Opettajan näkövinkkelistä on kiva katsella Suomen koululaisia, noita kansakuntamme toivon kipinöitä, jotka nyt kuitenkin ovat tuottaneet meille suuren pettymyksen. Pisa- tutkimuksessa tuli turpaan Sanghaille ja Korealle. Mutta niinhän me hukkasimme Nokiamme, joten pitää tätä kai hiukan selitellä. Meidän matematiikkamme opetus on jopa niin surkeaa ettei aivan yksiselitteisesti saatu selville edes sitä, mille sijaluvulle maailman maiden joukosta Suomi oli pudonnut.
Mutta tosiasia on, että Pisa-tutkimuksissa meidän sijalukumme johtuu siitä, että tyttöjemme äidinkielen osaaminen on maailman parasta ja meillä on maailman fiksuin tyhmin neljännes ,mikä suomeksi tarkoittaa, että me huolehdimme erityistä tukea tarvitsevista oppilaista maailman parhaiden.
Mutta, mutta ja mutta! Valitettava tilanne on tällä hetkellä se, että liian moni suomalaisista peruskoululaisista valitsee matemaattis- luonnontieteellisen tiedekunnan enää kiinnostuksensa kohteeksi. Opettajien piirissä asiasta on puhuttu pitkään, mutta päättäjät ei huolelle ole korvaansa lotkahduttaneet. Kysymys kuuluukin, miten saamme riittävästi osaajia matematiikkaa ja luonnontieteitä tarvitseville aloille.
Tämän päivän todellisessa elämässä nuoret tarvitsevat monipuolisen yleissivistyksen, johon kuuluu tärkeänä osana laaja matemaattis- luonnontieteellinen ja teknologinen sivistys. Sitä nimittäin tarvitaan nykyaikana yhä enemmän päätöstenteon pohjana sekä vaativana kuluttajana.
Miten tätä haastetta Suomessa edistetään? No ei mitenkään. Silti jokainen opettaja tietää, että luonnontieteiden opetuksessa, jossa luova kokeellisuus on olennaista, tarvitaan aikaa enemmän ilmiöiden monipuoliseen käsittelyyn sekä niiden ymmärtämiseen. Tarvitaan tutkivaa opetusta, jota Suomessa ei ainakaan vielä ole. Miten sen tukeminen voitaisiin varmistaa?
Yksinkertainen vastaus:matematiikasta ja luonnontieteestä on luotava nuoria kiinnostava vaihtoehto.
Pakinoitsijan näkökulmasta helpoin tie olisi tietysti se, että vaihdettaisiin Suomen laiskat ja tyhmistyneet kakarat viisaimpiin aasialaisiin. Persuille tämä ei kuitenkaan käy, joten jotain muutakin olisi keksittävä. Eräs keino olisi tietenkin muuttaa koulutusta tyttöjä suosivaksi. Sillä jokainenhan tietää, että koko koulutuksemme romahdus johtuu ”pleikkareita” kilkuttelevista ja sotapelejä pelaavista pojan koltiaisista, jotka eivät osaa lukea edes pelaamiensa pelien käyttöohjeita.
Kiinasta poiketen, me voisimme määrätä kaikille perheille tyttökiintiöt ja maksaa niille suomalaisperheille enemmän tukiasia ja lapsilisiä, jotka suosivat vain tyttöjä. Olen selaillut listoja Pisa:sta ja havainnut, että me vielä pärjäämme Tiibetille ja Mongolialle, mutta Hongkong ja Taiwan ovat jo kaukana taivaanrannan takana. Siellä vanhemmat eivät joudukaan käräjöimään oikeudessa läpsäyttäessään lastaan jollei tämä ole tehnyt koulutehtäviään tai tiskannut tiskivuorollaan.
USA:sa tästä on kirjoitettu jo kirja. Suosittelen lukemaan. Aasialaiset täyttävät jenkkiyliopistot ja pian meilläkin ellei heille aseteta kiintiöitä ja kalliita lukukausimaksuja.
