Hallitus on menossa perse edellä puuhun, sillä se ei todella tiedä, mihin se on menossa eikä miten tässä lamassa pitäisi toimia. Hallitus ei pysty kepulikonsteilla palauttamaan maan kilpailukykyä vientiteollisuudessa millään kertarysäyksellä. Juhana Vartiaisen johdolla hallituksen olisi pidettävä maa
lamassa niin kauan, että ay-liike ei enää esitä mitään palkankorotusvaatimuksia, vaikka herrojen optiot säilytetään ja eläkejohtajien etuja maksimoidaan.
Tilanteessa on jotain absurdia. Vaikka tasavallan presidentti paheksuu menettelyä mediassa, meno jatkuu kuin hirttäjäisissä. Juuri valtion ajama erittäin
kireä finanssipolitiikka on ajamassa SUOMEA ojasta allikkoon. Tätä väitettä tukee professori Pertti Haaparannan lausunto, jonka mielestä Suomen markkinaosuuden pienentyminen johtuu ennen kaikkea suomalaisten yritysjohtajien heikosta ja lähes onnettomasta tuotekehittely- ja markkinointiosaamisesta.
Tavallinen palkansaaja ei ole tähän syypää, vaan pitkällä aikavälillä tehnyt paperiteollisuuden virhepäätelmät Yhdysvalloissa ovat tulleet maksamaan Suomen muutaman Nokia. Miksi niistä ei puhuta mitään? Tässä tilanteessa kiristävä suu suppuun talouspolitiikka on kaikkein epäjohdonmukaisinta, sillä
ne vain pahentavat ja pitkittävät lamaa.
Hallitus toimii irrationaalisesti, kun se toisella kädellä painaa jarrua, vaikka se on asettanut itselleen kasvu- ja työllisyystavoitteita. Nyt pitäisi toimia kokonaan toisella tavalla ja elvyttää kunnolla enemmän kuin vaivaiset 9 miljardia. Tätä valtiovallan ja EU: n äärimmäisen tiukkaa talouslinjaa ja sen pääpappia komissaari Olli Rehniä ei ymmärrä edes taloustieteen professori Paul Krugmankaan, saati sitten tavallinen ajatteleva kuluttaja.
Suomella velkaa on erittäin vähän verrattuna moniin muihin maihin, joten syömävelkaa eli todellista investointivelkaa on otettava reilusti. Nyt olisi oikea hetki käyttää lainamiljardeja asuntojen korjaamiseen, koulutukseen ja infrastruktuuriin. Nämä olisi kohdennettava rohkeasti julkiselle sektorille.
Pienillä menoleikkauksilla ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä ja se vaikuttaakin hölmöläisten valon kannolta. Koko todellisen jupakan syy on eurokriisin täysin taitamaton hoitaminen ja pankkiirien tappioiden siirtäminen palkansaajien maksettavaksi eli uussosialisointi köyhiltä rikkaille. Meitä toki odottavat suunnattomat rakenteelliset muutokset, mutta ei niitä kannata tehdä pahimmassa lamassa.
Juhani Melanen