”Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja
seimen luona annetaan.”

Ensimmäisen joulun olosuhteet olivat ankeat. Kaukana kotoa, eläinten suojassa Maria synnytti esikoisensa. Heille ei löytynyt parempaa paikkaa ja niin maailman Vapahtaja syntyy seimen oljille. Ehkäpä vaatimattomat olosuhteet johtuivat siitä, että ihmisiä oli paljon liikkeellä. Tai siitä, ettei hyvää tahtoa ollut ottaa kulkijoita sisälle taloon. Mutta ehkäpä tapahtumiin sisältyy myös Jumalan viisaus. Raamattu sanoo: ”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.”

Jumalan rakkaus ja armo yltää alhaisimpaankin paikkaan. Jumalan poika ei ylenkatso vaatimattomintakaan sijaa. Siksi myös sinun ja minun sydämeni kelpaa Jeesukselle asuinsijaksi. Saahan hän sijan meidän kodissamme ja sydämissämme, sillä hän tahtoo tulla luoksemme ja tuoda joulun ilon ja joulun sanoman. Sitähän enkelitikin julistivat paimenille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Koska meille on annettu Vapahtaja, saamme antaa hänelle kaikki taakkamme ja kuormamme, luottavaisesti jättää elämämme hänen hoitoonsa ja johdatukseensa. Hän on luvannut pitää meistä huolen.
Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Heikki Pelkonen
khra, Laune

Tieto on vahvistamaton, mutta 99,9% varma. Hannu Aravirta on ensi kauden Pelicans-luotsi. Herra Aravirta teki väyryset ja pyörsi lopettamispäätöksensä. En tiedä oliko päätös Ilkka Kaarnan kosiskeluiden tulos vai mikä, mutta ehdottomasti peukkua ylös tälle ratkaisulle. Nyt ainakin tiedetään mitä saadaan penkin taakse, kun kaikki muut ratkaisut olisivat olleet enemmän tai vähemmän arpapeliä.

Kakkosvalmentajaksi epäilen erittäin vahvasti Pasi Nurmista, jota samalla koulitaan sitten vuoden päästä Aravirran työn jatkajaksi. Onhan Pasikin ollut valmennustiimeissä mukana jo maajoukkuetta myöden ja tiedossa on miehen halut aina liigavalmentajaksi asti, joten jokohan sitten kaudella 2014-15 on Nupen vuoro kokeilla päävalmentajan pestiä?

Sitten niitä negatiivisia juttuja: Smolenak lähti ja korvaajasta ei ole tietoa. Mies paukutti 18 maalia ja ratkaisi monta pistettä pussinokille, joten kuka nyt ottaa sankarin viitan harteilleen jatkossa?

Tähän päivään asti on odoteltu korvaajaa Gorenille ja O’Marralle, mutta mitä on saatu? Saarenheimo ja Männikkö. Ei aivan sitä mitä odotettiin, sillä vaikka herrat eivät huonoja pelaajia olekaan, niin eivät he myöskään ole ykkös- kakkosketjun miehiä liigassa. Se, että Pelicansissa pelaavat juurikin kärkirooleissa, kertoo enemmänkin joukkueen tämän hetken tasosta, kuin siitä että Pelicans olisi onnistunut kaappaamaan muiden seurojen nenän edestä huippupelaajat.

Suoraan sanoen Pelicansilla on tämä kausi mennyt niin perseelleen kuin vain voi ikinä mennä. Niin kentällä kuin toimistollakin. Katseet ovat jo todennäköisesti ensi kaudessa ja tästä kaudesta yritetään selvitä mahdollisimman pienillä vaurioilla. Pelsujen rämpiminen muistuttaa suuresti Ässien rämpimistä heidän hopeakautensa 2006 jälkeen.