Summa sumarum! Maamme tietoyhteiskuntakehitys, kestävän kehityksen haasteet ja kilpailukyvystämme huolehtiminen vaatii erilaista panostusta peruskouluun kuin nyt. Miksi meillä on muuten pakollinen uskonto vielä oppiaineena?
Muistan lapsuudestani elävästi yhden kevään merkin: isän tekemät itämiskokeet. Maanviljelijä-isäni tahtoi testata viljan siemenen itävyyden ennen kylvöjä. Hän kylvi tarkalleen sata jyvää saviruukkuun. Itämisajan jälkeen isä laski, kuinka monta orasta mullasta oli noussut. Hän halusi käyttää hyvää, itävää siementä. Kun kylvökone sitten aikanaan pudotti siemenen ja lannoitetta multaan, oli lähtökohta hyvälle sadolle olemassa. Kesän kuluessa selvisi, miten kaikki sinä vuonna onnistui.
Jeesuksen kylväjävertauksessa (Luuk. 8:4-15) siemen on hyvin itävää, mutta muuten ollaan kaukana tehomaataloudesta. Kylväjä viskelee jyviä sinne ja tänne. Niitä putoaa tien sivuun ja ohdakkeiden sekaan. Jumalan sanaa kannattaakin kylvää tuhlaten. Armon, rakkauden ja toivon sanomaa on ilo levittää.
Siemen ei kuitenkaan aina idä eikä pääse tuottamaan satoa. Joskus vika on varmaan meissä kylväjissä, mutta kylvömaitakin on kovin erilaisia. Jeesus näki, miten juurettomuus, huolet ja elämän muut tärkeät asiat estävät Jumalan sanaa todella vaikuttamasta. SAnan kuulija ei pysähdy armon sanoman edessä. Hän ei anna sille mahdollisuutta, hänellä ei ole aikaa ajatella perimmäisiä kysymyksiä.
Jumalan sanassa on ihmeellistä voimaa. Se rohkaisee meitä elämään kristittyinä, se nostaa taakkoja harteiltamme ja osoittaa tien eteenpäin. Siksi on hyvä lukea Raamattua ja tulla sanan kuuloon. Kun siemen saa itää, se kantaa meissä hedelmää: iloa, rakkautta, kärsivällisyyttä.
Riitta Särkiö
Nyt se sitten tapahtui. Toisaalta jo oli aikakin. Jorma Ollila pisti Nokian kiitoon, mutta 5000 insinööriä eivät kuunnelleet, mitä tavallinen kuluttaja tarvitsee: helppokäyttöisen , nopean ja yksinkertaisen älypuhelimen, jolla voi hoitaa asiansa tehokkaasti lukematta 50 sivua ohjekirjaa.
Markkinat on nyt kyllästetty jo Sonny Ericssonin, Samsungin. korelaisen ZTE:n ja kohta kiinalaisten tuotteilla. Kuka jaksaa uskoa, että Microsoftin mies Steven Elop todella viis veisaa suomalaisista insinööreistä, jotka eivät kyenneet vastaamaan markkinoiden huutoon ajoissa?
Unohdettiin design kokonaan ja luotettiin volyymiin.
Miten Nokia muka kykenee luomaan nopeasti markkinoille ”ehdottoman ilmiömäisiä” Windows- matkapuhelimia niin nopeasti. Turhaan Steve Ballmaster uusi Microsoftin pääjohtaja hehkutti Barcelonan matkailumessuilla. Nokia arvosta hupeni päivässä 6 miljardia euroa joka on mieletön luku. Syy tähän on yksinkertainen Nokia ei ole kyennyt tarkentamaan aikatauluaan siitä, milloin näitä ihme vempeleitä alaa saada ostaa ihan tavallisista kaupoista.
Mitä , jos Elop tekee strategisen virheen?
