Kuukausi: huhtikuu 2021

Hallituksen puoliväliriihi on saatu onnistuneesti päätökseen. Tärkeintä on, että sopu löytyi ja että hallituksen työ voi jatkua. Näin itse neuvottelupöydässä istuneena voin kulisseista kertoa, että draamaa oli ja yöt pitkiä, mutta todellisuudessa itse asioissa emme olleet niin erimielisiä, kuin mitä otsikot ovat antaneet ymmärtää. Ja kunnon ”pukukoppikeskustelut” kuuluvat myös asiaan ja niitä pitää olla. Muuten vaikeissa asioissa ei päästä eteenpäin.

Istumalihakset ovat olleet kuitenkin kovilla ja pitää muistaa, että hallitusviisikko on ollut erittäin kovilla jo koko vuoden koronan keskellä. Siksi haluan vielä kerran sanoa läheltä seuranneena, että kaikki puoluejohtajat ovat jaksaneet hyvin erittäin vaikeassa toimintaympäristössä. Koronasta meillä ei hallitusohjelmaa tehtäessä ollut tietoa ja siksi moni asia on pitänyt rakentaa uudestaan ja moni asia on myös joutunut odottamaan. Tästä huolimatta olemme onnistuneet montaa maata paremmin ja suuri syy on juuri se, että korona on pysynyt kurissa kiitos suomalaisten ja meidän oman toiminnan.

Vapun alla Säätytalolta lähtee vahva yhteinen viiden puolueen viesti siitä, että koronan jälkeinen Suomi tulee olemaan vahva ja vielä vahvempi jos osaamme yhdessä nyt rakentaa kestävää kasvua meille kaikille. Nyt alkaa hallitustyössä alkaa tekemisen ja toteuttamisen kausi. Ihmisten arkea helpottavien uudistusten toteuttaminen on jatkunut koronankin aikana taustalla hyvää vauhtia. Tehtävää riittää silti paljon, hallitusohjelma tiekarttana. Työpaikkoja on lisättävä, sote-uudistus on saatettava maaliin ja Suomi on saatava kasvun polulle.

Kasvun pitää olla kuitenkin kestävää, niin valtakunnan tasolla kuin paikallisesti. Päijäthämäläisiä on puhuttanut viime viikkoina brittiläiselle kaivosyhtiölle myönnetty malminetsintävaraus Asikkalan, Heinolan ja Sysmän alueelle. Suunnitelmista heränneeseen huoleen on suhtauduttava erittäin vakavasti. Päijänteen seudun luonnolla ja erityisesti pohjavesivarannoilla on mittaamaton itseisarvo.

Kaivoslaki on jo itsessään ongelmallinen. Pykäliä on päivitetty viimeksi kymmenen vuotta sitten, eikä silloinkaan korjattu valuvikoja. Ympäristöasioissa on tällä välin myös tapahtunut paljon. Nykyisellään laajoista varauksista seuraa kohtuuttoman pitkä epävarmuuden aika paikallisille. Varausilmoituksen vireille tulosta viimeisen malminetsintäluvan jatkoluvan raukeamiseen saattaa kulua jopa 17 vuotta.

SDP on pitkään ajanut kaivoslain uudistusta ja nykyinen hallitus on tähän tarttunut. Jatkossa kunnilla olisi oikeus päättää kaavoituksessa, onko kaivostoiminta mahdollista kunnan alueella vai ei. Malminetsinnän jatkoluvan edellytykseksi taas vaadittaisiin myös maanomistajan lupa. Uudistukselle on annettu lisäaikaa vuoden 2021 loppuun, jotta mukaan ehditään selvittää niin kutsutun intressivertailun toteuttamista, eli kaivoshankkeiden hyötyjen ja haittojen tarkempaa punnintaa lupia harkittaessa.

