Vihdoin on vappu!

Hallituksen puoliväliriihi on saatu onnistuneesti päätökseen. Tärkeintä on, että sopu löytyi ja että hallituksen työ voi jatkua. Näin itse neuvottelupöydässä istuneena voin kulisseista kertoa, että draamaa oli ja yöt pitkiä, mutta todellisuudessa itse asioissa emme olleet niin erimielisiä, kuin mitä otsikot ovat antaneet ymmärtää. Ja kunnon ”pukukoppikeskustelut” kuuluvat myös asiaan ja niitä pitää olla. Muuten vaikeissa asioissa ei päästä eteenpäin.

Istumalihakset ovat olleet kuitenkin kovilla ja pitää muistaa, että hallitusviisikko on ollut erittäin kovilla jo koko vuoden koronan keskellä. Siksi haluan vielä kerran sanoa läheltä seuranneena, että kaikki puoluejohtajat ovat jaksaneet hyvin erittäin vaikeassa toimintaympäristössä. Koronasta meillä ei hallitusohjelmaa tehtäessä ollut tietoa ja siksi moni asia on pitänyt rakentaa uudestaan ja moni asia on myös joutunut odottamaan. Tästä huolimatta olemme onnistuneet montaa maata paremmin ja suuri syy on juuri se, että korona on pysynyt kurissa kiitos suomalaisten ja meidän oman toiminnan.

Vapun alla Säätytalolta lähtee vahva yhteinen viiden puolueen viesti siitä, että koronan jälkeinen Suomi tulee olemaan vahva ja vielä vahvempi jos osaamme yhdessä nyt rakentaa kestävää kasvua meille kaikille. Nyt alkaa hallitustyössä alkaa tekemisen ja toteuttamisen kausi. Ihmisten arkea helpottavien uudistusten toteuttaminen on jatkunut koronankin aikana taustalla hyvää vauhtia. Tehtävää riittää silti paljon, hallitusohjelma tiekarttana. Työpaikkoja on lisättävä, sote-uudistus on saatettava maaliin ja Suomi on saatava kasvun polulle.

Kasvun pitää olla kuitenkin kestävää, niin valtakunnan tasolla kuin paikallisesti. Päijäthämäläisiä on puhuttanut viime viikkoina brittiläiselle kaivosyhtiölle myönnetty malminetsintävaraus Asikkalan, Heinolan ja Sysmän alueelle. Suunnitelmista heränneeseen huoleen on suhtauduttava erittäin vakavasti. Päijänteen seudun luonnolla ja erityisesti pohjavesivarannoilla on mittaamaton itseisarvo.

Kaivoslaki on jo itsessään ongelmallinen. Pykäliä on päivitetty viimeksi kymmenen vuotta sitten, eikä silloinkaan korjattu valuvikoja. Ympäristöasioissa on tällä välin myös tapahtunut paljon. Nykyisellään laajoista varauksista seuraa kohtuuttoman pitkä epävarmuuden aika paikallisille. Varausilmoituksen vireille tulosta viimeisen malminetsintäluvan jatkoluvan raukeamiseen saattaa kulua jopa 17 vuotta.

SDP on pitkään ajanut kaivoslain uudistusta ja nykyinen hallitus on tähän tarttunut. Jatkossa kunnilla olisi oikeus päättää kaavoituksessa, onko kaivostoiminta mahdollista kunnan alueella vai ei. Malminetsinnän jatkoluvan edellytykseksi taas vaadittaisiin myös maanomistajan lupa. Uudistukselle on annettu lisäaikaa vuoden 2021 loppuun, jotta mukaan ehditään selvittää niin kutsutun intressivertailun toteuttamista, eli kaivoshankkeiden hyötyjen ja haittojen tarkempaa punnintaa lupia harkittaessa.

Pelicansin putoaminen liigan välieristä harmitti oikeasti. Välieristä olisi voinut tulla hyvin finaalipaikka ja niin edelleen. Mutta, kuten aina, ei jossitella. Uusi kausi on taas se uusi mahdollisuus. Kaiken kaikkiaan kaudesta jäi hyvä fiilis. Valmennus totesi erittäin osuvasti sen mitä on valmentamisen filosofia parhaimmillaan: tuemme joukkuetta kaikessa ja luomme mahdollisuuksia menestyä (todella vapaasti lainaten ja muistaen). Tämä periaate sopii erinomaisesti kaikkeen johtamiseen. Huutamalla, haukkumalla, räyhäämisellä ja riitelyllä ei voiteta mitään suurta. Tämä pätee myös politiikkaan.

Nyt on hyvä siirtyä vapun viettoon. Suomessa vappua on juhlittu perinteisesti työväen juhlana, mutta siitä on tullut opiskelijoiden ja koko kansan yhteinen juhla keväälle ja ilolle. Kotona perheen ja koirien kanssa pitää keksiä jotain ”vappuista” etenkin jos sää on oletetun kolea. Koronan vuoksi aivan normaalia vappua ei Lahden katukuvassa nähdä tänäkään vuonna. Rokotukset kuitenkin edistyvät ja parempi aika on edessä. Juhlistetaan siis sitä.

Toivotan kaikille hyvää ja toivottavasti viimeistä koronavappua!

Ville Skinnari

Puhkeaako ”The Everything Bubble” eli ”Kaiken kupla”

Maailmassa on velkaa yhteensä 232.000 miljardia euroa.Summa on ennätyksellisen suuri ja on noin 365 prosenttia eli lähes nelinkertainen suhteessa koko maailman brutttokansantuotteeseen. Mutta silti velka ei pelota maailman maita, etenkään USA:ta, jonka prosenttiosuus maailman velasta on noin 32 %. USA:n velkataakka nousee aivan kohta 98 prosentiin maan bruttokansantuoteesta ja lähentelee Kreikan prosentteja. Silti ”taivasrahaa” painetaan siellä kolmessa vuorossa ja setelielvytykseen uskotaan kuin pukki suuriin sarviin. Mutta voiko tämä jatkua aina vaan?

