Suomen kielessä rakkauden kaksoiskäsky kuuluu tiivistettynä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkauden toiseksi kohteeksi on mainittu lähimmäinen. Monessa muussa kielessä kehotetaan rakastamaan naapuria, mutta meillä tuo sana on vielä likempänä. Meidän tulee rakastaa toista ihmistä, häntäkin, joka on aivan kaikkein lähimpänä.
Joskus on helpompaa laittaa rahaa nimettömälle nälkäiselle Afrikkaan kuin auttaa tuttua, lähellä asuvaa ihmistä. Avun lähettäminen kauas on tärkeä osa lähimmäisenrakkautta, mutta arkiset käytännön teot odottavat meitä etenkin täällä kotinurkilla ja kotona. Rakkaus ei tarkoita tässä tapauksessa suurta romantiikkaa, vahvoja tunteita. Se on usein hyvin tavallista auttamista, toisen tilanteeseen asettumista, epäitsekkyyttä. Lähimmäisen rakkaus on avarasydämisyyttä ja toisesta välittämistä.
Kaikkein lähimpien ihmisten rakastaminen on vaikeaa, sillä yhteisessä arjessa tulee aina eteen ärsyyntymistä ja väsymistä. Töissä ja harrastuksissa vielä jaksamme pitää yllä hyvää käytöstä, mutta kotona päivän harmit purkautuvat hermostumisena. Oikeastaan tämä tuttu kuvio tuntuu hullulta: Etäisemmille ihmisille hymyilemme, heitä kestämme mallikelpoisesti, mutta sitten kotona kaikkein lähimmät, kaikkein rakkaimmat saattavat joutua kantamaan päivän taakkojen seuraukset. Kunpa silloin muistaisimme sanoa: ”Tämä oli raskas päivä, se tässä painaa. En ole teille kiukkuinen, vaikka
tässä tiuskin. Te olette rakkaita!”
Rakkauden kaksoiskäsky antaa meille tehtävän. Mutta onneksi Jumala antaa jotain muutakin. Hän on ensin rakastanut meitä, rakastanut aivan ehdoitta ja ilman vaatimuksia. Jeesus on merkki Jumalan rakkaudesta. Jeesus antaa itsensä meille lahjana. Hänen ansiostaan me saamme anteeksiannon lähellä ja kaukana tehdyistä synneistä ja laiminlyönneistä. Jumalan antamin voimin harjoittelemme rakastamista.
Riitta Särkiö
Ensi sunnuntain aiheena on Jeesuksen toimiminen parantajana. Ihmetekojen, tai tarkemmin tunnustekojen kautta Jeesus teki tunnetuksi Jumalan valtakuntaa, mutta myös auttoi ihmisiä heidän hädässään. Markuksen evankeliumi kertoo parannuskertomuksen Bartimaioksesta, joka oli sokea kerjäläinen. Vammansa takia hän kuului yhteiskunnan kaikkein heikoimpiin. Sairaus miellettiin tavallisesti Jumalan rangaistukseksi ja sen takia tällaisiin ”Jumalan kurittamiin” haluttiin pitää etäisyyttä. Ilman nykyaikaisia sosiaalisia turvaverkkoja hänen elämänsä oli täysin muiden varassa. Todennäköisesti vaatteet olivat Bartimaioksen koko omaisuus.
Kun Bartimaios oli kerjäämässä tien vieressä ja kuuli Jeesuksen kävelevän lähelle, hän alkoi huutaa. Huuto koveni: Daavidin Poika, armahda minua! Tuo Bartimaioksen huuto ei ollut mikä tahansa ilmaus, vaan sillä oli hyvin syvällinen merkitys. Daavidin Pojaksi kutsuttiin messiasta, häntä joka tulee pelastamaan kansan. Tällä huudolla Bartimaios halusi tunnustaa uskonsa Jeesukseen ja hänen tarjoamaan pelastukseen. Kun Jeesus kuuli huudon ja kutsui Bartimaioksen luokseen, Jeesus paransi hänet sanoen: ”Mene, uskosi on parantanut sinut”.
