, talouden avoimuus, yksilön valinnat ja kansantulon mittarit eivät kerro mitään siitä, että keskiluokan hyvinvointi on kääntynyt heitä vastaan ja on tuhoamassa
niitä.

Kommunistit ja vasemmisto ovat housut nilkassa eivätkä kykene auttamaan tilannetta. Älykäs yliopistoeliitti puuhastelee postmodernismin ja feminismin syövereissä ja huutaa samaa mantraa: uusklassista taloustiedettä apuun. Se enää auta, koska vetelät ovat jo housuissa.
Globalisaatiota myötäillään ja sille kumarretaan ikään kuin se olisi ainoa mahdollinen järjestelmä tai tulevaisuuden kuva.

Itse asiassa se on haaste, joka on alistettava palvelemaan ja myötävaikuttamaan keskiluokan etuihin eikä vain kansantuotteen kokonaiskasvuun
On syntynyt ”Nallekerhoja”, joissa eliitti paistattelee huipputuloissa. Tämä globalisaation yläkerros, ei maksa kotimaassaan yhteiskunnan menoista useimmiten helpon verosuunnittelun takia mitään, mikä korreloisi sen tulojen kanssa.

Tarvitsisimme täysin uuden ideologian, joka korostaisi talouden poliittista kontrollia. Jos meno jatkuu samanlaisena ja samat palkitsemisjärjestelmät pysyvät, uppoamme yhä syvemmälle tasa-arvovaatimuksesta ja aidosta demokratiasta. Wahlroosin väite enemmistön tyranniasta on itseriittoisen ökyrikkaan ironinen slogan, jolla hän haluaa ärsyttää ”rahvasta” ja paistatella vallan holvistossa ja ihannoimansa luokkayhteiskuntaan siirtymisen toivossa. Tosin turhaan!

Nyt kaikkien eurooppalaisten valtioiden olisi siirryttävä tiukkaan talouden suunnitteluun. Suomeen kannattaisi perustaa sellainen ydinosaajien joukko, joka osaisi ohjata valtion johtamia investointeja töihin, infraan, koulutukseen ja tutkimukseen. Muuten kilpailukykymme romahtaa ja populismi perii voiton. Kuka on se viisas mies, joka kykenee kanavoimaan kansan tyytymättömyyden sellaisten uudistusten suuntaan, että siitä hyötyisivät kaikki suomalaiset?

Demokratian sairaustila jatkuu ellei mitään tehdä. Valtion omistusohjaus ei toimi välttämättä hyvin,
kuten on nähty Finnairissa ja Fortumissa, mutta vielä villimpää meno on pankkimaailmassa.
Nyt on aika toimia!

Jussi Melanen

Seuraavaa pyhää kutsutaan kutsutaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Evankeliumitekstit kertovat, miten Jeesus on laumansa ylin paimen, joka pitää huolta lampaistaan. Ehkä sinullekin tulee maalaus tai lasten kirjan kuvitus mieleen, jossa Jeesus vaeltaa keppi kädessä lampaidensa keskellä kantaen yhtä pientä karitsaa sylissään? Tällaisessa kuvassa Jeesus on huolehtiva, lämmin ja vahva. Jos olisin yksi kuvan lampaista, Jeesusta olisi turvallinen seurata. Hän veisi sinne missä olisi parhaat laitumet, Häneen voisi luottaa. Hän pitää pedot loitolla.

Saatamme ajatella, että kuva Jeesuksesta paimenena on lapsenomainen, mutta eikö meistä jokainen kaipaa elämäänsä ohjaajaa? Elämä on usein rikkinäistä, löytyy vaaroja ja yllätyksiä. Jeesus kuitenkin lupaa ruokkia nälkäiset, juottaa janoiset ja hoitaa haavat. Se lupaus koskettaa.

Jeesuksen laumassa kukaan ei ole vain yksi osa määkivää laumaa, vaan Hänen laumassaan jokainen on yksilö. Jokainen tunnetaan omalla nimellään. Jokaisen elämänhistoria tiedetään, kaikki kaipaus, suru ja ilo. Sunnuntain evankeliumitekstin sanoin: Hän on tullut antamaan sinullekin elämän, yltäkylläisen elämän. Lähdetään laitumille!

