”Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja
seimen luona annetaan.”
Ensimmäisen joulun olosuhteet olivat ankeat. Kaukana kotoa, eläinten suojassa Maria synnytti esikoisensa. Heille ei löytynyt parempaa paikkaa ja niin maailman Vapahtaja syntyy seimen oljille. Ehkäpä vaatimattomat olosuhteet johtuivat siitä, että ihmisiä oli paljon liikkeellä. Tai siitä, ettei hyvää tahtoa ollut ottaa kulkijoita sisälle taloon. Mutta ehkäpä tapahtumiin sisältyy myös Jumalan viisaus. Raamattu sanoo: ”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.”
Jumalan rakkaus ja armo yltää alhaisimpaankin paikkaan. Jumalan poika ei ylenkatso vaatimattomintakaan sijaa. Siksi myös sinun ja minun sydämeni kelpaa Jeesukselle asuinsijaksi. Saahan hän sijan meidän kodissamme ja sydämissämme, sillä hän tahtoo tulla luoksemme ja tuoda joulun ilon ja joulun sanoman. Sitähän enkelitikin julistivat paimenille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”
Koska meille on annettu Vapahtaja, saamme antaa hänelle kaikki taakkamme ja kuormamme, luottavaisesti jättää elämämme hänen hoitoonsa ja johdatukseensa. Hän on luvannut pitää meistä huolen.
Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
Heikki Pelkonen
khra, Laune
Pukki poti ankaraa krapulaa Korvatunturilla, koska häntä oli alkanut vi..maan jatkuva muka kilttien pilttien kettuilu siitä, että pukin kontin tavarat olivat epäkuranttia ja poissa muodista samoin joulumuorin ruuat eivät enää kelvanneet hienoille suomalaisnyhveröille, joille piti olla aina vain kalleinta ja parasta, mitä markkinoilta löytyi ja kiinalaiskamaa ei halunnut enää kukaan.
Lisäksi pukkia odotti maailmassa noin 400 miljoonaa ”tapakristittyä” pullamössö naperoa. Sanalla sanoen joulu-ukkomme on stressaantunut jatkuvaan painostukseen ja kiireeseen. Reki oli kulkupelinä vanhentunut ja aikaa lahjojen jakamiseen oli liian niukasti. Loogisesti lahjojen jakaminen piti alkaa siis idästä eli Tundralta Ostajkkien alueelta ja loput piti pudotella savupiipusta Kaliforniassa 24 tunnin kuluttua.
Kokonaismatkaa kertyy helposti 180 miljoonaa kilometriä eli noin 1000 kpl/sekunti per kotitalous- Vaikka reki kulkisi 125000 – kertaisella äänennopeudella niin homma jäisi suorittamalla, koska tontut olivat ryhtyneet lakkoilemaan ja pyytämää taas lisää liksaa täksi vuodeksi. Lisäksi menovettä tarjottiin yhä harvemmissa kotitalouksissa ja nyt aikaa vierähti vielä puoli tuntia kauemmin kuin ennen, kun ei tarvinnut rämpytellä kitaraa ja laulaa Sylvian joululaulua 180.000 kertaa.
Niinpä pukki päätti tällä kertaa jättää joulun väliin ja siirtää sen kaiken lahjatouhun niille miljardööreille, joilla oli tili veroparatiisisaarilla. Suomestakin heitä löytyi yli 10.000 ja sekös sai pukin naaman punottamaan onnesta. Nyt saisivat piltit kunnon joululahjat ja pukki saisi tänä jouluna laulaa karaokea sielunsa kaikissa aattona auki olevissa juottoloissa. Koveneva aika vaati kovenevat otteet ja olihan pukki nyt 750 vuoden jälkeen toki rokulijoulun ansainnutkin.
Mutta eihän siinä toki suinkaan tietysti niin käynyt. Ympäri maailmaa alkoi kuulua kauheaa valitusta. Kaikki raharikkaat eivät olleet halukkaita jakamaan ylimääräisiä bonuksiaan perseaukisille kanssaveljilleen, vaan lähettivät lahjansa Afrikkaan ja Ambomaalle lahjuksina sikäläisille virkamiehille, jotta vuoden 2013 bisnekset pyörisivät paremmin. Onneksi lomautukset ja irtisanomiset jatkuisivat välittömästi heti joulun jälkeen.
