Opettajan näkövinkkelistä on kiva katsella Suomen koululaisia, noita kansakuntamme toivon kipinöitä, jotka nyt kuitenkin ovat tuottaneet meille suuren pettymyksen. Pisa- tutkimuksessa tuli turpaan Sanghaille ja Korealle. Mutta niinhän me hukkasimme Nokiamme, joten pitää tätä kai hiukan selitellä. Meidän matematiikkamme opetus on jopa niin surkeaa ettei aivan yksiselitteisesti saatu selville edes sitä, mille sijaluvulle maailman maiden joukosta Suomi oli pudonnut.
Mutta tosiasia on, että Pisa-tutkimuksissa meidän sijalukumme johtuu siitä, että tyttöjemme äidinkielen osaaminen on maailman parasta ja meillä on maailman fiksuin tyhmin neljännes ,mikä suomeksi tarkoittaa, että me huolehdimme erityistä tukea tarvitsevista oppilaista maailman parhaiden.

Mutta, mutta ja mutta! Valitettava tilanne on tällä hetkellä se, että liian moni suomalaisista peruskoululaisista valitsee matemaattis- luonnontieteellisen tiedekunnan enää kiinnostuksensa kohteeksi. Opettajien piirissä asiasta on puhuttu pitkään, mutta päättäjät ei huolelle ole korvaansa lotkahduttaneet. Kysymys kuuluukin, miten saamme riittävästi osaajia matematiikkaa ja luonnontieteitä tarvitseville aloille.
Tämän päivän todellisessa elämässä nuoret tarvitsevat monipuolisen yleissivistyksen, johon kuuluu tärkeänä osana laaja matemaattis- luonnontieteellinen ja teknologinen sivistys. Sitä nimittäin tarvitaan nykyaikana yhä enemmän päätöstenteon pohjana sekä vaativana kuluttajana.
Miten tätä haastetta Suomessa edistetään? No ei mitenkään. Silti jokainen opettaja tietää, että luonnontieteiden opetuksessa, jossa luova kokeellisuus on olennaista, tarvitaan aikaa enemmän ilmiöiden monipuoliseen käsittelyyn sekä niiden ymmärtämiseen. Tarvitaan tutkivaa opetusta, jota Suomessa ei ainakaan vielä ole. Miten sen tukeminen voitaisiin varmistaa?
Yksinkertainen vastaus:matematiikasta ja luonnontieteestä on luotava nuoria kiinnostava vaihtoehto.

Pakinoitsijan näkökulmasta helpoin tie olisi tietysti se, että vaihdettaisiin Suomen laiskat ja tyhmistyneet kakarat viisaimpiin aasialaisiin. Persuille tämä ei kuitenkaan käy, joten jotain muutakin olisi keksittävä. Eräs keino olisi tietenkin muuttaa koulutusta tyttöjä suosivaksi. Sillä jokainenhan tietää, että koko koulutuksemme romahdus johtuu ”pleikkareita” kilkuttelevista ja sotapelejä pelaavista pojan koltiaisista, jotka eivät osaa lukea edes pelaamiensa pelien käyttöohjeita.
Kiinasta poiketen, me voisimme määrätä kaikille perheille tyttökiintiöt ja maksaa niille suomalaisperheille enemmän tukiasia ja lapsilisiä, jotka suosivat vain tyttöjä. Olen selaillut listoja Pisa:sta ja havainnut, että me vielä pärjäämme Tiibetille ja Mongolialle, mutta Hongkong ja Taiwan ovat jo kaukana taivaanrannan takana. Siellä vanhemmat eivät joudukaan käräjöimään oikeudessa läpsäyttäessään lastaan jollei tämä ole tehnyt koulutehtäviään tai tiskannut tiskivuorollaan.
USA:sa tästä on kirjoitettu jo kirja. Suosittelen lukemaan. Aasialaiset täyttävät jenkkiyliopistot ja pian meilläkin ellei heille aseteta kiintiöitä ja kalliita lukukausimaksuja.

Summa sumarum! Maamme tietoyhteiskuntakehitys, kestävän kehityksen haasteet ja kilpailukyvystämme huolehtiminen vaatii erilaista panostusta peruskouluun kuin nyt. Miksi meillä on muuten pakollinen uskonto vielä oppiaineena?