Nähtävästi pienestä seurasta keskisuureksi, mitaleita tavoittelevaksi organisaatioksi ei kasveta yhdessä kaudessa. Toivottavasti se on nyt Lahdessa opittu. Loppukausi kisaillaan Ilveksen kanssa siitä kumpi pääsee mittaamaan mestisvoittajan tason. Olisihan se aika tragikoomista, että edellisvuoden finalisti pelaisi tänä vuonna karsinnoissa. Toisaalta seuraavalla kaudella olisi taas finaalit mahdollisia, kun ei lähdettäisi mahat täynnä uuteen kauteen…

Lumi, pakkanen ja FC Lahti

Lahden kaupunki teki lahtelaiselle jalkapalloväelle kivan jouluyllätyksen. Sen sijaan, että se olisi jouluksi luovuttanut Mukkulan uuden kuplahallin futareiden käyttöön, kertoikin se, ettei hallia saada valmiiksi vasta kuin keväällä. Harvoin tapaa moista amatöörimäisyyttä missään toiminnassa. Ei vaikka puhutaan suomalaisesta futiksesta. On täysin käsittämätöntä, ettei kukaan ottanut selvää siitä, ettei kuplahallia voi pystyttää pakkasella.

Tästä kärsii tietenkin lahtelainen edustusjalkapallo, mutta ennen kaikkea tuhannet juniorit, jotka treenaavat nyt sitten lumen ja pakkasen keskellä.
Joku varmaan muistaa, että niinhän sitä treenattiin ennenkin ulkona ennen kuin suurhalli valmistui. Muistan itsekin hyvin ajan ennen suurhallia, jolloin treenattiin koulun jumppasaleissa ja ulkokentillä talvisin.

Parhaat kyllä pääsivät jo 70-luvulla silloiseen kuplahalliin. Täysimittaisesta hallista tuskin kukaan silloin edes uneksi. Eipä niistä oloista kovin montaa futisammattilaista kasvanut. On hyvä muistaa, mm. herrat Litmanen, Kolkka ja Pasanen hioivat pallonkäsittelyään juurikin suurhallissa, joka oli aikansa ensimmäisiä koko Euroopassa. Vieläkin ihmettelen päätöstä muuttaa suurhalli monitoimihalliksi. Muuttamalla tekonurmi ja betonialusta nykyaikaiseksi olisi Lahteen saatu Suomen johtava jalkapalloareena talvikuukausiksi. Ja Uusi Lahti Cup:kin olisi jatkunut…

Tämän uskomattoman farssin keskellä FC Lahti valmistautuu uuteen kauteen. Pelaajasopimuksia on kasassa jo 16 kpl ja viimeisimpänä kuhnurilaumaan liittyivät Kuopiosta saapuvat Markus Joenmäki ja Pyry Kärkkäinen. Joukkueen lahtelaisuusaste on mukavan korkea, kun etelälahtelaiset Konsta Hietanen ja Jonne Kemppinenkin ilokseni jatkavat seurassa. Joukkue näyttää jo nyt hyvältä. Tähän kun vielä lisätään varmasti jatkosopimuksen tekevä Rafael ja toinen kärkipelaaja koodinimellä ”uusi Tuco” alkaa joukkue näyttää valmiilta. No vielä jos sen Ville Taulon tuonne keskikentälle kotiuttaisi maailmalta…

Pete Salomaa

Pukki poti ankaraa krapulaa Korvatunturilla, koska häntä oli alkanut vi..maan jatkuva muka kilttien pilttien kettuilu siitä, että pukin kontin tavarat olivat epäkuranttia ja poissa muodista samoin joulumuorin ruuat eivät enää kelvanneet hienoille suomalaisnyhveröille, joille piti olla aina vain kalleinta ja parasta, mitä markkinoilta löytyi ja kiinalaiskamaa ei halunnut enää kukaan.

Lisäksi pukkia odotti maailmassa noin 400 miljoonaa ”tapakristittyä” pullamössö naperoa. Sanalla sanoen joulu-ukkomme on stressaantunut jatkuvaan painostukseen ja kiireeseen. Reki oli kulkupelinä vanhentunut ja aikaa lahjojen jakamiseen oli liian niukasti. Loogisesti lahjojen jakaminen piti alkaa siis idästä eli Tundralta Ostajkkien alueelta ja loput piti pudotella savupiipusta Kaliforniassa 24 tunnin kuluttua.