Pelicansin putoaminen liigan välieristä harmitti oikeasti. Välieristä olisi voinut tulla hyvin finaalipaikka ja niin edelleen. Mutta, kuten aina, ei jossitella. Uusi kausi on taas se uusi mahdollisuus. Kaiken kaikkiaan kaudesta jäi hyvä fiilis. Valmennus totesi erittäin osuvasti sen mitä on valmentamisen filosofia parhaimmillaan: tuemme joukkuetta kaikessa ja luomme mahdollisuuksia menestyä (todella vapaasti lainaten ja muistaen). Tämä periaate sopii erinomaisesti kaikkeen johtamiseen. Huutamalla, haukkumalla, räyhäämisellä ja riitelyllä ei voiteta mitään suurta. Tämä pätee myös politiikkaan.

Nyt on hyvä siirtyä vapun viettoon. Suomessa vappua on juhlittu perinteisesti työväen juhlana, mutta siitä on tullut opiskelijoiden ja koko kansan yhteinen juhla keväälle ja ilolle. Kotona perheen ja koirien kanssa pitää keksiä jotain ”vappuista” etenkin jos sää on oletetun kolea. Koronan vuoksi aivan normaalia vappua ei Lahden katukuvassa nähdä tänäkään vuonna. Rokotukset kuitenkin edistyvät ja parempi aika on edessä. Juhlistetaan siis sitä.

Toivotan kaikille hyvää ja toivottavasti viimeistä koronavappua!

Ville Skinnari

Viimevuoden tammikuussa Launeen kirkossa tehtiin tuttavuutta uuden piispan kanssa. Vuoden alussa Lahti oli siirtynyt osaksi Mikkelin hiippakuntaa, kuten muutkin entisen Hollolan rovastikunnan seurakunnat. Tapaamisen yhteydessä pidin puheenvuoron, jonka olin otsikoinut ”Seurakunta ja minä”. Puheen johtoajatus oli, että minulle seurakunta on ennen kaikkea yhteisö. Joukko johon kuulua, elää kristittynä, kokea yhteyttä toisiin ihmisiin ja Jumalaan.

On oikeastaan aika mielenkiintoista, että vain hetkeä myöhemmin totutun kaltainen seurakuntayhteisön elämä ei enää ollutkaan mahdollista. Erilaiset rajoitukset kun ovat määrittäneet, kuinka monta ihmistä voi olla kerrallaan yhdessä paikassa.

Olen miettinyt kuluneen kevään aikana monta kertaa sitä, mitä seurakuntayhteisö tai usko merkitsevät. Olen huomannut, että on vaikeaa kokea olevansa osa yhteisöä, kun ei ole fyysistä yhteyttä. Ehkäpä yhteys on kirjoitettu jo yhteisöön sisälle? Yhteisö syntyy toisiinsa yhteydessä olevien ihmisten välille.

Mutta seurakuntayhteisön keskiössä ei lopulta ole yhteys pelkästään ihmisten kesken, vaan yhteys Jumalaan. Siis usko, joka tulee näkyväksi, kun elää omaa elämäänsä missä ikinä sitten onkin.

Sunnuntain aiheena on: ”Taivaan kansalaisina maailmassa” Juhlalliselta ja ehkä hieman pönäkältä kuulostava otsikko, tulee paremmin ymmärrettäväksi sunnuntain Raamatunteksteissä olevien kehotusten kautta: ”Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” ja ”rakastakaa toisianne.” Yhteys Jumalaan kasvattaa rakkautta ja rakkaus näkyy teoissa, jotka luovat yhteyttä ihmisten välillä.