Siunattua kevättä,

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori

Hienoa aikaa eletään Lahdessa, ainakin jos on lätkäfani. Kautta aikain ensimmäiset lahtelaiset kiekkofinaalit ovat saanneet kaupungin liki hulluksi ja turkoosia väriä näkee kaikkialla.

Ensimmäinen finaali oli Pelicansin heiniä, toinen vastaavasti Jypin. Tätä kirjoitettaessa kolmas finaali on vasta illalla, joten sen tulos on arvoitus, mutta varmastikin se on suuntaa-antava koko finaalisarjalle. Pelicansin pitäessä kotiedun on kulta mahdollinen.
Sen sijaan, jos Jyp nappaa vierasvoiton, on jatko huomattavasti vaikeampaa, sillä Jyp osoitti olevansa todella kova kotijoukkue. Toisaalta Pelicans on kauden aikana näyttänyt henkisen vahvuutensa nousemalla voittoihin mitä ihmeellisimmistä tilanteista.

Justin Hodgmanilta odotetaan tasonnostoa loppuihin finaaleihin

Yksi asia on kuitenkin itseäni kismittänyt tässä huikeassa keväässä. Nimittäin lätkä/TV-yhdistelmä. Miten voi olla mahdollista, että ostamalla Urho TV:n saat SM-liigan pelit näkyville, mutta ainoastaan välieriin asti? Finaalit kun näkyvät ainoastaan Nelonen Pro-kanavalla, joten lätkäniilon on pakko ostaa toinenkin kanavapaketti!

Sama kuin olisi olemassa yksi kanava missä näkyy elokuvista ensimmäiset 1,5 tuntia ja elokuvan loppuratkaisu eli viimeiset 15 minuuttia pitäisi sitten ostaa toiselta kanavalta…Kyllä tässä kuluttajaa kusetetaan ja kunnolla. Samalla SM-liiga kusee omaan pesäänsä, sillä nyt finaalit ovat suurimmalle osalle kansasta täysin yhdentekeviä, kun niitä ei nähdä yleisillä kanavilla. SM-liigan finaalit kiinnostaisivat varmasti koko Suomea, mutta nyt ne onnistutaan piilottamaan maksukanavaviidakkoon.

Joka tapauksessa finaaliherkkua Lahdessa luvassa vielä maanantainakin ja jos ennustaa pitäisi, niin luulenpa, että seitsemäs finaali nähdään ensi torstaina Lahdessa. Silloin ollaankin äärimmäisen jännän äärellä Pasilan Pekka Routalempeä lainatakseni…

FC Lahti aloitti komeasti

Kuhnurit saivat halutun alun Veikkausliigaan ja nyt joukkue komeilee liigan kärjessä kahden pelatun ottelun jälkeen. Voitot tuovat itseluottamusta ja se on hyvä asia, sillä harjoituskausi ei paljon luvannut. Eihän noilla parilla voitollakaan kuuhun lennetä, mutta kyllähän se varmasti helpottaa niin pelaajien kuin valmennuksen taakkaa tulevissa otteluissa.

FC Lahti siirsi ottelunsa torstaisen Pelsu-finaalin alta pois, mutta tämä ei ainakaan näkynyt katsojamäärässä keskiviikkona. Vaivaiset 702 katsojaa paikalla Veikkausliigamatsissa on todella vähän. Ymmärrettävää on kuitenkin se, että ensinnäkin sää oli surkea ja kylmä ja lisäksi lahtelaiset laittavat tällä hetkellä rahansa mielummin Pelicansin finaalipeleihin kuin istuisivat kylmällä hiihtostadionilla.

Ville Taulo näytti tiukkapipofaneille, että osaa pelata

Ja turhahan tässä on itse mitään itkeä, sillä en ollut itsekään paikalla. Pelsu-finaalit vievät kyllä kaiken huomioni ja voimia ei valitettavasti vielä riitä potkupalloiluun. Asia korjaantunee viikon päästä kuin itsestään.

FC Lahti voi sillä aikaa jatkaa hyviä pelejään ja jatkaa liigan kärkiporukoissa. Kyllä se yleisö sinne stadionille tiensä löytää,kunhan kiekkohuuma on ohi ja kuhnurit pelaavat voittavaa jalkapalloa.

Hauska yksityiskohta Honka-pelistä oli se, että Ville Taulo teki komean paluun Lahen paitaan ollen kuulemma kentän kuningas. Kauankohan joudutaan odottamaan, että FC Lahden tinkimättömät fanit unohtavat, että kyseessä on ”homolupirunkkari”?…..