Kokonaismatkaa kertyy helposti 180 miljoonaa kilometriä eli noin 1000 kpl/sekunti per kotitalous- Vaikka reki kulkisi 125000 – kertaisella äänennopeudella niin homma jäisi suorittamalla, koska tontut olivat ryhtyneet lakkoilemaan ja pyytämää taas lisää liksaa täksi vuodeksi. Lisäksi menovettä tarjottiin yhä harvemmissa kotitalouksissa ja nyt aikaa vierähti vielä puoli tuntia kauemmin kuin ennen, kun ei tarvinnut rämpytellä kitaraa ja laulaa Sylvian joululaulua 180.000 kertaa.

Niinpä pukki päätti tällä kertaa jättää joulun väliin ja siirtää sen kaiken lahjatouhun niille miljardööreille, joilla oli tili veroparatiisisaarilla. Suomestakin heitä löytyi yli 10.000 ja sekös sai pukin naaman punottamaan onnesta. Nyt saisivat piltit kunnon joululahjat ja pukki saisi tänä jouluna laulaa karaokea sielunsa kaikissa aattona auki olevissa juottoloissa. Koveneva aika vaati kovenevat otteet ja olihan pukki nyt 750 vuoden jälkeen toki rokulijoulun ansainnutkin.

Mutta eihän siinä toki suinkaan tietysti niin käynyt. Ympäri maailmaa alkoi kuulua kauheaa valitusta. Kaikki raharikkaat eivät olleet halukkaita jakamaan ylimääräisiä bonuksiaan perseaukisille kanssaveljilleen, vaan lähettivät lahjansa Afrikkaan ja Ambomaalle lahjuksina sikäläisille virkamiehille, jotta vuoden 2013 bisnekset pyörisivät paremmin. Onneksi lomautukset ja irtisanomiset jatkuisivat välittömästi heti joulun jälkeen.

Nalle poika se kertoi meille kaikille yhteisen joulun sanoman taas niin ylitsevuotavan jouhevaan tyyliinsä. Eräs tonttu toimittaja kysyi nimittäin Wahlroosilta: ”Teistäkö on moraalisesti oikein, että rikkaammilla on näin joulunakin parempi terveydenhoito?” Köyhillähän raha menettää merkityksensä, jos kaikki ovat samalla viivalla – eikö?”

Pukki päätti samalla kertaa, että ensi vuonna ainakin jaettaisiin taas tavalliseen tapan öylättiä ja hernekeittoa torilla ja ilmaisia ilmapalloja havumajoissa asusteleville kotosuomalaisille oikein kuumailmapalloista. Että sen pituinen se. Muistakaan että liekki lämmittää ja korva parantaa pahankin digikapulan.

Jussi Melanen

Vietämme nyt kolmannen adventin aikaa. Kolmatta adventtisunnuntaita kutsutaan hengen adventiksi ja Raamatun tekstit puhuvat Johannes Kastajasta, joka kehoitti kansaa katumukseen ja parannukseen. Molempiin suuriin kirkollisiin pyhiin, sekä pääsiäiseen että jouluun liittyy katumuksen aika. Suureen juhlaan pitää valmistautua ja kiinnittää huomio siihen, minkälaisiin pitoihin on oikein menossa. Jokainen tietää, että juhlan odottaminen on jo puolet huvista.

Kolmantena adventtisunnuntaina sytytetty kynttilä kuvaa joulurauhaa. Sitä monet suomalaiset hakevatkin menemällä kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Niiden laulaminen on myös eräänlaista odottamista. Se virittää meidät joulun tunnelmaan ja avaa korvamme joulun sanomalle. Joululaulut toivottavat sitä samaa sanomaa kuin Johannes Kastaja jo aikoinaan julisti. Messias, pelastaja on tulossa kansansa avuksi!

Mutta vaikka joulu on jo ihan kulman takana, niin maltetaan silti mielemme eikä mennä tämän pidemmälle. Nyt on odottamisen ja valmistautumisen aika.