Pörssikurssit nousevat, koska raha karkaa sinne ja tarpeelliset investoinnit vähenevät tai jäävät tekemättä. ”Kaiken kupla” -termin kuulin tyttäreltäni noin pari vuotta sitten, mutta tätä käsittelevän kirjan ”The Everything Bubble; The Endgame fo Central Bank Policy”, sain sen käsiini vasta viime viikonloppuna. Ahmin sen ja ristin käteni. Kirjan kirjoittanut markkinastrategi Granham Summer esittää vakuuttavasti, että edellisten parin vuosikymmenien aikana Yhdysvaltojen keskuspankki on ratkonut jokaisen kuplan puhaltamalla tilalle entistä suuremman. Vuoden 2000 teko-osakekuplaa seurasi vuoden 2008 asuntokupla. Sen jälkeen on järjestelmällisesti paisutettu valtionlainakuplaa ilman huolen häivää.

Vaikka Summers puhuu USA:n keskuspankista,hänen teesinsä sopivat hyvin myös Euroopaan. EU:n jättilainat koronapandemiaa varten ja jatkuva keskuspankkirahoitus ovat täysin verrannollisia USA:han. Summers lähtee siitä lähtökohdasta, että valtioiden lainapaperit ovat rahoitusjärjestelmän kivijalka, joten niiden kupla on johtanut kuplaan kaikkialla. Kyseessä on siis eräänlaisesta keskuspankkivetoisesta talouden PÄÄTEPISTEESTÄ.

”Kaiken kuplan” puhkeaminen saa vuoden 2008 finanssikriisin näyttämään ”piknikiltä”, Summers väittää erittäin vakuuttavasti. Toki Summersin asenteessa saattaa olla mukana tiettyä kiihkomielisyyttä, jota jotkut taloustieteilijät saattavat kaihtaa, mutta perusolettamus on oikea, eikä
vähennä hänen teesiensä uskottavuutta kovinkaan paljon.

Sijoittajien näkökulmasta kupla on muodostunut seuraavasti: Alhainen korkotaso ja keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka ovat johtaneet turvallisten sijoituskohteiden tuoton katoamiseen. Pankkitalletusten ja turvallisten valtionlainasijoitusten tuotot vajosivat nollan tuntumaan tai jopa negatiivisiksi. Siksi sijoittajat lähtivät hakemaan tuottoja muista omaisuuslajeista. Ennen tuottaviin kiinteistösijoituksiin ja hyvän luottoluokitusten omaaviin yrityksiin tuli ruuhkaa ja niiden tuotot alkoivat ehtyä. Tällöin tuottojen metsästys laajeni riskialttiimpiin kohteisiin , lähinnä pörssiosakkeisiin ja sen jälkeen ns.roskalainoihin. Englanniksi ilmiö tunnetaan termillä ”hunt for yield”. Suomennos voisi olla vaikkapa ” tuottometsästys”(oma suomennos).

Yhtäkkiä kaikki alkoi tuntua kalliilta. Tästä syystä osakekurssit ovat viime viikkoina alkaneet kiivetä kohti korkeuksia. Huippulukemia syntyy päivittäin niin USA:ssa kuin Euroopassakin. Asuntomarkkinat ovat taas saaneet lisäpotkua ja kiihtyvät ympäri maailmaa. Bitcoin takoo uusia ennätyksiä, vaikka Bidenin veroehdotus hiven horjuttikin suurinta huumaa. Silti bitcoinin arvo on
kahdeksankertaistunut vuodentakaisesta arvosta. Raaka-aineiden hinnat ovat uskomattomassa nousussa ja kultakin alkaa taas heräillä. Mutta kaikkien kuplaisemmalta omaisuusluokalta vaikuttavat valtionlainapaperit eli juuri ne, jotka ovat Summersin mukaan juuri”kuplan ytimessä”!

En itse kykene seuraamaan lainapapereiden hintakehitystä, koska se on varsin mutkikasta. Tämä johtuu siitä, että markkinatiedoissa ilmoitetaan vain niiden korot. Korot puolestaan kertovat käänteisesti hintojen kehityksestä. Matalat korot tarkoittavat siis sitä, että sijoittajat ovat valmiita ostamaan joukkovelkakirjoja kalliilla. Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa, että paljon velkautuneet Euroopan maat, kuten Kreikka ja Italia maksavat veloistaan vain noin yhden prosentin korkoa, koska Euroopan keskupankit ovat tehneet niiden velkakirjoista suuria tukiostoja. Euroopassa Italia, joka on todellinen rahatalouden ”musta aukko” ja sivistysvaltion irvikuva, maksaa kymmenvuotisille lainoilleen vain 0.8 prosentin korkoa, koska Euroopan keskuspankki on tukiostoillaan rahoittanut sitä. Lisäksi Saksan ja Ranskan suuret pankit ovat luotottaneet näitä rikollisia ”ylivarojen eläjiä” ylenmäärin, eivätkä halua rahojensa katoavan Kankkulan kaivoon. Tärkein kysymys onkin nyt, milloin ”kupla” puhkeaa? Taitaa olla, että ”kupla” on liian suuri, että sen ei anneta puhjeta! Mutta, jos niin.. mitä?