Pete Salomaa

Suomessa on tapahtumassa jotain outoa. Maailman paras peruskoulumme on yhä selvemmin jakautumassa hyviin ja huonoihin. Miten voisimme pistää tälle kehitykselle aisat kauloihin?

Olemme liukumassa sosiaalidarwinismiin tietämättämme. Luin viime kuussa, että Opetus- ja kulttuuriministeriö aikoo tiedotteensa mukaan estää koulujen eriytymisen. Uudessa yliopisto lehdessä eritysavustaja Antti Kalenius pohti tätä asiaa varsin viisaasti, joten annetaan hänen
kertoa hankkeesta enemmän. Näin Kalenius:
Suomessa peruskoulutus lähtee siitä, että kaikilla on mahdollisuus tasa-arvoiseen koulutukseen taustasta riippumatta. Nyt on Suomessa valitettavasti tosiasia, että erot suurissa kaupungeissa ovat kasvaneet. Lahdessa hyvä esimerkki on yksityinen Lahden Yhteiskoulu, joka kuorii kerman päältä ja muut saavat tyytyä ”taviksiin.”

Valitettavasti juuri seuraavassa budjetissa etenkin perusopetuksen varoja ja rahoitusta ollaan karsimassa. Nyt pitäisi pohtia tarkasti, millä perusteilla kunnille ja kouluille voitaisiin jakaa rahaa siten, että perusopetuksen rahoituksessa voitaisiin paremmin huomoida esimerkiksi kunnan maahanmuuttajien määrä, aikuisten koulutustaso ja työttömyysaste.

Opettajilla on tässä prosessissa tärkeä vastuu. He voivat työssään motivoida ja joustaa sekä käyttää erilaisia metodeja. Mutta minä kysyn. Miten voisin biologiaa opettaessani huomioida sellaisen lapsen, jonka kulttuurissa ei ole luontevaa nähdä alastomia edes kuvissa?
Lahdessa on romutettu oivallinen lähikouluperiaate ja vanhemmat vievät lapsensa erityislukioihin ja muihin eriyttäviin oppilaitoksiin paljon herkemmin kuin vielä vuosikymmen sitten. Ympäristöstä on tullut statusta ja erityisopetus ei ole kyennyt seuraamaan mukana.

Paljon mielettömämpi ajatus on kuitenkin se, että kaikille jaettaisiin vastikkeetta 800-1000 euroa ilman mitään velvollisuutta; kansalaispalkkana. Tämä olisi aivan varmasti paras tapa karkottaa nuoret todellisuudesta ja työn arvostuksesta. Tilanne vaikuttaa absurdilta, koska työikää ollaan korottamassa ja tuottavuutta vaaditaan jokaiselta yhä enemmän. Jokainen peruskoulunsa käynyt tietää, että vain elävä työvoima tuo lisäarvoa ei mikään muu. Olemme pelastaneet pankkimaailman ja nyt joutuisimme elättämään jonkun osan ”pullamössösukupolvea”, joka voisi matkustella rahoillamme ympäri maailmaa, kun samaan aikaan Somaliassa kuolee nälkään joka kahdeksas vauva.

Voi hyvä herttanen sentään! Mihin on vajottu? Miksi isämme ja isoisämme taistelivat ja mihin on kadonnut työn arvostus. Ennen köyhällekin oli häpeä joutua ”sossun” luukulle. Nyt se on joidenkin vellihousujen mielestä vain tasa-arvoa ja oikeus kieltäytyä tekemästä paskaduuneja.
” Vittu rullahuulien duunin en lähde” tokasi manne Villiruusun edessä. Näin se menee! Onnea vaan, viimeinen sammuttaa valot OY Suomi AB:stä.