Siunattua joulun aikaa!

Ville Hakulinen, seurakuntapastori

TPS:lle tuli kiire julkistaa ensi vuoden valmentajansa, kun TPS-johto muni Petteri Nummelinin Raumalle ja tepsi-fanit olivat ymmärrettävästi käärmeissään. No, Suikkasen lähtö Lahdesta on ollut selvyys jo jonkin aikaa, joten mitenkään yllätyksenä ei uuden valmentajan etsiminen Kaarnalle ja kumppaneille tullut.

Kaarnaa mietityttää, kun Suikkanen ja RP Lehtonen suuntaavat katseensa jo Turkuun

Ensi vuoden Pelicans-valmentajan TOP 3-lista pitää sisällään seuraavat nimet: Pekka Virta, Kari Heikkilä ja Tuomas Tuokkola. Huhut hallilta kertovat jo sopimuksen olevan valmis, mutta kenen kanssa?

Virran ja Tuokkolan luotsaama kiekko perustuu pitkälti kiekonhallintaan, kun taas Heikkilän konsepti pitää sisällään enemmänkin vastaiskukiekkoa. Näistä kolmesta Heikkilä omaa kovimmat meriitit, mutta onko miehellä vielä liian kova hinku valmentaa KHL:ssa?
Pekka Virta on kiekkopiirien mukaan mulkeron miehen maineessa ja Tuokkola on monen mielestä vielä liian noviisi, toisaalta mies valmensi Kalpan viime vuonna runkosarjan ykköseksi.

Villi kortilla mukana kisassa on vielä Jukureiden Jarno Pikkarainen, joka on ollut useammankin liigaseuran tähtäimessä jo muutaman vuoden. Pikkaraisella on kuitenkin voimassa oleva sopimus Jukureiden kanssa, joten sen purkaminen saattaa tulla liian kalliiksi. Toisaalta eivät Aravirta ja Suikkanenkaan millään pikkurahalla ole Lahdessa valmentaneet. Uskon, että viimeistään tammikuun alussa Kaarna tulee kaapista ulos tämän asian tiimoilta ja kertoo meille uuden valmentajan nimen. Siihen asti jatketaan arvailua….

-Pete Salomaa-

Loukkaantumissuma vaikeuttaa Namikan loppuvuotta

Namikan huonolle onnelle ei näytä tulevan loppua. Joukkueen loukkaantumistilanne synkkeni entisestään, kun viikon takaisessa kotiottelussa Salon Vilpasta vastaan lahtelaisille jäi nollan pisteen lisäksi käteen kaksi lähetettä Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Sekä Aleksi Alasella että amerikkalaisvahvistus Emmanuel Hollowaylla todettiin käsivammat, ja miehet saavatkin hetkellisesti tehdä Valtteri Mäkäläiselle seuraa sairastuvalla.

Mäkäläisen ja Hollowayn vammat pitävät miehet sivussa varmuudella ainakin vuoden loppuun asti, mutta Alanen pääsi onnekseen hieman vähemmällä. Alanen ei pelannut vielä keskiviikon tappiollisessa vierasottelussa Forssan Koripoikia vastaan, mutta hän palannee kokoonpanoon jo tänään Urheilutalolla, kun Namika kohtaa lappeenrantalaisen kaimaseuransa.

Suomalaisten pelaajien loukkaantumisiin Namika ei kerkeä suuremmin reagoida, vaikka seuran oma juniori, vasta 16-vuotias Aleksin veli Aapeli Alanen, kiinnitettiinkin joukkueen kokoonpanoon loppukaudeksi. Nuorempi Alanen on veljensä tavoin kohtalaisen pitkä pelinrakentaja. Niin lupaava juniori kuin nuorukainen onkin, ei häneltä vielä tällä kaudella voi odottaa apuja Korisliigassa.