Bartimaioksen ja Jeesuksen kohtaaminen on kertomus uskosta ja ennen kaikkea luottamuksesta. Oman hauraan tilanteensa kanssa hän uskaltaa tulla lähelle Jeesusta. Oikea kohtaaminen ja luottamus syntyi heidän välilleen, kun Bartimaios lähestyi Jeesusta aidosti, oikean tilanteensa tunnustaen.
Jokaisen meistä tarvitsee uskaltaa luottaa, jotta elämä soljuu eteenpäin. Puhutaan myös perusluottamuksesta. Kaikki suhteetkin tarvitsevat luottamuksen ilmapiirin. Välillä on hyvä kysyä itseltä, kuka tai mikä on minun luottamukseni ydin?
Bartimaioksen luottamus Jeesukseen oli niin suurta, että hän sai kokea mullistavan muutoksen. Hän sai näkönsä ja samalla uuden elämän. Muutoksen myötä hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana.
Ville Hakulinen
Seurakuntapastori
Rakastamisen taito on vaikea laji. Se koskee niin Jumalan, lähimmäisen kuin itsensä rakastamista. Toisinaan ajatellaan, että Raamattu olisi jotenkin itsensä rakastamista vastaan. Puhuuhan se itsensä kieltämisestä tai elämänsä kadottamisesta. Mutta ehkäpä kysymys onkin siitä, mitä sillä itsensä rakastamisella oikein tarkoitetaan. Kaikki se, missä olemme itsellemme toiveillemme ja haluillemme mieliksi ei välttämättä ole oikeaa itsensä rakastamista. Tai kaikki itsensä toteuttaminen ei ole itselleni hyväksi puhumattakaan lähimmäisistäni.
Oikea itsensä rakastaminen voisi olla vaikkapa sitä, että voin elää sovinnossa ja rauhassa itseni ja lähimmäisteni kanssa ja Jumalan kanssa. Niinpä Jumalan tahdon etsiminen voi olla tie tähän rauhaan ja sovintoon. Se merkitsee armon varassa elämistä ja sitten armollisuuden osoittamista niin lähimmäiselle kuin itselleen. Joskus on lupa vaatia itseltä ja toisilta. Mutta on oltava lupa myös antaa anteeksi, myös itselle, niin kuin Jumala on anteeksi antanut Jeesuksessa.
Tai oikea itsensä rakastaminen voi olla sitä, että voin elää sellaista elämää, jota Jumala tahtoo minun elävän. Ja että voin tulla sellaiseksi ja olla sellainen kuin hän tahtoo minun olevan. Voiko Jumala tietää parhaiten mitä me tarvitsemme? Jos näin on, voin rukoilla: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi.”
Oikea itsensä rakastaminen ei myöskään voi olla toisten alistamista, painamista tai heidän yläpuolelleen asettumista. Rakkauden kaksoiskäsky kehottaa meitä ensiksi rakastamaan Jumalaa ja sitten lähimmäistä niin kuin itseään. Siis samalla tavalla kuin itseään. Ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus opettaa meitä: ”Te olette kaikki veljiä.” Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja toistemme kunnioittamienn lähtee oikeasta lähimmäisen ja itsensä rakastamisesta.
Heikki Pelkonen
khra, Laune
Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Heprealaiskirje 3:15
Sydämeen liittyvät asiat ovat kautta aikojen kiinnostaneet ihmisiä. Tänä päivänä sydämestä tiedetään aika paljon. Tiedetään mm. tarkkaan se, mikä on sydämen tehtävä ja miten sairastunut sydän vaikuttaa koko ihmiseen. Antiikin aikaan ajateltiin, että sydämessä asuivat ihmisen tunteet, järki ja sielu. Tieteen avulla tästä käsityksestä on luovuttu jo aikaa sitten. Kuitenkin, usein kun puhutaan tunteista, monien mielissä on juuri sydän. Puhutaan mm. kylmäsydämisistä tai lämminsydämisistä tai kovasydämisistä ihmisistä ja meillä monella on aika lailla samansuuntainen mielipide siitä, millaisia kyseiset henkilöt ovat. Nämä eivät tarvitse juurikaan selittelyä.