Juhani Melanen

 

 

Yhteisö ja yhteys

Viimevuoden tammikuussa Launeen kirkossa tehtiin tuttavuutta uuden piispan kanssa. Vuoden alussa Lahti oli siirtynyt osaksi Mikkelin hiippakuntaa, kuten muutkin entisen Hollolan rovastikunnan seurakunnat. Tapaamisen yhteydessä pidin puheenvuoron, jonka olin otsikoinut ”Seurakunta ja minä”. Puheen johtoajatus oli, että minulle seurakunta on ennen kaikkea yhteisö. Joukko johon kuulua, elää kristittynä, kokea yhteyttä toisiin ihmisiin ja Jumalaan.

On oikeastaan aika mielenkiintoista, että vain hetkeä myöhemmin totutun kaltainen seurakuntayhteisön elämä ei enää ollutkaan mahdollista. Erilaiset rajoitukset kun ovat määrittäneet, kuinka monta ihmistä voi olla kerrallaan yhdessä paikassa.

Olen miettinyt kuluneen kevään aikana monta kertaa sitä, mitä seurakuntayhteisö tai usko merkitsevät. Olen huomannut, että on vaikeaa kokea olevansa osa yhteisöä, kun ei ole fyysistä yhteyttä. Ehkäpä yhteys on kirjoitettu jo yhteisöön sisälle? Yhteisö syntyy toisiinsa yhteydessä olevien ihmisten välille.

Mutta seurakuntayhteisön keskiössä ei lopulta ole yhteys pelkästään ihmisten kesken, vaan yhteys Jumalaan. Siis usko, joka tulee näkyväksi, kun elää omaa elämäänsä missä ikinä sitten onkin.

Sunnuntain aiheena on: ”Taivaan kansalaisina maailmassa” Juhlalliselta ja ehkä hieman pönäkältä kuulostava otsikko, tulee paremmin ymmärrettäväksi sunnuntain Raamatunteksteissä olevien kehotusten kautta: ”Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” ja ”rakastakaa toisianne.” Yhteys Jumalaan kasvattaa rakkautta ja rakkaus näkyy teoissa, jotka luovat yhteyttä ihmisten välillä.


Hanna Rikkanen
kappalainen Launeen srk

Kevät, valo ja hallituksen puoliväliriihi

Kirjoitan tätä torstaina aamulla aikaisin ennen hallituksen puoliväliriihen neuvottelujen jatkumista. Västäräkkejä näkyy jo, joten kesään on enää vähäsen. Aurinko, valo ja lämpenevät säät tuovat ainakin minulle virtaa tekemiseen. Kevät näkyy myös politiikan pöydissä ja puheissa. Hallitus kävi eilen läpi kuluneen vajaan kahden vuoden tekemistä ja tuloksia. Koronasta huolimatta paljon asioita on saatu valmiiksi ja moni asia etenee lähes suunnitelmien mukaan. Pitää myös olla rehellinen, että on asioita mitkä eivät ole edenneet. Oman jännitteensä luo vielä lähestyvät kuntavaalit. Erityisesti Perussuomalaiset ovat jo pitkään tehneet kuntavaalikampanjaa asioilla, jotka eivät kuulu kuntavaaleihin. EU – asiat tästä hyvä esimerkki. Kuntavaaleissa päätetään siitä, ketkä hoitavat ja linjaavat lahtelaisten arjen asioita, kuten koulutoimintaa, varhaiskasvatusta, terveyspalveluita ja kaupungin oman elinvoiman ja työllisyyden tekemistä.

Kunkin hallituskauden keskivaiheille sijoittuvassa puoliväliriihessä linjataan nimensä mukaisesti valtion rahankäytöstä seuraavalle kahdelle vuodelle. Pöydällä on ollut tälläkin kertaa monta tärkeää kokonaisuutta, eikä tätä kolumnia kirjoittaessani ole vielä ehditty käsitellä kaikkea loppuun. Yksi SDP:n kärkitavoitteista, eli kauan odotettu tukipaketti kulttuuri-, liikunta- ja tapahtuma-alalle, saatiin kuitenkin pakettiin. Yli 230 miljoonan euron lisärahasta jaetaan tukea alan työntekijöille, yksinyrittäjille, freelancereille ja urheiluseuroille. Tämä tulee näkymään myös lahtelaisten arjessa positiivisella tavalla. Nyt raha pitää saada nopeasti liikkeelle.

Kulttuurin ja liikunnan koronatukea on syystäkin haluttu hallitukselta. Esimerkiksi kulttuurialan arvioidaan kärsineen koronarajoituksista taloudellisesti eniten heti ilmailualan jälkeen. Olympiakomitea on taas varoittanut tässä olevan nyt suomalaisen liikunnan ja urheilun tulevaisuuden pelissä. Tämä ei ole kaukana totuudesta, sillä viimeisen vuoden aikana lasten ja nuorten harrastajamäärät ovat tippuneet kymmenillä tuhansilla. Tosiasia on, ettei tälläkään lisärahalla voida korvata läheskään kaikkea haittaa, kuten ei muidenkaan alojen kohdalla.

Keleistä ja urheilusta puheen ollen, Lahden stadionin ensilumenlatu on ollut vielä hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Varsinkin aamutuimaan on ollut vielä runsaasti hiihtäjiä. Oma kausi taitaa silti olla jo tässä ja on aika ripustaa peltoset ja rossarit suosiolla talliin. Näin talviurheilumiehenä se tekee aina yhtä tiukkaa, vaikka kesälajeihin siirtymistäkin odottaa. Latujen kunnosta huolehtineille liikuntatoimen miehille ja naisille jälleen kerran iso kiitos erinomaisesta työstä Lahden hiihtokulttuurin ja olosuhteiden eteen.