Jussi Melanen

Olipa kiva nähdä vanhaa ystävää. Viime tapaamisesta oli vierähtänyt jo pari vuotta. Nyt koko ystävän perhe oli pakkautunut autoon ja ajanut satoja kilometrejä tullakseen juuri meitä tapaamaan. Kun avasin oven, ilman täytti iloisten tervehdysten huudahdukset, halauksia, naurua, ja lasten kasvun päivittelyä. Puheesta ei sinä päivänä meinannut tulla loppua ja erosimme luvaten tapaavamme taas pian. Kun ovi sulkeutui heidän perässään, mielen täytti haikeus. Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Kun opetuslapset kohtasivat rakkaan ystävänsä, Jeesuksen, Jerusalemissa koettujen pääsiäistapahtumien jälkeen, ensireaktio oli suunnaton säikähdys. He olivat luulleet menettäneensä mestarinsa lopullisesti. Vierailullaan Jeesus vakuutti epäilevät seuraajansa ylösnousemuksestaan ja ilo palasi heidän elämäänsä. Loppu onkin historiaa, kristittyjen edelleen jatkuvaa historiaa. Tuo vierailu sai opetuslapset henkeäänkin uhaten lähtemään matkaan, viemään ilosanomaa myös muille. Tietäen, että he eivät olleet koskaan yksin. Herra oli heidän kanssaan joka askeleella, ystävä oli lähellä.

Mira Vorne
seurakuntapastori

Nyt päästään Lahdessakin vihdoin ja viimein maistelemaan lätkän finaaleja, kun Pelicans niittasi Bluesin sivuun voitoin 4-1. Viimeinen peli oli todella kypsää pelaamista turkoosipaidoilta, eikä Blues pienistä lukemista huolimatta ollut lähelläkään voittoa, kunhan yritti roikkua pelissä mukana.

Vastaan tulee Jyp, joka on myös pelottavan kovassa kevätkunnossa. Jyväskyläläisten peli perustuu Pelicansia enemmän pelaamiseen puolustuksen kautta. Yleensä Jypin peleissä ei maaleilla mässäillä suuntaan eikä toiseen. Vanha sanonta ”Runkosarja voitetaan hyökkäämällä, mestaruudet puolustamalla” sopii erityisen hyvin juuri Jypin pelitapaan.
Pelicansin vahvuus on taas nimenomaan hyökkäyspelissä, sekä loistavassa riistopelissä. Jypillä on monta isoa ja kankeaa puolustajaa (Viitanen, Malmivaara, Koskinen), joihin Pelsuhyökkääjien olisi iskettävä ajoissa kiinni ja aiheutettava kiekonmenetyksiä, aivan kuten Pelicans on tehnytkin näissä pudotuspeleissä.

Yksi merkittävä kysymys on tietenkin maalivahtikysymys. Kumpi pelaa, Hovinen vai Kuusela? Kuusela on näyttänyt, että hän pystyy olemaan voittava maalivahti, toisaalta Pelicansin pelaaminen näyttää rauhallisemmalta Hovisen ollessa maalissa. Toisaalta, jos Hovinen ei ole kunnossa, pilataanko tässä Papin tulevaa NHL-uraa peluuttamalla lonkkavikaista miestä?

Mikä on Niko Hovisen loukkaantumisen aste? Sen taitaa tietää vain Pappi itse…

Jypin ja Pelsujen runkosarjamatsit olivat tiukkoja, joten vaikea sanoa kumpi joukkueista on ennakkosuosikki finaalisarjassa. Molempien voitot haettiin aina vieraskaukalosta ja kaksi kertaa jouduttiin jatkoajallekin. Viimeisessä kohtaamisessa (3.3.) Pelicans nousi kolmannessa erässä 2-4 tappiosta 6-4 voittoon, joten lahtelaisilla on tuoreessa muistissa, miten Jyp kaadetaan.

Toivon mukaan loistavan kevään pelannut Jan Latvala nähdään kaukalossa, sillä olisi sääli, jos Lade joutuisi jättämään finaalit väliin kasvattajaseuraansa vastaan. Varsinkin, kun Jypin riveistä löytyy mm. Kalle Koskinen, Laden ikätoveri ja monivuotinen pakkipari.

Yksi monia kismittävä seikka on ollut pudotuspelien lipunmyynti. Lippujen tullessa myyntiin, on Lippupalvelusta myyty ei oota, mutta loppujen lopuksi ottelut eivät ole olleetkaan loppuunmyytyjä? Tämähän johtuu siitä, että tietyille tahoille on varattu tietty lippukiintiö (SM-liiga, vastustajan fanit jne). Ottelupäivän aikana näitä ennakkoon varattuja lippuja sitten palautuu myyntiin yksitellen.

Suoraan sanoen paska systeemi ja näistä kiintiöistä pitäisikin päästä eroon. Jatkossa liput tulisi myydä sitä mukaa kun niitä on. Tällöin pelit olisivat varmasti loppuunmyytyjä.