Raamatussa puhutaan paljon sydämestä, jossa katsottiin tapahtuvan paljon muutakin tärkeää kuin veren pumppaaminen. Raamatun mukaan sydän tuo esiin ihmisen asenteet ja todelliset motiivit. Raamattu myös sanoo, että Jumala näkee ihmisen sydämen. Hän näkee, mitä meidän sydämessämme on, antiikin käsityksen mukaan siis mitä ajattelemme, mikä on asenteemme siihen ja siihen ja myös miksi näin on. Hän näkee ja tietää, jos sydämeemme on kertynyt ylimääräistä lastia, jolla on vaara sairastuttaa meidän koko kehomme ja jopa mielemme.
Lihasydämemme sairastuu kovettuvista rasvoista, transrasvoista, etenkin jos ne on teollisesti tuotettuja. Me voimme itse tuottaa transrasvoja, jotka kovettavat meidän hengellistä sydäntä, sitä, jossa tunteemme, järkemme ja sielumme asuu. Hengellisesti kovettunut tai paatunut sydän ei osaa olla empaattinen, eikä sitä kiinnosta muiden hyvä. Jumala haluaa luoduilleen hyvää, hän toivoo että kuuntelisimme häntä ja ottaisimme vastaan hänen tarjoamansa rakkauden ja armon. Kovettunut sydän ei osaa ottaa tätä vastaan.
Jumala rakkaudessaan on aina valmis auttamaan meidän sydäntämme muuttumaan, vain hän voi muuttaa kovettavat transrasvamme ravitseviksi elämän rasvoiksi. Profeetta Hesekielin kirjan mukaan hän sanoo: ’Minä annan teille uuden sydämen ja sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.´
Nina Tetri-Mustonen
seurakuntapastori
Jumala on antanut meille ajallisia, että iankaikkisia lahjoja. Kaikki Jumalan antamat lahjat voimme ottaa ilolla vastaan. Mitä nämä lahjat sitten oikeastaan ovat? Tätä kysymystä pohti aikoinaan myös Martti Luther. Hänen mukaansa kaikki tavallinen hyvä on Jumalan lahjoittavan rakkauden ilmentymää. Konkreettisesti lahjaksi saamamme hyvä on ruokaa, juomaa vaatetusta, perhettä, ystäviä, työtä ja toimeentuloa. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin, mutta jo tämä luettelo muistuttaa meille Jumalan lahjojen olemassaolosta. Iankaikkiset lahjat ovat puolestaan Jumalan sana ja sakramentit.
Meillä jokaisella on siis Jumalan antamia lahjoja, joita Hän odottaa meidän käyttävän siten, että ne koituvat myös lähimmäisemme hyväksi. Tästä asetelmasta katsoen meillä jokaisella on myös ikään kuin virka, jota meidän tulee uskollisesti hoitaa. Isän, äidin tai ystävän virka on todella tärkeä tehtävä, jonka hoitamisessa meidän tulee olla Jumalalle uskollisia. Samoin työnantajan tai työntekijän virka, koska työpaikkakin on Jumalan antama lahja. Työnantajan virkatehtävään kuuluu huolehtia työntekijästä siten, että hän voi kokea onnistuneensa tehtävässään. Työntekijän tulee puolestaan tehdä työnsä niin hyvin kuin osaa. Isä ja äiti hoitavat virkaansa antamalla toisilleen ja lapsilleen aikaansa, maksamalla kunniallisesti verot, vesi- ja sähkölaskut. Nämä kaikki ilmaisevat uskollisuutta Jumalan lahjojen hoidossa. Arkiset asiat saavat näin aivan uuden merkityksen ja ulottuvuuden.
Iankaikkisten lahjojen uskollinen hoitaminen on yksikertaisesti näiden lahjojen ahkera käyttäminen. Raamattua voimme lukea melkein missä tahansa, vaikkapa omasta älypuhelimesta. Ehtoollisen sakramenttia voimme nauttia sunnuntaisin messussa. Uskonelämän vahvistamiseksi myös tämän lahjan käytöstä on pidettävä uskollisesti huolta.
Kari Eskelinen
seurakuntapastori