Hanna Rikkanen
kappalainen Launeen srk

Kirjoitan tätä torstaina aamulla aikaisin ennen hallituksen puoliväliriihen neuvottelujen jatkumista. Västäräkkejä näkyy jo, joten kesään on enää vähäsen. Aurinko, valo ja lämpenevät säät tuovat ainakin minulle virtaa tekemiseen. Kevät näkyy myös politiikan pöydissä ja puheissa. Hallitus kävi eilen läpi kuluneen vajaan kahden vuoden tekemistä ja tuloksia. Koronasta huolimatta paljon asioita on saatu valmiiksi ja moni asia etenee lähes suunnitelmien mukaan. Pitää myös olla rehellinen, että on asioita mitkä eivät ole edenneet. Oman jännitteensä luo vielä lähestyvät kuntavaalit. Erityisesti Perussuomalaiset ovat jo pitkään tehneet kuntavaalikampanjaa asioilla, jotka eivät kuulu kuntavaaleihin. EU – asiat tästä hyvä esimerkki. Kuntavaaleissa päätetään siitä, ketkä hoitavat ja linjaavat lahtelaisten arjen asioita, kuten koulutoimintaa, varhaiskasvatusta, terveyspalveluita ja kaupungin oman elinvoiman ja työllisyyden tekemistä.

Kunkin hallituskauden keskivaiheille sijoittuvassa puoliväliriihessä linjataan nimensä mukaisesti valtion rahankäytöstä seuraavalle kahdelle vuodelle. Pöydällä on ollut tälläkin kertaa monta tärkeää kokonaisuutta, eikä tätä kolumnia kirjoittaessani ole vielä ehditty käsitellä kaikkea loppuun. Yksi SDP:n kärkitavoitteista, eli kauan odotettu tukipaketti kulttuuri-, liikunta- ja tapahtuma-alalle, saatiin kuitenkin pakettiin. Yli 230 miljoonan euron lisärahasta jaetaan tukea alan työntekijöille, yksinyrittäjille, freelancereille ja urheiluseuroille. Tämä tulee näkymään myös lahtelaisten arjessa positiivisella tavalla. Nyt raha pitää saada nopeasti liikkeelle.

Kulttuurin ja liikunnan koronatukea on syystäkin haluttu hallitukselta. Esimerkiksi kulttuurialan arvioidaan kärsineen koronarajoituksista taloudellisesti eniten heti ilmailualan jälkeen. Olympiakomitea on taas varoittanut tässä olevan nyt suomalaisen liikunnan ja urheilun tulevaisuuden pelissä. Tämä ei ole kaukana totuudesta, sillä viimeisen vuoden aikana lasten ja nuorten harrastajamäärät ovat tippuneet kymmenillä tuhansilla. Tosiasia on, ettei tälläkään lisärahalla voida korvata läheskään kaikkea haittaa, kuten ei muidenkaan alojen kohdalla.

Keleistä ja urheilusta puheen ollen, Lahden stadionin ensilumenlatu on ollut vielä hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Varsinkin aamutuimaan on ollut vielä runsaasti hiihtäjiä. Oma kausi taitaa silti olla jo tässä ja on aika ripustaa peltoset ja rossarit suosiolla talliin. Näin talviurheilumiehenä se tekee aina yhtä tiukkaa, vaikka kesälajeihin siirtymistäkin odottaa. Latujen kunnosta huolehtineille liikuntatoimen miehille ja naisille jälleen kerran iso kiitos erinomaisesta työstä Lahden hiihtokulttuurin ja olosuhteiden eteen.

Kevät on tuonut mukanaan Lahteen myös uusia kaupunkiliikkumisen muotoja. Keskustaan ilmestyneet vuokrattavat sähköpotkulaudat ovat herättäneet paljon keskustelua, suuntaan ja toiseen. Itsekin on tullut huomattua, kuinka Helsingin keskustassa laudoilla mennään paljon ja kovaa. Epäilemättä kätevä tapa liikkua paikasta toiseen, kunhan vain muistaa liikennesäännöt ja turvallisuuden. Lisäksi käyttäjien tulisi malttaa parkkeerata laudat kunnolla, ettei niitä jää lojumaan ympäriinsä vaaraksi muille kulkijoille. Olen kuullut, että ainakin yksi kulkupeli oli jo löytynyt Vesijärvestä. Toivottavasti herätyskellot soivat nyt kaikilla, että typeryydet eivät kuulu Lahteen eikä muuallekaan.