Kevät on tuonut mukanaan Lahteen myös uusia kaupunkiliikkumisen muotoja. Keskustaan ilmestyneet vuokrattavat sähköpotkulaudat ovat herättäneet paljon keskustelua, suuntaan ja toiseen. Itsekin on tullut huomattua, kuinka Helsingin keskustassa laudoilla mennään paljon ja kovaa. Epäilemättä kätevä tapa liikkua paikasta toiseen, kunhan vain muistaa liikennesäännöt ja turvallisuuden. Lisäksi käyttäjien tulisi malttaa parkkeerata laudat kunnolla, ettei niitä jää lojumaan ympäriinsä vaaraksi muille kulkijoille. Olen kuullut, että ainakin yksi kulkupeli oli jo löytynyt Vesijärvestä. Toivottavasti herätyskellot soivat nyt kaikilla, että typeryydet eivät kuulu Lahteen eikä muuallekaan.

Toinen tervetullut liikenneväline ovat kaupunkipyörät, joita Lahden kaupunki parhaillaan hankkii. Kaikkien vuokrattavissa olevia pyöriä päästään kokeilemaan jo ensi syksynä ja kaikki 250 pyörää saadaan käyttöön vuoden päästä kesällä. Pyörissä tulee olemaan myös sähköavustus, mikä on auttaa montaa miestä ja naista meidän mäkimaastossa. Nimikilpailukin on pystyssä kaupungin verkkosivuilla. Helsingistä löytyy Alepa-pyörät, Turusta Föli-fillarit— toivottavasti meille löytyy meille se oikea nimi.

Säätytalolla alkaa nyt pitkä päivä. Erityisesti Keskusta on käynyt purkanut kehysriihen paineita jo pitkään julkisuudessakin. Jokainen puolue valmistautuu neuvotteluihin omalla tavallaan. Se mitä media kertoo, on mielenkiintoista seurattavaa, kun itse tietää missä oikeasti mennään tai ketkä nyt ”riitelevät” ja mistä. Neuvottelemme nyt eri ryhmissä niistä asiakokonaisuuksista, joista ei ole vielä päästy sopuun. Mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu, pätee täällä tänäänkin. Silti uskon, että pääsemme tästä hyviin ratkaisuihin, jotka tukevat Suomen ja Lahden kasvua, hyvinvointia ja erityisesti meidän kaikkien suomalaisten keskinäistä luottamusta. Valoa näkyy nyt koko maailmantaloudessa ja syksyllä mennään Suomessakin jo kovaa.

Ville Skinnari

Onko kaikki valkoisen keskiluokkaisen heteromiehen syytä?

Me-too -liikeen jälkeen kaikki maailman ikävimmät ja paskamaisimmat asiat on sysätty valkoisen keskiluokkaisen heteromiehen syyksi. Havahduin tähän konkreettisesti kuunnellessani luentoa Helsingissä radikaalifeminismistä.

Varmemmaksi vakuudeksi siteeraan heti alkuun naisfeministi Valerie Solanasin SCUM-manifestia, jossa hän kertoo seuraavaa:
”Mies on epätäydellinen nainen, kävelevä surkastuma, geenitasolla tehty abortti. ”Olla Mies” tarkoittaa olla vajavainen, tunteellisesti rajoittunut; miehuus on rajoittava sairaus ja miehet emotionaalisesti rampoja. Mies on itsekeskeinen, loukussa itsensä sisällä, kykenemätön empatiaan tai samaistumaan toisiin, kykenemätön rakkauteen, ystävyyteen, hellyydenosoituksiin. Hän on vankina hämärällä alueella, ihmisen ja apinan puolivälissä. Hänen asemansa on vielä huonompi kuin apinoiden, sillä tosin kuin apinat, hän on kykenevä laajaan valikoimaan negatiivisia tunteita”.

Suomi on eräs maailman tasa-arvoisimmista maista. Naiset saivat täällä äänioikeuden toisena maailmassa heti Uuden-Seelannin jälkeen 1906. Naisille Suomi on ”Luvattu maa”. Täällä naiset
määräävät ja elävät 10 vuotta pitempään, koska miehet kuolevat nuorina naisten komenneltavina loppuunpalaneina ihmisraunioina; toisessa kädessä rasia rauhoittavia ja toisessä kädessä pilleripurkki kiihottavia aineita, koskenkorvapullo sängyn alla. Naiset pitävät leskinä hauskaa Gambiassa niillä rahoilla, jotka suomalaiset Uunot ovat otsa hiessä vuosikaudet kovalla työllä raataneet perheensä turvaksi. Kaiken lisäksi ottavat lemmikkinsä sitten tänne Härmään palvelijoikseen ja rakastajikseen.

Mutta mitä tekee kiltti Suomen Uuno-poika? Hän palvoo näitä tasa-arvon väärinkäyttäjiä ja naisfeministejä ikään kuin nämä ”ladyt” olisivat jääneet jostain suuresta ja hyvästä elämästään Suomessa paitsi. Länsimaiset miehet ovat alistuneet tähän olotilaan, koska heillä on huono itsetunto. Suomalaisilla miehillä ei ole rohkeutta sanoa tätä ääneen. Mutta jonkun on uskallettava! Suomalaiset ja muutkin länsimaiset miehet ovat antaneet vallan näille feministeille ja jokainen ”normaali” mies tietää, miten siinä käy, kun vallan kerran antaa pois. Sitä ei koskaan saa enää takaisin!