Nalle poika se kertoi meille kaikille yhteisen joulun sanoman taas niin ylitsevuotavan jouhevaan tyyliinsä. Eräs tonttu toimittaja kysyi nimittäin Wahlroosilta: ”Teistäkö on moraalisesti oikein, että rikkaammilla on näin joulunakin parempi terveydenhoito?” Köyhillähän raha menettää merkityksensä, jos kaikki ovat samalla viivalla – eikö?”
Pukki päätti samalla kertaa, että ensi vuonna ainakin jaettaisiin taas tavalliseen tapan öylättiä ja hernekeittoa torilla ja ilmaisia ilmapalloja havumajoissa asusteleville kotosuomalaisille oikein kuumailmapalloista. Että sen pituinen se. Muistakaan että liekki lämmittää ja korva parantaa pahankin digikapulan.
Jussi Melanen
Vietämme nyt kolmannen adventin aikaa. Kolmatta adventtisunnuntaita kutsutaan hengen adventiksi ja Raamatun tekstit puhuvat Johannes Kastajasta, joka kehoitti kansaa katumukseen ja parannukseen. Molempiin suuriin kirkollisiin pyhiin, sekä pääsiäiseen että jouluun liittyy katumuksen aika. Suureen juhlaan pitää valmistautua ja kiinnittää huomio siihen, minkälaisiin pitoihin on oikein menossa. Jokainen tietää, että juhlan odottaminen on jo puolet huvista.
Kolmantena adventtisunnuntaina sytytetty kynttilä kuvaa joulurauhaa. Sitä monet suomalaiset hakevatkin menemällä kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Niiden laulaminen on myös eräänlaista odottamista. Se virittää meidät joulun tunnelmaan ja avaa korvamme joulun sanomalle. Joululaulut toivottavat sitä samaa sanomaa kuin Johannes Kastaja jo aikoinaan julisti. Messias, pelastaja on tulossa kansansa avuksi!
Mutta vaikka joulu on jo ihan kulman takana, niin maltetaan silti mielemme eikä mennä tämän pidemmälle. Nyt on odottamisen ja valmistautumisen aika.
Siunattua joulun aikaa!
Ville Hakulinen, seurakuntapastori
Melkein poikkeuksetta Suomen kaikki lehtitalot syyttävät levikinlaskusta nettiä. Median nykymeno muistuttaa ravikilpailuja. Etelä- Suomen Sanomat on tästä erinomainen esimerkki. Se potkaisi päteviä toimittajia ulos ikärasismin ja MUKA kannattavuuden takia ja hävisi kaikki oikeusjutut kaikissa
oikeusasteissa kirkkaasti ja yksiselitteisesti.
Totuus on kuitenkin toinen. Vaikka levikit ovat laskeneet, kassavirrat on varmistettu nostamalla tilausmaksuja ja ilmoitusmaksuja. Myös lehtien omilla valinnoilla on merkitystä. Tämä lehtitalojen omaksua käytäntö on siirtynyt myös muualle yhteiskuntaan. Vanhempi ja kokeneempi porukka pistetään pihalle ja kalliimmista erikoistoimittajista pyritään eroon tai heidät korvataan nuorilla kakuista ja lastenhoidosta kirjoittavilla naistoimittajilla, jotka eivät ansiotasostaan ole niin kiinnostuneita ts. Kirjoittelu on enemmän harrastusta.
Halvimmat yleistoimittajat kirjoittelevat pihakutsuista ja terveellisistä elämäntavoista, mutta eivät kajoa tärkeisiin yhteiskunnallisiin tai omistajille
epäedullisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Silti useimmissa lehtitaloissa markkinapäälliköitä on lisätty ja päälliköiden määrää muutenkin nostettu puhtaan markkinaliberalismin nimissä toimittajia vähentämällä.
Muualla yhteiskunnassa tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että aina vain pienempi porukka tekee entistä enemmän töitä. Tässä tilanteessa on koomista puhua työiän korottamisesta, kun herrat astuvat golfhissiin kaikki 60 vuotta täyttäneinä Midaksen kultaisella kädenpuristuksilla ja etukäteen sovituilla huikeilla eläke-eduilla.