Toinen tervetullut liikenneväline ovat kaupunkipyörät, joita Lahden kaupunki parhaillaan hankkii. Kaikkien vuokrattavissa olevia pyöriä päästään kokeilemaan jo ensi syksynä ja kaikki 250 pyörää saadaan käyttöön vuoden päästä kesällä. Pyörissä tulee olemaan myös sähköavustus, mikä on auttaa montaa miestä ja naista meidän mäkimaastossa. Nimikilpailukin on pystyssä kaupungin verkkosivuilla. Helsingistä löytyy Alepa-pyörät, Turusta Föli-fillarit— toivottavasti meille löytyy meille se oikea nimi.

Säätytalolla alkaa nyt pitkä päivä. Erityisesti Keskusta on käynyt purkanut kehysriihen paineita jo pitkään julkisuudessakin. Jokainen puolue valmistautuu neuvotteluihin omalla tavallaan. Se mitä media kertoo, on mielenkiintoista seurattavaa, kun itse tietää missä oikeasti mennään tai ketkä nyt ”riitelevät” ja mistä. Neuvottelemme nyt eri ryhmissä niistä asiakokonaisuuksista, joista ei ole vielä päästy sopuun. Mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu, pätee täällä tänäänkin. Silti uskon, että pääsemme tästä hyviin ratkaisuihin, jotka tukevat Suomen ja Lahden kasvua, hyvinvointia ja erityisesti meidän kaikkien suomalaisten keskinäistä luottamusta. Valoa näkyy nyt koko maailmantaloudessa ja syksyllä mennään Suomessakin jo kovaa.

Ville Skinnari

Miten Jumalaa voi oppia tuntemaan? Miten hänestä voi tietää? Eikö hän ole tuonpuoleinen ja salattu? Ihmiset yrittävät eri tavoin tavoittaa häntä. Apostoli Paavali puhui kerran ateenalaisille: ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun…, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”

Jumala ei kuitenkaan ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan, oman ymmärryksemme varaan tai oman hurskautemme turviin. Ei, vaan hän lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan, jotta tuntisimme Jumalan, Taivaallisena Isänä ja löytäisimme tien hänen yhteyteensä. Jeesus sanoo: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.”

Jos siis haluamme tuntea Jumalaa, meidän on tutustuttava Jeesukseen ja siihen kuka hän on, mitä hän opettaa ja mitä hän tekee. Siinä kaikessa, Jeesuksen elämässä, teoissa ja sanoissa näkyy Jumalan mielenlaatu. Raamattu sanoo: ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva.” Evankeliumi Jeesuksesta on sanomaa Jumalan rakkaudesta jokaista ihmistä kohtaan. Se armo ja rakkaus, jota Jeesus osoitti ja josta voimme lukea Raamatusta, ei ollut tarkoitettu vain joillekin joskus kauan sitten, vaan se on viesti myös meille. Tällainen Jumala meillä on. Hänen varjelustaan ja apuaan on turvallista pyytää.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Lapsena huutelin lehmiä kokoon. Äidiltä opittu kutsuhuuto toimi, lehmät tulivat laitumen perukoiltakin ja lähtivät kohti navettaa. Suomi on maa, jossa jokaiselle lehmällä on nimi. Niinpä mekin pystyimme kutsumaan lehmiä nimeltä. Mutta lampaista en tiedä paljoakaan, enkä ole koskaan ollut oikea paimen – lehmille.

Jeesus sanoo, että hän on hyvä paimen, joka tuntee lampaansa. Tunteminen on molemminpuolista: myös lampaat tuntevat oman, rakkaan paimenensa. ”Lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.” Joh. 10:4.

Millainen on hyvän paimenen, Jeesuksen ääni? Raamatussa me sen kuulemme. Evankeliumit kertovat meille, mitä Jeesus sanoi, mitä hän teki, miten hän kohtasi ihmisiä. Raamatusta kuulemme myös Jeesuksen viimeiset sanat ristillä. Hän on kuollut puolestamme, hän rukoili pahantekijöittensä puolesta, hän täytti Isältä saamansa tehtävän.