Nämä ajatukset tulivat väkisin mieleeni, kun luin taas uudelleen kirjan, joka käsitteli primitiivikulttuureita. Intiaanit ja muut alkuperäisväestön asukkaat pitivät hevosta arvokkaampana kuin naista. ”Kun menet naisen luokse, älä unohda ruoskaa”, kirjoitti filofofi Nietzche aikoinaan. Monet kehittyneet uskonnot, kuten Islam ja sadat muut sivistyneet sivilisaatiot ovat huomanneet, että naiset ovat ovelia ”penteleitä”, jotka on pidettävä kaukana ”Vallan käytäviltä” tai muuten yhteiskunta taantuu lepsuksi koristelu- ja palveluyhteiskunnaksi, jossa miehille ei ole sijaa edes majatalossa.

Tämän kolumnin voisi tyhmempi käsittää vihapuheeksi, mutta sitä se ei missään nimessä ole, vaan vakavaksi puheenvuoroksi tarkoitettu normaalin keskiluokkaisen heteromiehen hätähuuto.
Naiset ovat korkeakouluissa ja yliopistoissa jo selvänä enemmistönä, sillä 70 % akateemisista loppututkinnoista suorittavat naiset. Tytöt kehittyvät poikia nopeammin ja koulu suosii tyttöjä paljon enemmän. Tytöt ovat sitkeämpiä ja kestävät kipua enemmän kuin pojat. Miehen osaksi on tulevaisuudessa varattu vain siittäjän osa, tuskin sekään, sillä keinohedelmöitys valtaa markkinat. Länsimaisten miesten ongelmaksi on tullut, miten vastata intersektionaalisen feminismin haasteeseen? Vaatimalla samanlaista kohtelua, kuin naisetkin Suomessa saavat. Miehet ovat jäämässä Suomessa oikeuslaitoksen jalkoihin. Tasapuolisuus ei enää toteudu sellaisissa tapauksissa, joissa naistuomarit pääsevät suhmuroimaan esimerkiksi avioeroissa. Nyt miehet eivät ole enää miehiä ja naiset naisia. Väitetään tosissaan, että sukupuolia onkin 16 ja kaikkia on huomioitava tasapuolisesti.

Suomessa ei ole naissyrjintää, koska tämä on varmistettu naiskiintiöillä. Naisnäkökulma huomioidaan joka paikassa, mutta miesnäkökulmaa ei. Tiedoksi nyt suomalaiset vellihousut. Nyt
on meneillään naisfeminismin neljäs aalto, jota en ala tässä erittelemään. Suosittelen kaikkia valveutuneita miehiä lukemaan Pasi Malmin väitöskirjan. Siinä yksilöidään erinomaisesti miehiin kohdistuva syrjintä, joka ohitetaan aina keskusteltaessa tasa-arvopolitiikasta.

Tässä miestä syrjiviä asioita Suomessa. Naisilla on oikeus jäädä pitkäksi aikaa vanhempainvapaalle. Oikeus olla käymättä armeijaa. Oikeus saada lähihuoltajuus helpommin. Tulla tuupauksi työuralla rakettimaiseen nousuun esim. oikeuskanslerin toimesta. (Yli-Viikari). Naiset eivät joudu vankilaan yhtä helposti kuin miehet. Ja näitähän riittää. Nyt on kuitenkin aika ryhdistäytyä ja ryhtyä korjaamaan näitä miehiin kohdistuvia epäkohtia oikein joukolla. Päämääränä on aito sukupuolinen tasa- arvo!
Minun kohtaloni ovat olleet: nopeat naiset ja hitaat hevoset!

Juhani Melanen

Jumalan tunteminen

Miten Jumalaa voi oppia tuntemaan? Miten hänestä voi tietää? Eikö hän ole tuonpuoleinen ja salattu? Ihmiset yrittävät eri tavoin tavoittaa häntä. Apostoli Paavali puhui kerran ateenalaisille: ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun…, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”

Jumala ei kuitenkaan ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan, oman ymmärryksemme varaan tai oman hurskautemme turviin. Ei, vaan hän lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan, jotta tuntisimme Jumalan, Taivaallisena Isänä ja löytäisimme tien hänen yhteyteensä. Jeesus sanoo: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.”

Jos siis haluamme tuntea Jumalaa, meidän on tutustuttava Jeesukseen ja siihen kuka hän on, mitä hän opettaa ja mitä hän tekee. Siinä kaikessa, Jeesuksen elämässä, teoissa ja sanoissa näkyy Jumalan mielenlaatu. Raamattu sanoo: ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva.” Evankeliumi Jeesuksesta on sanomaa Jumalan rakkaudesta jokaista ihmistä kohtaan. Se armo ja rakkaus, jota Jeesus osoitti ja josta voimme lukea Raamatusta, ei ollut tarkoitettu vain joillekin joskus kauan sitten, vaan se on viesti myös meille. Tällainen Jumala meillä on. Hänen varjelustaan ja apuaan on turvallista pyytää.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Paimenen ääni

Lapsena huutelin lehmiä kokoon. Äidiltä opittu kutsuhuuto toimi, lehmät tulivat laitumen perukoiltakin ja lähtivät kohti navettaa. Suomi on maa, jossa jokaiselle lehmällä on nimi. Niinpä mekin pystyimme kutsumaan lehmiä nimeltä. Mutta lampaista en tiedä paljoakaan, enkä ole koskaan ollut oikea paimen – lehmille.

Jeesus sanoo, että hän on hyvä paimen, joka tuntee lampaansa. Tunteminen on molemminpuolista: myös lampaat tuntevat oman, rakkaan paimenensa. ”Lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.” Joh. 10:4.