Vahvistusten korvaamisen suhteen tilanne on toisenlainen, ja Namika ehtikin hankkia Hollowaylle tuuraajan jo FoKoPo-otteluun. Hollowayn lomittajana ainakin vuoden loppuun asti nähdään kokenut Thomas Kelley. 35-vuotias Kelley lennätettiin Helsinki-Vantaalle Tunisiasta, jossa mies pelasi alkukauden. Raporttien mukaan Kelley ei viihtynyt maassa ja oli siksi halukas liittymään Namikan kokoonpanoon vaikka vain kuukauden mittaisella sopimuksella.

Kelley ei pystynyt auttamaan uutta joukkuettaan voittoon avausottelussaan keskiviikkona, mutta hän on pelaajana oikeantyyppinen sekalaiseen lahtelaissikermään. Vaikka Holloway on ollut Namikan paras yksittäinen pelaaja syyskaudella, on Kelleyn kaltainen, aito syöttöjä jakava pelinrakentaja omiaan parantamaan myös melko heikosti esiintyneiden Louis Johnsonin ja Jordan Hasquetin otteita. Mikäli Kelley pelaa hyvin ja epäitsekkäästi siivittäen lahtelaiset vaikkapa kahteen voittoon loppuvuoden otteluissa, on Namikan johtoportaalla edessään mielenkiintoinen ratkaisu vahvistusten suhteen heti vuoden vaihteen jälkeen.

– Mikko Blomberg-

Melkein poikkeuksetta Suomen kaikki lehtitalot syyttävät levikinlaskusta nettiä. Median nykymeno muistuttaa ravikilpailuja. Etelä- Suomen Sanomat on tästä erinomainen esimerkki. Se potkaisi päteviä toimittajia ulos ikärasismin ja MUKA kannattavuuden takia ja hävisi kaikki oikeusjutut kaikissa
oikeusasteissa kirkkaasti ja yksiselitteisesti.

Totuus on kuitenkin toinen. Vaikka levikit ovat laskeneet, kassavirrat on varmistettu nostamalla tilausmaksuja ja ilmoitusmaksuja. Myös lehtien omilla valinnoilla on merkitystä. Tämä lehtitalojen omaksua käytäntö on siirtynyt myös muualle yhteiskuntaan. Vanhempi ja kokeneempi porukka pistetään pihalle ja kalliimmista erikoistoimittajista pyritään eroon tai heidät korvataan nuorilla kakuista ja lastenhoidosta kirjoittavilla naistoimittajilla, jotka eivät ansiotasostaan ole niin kiinnostuneita ts. Kirjoittelu on enemmän harrastusta.

Halvimmat yleistoimittajat kirjoittelevat pihakutsuista ja terveellisistä elämäntavoista, mutta eivät kajoa tärkeisiin yhteiskunnallisiin tai omistajille
epäedullisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Silti useimmissa lehtitaloissa markkinapäälliköitä on lisätty ja päälliköiden määrää muutenkin nostettu puhtaan markkinaliberalismin nimissä toimittajia vähentämällä.

Muualla yhteiskunnassa tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että aina vain pienempi porukka tekee entistä enemmän töitä. Tässä tilanteessa on koomista puhua työiän korottamisesta, kun herrat astuvat golfhissiin kaikki 60 vuotta täyttäneinä Midaksen kultaisella kädenpuristuksilla ja etukäteen sovituilla huikeilla eläke-eduilla.

Meitä freelancereita on kuritettu vieläkin pahemmin kuin vakinaisia toimittajia. Kaikkien sopimusehtoja on voitu leikata ja sopimusehdoista on muotoiltu kohtuuttomia. Parhaan esimerkkinä tästä Helsingin Sanomat, jota julkaiseva Sanoma Magazines Finland vaatii freelancereiden kuviin ja juttuihin kaikki oikeudet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lehti saa käyttää, muokata ja myydä juttuja eteenpäin vapaasti. Mutta silti kuitenkin röyhkeästi vaaditaan, että ”free” kantaa juridisen vastuun tiedoista jutussaan.