Jeesuksen ääntä kuulemme myös jumalanpalveluksissa ja kaikissa kristittyjen yhteisissä kokoontumisissa. Siellä mietitään, miten Jeesuksen opetuksia voi noudattaa nyt ja otetaan vastaan armon sanaa. Ehtoollisella Jeesus itse palvelee meitä. Hän sanoo meille: annoin itseni sinun puolestasi. Rukouksessa saamme lähestyä Jeesusta ja hiljentyä kuuntelemaan hänen läsnäoloaan.

Ylösnoussut Jeesus on kanssamme, vaikka me emme voikaan nyt häntä nähdä tai koskettaa. Juuri ylösnousseena hän voi olla kaikkia meitä lähellä ja jakaa armoaan koko maailmaan. Kannattaa kuulla hyvän paimenen ääntä ja levätä hänen huomassaan.

Riitta Särkiö

Suomen saaminen uuden kasvun polulle on Marinin hallituksen kärkitavoitteita. Maailmantaloudessa eletään myllerrysten aikaa, ja siksi myös meillä tarvitaan ennennäkemättömän laajoja, koko elinkeinorakennetta koskevia uudistuksia: rohkeus ja asenne ratkaisevat nyt paljon. Pääministeripuolue SDP kantaa tässä suurta vastuuta. Julkaisimme tätä silmällä pitäen viikolla jälleenrakennusta ja kasvua käsittelevän toimenpideohjelman. Ohjelmamme lähtee siitä, että koronanhoidon painopiste on hyvästä syystä ollut ensin välittömissä toimissa, kuten elvytyksessä ja hoitovelan purkamisessa, mutta jatkossa tarvitaan entistä rohkeampia toimia kasvun vauhdittamiseksi. Samalla pitää varautua myös mahdollisiin tuleviin kriiseihin.

Esittämiemme uudistuksien keskeisin tavoite on turvata suomalaisten hyvinvointi ja työpaikat vuosikymmeniksi eteenpäin. Tärkeimpiä askelia tällä tiellä ovat kestävään kasvuun panostaminen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion vahvistaminen. Niin julkiset kuin yksityiset investoinnit pitää saada liikkeelle. Tämä on ainoa tie kasvattaa kansallisvaurauttamme ja turvata jatkossakin hyvät palvelut kaikille suomalaisille.

Vihreä talous on tulevaisuuden avainsana. Suomelta löytyy jo edellytyksiä kivuta johtavaksi toimijaksi esimerkiksi energia- ja liikenneratkaisujen, ICT-teknologian, uuden sukupolven verkkoyhteyksien sekä kiertotalouden aloilla. Tavoitteemme ei saa olla yhtään sen pienempi, kuin että Suomi tulee olemaan maailman kilpailukykyisin toimintaympäristö hiilineutraalisuuteen tähtäävälle teollisuudelle. Tähtäimessä pitää olla myös BKT:n kasvuvauhdin kaksinkertaistaminen 2 prosenttiin koko vuosikymmeneksi.

Kuinka näin kunnianhimoisiin tavoitteisiin päästään? Talouspolitiikan suunnanmuutoksesta puhuessa lähestymme oikeaa mittaluokkaa. Suomen elinkeinorakennetta, eli sitä missä suhteessa talouden pyörät nojaavat alkutuotantoon, jalostukseen ja palveluihin sekä sitä minkä tyyppisestä toiminnasta puhutaan, on uudistettava ja monipuolistettava aiempaa kestävämmäksi. Kasvua tukeva rakennemuutos edellyttää maailman markkinoilla kilpailukykyisen liiketoiminnan vahvistamista. Koulutus ja osaaminen on tässä avainasemassa. Ammatillisen koulutuksen tulee entistä paremmin vastata työelämän todellisia tarpeita. Osallistuin alkuviikosta lahtelaisten puutuotetoimialan yrityksien tapaamiseen, jossa yksi suuri huoli oli juuri osaavan työvoiman saatavuus nyt ja tulevaisuudessa. Lähiopetuksen puute ja leikkaukset näkyvät. Korjaussarjan pitää nyt toimia ja nopeasti.