No ! So What! Todellisuudessahan Nokiasta omistavat suuret amerikkalaiset sijoitusrahastot ja eläkerahastot. Heille muutos on vain hyväksi. sillä nyt yritetään ratsastaa suuruuden markkinoilla ja voittoja odotetaan tulevaisuudessa. Kuka kantaa vastuun, jos Nokia syöksyy alamäkeen? Nyt on todella mielenkiintoista seurata, miten eri käyttöjärjestelmät kilpailevat. Nokia pyyhki takamustaan jo Symbian- käyttöjärjestelmällä. Kuinka pitkä siirtymäkaudesta tulee? Nyt keikkuvat markkinoilla Googlen Anroid- järjestelmän pohjalle kootut uudet älypuhelimet. Katselin itse netistä Nokian älypuhelin yksikön johtajan Jo Harlowen verkkosivuja (engad-get.com) . Hän vahvistaa muka Softpedia sivustoillaan uuden tulemisen älypuhelin markkinoille, mutta milloin. Pahimmat kilpailijat ovat saaneet jo valtavan etumatkan siihen mennessä, kun Nokia saa markknoille uutukaisensa.
Kaikkien alan asiatuntijoiden mukaan pelkona on juuri suuruus. Nokia putosi melkein 6 % ja samaan aikaan ohjelmistohankkija Ixnos romahti 18 % ja toinen ohjelmistohankkija Digia 12 %. Pelkään monen muun tavoin, että Nokian ja Microsoftin yhteistyön tuloksena on se, että Nokia putoaa matalakatteiseksi raudantuojaksi ilman merkittävää omaa ohjelmistotyötä ja sitä myötä alihankintaa. Tulevaisuus osoittaa, kuinka suuri virhe todellisuudessa oli luopua Symbian- ja Meegon tuotekehittelystä. Mitäs siitä, tuleehan halpamarkkinoilta Intiasta ja Kiinasta rahaa, mutta riittääkö se keskiluokkaiselle kuluttajalle enää sielläkään.
Elopin valittu linja on todella uhkarohkea ja osittain hämmästyttävä. Elopista huudetaan kuningas, mikäli hän onnistuu. Mutta, mutta ja mutta , entäs se toinen vaihtoehto: pääkonttori ja muut toiminnot siirtyvät Jenkkilään ja Suomi.pojan Nokia vaihe muistetaan tulevaisuudessa vain ohimenevänä ilmiönä mediamaailmassa vuonna 2020. Ja mihinkäs ne 5000 insinööriä sitten sijoitetaan. Samalla tavalla kuin muissakin maissa: siivoamaan. Hitaat syövät nopeat aina.
Se näkee, kuka elää.
Kirkkovuoden ehdoton huipentuma ja lähtökohta on pääsiäinen. Tulemme tässä viikonvaiheessa kirkkovuoden pääsisäisjaksoon.
Pääsiäisjaksoon kuuluu kolme vaihetta: valmistautuminen ( =paastonaika ), pääsiäisjuhla ja helluntaihin asti kestävä juhla-aika.
Kaiken keskuksena on ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Paastonaikaa edeltää runsaan kahden viikon ajanjakso, joka muodostaa siirtymävaiheen loppiaisajasta paastonaikaan.
Tämä aika on tarpeen paastoon valmistautumisessa sekä paaston merkityksen ja sisällön opettelussa ja opettamisessa.
Ensiksi on septuagesimasunnuntai eli seitsemänkymmentä päivää pääsiäiseen. Paasto papiston kohdalla on vanhaan hyvään aikaan alkanut tästä hetkestä, muilla vasta tuhkakeskiviikkona.
Erityissanomana Tässä pyhässä muistutetaan, että Jumalan hyvyys on sama kaikkia kohtaan.