Erityisen ovelasti käytetään hyväksi myös nuoria pakollisia harjoittelijoita useimmissa lehtitaloissa itse mitään kipua tuntematta. Tämä on röyhkeää tuloksen tekemistä ja ” hedelmän korjuuta” 1930 – luvun tyyliin Kaliforniassa. Tosiasiassa maakuntien ykköslehdet porskuttelevat upeasti ja lehtitaloista on tullut omistajilleen kultakaivoksia, mutta kun halvalla tehdään laatu kärsii. Jutuista on tullut pinnallisia, lyhyempiä ja helppolukuisampia.

Lehtien taloussivut ovat todellisia ” helppoheikki” tuotteita, koska kyky seurata muun maailman tiedotusta ja kaivaa mielenkiintoisia uusia näkemyksiä puuttuu useimmilta ns. taloustoimittajilta. Toisaalta myös lukijoiden ymmärryskykyä aliarvioidaan myös pahasti.

Juhani Melanen

Taas on laulettu Hoosianna ja iloiten aloitettu joulun odotus. 1. adventti aloittaa uuden kirkkovuoden ja on kirkkovuoden iloinen juhla. On hienoa aloittaa uudessa seurakunnassa näin kirkkovuoden alussa. Aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä

Kokonaisuudessaan joulua edeltävä adventtiaika on paaston ja itsetutkiskelun aikaa. Adventtipaaston toteutus ei välttämättä ole helppoa, kun elämme keskellä kiireisintä pikkujoulu ja joulujuhlakautta. Ristiriita kirkkovuoden mukaan elämisen ja muun yhteiskunnan välillä tuntuu tavattoman suurelta.
Marraskuun viimeisenä päivänä vietettiin älä osta mitään – päivää. Päivän sijoittaminen juuri joulun odotuksen ja paaston aloittamisen läheisyyteen on loistava ajatus. Paasto ei nimittäin ole pelkästään jostain tietystä ruoasta pidättäytymistä, vaan enemmänkin ajatuksen kääntämistä pois omista tarpeista ja haluista.

2.adventtisunnuntain tekstitkin kehottavat meitä varautumaan Jeesuksen tulemiseen, pysymään valveilla ja vastustamaan erilaisia himoja. Miksi meitä sitten kehotetaan pysymään raittiina ja vastustamaan himoja? Ehkä on helpompi miettiä asiaa niin päin, että mitä jos seuraamme jokaista mielitekoamme. Mitä jos aina saamme kaiken mitä haluamme? Jos joka kerta kun näemme uuden tavaran tai asian, jonka haluamme, saamme sen? Olisimmeko iloisia ja onnellisia? Eikö ennemminkin käy niin, että hetken päästä näemme jälleen jotain uutta ja hienompaa? Tavaran määrän kasvaessa onnellisuutemme ei useinkaan lisäänny, ainoastaan tarpeettomaksi jääneen tavaran määrä kasvaa kaapeissa ja komeroissa.

Nyt adventtiaikana meitä muistutetaan, ettemme pitäisi liian tärkeänä kaikkea sitä, mikä tuottaa hetkellistä mielihyvää. Meitä muistutetaan, että Jeesus syntyi ihmiseksi tuodakseen toivon ja valon kaikille ihmisille. Meitä muistutetaan, että Jeesuksen lahjoittama onnellisuus on pysyvää ja ikuista

Pastori Hanna Suominen
Launeen seurakunta

Pelicansin alavireinen alkukausi kiteytyi kahdessa viimeisessä pelissä Ilvestä ja Jokereita vastaan.
Ei yhtään tehtyä pelitilannemaalia 177 minuuttiin! No, omiinkaan ei laskettu kuin yksi, mutta kyllähän tuo tehottomuus on silmiinpistävää. Nyt kun maalille on löydetty ihka oikea maalivahti ja puolustuspeliä rukattu kuntoon, niin hyökkääjien tehot ovat kuivuneet minimiin. Silloin vielä kun Pelicans päästi ottelua kohden 4-6 maalia, pystyi se itsekin tekemään 3-4 maalia per ottelu. Milloinkohan koittaa se aika, kun maalinteko onnistuu yhtäaikaa puolustamisen ohessa vai pitääkö meillä olla maalissa imuri, jotta kenttäpelaajat innostuvat taas maalitalkoisiin?