Haluamme Suomeen uutta yrittäjyyttä ja uusia yrityksiä. Myös Lahti voi houkutella uusia yrittäjiä omalla osaamisellaan ja uudella yliopistolla. SDP haluaa luoda yrittäjähenkistä Suomea ja luoda samalla yhteiskuntaan ennakoitavuutta. Me emme halua repivää ja riitelevää Suomea tai asioiden ja ihmisten vastakkainasettelua.

Ennen kaikkea on nostettava koulutustasoa sekä panostettava tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Pelkästään jälkimmäisten osalta puhutaan miljardeista euroista. Rahoitukseen pitää myös sitoutua, ettei käy niin, että jokin seuraava hallitus vetäisi maton ison kokoluokan hankkeiden alta.

Konkreettisia toimia tarvitaan nyt juuri paikallistasolla. Mistä nyt työtä esimerkiksi nuorelle, joka haluaa kesätöitä Lahdessa? Tilanne on koronastakin johtuen erittäin hankala, koska moni muukin etsii nyt työtä. Tässä Lahden kaupungin, yrittäjien ja työllisyyden toimijoiden kaikki ideat ja ajatukset tulee nyt saada käyttöön. Nykyiset 15-18 vuotiaat muodostavat 10 vuoden päästä sen pohjan, mihin Suomen taloudenkin suorituskyky perustuu. Koronan tuomat ongelmat ovat erilaisia kuin 1990-luvun alun lamassa, mutta pahimmillaan vielä laajempia. Siksi olen painottanut Lahden kaupungin toimijoille nyt erityisen rohkeuden, aloitteellisuuden ja aktiivisuuden merkitystä, jotta nuorten ja vanhempienkin haasteisiin löydetään ratkaisuja.

Nyt tehtävät fiksut investoinnit tulevat osoittautumaan julkisen talouden kannalta huomattavasti kestävämmäksi kuin joidenkin jo julkisuudessa esittämät leikkauslistat. Aiemmat talouskriisit ovat opettaneet, että kitsastelu parempia aikoja odotellessa osuu kipeästi ihmisten arkeen ja talouteen. Hyvinvointiin panostaminen taas maksaa itsensä takaisin monin verroin, ja siksi tämä hallitus on tulevaisuuslinjalla.

Ville Skinnari

Hankala sana tuo ylösnousemus. Kerran perhepiirissäni nuori tuskitteli, kun ei millään jaksaisi ylösnousemusta tehdä. Hän tarkoitti silloin valvotun yön jälkeen aamuisen heräämisen ja hommiin ryhtymisen vaikeutta. Yleensä ylösnousemus-käsite on tietysti lukkiintunut tarkoittamaan Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen tapahtunutta kuolleista herättämistä. Mitä sinä ajattelet Jeesuksen ylösnousemuksesta ja Raamatun monista ylösnousemuskertomuksista, niistä, joissa Jeesus kohtaa opetuslapsiaan ristinkuoleman jälkeen? Ylösnousemuksen ihmettä on lupa pohtia ja siitä keskustella muiden kanssa!

Ylösnousemuskertomukset ovat olleet ensimmäisten kristittyjen keskuudessa hyvin rakastettuja. Niitä kerrottiin paljon jo ennen evankeliumien kirjoittamista. Jonkun tutkijan mukaan ilmestymiskokemukset ovat olleet ehkä vain suruun liittyviä psyykkisiä ilmiöitä. Sitä vastaan kyllä puhuu mielestäni se, että kertomukset ovat säilyneet niin vahvoina, että niiden takana uskon kyllä olevan todellisia kokemuksia kohtaamisista Jeesuksen kanssa.