Joka tapauksessa tiedossa on uskomaton kiekkospektaakkeli meille lahtelaisille kiekkojännäreille, jotka olemme odottaneet menestystä niin monta vuotta, ettemme edes muista kuinka monta…

Veikkausliiga starttaa

Pelicansin taistellessa mestaruudesta FC Lahti aloittaa oman kautensa sunnuntaina 15.4. Hakaa vastaan.
Mikähän ihmeen kiire on taas aloittaa kausi hankien keskellä? Ja viimeinen matsi pelataan sitten lokakuun lopussa…

Onko ihan mahdotonta pelata sarjaa yhtään nopeammassa tempossa? Esim. kaksi peliä per viikko ei pitäisi olla paha, pelataanhan SM-liigaakin kolme ottelua viikossa tahtiin. Näin voitaisiin kausi pelata pääsääntöisesti hyvissä olosuhteissa ja se toisi varmasti myös katsojia enemmän katsomoihin.

Ilmassa on paljon kysymysmerkkejä, sillä otteet harjoitusotteluissa eivät ole vakuuttaneet ainakaan meikäläistä. Viimeisimpänä nolo tappio Jipolle Suomen Cupissa.

Ihan viime tinkaan joukkue vahvisti vielä rivejään Mika Mäkitalolla, Ville Taulolla ja Jaakko Rantasella, joten ainakin määrällisesti Lahdella on pelaajia tarpeeksi ( 27 kpl) viedä läpi rankka Veikkausliigakausi.

Jonne Kemppinen edustaa FC Lahden kokeneinta osastoa

Joukkueen ongelma ainakin näin etukäteen on siinä, ettei tasaisia, varmoja suorittajia joukkueesta tunnu löytyvän kuin muutama. Sen sijaan potentiaalisia läpilyöjiä ja yllättäjiä löytyy pilvin pimein, mutta kuinka moni heistä lopulta lyö itsensä läpi onkin sitten eri kysymys.

Kautonen on linjannut kuudennen sijan olevan joukkueen mestaruus. Vähimmäistavoite on kuitenkin sarjapaikan uusiminen ja siihen kyllä uskon. Parempaankin on saumat, kunhan joukkue saisi hyvän lähdön kauteen.

Tästä se taas lähtee vuoden tauon jälkeen – Veikkausliiga Lahessa!

-Petri Salomaa-

Itselleni tulle jokseenkin turhautunut tunne siitä, että maailman veroparatiisit voivat hyvin laittoman rahan pesupaikkoina ja turvasatamina, kun tavallinen eläkeläinenkin maksaa Suomessa 200 euroa veroa 1000 eurosta. Tämä on uskomatonta siksi, että Euroopassa pääkonttoriaan pitävät monikansalliset yhtiöt kierrättävät tytäryhtiöidensä kautta verotulojaan, kuinka haluavat.

Tuore YK selvitys kertoi, että Euroopan 50 suurimmalla yhtiöllä on yli 4700 tytäryhtiötä maissa ja hallintoalueilla, joissa yrityksiä ei veroteta lainkaan tai erittäin lievästi. Lisäksi näillä isoilla yrityksillä ei ole lainkaan raportointivelvollisuuksia viranomaisille toimistaan.
Netistä löytyi että tällä listalla on suurimpia pankkeja, öljy-yhtiöitä ja autonvalmistajia. Saksalaisella kemianteollisuuden jättiyhtiöllä BASF:llä on näissä todella ”yritysystävällisissä” maissa ja kohteissa 135 tytäryhtiötä. Sattumaa tai ei, niin olen varma, että näiden yhtiöiden avulla kierretään veroja.

Suomen hallitus on onneksi mukana tässä EU:n alueella suunnitellun komission ehdotuksen puolella, jossa osakekaupoista perittäisiin 0,1 % vero ja johdannaiskaupoista 0,01 %. Kukaan ei tiedä paljonko se vakauttaisi julkisen vallan mahdollisuuksia valvoa pimeää rahaa, mutta ainakin sen tiedetään omalla pääomalla keinottelijoiden ottavan häviöriskit paremmin huomioon.