Meitä freelancereita on kuritettu vieläkin pahemmin kuin vakinaisia toimittajia. Kaikkien sopimusehtoja on voitu leikata ja sopimusehdoista on muotoiltu kohtuuttomia. Parhaan esimerkkinä tästä Helsingin Sanomat, jota julkaiseva Sanoma Magazines Finland vaatii freelancereiden kuviin ja juttuihin kaikki oikeudet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lehti saa käyttää, muokata ja myydä juttuja eteenpäin vapaasti. Mutta silti kuitenkin röyhkeästi vaaditaan, että ”free” kantaa juridisen vastuun tiedoista jutussaan.
Erityisen ovelasti käytetään hyväksi myös nuoria pakollisia harjoittelijoita useimmissa lehtitaloissa itse mitään kipua tuntematta. Tämä on röyhkeää tuloksen tekemistä ja ” hedelmän korjuuta” 1930 – luvun tyyliin Kaliforniassa. Tosiasiassa maakuntien ykköslehdet porskuttelevat upeasti ja lehtitaloista on tullut omistajilleen kultakaivoksia, mutta kun halvalla tehdään laatu kärsii. Jutuista on tullut pinnallisia, lyhyempiä ja helppolukuisampia.
Lehtien taloussivut ovat todellisia ” helppoheikki” tuotteita, koska kyky seurata muun maailman tiedotusta ja kaivaa mielenkiintoisia uusia näkemyksiä puuttuu useimmilta ns. taloustoimittajilta. Toisaalta myös lukijoiden ymmärryskykyä aliarvioidaan myös pahasti.
Juhani Melanen
Taas on laulettu Hoosianna ja iloiten aloitettu joulun odotus. 1. adventti aloittaa uuden kirkkovuoden ja on kirkkovuoden iloinen juhla. On hienoa aloittaa uudessa seurakunnassa näin kirkkovuoden alussa. Aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä
Kokonaisuudessaan joulua edeltävä adventtiaika on paaston ja itsetutkiskelun aikaa. Adventtipaaston toteutus ei välttämättä ole helppoa, kun elämme keskellä kiireisintä pikkujoulu ja joulujuhlakautta. Ristiriita kirkkovuoden mukaan elämisen ja muun yhteiskunnan välillä tuntuu tavattoman suurelta.
Marraskuun viimeisenä päivänä vietettiin älä osta mitään – päivää. Päivän sijoittaminen juuri joulun odotuksen ja paaston aloittamisen läheisyyteen on loistava ajatus. Paasto ei nimittäin ole pelkästään jostain tietystä ruoasta pidättäytymistä, vaan enemmänkin ajatuksen kääntämistä pois omista tarpeista ja haluista.
2.adventtisunnuntain tekstitkin kehottavat meitä varautumaan Jeesuksen tulemiseen, pysymään valveilla ja vastustamaan erilaisia himoja. Miksi meitä sitten kehotetaan pysymään raittiina ja vastustamaan himoja? Ehkä on helpompi miettiä asiaa niin päin, että mitä jos seuraamme jokaista mielitekoamme. Mitä jos aina saamme kaiken mitä haluamme? Jos joka kerta kun näemme uuden tavaran tai asian, jonka haluamme, saamme sen? Olisimmeko iloisia ja onnellisia? Eikö ennemminkin käy niin, että hetken päästä näemme jälleen jotain uutta ja hienompaa? Tavaran määrän kasvaessa onnellisuutemme ei useinkaan lisäänny, ainoastaan tarpeettomaksi jääneen tavaran määrä kasvaa kaapeissa ja komeroissa.
