Muistan lapsuudestani elävästi yhden kevään merkin: isän tekemät itämiskokeet. Maanviljelijä-isäni tahtoi testata viljan siemenen itävyyden ennen kylvöjä. Hän kylvi tarkalleen sata jyvää saviruukkuun. Itämisajan jälkeen isä laski, kuinka monta orasta mullasta oli noussut. Hän halusi käyttää hyvää, itävää siementä. Kun kylvökone sitten aikanaan pudotti siemenen ja lannoitetta multaan, oli lähtökohta hyvälle sadolle olemassa. Kesän kuluessa selvisi, miten kaikki sinä vuonna onnistui.
Jeesuksen kylväjävertauksessa (Luuk. 8:4-15) siemen on hyvin itävää, mutta muuten ollaan kaukana tehomaataloudesta. Kylväjä viskelee jyviä sinne ja tänne. Niitä putoaa tien sivuun ja ohdakkeiden sekaan. Jumalan sanaa kannattaakin kylvää tuhlaten. Armon, rakkauden ja toivon sanomaa on ilo levittää.
Siemen ei kuitenkaan aina idä eikä pääse tuottamaan satoa. Joskus vika on varmaan meissä kylväjissä, mutta kylvömaitakin on kovin erilaisia. Jeesus näki, miten juurettomuus, huolet ja elämän muut tärkeät asiat estävät Jumalan sanaa todella vaikuttamasta. SAnan kuulija ei pysähdy armon sanoman edessä. Hän ei anna sille mahdollisuutta, hänellä ei ole aikaa ajatella perimmäisiä kysymyksiä.
Jumalan sanassa on ihmeellistä voimaa. Se rohkaisee meitä elämään kristittyinä, se nostaa taakkoja harteiltamme ja osoittaa tien eteenpäin. Siksi on hyvä lukea Raamattua ja tulla sanan kuuloon. Kun siemen saa itää, se kantaa meissä hedelmää: iloa, rakkautta, kärsivällisyyttä.
Riitta Särkiö
Kirkkovuoden ehdoton huipentuma ja lähtökohta on pääsiäinen. Tulemme tässä viikonvaiheessa kirkkovuoden pääsisäisjaksoon.
Pääsiäisjaksoon kuuluu kolme vaihetta: valmistautuminen ( =paastonaika ), pääsiäisjuhla ja helluntaihin asti kestävä juhla-aika.
Kaiken keskuksena on ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Paastonaikaa edeltää runsaan kahden viikon ajanjakso, joka muodostaa siirtymävaiheen loppiaisajasta paastonaikaan.
Tämä aika on tarpeen paastoon valmistautumisessa sekä paaston merkityksen ja sisällön opettelussa ja opettamisessa.
Ensiksi on septuagesimasunnuntai eli seitsemänkymmentä päivää pääsiäiseen. Paasto papiston kohdalla on vanhaan hyvään aikaan alkanut tästä hetkestä, muilla vasta tuhkakeskiviikkona.
Erityissanomana Tässä pyhässä muistutetaan, että Jumalan hyvyys on sama kaikkia kohtaan.
Jumalan armoa ei voi ansaita. Se totuus on vaikea oppia varsinkin suorittajan ja moniosaajan. Monella tavalla yritämme kelvata ja olla mieliksi niin ihmisille kuin näkymättömälle maailmalle. Vaatimusten kenttä on loputon suhteessa itseen ja muihin. Paastoon valmistautumisaikakin kehottaa keskittymään oleelliseen: Jumala on. Hänen olemuksensa on rakkaus.
Ristintien seuraaminen tarkoittaa myös omasta viisaudesta, ymmärtämisestä ja selittämisestä luopumista. Katseleminen ja siitä seuraava kannanotto riittää. Kannanotonkin aikaansaa meitä suurempi. Ei minun tarvitse pinnistellä ja olla tentittävänä. Herra on jo tehnyt kaiken mitä tarvitsen.
Siinä on Jumalan armo. Kaikille sama.
Esa Kekki
”Koettelee, mutt’ ei hylkää Herra.” Näin lausui Saarijärven Paavo Runebergin runossa. Uskoamme koetellaan vastoinkäymisissä ja ahdistuksissa. Myös Jeesus puhuu niistä koettelemuksista, jotka kohtaavat tätä maailmaa. Hän puhuu sodista ja levottomuuksista, luonnonmullistuksista ja vainoista. Myös yksityisinä ihmisinä joudumme kantamaan monia taakkoja. Niiden keskellä tarvitsemme rohkaisua, että jaksaisimme.
Vaikka vaikeuksia on uskallettava katsoa rohkeasti silmästä silmään, tarvitsemme myös toisen näköalan, toivon näköalan. Siksi meidän ei tule jäädä vain ongelmiimme, vaan on tartuttava Jumalan antamiin lupauksiin. Hän on suurempi kuin mitkään tämän katoavan maailman ongelmat tai kysymykset. Hänen valtansa ylittää kaiken. Siksi ahdingonkin aikana voimme säilyttää luottamuksemme, kun nostamme katseemme koettelemuksistamme häneen, jonka vallassa kaikki on ja tartumme hänen iäti kestäviin lupauksiinsa. Saamme muistaa, että elämämme on Jumalan kädessä. Hän on luvannut pitää meistä huolen.
Heikki Pelkonen
Viime viikon avoimen päiväkerhon aamuhartauksissa kysyin sinne tulleilta lapsilta, kuinka moni heistä on pelännyt elämässään. Mukana tulleista aikuisista jokainen nosti kätensä, mutta joukossa oli monia pikkulapsia, jotka eivät omasta mielestään olleet vielä pelänneet. Yleisimmät pelon aiheet olivat onnettomuudet ja vastoinkäymiset.
Jobin kirjan Job on Raamatun henkilöistä se, jota kohtaavat aivan erityiset vaikeudet. Hän menettää läheisensä, ison omaisuutensa, terveytensä ja lopuksi vielä kiroaa Jumalan. Job jää monien kysymystensä kanssa ilman vastausta, mutta rauhoittuu ymmärtäessään Jumalan kaikkivaltiuden. Jumala onkin kaiken takana ja Hän hallitsee tapahtumien kulun silloinkin, kun ihmisen ymmärrys loppuu. Job oivaltaa, että koetut vääryydet eivät olekaan selkeässä syy ja seuraus-suhteessa tekojen kanssa.
Elämä näyttäytyy välillä mielettömältä tai ainakin ristiriitaiselta. Monesti vaikeat Miksi-kysymykset jäävät vaille ratkaisuja. Kristitty saa kuitenkin lohduttautua sillä, että Jumala on hyvä ja Hän on läsnä silloinkin kun olemme itse hukassa.
Kaikkien koettelemusten jälkeen Job sanoo, että vasta nyt hän on todella oppinut tuntemaan Jumalan. Loppujen lopuksi Jobin käy hyvin, Jumala siunaa häntä monin tavoin. Ehkä tunnelin päässä onkin valoa?
Ville Hakulinen
Launeen pappi