Tosiasiassa vaikka ehdotus toteutuisi, sen vaikutus jäisi varsin rajalliseksi. Pääomakeinottelijat ja veronkiertäjät löytävät aina porsaanreikiä näihin rakennelmiin, koska rahan valtalonkeroita on mahdoton valvoa. Tästäkään asiasta eli Tobinin verosta ei juurikaan ole keskusteltu, vaikka Ranska jo on siitä periaatteellisen päätöksen jo tehnytkin. Miksei talouspoliittista keskustelua asiasta ole oikein taloustieteilijöiden kesken Suomessakaan käyty?
Miksi OECD:n maat eivät velvoita jäseniään julkaisemaan monikansallisten yritysten maakohtaisia talouslukuja julki? Norja on jo luvannut julkaista Statoilin ja Hydron tulosluvut esimerkkinä muille EU maille.

Todellisuudessa juuri verottajalta suojaavien maiden määrä on vain kasvanut ja niiden merkitys lisääntynyt. Maakohtaisten talouslukujen julkaiseminen vähentäisi veronkierron mahdollisuuksia yritysten sisäisen siirtohinnoittelun avulla. On tutkimuksia, joissa yli puolet kehitysmaissa tehdyistä laittomista pääomasiirroista perustuu yritysten sisäisellä siirtohinnoteluilla keinotteluun.  Nämä hämäräpesäkkeet saataisiin varmasti kuriin, jos kaikki maailman johtavat maat näin haluavat, mutta mistä kiikastaa? Onko niin, että siksi, että myös johtajilla on näissä veroparatiiseissa omia varoja?

Juhani Melanen

Viikossa ehtii tapahtua paljon.
Palmusunnuntaina riemuitsevat kansanjoukot tervehtivät Jeesusta. Messias, luvattu Vapahtaja, on matkalla pääsiäisen viettoon Jerusalemiin. Ajat ovat muuttumassa. Kaupungissa on väkeä kuin pipoa, olisi oivallinen tilaisuus julistaa uusi uskonnollinen ohjelma. Kuka tietää, ehkä ilmassa on suurvaltapoliittinen muutos – ulos roomalainen pakkovalta, tilalle vapaus ja itsenäisyys. Katujen varsilla palmunlehtiä heiluttavat ihmiset eivät ole vain pöhköinä fanittamassa: he aistivat olevansa murroskohdassa ja tapahtumilla on suora vaikutus heidän elämäänsä. On kiehtovaa saada olla keskipisteessä.

Koko viikon väki seuraa Jeesuksen tekemisiä silmä kovana. Koska alkaa tapahtua? Miten kaupungin uskonnolliset silmäätekevät ja hallintomiehet reagoivat Jeesuksen läsnäoloon? Mitähän tässä käy? Jännäksi menee.
Jeesus vetäytyy lähimpiensä kanssa syömään. Sitten on aika valmistautua juhlan alkamiseen hiljentymällä ja rukoilemalla. Juhlat eivät ehdi kunnolla edes alkaa kun jo tapahtuu oikeusmurha ja verilöyly. Aasinkarvan haju ei ole ehtinyt kunnolla haihtua Jeesuksen vaatteista kun niitä jo ristin juurella jaetaan. Haudan eteen vieritetään kivi ja kun sen jyrinä lakkaa, jäljelle jää tyrmistynyt hiljaisuus. Anteeksi mutta mitä juuri tapahtui?
Samaa kysymystä toistellaan kun ylösnousemuksen aamu valkenee.

Koristeltu pajunoksa maljakossa kertoo meille siitä, että Jumala on pitänyt lupauksensa ja lähettänyt siunauksensa meille. Jeesus saapuu mukanaan sanoma: sinä olet Jumalalle rakas. Kuinka rakas? ”Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, kuulet ehtoollispöydässä. Ristillä hiljaa kuoliaaksi kituva Jeesus tekee sen, mihin itse emme pysty: murtaa synnin vallan ja vapauttaa meidät kadotustuomion alta. Meillä on vapaus katua, pyytää anteeksi, saada osaksemme armahdus, aloittaa alusta. Elämän matka ei ole vain vaellus pimeässä laaksossa vaan se on polku kotiin. Risti näyttää meille suunnan sinne. Ylösnousemuksen aamunkajo valaisee meidän tiemme kohti iankaikkista elämää ja rakkaittemme jälleennäkemistä.

Viikossa ehtii tapahtua paljon.
Levollista pääsiäisenaikaa!

Anu Toivonen