Koko alkukausi on Pelicansissa säädetty suuntaan jos toiseenkin. Pelaajia on tullut ja mennyt, koko ajan joku pelaaja on liipasimella, että lähteekö vai ei ja joku NHL-apu jo suurinpiirtein lentokoneessa matkalla Lahteen. Lisää säätämistä tulee ensi vuoden valmentajakuvioista. Suikkasen TPS-pesti on käytännössä varma, joten Pelicans-toimiston seuraava työsarka on löytää joukkueelle ensi vuodeksi uusi valmentaja ja suunnannäyttäjä.

Parilla viime kerralla olen tuonut esiin nimet Tuokkola, Virta, Rautakallio ja Heikkilä. ESS toi valmentajapeliin mukaan Jypin Jyrki Ahon ja pari muutakin vaihtoehtoa on esiin tullut, nyt kun Suikkanen päätöksensä teki. Mm. Ässien Karri Kivi ja HPK:n Ari-Pekka Selin ovat nousseet viime päivinä huhuihin mukaan. Yleensähän seuraavan kauden valmentajapaikat on jaettu juuri tässä marras-joulukuun aikana.
Mitä pitempään uuden valmentajan nimen julkaisua pantataan, sitä varmempaa on se, että ensi kauden valmentaja valmentaa tällä hetkellä jotain toista liigajoukkuetta.

Oskari Korpikari ja Timo Pärssinen – Näiltä miehiltä odotetaan enemmän kuin mitä on tähän mennessä saatu.

Vapaista valmentajista Tuokkola ja Virta ovat ainakin Ässien kiinnostuksen kohteena, kun taas Rautakalliosta kiinnostuneita ovat HIFK ja Pelicans. Jyrki Aho lienee lähes 100% varmasti Bluesin ensi kauden valmentaja, ainakin mies lopettaa Jypissä siksi, että vaimo sai työpaikan pääkaupunkiseudulta. Tilannehan on kohtalaisen hyvä, sillä hyviä, ansioituneita valmentajia on vielä vapaana, mutta kuka olisi sitten juuri se valttikortti, joka nostaisi Pelicansin takaisin kärkikahinoihin ensi kaudella?

Suikkanen on mielestäni erheellisesti tällä kaudella kutsunut joukkuettaan häviön hetkellä Minardiksi. Totuushan kuitenkin on se, että Pelicans on käyttänyt liigan kuudenneksi suurinta pelaajabudjettia tällä kaudella, joten suoraselkäisempää olisi myöntää, että pelaajabudjetin rahat on käytetty huonosti. Pelaajien hinta-laatusuhde on ollut huono. Itseasiassa todella huono. Esimerkiksi Saipa keikkuu sarjan kärjessä miljoona euroa pienemmällä budjetilla!

Joukkueessa, jonka pelaajabudjetti on 2,3 miljoonaa euroa, ei voi pelata ykkössentterinä Pekka Saarenheimo ja kakkossentterinä Jari Kauppila. Kyseiset pelaajat menisivät kyllä kolmos- ja nelossenttereinä, mutta nyt molempien rooli on väärä. Jos viime kaudella toimistolla tehtiin loistavaa työtä, on tällä kaudella palattu takaisin muutaman kauden takaisiin sekoiluihin, jossa kehäraakeille ja toivotaan-toivotaan vahvistuksille maksetaan ihan liikaa liksaa.

Loppuun jotain positiivistakin. Maalivahti Pavelec on ollut loistava ja sitä tuo joukkue todellakin tarvitsee. Kaksi peliä ja vain yksi päästetty maali, joten kyllä se puolustuskin jo toimii. Nyt enää hyökkäyksessä kiekot tolppien väliin ja ylivoima kuntoon, niin kyllä niitä pisteitäkin alkaa ropisemaan. Ja vielä kun Suikkanenkin jaksaisi keskittyä olennaiseen, eikä miettisi jo ensi kautta TPS.n ruorissa….