Jumalan armoa ei voi ansaita. Se totuus on vaikea oppia varsinkin suorittajan ja moniosaajan. Monella tavalla yritämme kelvata ja olla mieliksi niin ihmisille kuin näkymättömälle maailmalle. Vaatimusten kenttä on loputon suhteessa itseen ja muihin. Paastoon valmistautumisaikakin kehottaa keskittymään oleelliseen: Jumala on. Hänen olemuksensa on rakkaus.
Ristintien seuraaminen tarkoittaa myös omasta viisaudesta, ymmärtämisestä ja selittämisestä luopumista. Katseleminen ja siitä seuraava kannanotto riittää. Kannanotonkin aikaansaa meitä suurempi. Ei minun tarvitse pinnistellä ja olla tentittävänä. Herra on jo tehnyt kaiken mitä tarvitsen.
Siinä on Jumalan armo. Kaikille sama.
Esa Kekki
Persut eli Soinin porukka on tyypillinen tiedettä väheksyvä ja ilmastomuutoksia kopioiva populistinen joukko, joka hyötyy tieteen vähättelystä ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistamisesta. He kyseenalaistavat sen olettamuksen, että tieteellinen tutkimus olisi jotenkin
muiden uskomusten yläpuolella. Heille tiede on siis yhtä paljon tai vähän luotettava kuin myytit, uskonnot, voodoo ja astrologia.
Pesruille on ominaista ja varaa muka epäitsekkäästi irrottautua kaikista uskonnollisista, poliittisista ja taloudellisista yhteiskunnan tavoitteista, jotka eivät palvele heidän omia tarkoitusperiään.
Suomalaista yhteiskuntaa voidaan lähestyä monelta kantilta. Yhtä oikeaa ei ole ja niinpä tieteen lähtökohta ei saa heiltä juurikaan arvostusta.
Ihanteena tieteessä on vapaus, sitoutumattomuus ja periaate, että totuuden tavoittelijat ja tiukasti tieteen pelisääntöihin sitoutuneet tutkijat eivät aja omaa etuaan, vaan antavat tosiasioiden puhua puolestaan. Perusnormina tieteessä on rehellisyys: tutkimusaineistoja ei saa väärentää, tuloksia ei saa sepittää itselleen mieluisiksi. Toinen keskeinen periaate on reiluus. Plagiointi ja luvaton lainaus ovat kiellettyjä.
Tieteessä etsitään uusia rohkeita hypoteeseja, mutta ne asetetaan myös ankariin testeihin ja tiedemiehet valvovat toisiaan ja tutkijat etsivät aukkoja todisteluista. Tosiasia kyllä on, että tieteellinen tieto on erehtyväistä ja niinpä se luotettavuuden takeena ei olekaan tulosten varmuus, vaan niiden jatkuvat korjaaminen ja todistusaineistojen julkisuus.
Nyt kun vaalitaistelu on alkamassa, kaivaudutaan poteroihin ja aletaan laukoa ”kovilla”.
Persuille on ominaista heittää sloganeita asiasta kuin asiasta. Omien urotekojen esittely ja arkirasismi ovat niitä helpoimpia pilkkakirveitä. Tärkeää on saada koloista esiin nimenomaan nyt nukkuvat ja politiikkaan perin juurin ”kyrpiytyneet” äänestäjät. Ne todella pienet ihmiset, joihin kaikki propaganda ja manipulaatio on helpointa kohdistaa. Vaaditaan eroamaan EU:sta ja muita yhtä epäuskottavia asioita, vähääkään ajattelematta sen tuomia seurauksia.
Olen mielenkiinnolla odottanut milloin Soini julistaa ”läskit verolle”, sillä lihavuushan ihan oikeasti maksaa suomelle satoja miljoonia vuodessa. Soinkin porukasta löytyy näitä ylipainoisia, joten pitäisikö heidätkin pistää kustantamaan oma hoitonsa itse?
Hyviä keppihevosia ovat ruotsin kielen pakollisuus ja rikkaiden vähäinen osallistuminen lamatalkoisiin. Mutta mitä pitäisi sitten saada tilalle: kemiaa ja fysiikkaa, jossa suomalaiset eivät pärjää yhtä hyvin. Entä venäjän kieli? Eikös sitä tarvitsisi, jos Karjala halutaan takaisin?