Millainen on hyvän paimenen, Jeesuksen ääni? Raamatussa me sen kuulemme. Evankeliumit kertovat meille, mitä Jeesus sanoi, mitä hän teki, miten hän kohtasi ihmisiä. Raamatusta kuulemme myös Jeesuksen viimeiset sanat ristillä. Hän on kuollut puolestamme, hän rukoili pahantekijöittensä puolesta, hän täytti Isältä saamansa tehtävän.

Jeesuksen ääntä kuulemme myös jumalanpalveluksissa ja kaikissa kristittyjen yhteisissä kokoontumisissa. Siellä mietitään, miten Jeesuksen opetuksia voi noudattaa nyt ja otetaan vastaan armon sanaa. Ehtoollisella Jeesus itse palvelee meitä. Hän sanoo meille: annoin itseni sinun puolestasi. Rukouksessa saamme lähestyä Jeesusta ja hiljentyä kuuntelemaan hänen läsnäoloaan.

Ylösnoussut Jeesus on kanssamme, vaikka me emme voikaan nyt häntä nähdä tai koskettaa. Juuri ylösnousseena hän voi olla kaikkia meitä lähellä ja jakaa armoaan koko maailmaan. Kannattaa kuulla hyvän paimenen ääntä ja levätä hänen huomassaan.


Riitta Särkiö

Rohkeutta ja asennetta kasvulle ja työllisyydelle

Suomen saaminen uuden kasvun polulle on Marinin hallituksen kärkitavoitteita. Maailmantaloudessa eletään myllerrysten aikaa, ja siksi myös meillä tarvitaan ennennäkemättömän laajoja, koko elinkeinorakennetta koskevia uudistuksia: rohkeus ja asenne ratkaisevat nyt paljon. Pääministeripuolue SDP kantaa tässä suurta vastuuta. Julkaisimme tätä silmällä pitäen viikolla jälleenrakennusta ja kasvua käsittelevän toimenpideohjelman. Ohjelmamme lähtee siitä, että koronanhoidon painopiste on hyvästä syystä ollut ensin välittömissä toimissa, kuten elvytyksessä ja hoitovelan purkamisessa, mutta jatkossa tarvitaan entistä rohkeampia toimia kasvun vauhdittamiseksi. Samalla pitää varautua myös mahdollisiin tuleviin kriiseihin.

Esittämiemme uudistuksien keskeisin tavoite on turvata suomalaisten hyvinvointi ja työpaikat vuosikymmeniksi eteenpäin. Tärkeimpiä askelia tällä tiellä ovat kestävään kasvuun panostaminen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion vahvistaminen. Niin julkiset kuin yksityiset investoinnit pitää saada liikkeelle. Tämä on ainoa tie kasvattaa kansallisvaurauttamme ja turvata jatkossakin hyvät palvelut kaikille suomalaisille.

Vihreä talous on tulevaisuuden avainsana. Suomelta löytyy jo edellytyksiä kivuta johtavaksi toimijaksi esimerkiksi energia- ja liikenneratkaisujen, ICT-teknologian, uuden sukupolven verkkoyhteyksien sekä kiertotalouden aloilla. Tavoitteemme ei saa olla yhtään sen pienempi, kuin että Suomi tulee olemaan maailman kilpailukykyisin toimintaympäristö hiilineutraalisuuteen tähtäävälle teollisuudelle. Tähtäimessä pitää olla myös BKT:n kasvuvauhdin kaksinkertaistaminen 2 prosenttiin koko vuosikymmeneksi.

Kuinka näin kunnianhimoisiin tavoitteisiin päästään? Talouspolitiikan suunnanmuutoksesta puhuessa lähestymme oikeaa mittaluokkaa. Suomen elinkeinorakennetta, eli sitä missä suhteessa talouden pyörät nojaavat alkutuotantoon, jalostukseen ja palveluihin sekä sitä minkä tyyppisestä toiminnasta puhutaan, on uudistettava ja monipuolistettava aiempaa kestävämmäksi. Kasvua tukeva rakennemuutos edellyttää maailman markkinoilla kilpailukykyisen liiketoiminnan vahvistamista. Koulutus ja osaaminen on tässä avainasemassa. Ammatillisen koulutuksen tulee entistä paremmin vastata työelämän todellisia tarpeita. Osallistuin alkuviikosta lahtelaisten puutuotetoimialan yrityksien tapaamiseen, jossa yksi suuri huoli oli juuri osaavan työvoiman saatavuus nyt ja tulevaisuudessa. Lähiopetuksen puute ja leikkaukset näkyvät. Korjaussarjan pitää nyt toimia ja nopeasti.

Haluamme Suomeen uutta yrittäjyyttä ja uusia yrityksiä. Myös Lahti voi houkutella uusia yrittäjiä omalla osaamisellaan ja uudella yliopistolla. SDP haluaa luoda yrittäjähenkistä Suomea ja luoda samalla yhteiskuntaan ennakoitavuutta. Me emme halua repivää ja riitelevää Suomea tai asioiden ja ihmisten vastakkainasettelua.

Ennen kaikkea on nostettava koulutustasoa sekä panostettava tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Pelkästään jälkimmäisten osalta puhutaan miljardeista euroista. Rahoitukseen pitää myös sitoutua, ettei käy niin, että jokin seuraava hallitus vetäisi maton ison kokoluokan hankkeiden alta.