Pete Salomaa

Luokkajako alkaa Suomessa muodostua nopeammin kuin osattiin itse asiassa ennakoida. Tilastojen mukaan köyhät miehet kuolevat meillä kymmenen vuotta nuorempina kuin rikkaat. Rahalla saa hoitoa ja pääsee ohittamaan jonoja. Vanhukset ovat todella eriarvoisempia juuri tässä kohdassa. Resursseja vaaditaan vanhusten hoitoon, mutta valtiovalta priorisoi hoitoja ja kunnat ovat täysin eriarvoisessa asemassa
palveluiden suhteen. Tiedämme niin ikään työelämästä syrjäytyneiden nuoren lisääntyvästä joukosta,mutta huono-osaisuus tuntuu periytyvän.

Ennen rakennemuutosta, siis ennen Nokian nousua Suomi oli maailman sivistyneimpiä maita, jos kriteeri on, miten yhteiskunta huolehtii kansalaisistaan, heistä kaikista. Jokainen voi nyt itse tutkaillaja katsoa, mitä tapahtui. Vallan temppeleissä ja rahan kasinoissa kehitettiin tyly ja armoton uusi yhteiskuntamalli. Kipua tuntematta suunniteltiin jako kolmeen luokkaan: rahapapit, palvelijat ja perseeseen potkitut. Jälkimmäisille maksettaisiin kansalaispalkkaa juuri sen verran, että he pysyisivät hengissä; myötätuntoraha rauhoittaisi ”omatuntoa .

Tämä visio on alkanut toteutumaan pikkuhiljaa ovelasti. Uuden kaavion rahapapit eivät kumarra ristiä, vaan ohjailevat eurovirtoja haluamiinsa kohteisiin itsekkäästi. Palvelijat (nykypoliitikot) varmistavat paikkansa karjalaumassa ja siunaavat rahapappien toimenpiteet nyökyttelemällä ja hokemalla: ”näin on nähtävä, näin on nähtävä”. He kastelevat perseelle potkittujen perään ja hokevat mantraa ja kiittävät etteivät ole pudonneet itse samaan joukkoon, ainakaan vielä. Yleensä tämä luokkaa katsoo vain omaa etuaan ja ristii kätensä vaikeilta yhteiskunnallisilta päätöksiltä ja ratkaisuilta.

Arjen kohtaaminen on näille kolmelle luokalle erilaista. Rahapapit valmistelevat TV:ssä kahdeksan lajin gourmet aterioita kuin perseen potkitut värjöttelevät muovikassien kanssa ruokajonoissa. Samaan aikaan yhteiskunnallinen tietämättömyys lisääntyy. Valtioneuvostossa toimivat toimittajat
eivät osaa kääntää poliitikkojen ”liirum laarum lakiesityksiä” suomen kielelle riittävän yksiselitteisesti. Hallituksen esitykset ovat poistuneet lehdistä eikä niiden käsittely ole esillä enää tiedotusvälineissä. Valtioneuvostolla oli ennen oma tiedotusyksikkönsä, johon kuului kaksi tiedottajaa. En tiedä, kuinka monta heitä on nyt ja mitä he tekevät.

Lehdistö pyrkii aina nostamaan omaa tasoaan. Miksi hallituksen esitysten sisältöä ei enää pysty seuraamaan mistään. No toki netistä, mutta millä avainsanoilla. Mutta sielläkö äänestäjä ottaa selvää, mitä hänen edustajansa tai puolueensa tekee? Huvittaviakin tapauksia löytyy! Eräs maaherraksikin
noussut kansanedustaja esitti 50.000 markkaa köyhyyden poistamiseen. Valtiovarainministeriön virkamiehet eivät vain tienneet tuo raha piti maksaa, joten sitä ei sitten maksettu mihinkään. Yksi viikkotunti yhteiskuntaopetusta ei riitä tietämättömyyden poistamiseen yhteisistä asioista.
Mutta tärkein kysymys kuitenkin on; miten saisimme nuoret kiinnostumaan 1960-luvun tapaan yhteiskunnassamme tehtävistä vaikeista ja tärkeistä asioista!

Juhani Melanen