Missä ovat persujen hinta- ja veropolitiikka? Syyllistämisellä toisia ei ainakaan päästä sellaiseen tilanteeseen, jossa yhteistyötä voitaisiin tehdä Suomessa epäitsekkäästi ja nimenomaan ”pienet ihmiset” huomioiden. Nähtäväksi jää millaisen äänisaaliin nämä maailman parantajat saavat, mutta
mistä löytyy aito vastuunkanto kiperissä paikoissa ja pakollisissa leikkauksissa julkisilla aloilla.
Se näkee, kuka elää.
”Koettelee, mutt’ ei hylkää Herra.” Näin lausui Saarijärven Paavo Runebergin runossa. Uskoamme koetellaan vastoinkäymisissä ja ahdistuksissa. Myös Jeesus puhuu niistä koettelemuksista, jotka kohtaavat tätä maailmaa. Hän puhuu sodista ja levottomuuksista, luonnonmullistuksista ja vainoista. Myös yksityisinä ihmisinä joudumme kantamaan monia taakkoja. Niiden keskellä tarvitsemme rohkaisua, että jaksaisimme.
Vaikka vaikeuksia on uskallettava katsoa rohkeasti silmästä silmään, tarvitsemme myös toisen näköalan, toivon näköalan. Siksi meidän ei tule jäädä vain ongelmiimme, vaan on tartuttava Jumalan antamiin lupauksiin. Hän on suurempi kuin mitkään tämän katoavan maailman ongelmat tai kysymykset. Hänen valtansa ylittää kaiken. Siksi ahdingonkin aikana voimme säilyttää luottamuksemme, kun nostamme katseemme koettelemuksistamme häneen, jonka vallassa kaikki on ja tartumme hänen iäti kestäviin lupauksiinsa. Saamme muistaa, että elämämme on Jumalan kädessä. Hän on luvannut pitää meistä huolen.
Heikki Pelkonen
Kokoomus haluaa yksityistää kaiken ymmärtämättään
Hetemäen työryhmä on oikealla asialla noin yleensä, mutta se ei ymmärrä, että verorahoitteiset julkiset palvelut tukevat työntekoa.
Suomessa verotusta ei voi tarkastella irrallaan julkisista palveluista. Työryhmä ei ole halunnut käsittää ja on jättänyt esitykseensä aukon, joka olisi pitänyt tukkia. Ylin marginaaliveroaste jäisi yhä selvästi korkeammaksi kuin pääomatulovero. Samalla työryhmä esittää yhteisöveroasteen reipasta laskua. Tukeeko taloustieteellinen tutkimus tätä?
Työryhmä tuntuu uskovan verokilpailun suosiollisiin vaikutuksiin Suomessa. Maailman taloustieteellinen tutkimus ei tue silti tätä väittämää.
Nimittäin suurilla mailla ei ole verokilpailun tarvetta, ja miten siitä Suomen kaltaiset syrjäiset maat hyötyisivät; ei mitenkään.
Suomessa on sellainen tilanne, että verotus ja tulonsiirrot tasaavat tuloja yhä vähemmän. Täysin väärä uusliberalistinen ajattelu, joka syöksi koko maailman lamaan, on meilläkin hoettu mantra rikkaiden keskuudessa.
Vuodesta 1993 ansiotuloja ovat suurituloisemmat muuttaneet kilvan pääomatuloiksi. Tätä yritettiin tukkia viimeksi vuonna 2005, mutta silloin järjestelmään jäi tai jätettiin valtava aukko: vakavaraisten listaamattomien yritysten omistajat voivat nostaa huomattavan osan osinkotuloistaan verottomana.