Konkreettisia toimia tarvitaan nyt juuri paikallistasolla. Mistä nyt työtä esimerkiksi nuorelle, joka haluaa kesätöitä Lahdessa? Tilanne on koronastakin johtuen erittäin hankala, koska moni muukin etsii nyt työtä. Tässä Lahden kaupungin, yrittäjien ja työllisyyden toimijoiden kaikki ideat ja ajatukset tulee nyt saada käyttöön. Nykyiset 15-18 vuotiaat muodostavat 10 vuoden päästä sen pohjan, mihin Suomen taloudenkin suorituskyky perustuu. Koronan tuomat ongelmat ovat erilaisia kuin 1990-luvun alun lamassa, mutta pahimmillaan vielä laajempia. Siksi olen painottanut Lahden kaupungin toimijoille nyt erityisen rohkeuden, aloitteellisuuden ja aktiivisuuden merkitystä, jotta nuorten ja vanhempienkin haasteisiin löydetään ratkaisuja.

Nyt tehtävät fiksut investoinnit tulevat osoittautumaan julkisen talouden kannalta huomattavasti kestävämmäksi kuin joidenkin jo julkisuudessa esittämät leikkauslistat. Aiemmat talouskriisit ovat opettaneet, että kitsastelu parempia aikoja odotellessa osuu kipeästi ihmisten arkeen ja talouteen. Hyvinvointiin panostaminen taas maksaa itsensä takaisin monin verroin, ja siksi tämä hallitus on tulevaisuuslinjalla.

Ville Skinnari

Mihin ovat hävinneet vanhojen suomalaisten sananlaskujen viisaudet arkielämästä?

Liityin oman yliopistoni eli Helsingin alumniksi (kasvatiksi), koska opiskelin siellä. Meillä sieltä valmistuneilla on mahdollisuus osallistua alumneina moniin mielenkiintoisiin pohdintoihin ajankohtaisista asioista, jotka avartavat maailmankuvaamme ja samalla pysymme edes jollain tavalla kehityksen rattailla (kvanttitietokone pois lukien)!

Eräs mielenkiintoinen ajatus ponnahti esiin parikin kertaa. Kuinka hyvin nykynuoret ja vanhemmatkin ammentavat tai ylipäätään tietävät nokkelista suomalaisista sananlaskuista ja niiden käyttökelpoisuudesta arkielämää ilahduttamassa? Useat sananlaskut ovat yleismaailmallisia, mutta on meillä omintakeisia ja sattuvia suomalaisiakin. Tähän juttuuni olen poiminut muutamia teille, upeat etelälahtelaiset, puntaroitaviksi. Esitän sanalaskun ja yritän tulkita sitä esimerkein. Mitä se on tai tarkoittaa, kuten entisessä puisevassa kirkomme katekismuksessa.

1. Ahneus kunnian pettää.
Hyvin tyypillinen suomalainen ilmaus, josta parhaana esimerkkinä voisivat olla ahneet suomalaiset eläkevakuutusyhtiöiden suurpalkkaiset pomot, joita presidentimme Niinistökin moitti. Nämä veijarit
saavat vuosipalkkaa yli 500 000 euroa ja nostavat eläkettä itse mitään kipua tuntematta 50 000 euroa kuukaudessa, vaikka Suomen yli puolen miljoonan köyhän eläkeläisen on tultava toimeen 1200-1300 eurolla kuussa. Kunnia menee siinä, että he valehtelevat siitä, että nämä ansaitut eläkkeet muka loppuisivat tai eläkemaksuja olisi korotettava, jopa alennettava, jotta eläkeet riittäisivät myös tulevaisuudessa nuorimmille ikäluokille! Tämä on silkkaa valetta, sillä eläkerahastoissa on nyt yli 221 miljardia, josta eläkkeiden maksuun tästä summasta ei ole vielä euroakaan, vaikka nämä verenimijät toista väittävät. Röyhkeys ja ahneus lyövät kättä juuri siinä pelottelussa, jota eläkevakuutusyhtöt harjoittavat suurpalkkaisten johtajiensa toimesta pieniä ja köyhiä eläkeensaajia kohtaan. Tässä on kunnia pettänyt pahemman kerran!

2. Nostetaan kissa pöydälle.
Tässä suomalaiset painivat aivan omassa sarjassaan. Meillä näitä kissoja nostetaan pöydälle joka päivä politiikassa ja liike-elämässä, mutta asioiden puolueeton pohdinta, arviointi ja aikataulut heittävät häränpyllyä ja tuottavat kriittisessä tarkastelussa varsin onnettomia lopputuloksia. Parhaimmat esimerkit tästä löytyvät Suomen lakien valmistelussa sekä oikeuden tuomioiden ja päätösten yli kymmenen vuoden odotteluna. Kansalaisilla ei ole oikeusturvaa, vaikka ongelmat tiedostetaan. Pilkkua nussivat ”perustuslakinikkarit” aiheuttavat sen, että hätätilalakimme eivät toimi silloin kuin pitäisi ja sote-uudistusta valmistellaan vielä toiset 20 vuotta. Tässä ei todella ole tullut” hiki laiskan syödessä”!

3. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Tämä on ominta härmäläistä menoa. Tässä meidän poliittiset puolueemme ovat erinomaisia esimerkkejä. Kaikki syyttävät kaikkia. Persut pistävät kaikki maahanmuuttajien piikkiin, vihervasurit syyttävät kaikesta autoilua, kokoomulaiset haluavat poistaa verot, mutta säilyttää palvelut. Demarit haluavat maksattaa kaikki palvelut veroina, mutta eivät kykene etsimään tähän rahoitusta, kristilliset rukoilevat, että Jumala maksaisi kaiken. Ruotsalaiset haluavat Ahvenanmaan itsenäiseksi ja sinne verovapauden, mutta eivät halua asepalvelukseen. Kepulaiset haluavat lisää EU-tukia maataloudelle, mutta haluavat silti eroon EU-maksuista ja eurobondeista. Kommunistit haluavat Neuvostoliiton takaisin, vaikka tietävät että vankileirien saaristo odottaa. Harkimo ei tiedä mitä haluaa ja muut pienpuolueet sitä vähemmän. Tätä polskaa riittää!