Nyt adventtiaikana meitä muistutetaan, ettemme pitäisi liian tärkeänä kaikkea sitä, mikä tuottaa hetkellistä mielihyvää. Meitä muistutetaan, että Jeesus syntyi ihmiseksi tuodakseen toivon ja valon kaikille ihmisille. Meitä muistutetaan, että Jeesuksen lahjoittama onnellisuus on pysyvää ja ikuista
Pastori Hanna Suominen
Launeen seurakunta
Luokkajako alkaa Suomessa muodostua nopeammin kuin osattiin itse asiassa ennakoida. Tilastojen mukaan köyhät miehet kuolevat meillä kymmenen vuotta nuorempina kuin rikkaat. Rahalla saa hoitoa ja pääsee ohittamaan jonoja. Vanhukset ovat todella eriarvoisempia juuri tässä kohdassa. Resursseja vaaditaan vanhusten hoitoon, mutta valtiovalta priorisoi hoitoja ja kunnat ovat täysin eriarvoisessa asemassa
palveluiden suhteen. Tiedämme niin ikään työelämästä syrjäytyneiden nuoren lisääntyvästä joukosta,mutta huono-osaisuus tuntuu periytyvän.
Ennen rakennemuutosta, siis ennen Nokian nousua Suomi oli maailman sivistyneimpiä maita, jos kriteeri on, miten yhteiskunta huolehtii kansalaisistaan, heistä kaikista. Jokainen voi nyt itse tutkaillaja katsoa, mitä tapahtui. Vallan temppeleissä ja rahan kasinoissa kehitettiin tyly ja armoton uusi yhteiskuntamalli. Kipua tuntematta suunniteltiin jako kolmeen luokkaan: rahapapit, palvelijat ja perseeseen potkitut. Jälkimmäisille maksettaisiin kansalaispalkkaa juuri sen verran, että he pysyisivät hengissä; myötätuntoraha rauhoittaisi ”omatuntoa .
Tämä visio on alkanut toteutumaan pikkuhiljaa ovelasti. Uuden kaavion rahapapit eivät kumarra ristiä, vaan ohjailevat eurovirtoja haluamiinsa kohteisiin itsekkäästi. Palvelijat (nykypoliitikot) varmistavat paikkansa karjalaumassa ja siunaavat rahapappien toimenpiteet nyökyttelemällä ja hokemalla: ”näin on nähtävä, näin on nähtävä”. He kastelevat perseelle potkittujen perään ja hokevat mantraa ja kiittävät etteivät ole pudonneet itse samaan joukkoon, ainakaan vielä. Yleensä tämä luokkaa katsoo vain omaa etuaan ja ristii kätensä vaikeilta yhteiskunnallisilta päätöksiltä ja ratkaisuilta.
Arjen kohtaaminen on näille kolmelle luokalle erilaista. Rahapapit valmistelevat TV:ssä kahdeksan lajin gourmet aterioita kuin perseen potkitut värjöttelevät muovikassien kanssa ruokajonoissa. Samaan aikaan yhteiskunnallinen tietämättömyys lisääntyy. Valtioneuvostossa toimivat toimittajat
eivät osaa kääntää poliitikkojen ”liirum laarum lakiesityksiä” suomen kielelle riittävän yksiselitteisesti. Hallituksen esitykset ovat poistuneet lehdistä eikä niiden käsittely ole esillä enää tiedotusvälineissä. Valtioneuvostolla oli ennen oma tiedotusyksikkönsä, johon kuului kaksi tiedottajaa. En tiedä, kuinka monta heitä on nyt ja mitä he tekevät.
Lehdistö pyrkii aina nostamaan omaa tasoaan. Miksi hallituksen esitysten sisältöä ei enää pysty seuraamaan mistään. No toki netistä, mutta millä avainsanoilla. Mutta sielläkö äänestäjä ottaa selvää, mitä hänen edustajansa tai puolueensa tekee? Huvittaviakin tapauksia löytyy! Eräs maaherraksikin
noussut kansanedustaja esitti 50.000 markkaa köyhyyden poistamiseen. Valtiovarainministeriön virkamiehet eivät vain tienneet tuo raha piti maksaa, joten sitä ei sitten maksettu mihinkään. Yksi viikkotunti yhteiskuntaopetusta ei riitä tietämättömyyden poistamiseen yhteisistä asioista.
Mutta tärkein kysymys kuitenkin on; miten saisimme nuoret kiinnostumaan 1960-luvun tapaan yhteiskunnassamme tehtävistä vaikeista ja tärkeistä asioista!
Juhani Melanen