Historiallisessa tarkastelussa nämä Milton Fridemanin ja Thatcherin talousopit ovat karahtaneet kiville. Tämän ideologian kannattajat uskovat ja sanovat, että kulutusverotuksessa ihmiset voivat itse valita, minkä verran maksavat veroja. Valitettavasti totuus on se, että vain äveriäät voivat.
Linjaus on siis väärä. Hyödykeverot vaikuttavat työnteon kannustimiin yhtä paljon kuin tulovero.
Nyt Hetemäen työryhmä esittää marginaaliveron laskua kaikissa tuloluokissa, ylimmässä eniten.
Tieteellistä näyttöä on kuitenkin siitä, että tehokkain tapa edistää verotuksella työntekoa on alentaa pienempien ansiotulojen veroja.
Kun verot peritään työtulon sijasta tavaroiden ja palveluiden hinnoissa, progressiivinen vero vaihtuukin yllättäen tasaveroksi.
Julkiset palvelut on säilytettävä
Suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa kaikkien koulu-, terveydenhoito- ja sosiaalipalveluita ei saa yksityistää vain muka tehokkuuden nimissä.
Jos julkinen valta haluaa, sillä on kyllä keinonsa turvata palvelunsa. Valtion rooli olisikin ja voisi olla uudenlaisen ajattelun käynnistäjänä.
Eivät vanhat aatteet: vapaus, veljeys ja tasa-arvo ole menettäneet mielekkyyttään. Tasa-arvo parantaa terveyttä ja hyvinvointia. Vapaus taas synnyttää luovuutta ja työ lisää vapautta.
Meillä ei ole varaa jakaa tätä kansaa ykkös, kakkos- ja kolmosluokan vaunuosastoihin. Sisu ja työnteko ovat ne asiat, jotka luovat ja tekevät hyvinvointia tänne Härmään. Se voi tapahtua vain sydämellä – oikeudenmukaisuudella. Tämä taas on tahdon asia.
Tarvitaan laaturemonttia, jotta keskiluokka ei hylkäisi yhteisten palveluiden käyttöä.
Tämä vaatii työelämän inhimillistämistä ja pitempää työuraa.
Silti välittämisen ainoa ja jaloin muoto ei ole keskiluokalle sälytetty veronmaksu.
Viime viikon avoimen päiväkerhon aamuhartauksissa kysyin sinne tulleilta lapsilta, kuinka moni heistä on pelännyt elämässään. Mukana tulleista aikuisista jokainen nosti kätensä, mutta joukossa oli monia pikkulapsia, jotka eivät omasta mielestään olleet vielä pelänneet. Yleisimmät pelon aiheet olivat onnettomuudet ja vastoinkäymiset.
Jobin kirjan Job on Raamatun henkilöistä se, jota kohtaavat aivan erityiset vaikeudet. Hän menettää läheisensä, ison omaisuutensa, terveytensä ja lopuksi vielä kiroaa Jumalan. Job jää monien kysymystensä kanssa ilman vastausta, mutta rauhoittuu ymmärtäessään Jumalan kaikkivaltiuden. Jumala onkin kaiken takana ja Hän hallitsee tapahtumien kulun silloinkin, kun ihmisen ymmärrys loppuu. Job oivaltaa, että koetut vääryydet eivät olekaan selkeässä syy ja seuraus-suhteessa tekojen kanssa.
Elämä näyttäytyy välillä mielettömältä tai ainakin ristiriitaiselta. Monesti vaikeat Miksi-kysymykset jäävät vaille ratkaisuja. Kristitty saa kuitenkin lohduttautua sillä, että Jumala on hyvä ja Hän on läsnä silloinkin kun olemme itse hukassa.
Kaikkien koettelemusten jälkeen Job sanoo, että vasta nyt hän on todella oppinut tuntemaan Jumalan. Loppujen lopuksi Jobin käy hyvin, Jumala siunaa häntä monin tavoin. Ehkä tunnelin päässä onkin valoa?
Ville Hakulinen
Launeen pappi