4. Velka on veli otettaessa, velipoika maksattaessa.
Tätä ei tarvitse selittää lainkaan, sillä tähän riittää lakoninen lause. Katso Lahden virkamiehet vertaa
valtuusto.

5. Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa.
Lahden kisapuiston suunnittelu.

6. Se, joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Nykylasten curling- vanhemmat ja koulukiusaajat kuriin heti.

7. Ei luojakaan laiskoja elätä.
Kaikki nuoret olisi saatava töihin. Kansalaispalkka on houretta. Kaikki työ olisi otettava
vastaan. Paskaduuneja ei ole olemassa.

8. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Tämä kateus ja arvonkieltäminen on oikein suomalainen juttu. Kyyristellään, vähätellään ja
ja hyljeksitään sellaisia, jotka omalla työllään ovat nousseet korkeamalle.

9. Luulo ei ole tiedon väärti.
Tavallisen ihmisen on yhä vaikeampi tietää, milloin häntä manipuloidaan, milloin mediassa
trollit hääräävät ja mikä on tiedettä ja mikä selvää vedätystä. Miten tahallisella valehtelulla halutaan
vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen?

10. Jokainen on on oman onnensa seppä.
Näin on Näkkäläjärvet! Ja Kaasu pohjaan! Perkele!

Jussi Melanen

Kestääkö kirkon Jeesus-brändi?

Evankelisluterilainen kirkkomme on tienhaarassa. Kansankirkomme on täysin riippuvainen toiminnassaan kirkollisveroista, jonka tuotto viime vuonna oli n.1,2 miljardia euroa. Tällä hetkellä kirkosta erotaan koko ajan tietoisesti. Homot, lama, Räsänen ja uudet tulkinnat saavat kirkon ovet paukkumaan kiivaalla tahdilla. Viime vuonna kirkosta erosi vain1200 henkeä, joka on vähemmän kuin pitkään aikaan.

Kirkko yrittää nyt mielikuvamarkkinoinin avulla estää jäseniään eroamasta ja lähtemästä sieltä pois. Se on hakenut apua tähän konsulttitoimistoilta. Miten tähän on ajauduttu? Eikö lupaus iänkaikkisesta elämästä enää riitäkään kansankirkollemme? Kirkko on omaksunut tässä tilanteessa omalaatuisen asenteen. Sen ohjaavana voimana ei olekaan enää tuonpuoleinen kaitselemus, vaan liberaali kristillisyys, josta on tullut monoteismin maallistunut jäänne. Aneita myydään nyt eri medioissa, koska kirkko instituutiona on uhattuna.
Kirkon koko laaja televisio- ja radiotuotanto maksaa sille vain miljoona euroa vuodessa, josta siitäkin pääosan maksaa Yle. Ilosanomaa levitetään nyt omien keskuuteen eli brändtään imagoa näkyvästi. Sloganit ovat joskus outoja. ”Täällä rakastan minä”, ” Ilman sinua” . Jotain näistä, kuten ”Make him love you. Sä oot hyvä just sellasena ku oot-Jezuz” on jouduttu vetämään pois, koska se ei avautunut sen enempää viestijöille kuin yleisölle. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, ovatko nämä ylipäätään teologisen pohdinnan tuloksia?

Mikä tarkoitus oli viestintätoimisto Kaikun emoji-kamppanja Anteeksianto? Kai tällä yritettiin saada anteeksiannolle symboli kännykköihin ja tietokoneisiin. Esitys ei mennyt läpi, mutta se huomioitiin kansainvälisesti jopa Guardianissa. Kirkko pelkää selvästi verotulojensa puolesta ja alkaa tulla epätoivoiseksi. Ilmassa alkaa olla katolisten opinkappaleita. Tarkoitus pyhittää keinot. Ellet ole meidän puolestamme, olet meitä vastaan.

Kirkosta erotetaan pappeja, jotka noudattavat omaa vakaumustaan ja esimerkiksi vihkivät homo- ja
lesbopareja ja koska he uskaltavat kyseenalaistaa joitain kirkon oppeja. Kirkon vainon kohteeksi ovat joutuneet sellaiset papit, jotka ovat esittäneet vetoomuksen tasa-arvoisen avioliiton puolesta. Kirkkoa arvosteleva pappisvirkansa menettänyt Kari Sadinmaa lataa kovilla. ”Kirkko on patologinen yhteisö, joka tuottaa hullua johtajuutta”, ”Temppelin puhdistus on kaikkien performanssien äiti. Ei Jeesus sattumalta sinne mennyt ja menettänyt hermojaan.” Jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä hänen sanoistaan, mutta se ”henkinen vaino”, joka hänen tekemisiinsä kohdistettiin, täyttää kiusaamisen kriteerit ja saa epäilemään kirkon lojaalisuutta.

Onko Suomessa viimein aika nostaa esiin keskustelu kirkon julkisoikeudellisesta asemasta? Olisiko
kirkon ja valtion eroa mietittävä uudelleen? Vai onko niin, että kirkkoruhtinaiden varpaille ei vieläkään hypitä? Joku siinä yhtälössä, jossa kirkko korostaa ruokakassiensa määrää ja lukuja ja ulkoistaa hyvän tekemisen kirkon työksi, mättää pahasti!

Juhani Melanen

KOLUMNIT -arkisto

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011