Ylösnousemus on pääsiäisen suuri mysteeri, joka ei avaudu pelkälle järjelle. Oppi-isämme Luther sanoo, että jotta voisi ymmärtää pääsiäisen salaisuutta, pitää lähestyä sitä katsellen, kuvitellen, kuin luoden näyttämön, jossa Raamatun tapahtumat tapahtuivat. Mietiskellä sitä sydämellä sen sijaan, että erittelisimme sitä vain järjellämme. Mietiskellä ylösnousemuksen ydinviestiä, suurta lohduttavaa viestiä kuoleman voittamisesta.
Viime sunnuntain evankeliumissa enkeli sanoo haudalle tulleille naisille sanat, joita me tänäänkin voimme herkällä korvalla kuulla. Etenkin nyt korona-aikana, kun elämä on tuntunut monella tavalla epävarmalta ja voimavaroja koettelevalta. Enkeli sanoo, että älkää te pelätkö, Hän elää ja on tavattavissa. Se tarkoittaa meille, että Jeesus on tänäänkin keskellämme. Ja ettei mikään tilanne ole loputtomiin asti toivoton.

Rukoilemme:
Vapahtajamme Jeesus, kiitos, että sinä elät ja olet luvannut olla kanssamme joka päivä. Täytä meidät kaikki toivolla ja ilolla. Aamen.

Pastori
Kati Saukkonen

Liikuntaharrastus ja perheen kanssa ulkoilu ovat itselleni ja varmasti monelle muulle arjen henkireikä. Erityisesti näin korona-aikana on tehnyt itse kullekin hyvää hieman tuulettaa ajatuksia lähiluonnon rauhassa. Lahdessa onni ovatkin olleet olleet hyvin ylläpidetyt talviliikuntapaikat ja otollinen lumitilanne. Itsekin on tullut vedettyä lenkkiä moneen otteeseen. Nyt alkaa kevät tosin olla jo siinä vaiheessa, että on siirtyminen kohti kesälajeja ja pyöräilyä.

Tänä talvena Salpausselkää pääsi kiertämään huipputasoa edustavan latuverkkomme ohella uusilla tavoilla, kun käytössä oli ensimmäistä kertaa myös yhteiskäyttöön tarkoitettuja talvipolkuja. Urheilukeskuksen ja Tapanilan alueelle merkityillä poluilla voi harrastaa ympärivuotisesti eri liikuntamuotoja sauvakävelystä polkujuoksuun ja maastopyöräilyyn. Tämä on avannut keskustan tuntuman harjumaaston entistäkin isommalle käyttäjäkunnalle ja toisaalta auttaa säilyttämään latupohjat jatkossakin hiihtokäytössä. Kaupungin ylläpitämät polut ovat olleet erittäin kannattava satsaus ja selvästi ahkerassa käytössä. Tapanilan hiihtomajalle täytyy nyt luoda puitteet ympärivuotiselle kahvio ja palvelutoiminnalle. Keskustelut ovat tästä juuri menossa. Paikka on upea.

Koronavuosi on ollut malliesimerkki siitä, että lähialueiden monipuolisiin liikuntamahdollisuuksiin kannattaa panostaa. Hallit ja sisäliikuntapaikat ovat olleet entistäkin kovemmalla, mutta vastuullisella käytöllä. Sikäli kun rajoitukset ovat ikävä kyllä iskeneet niihin meilläkin, ihmiset ovat tuntuneet onneksi löytäneen entistä laajemmalla joukolla eri ulkoliikunnan muodot. Monessa perheessä on huomattu, ettei tarvitse lähteä Lappiin tai etelän maihin kokeakseen vuodenaikojen taikaa: lähiluontokin tarjoaa seikkailuja. Toivon ja uskon, että tästä tulee pysyvä piristys myös Päijät-Hämeen matkailulle ja palveluille.

Viime päivinä mediassa on ollut paljon juttua koronarajoitusten purkamisen aikataulusta. Hallitus on todella valmistellut tätä niin kutsuttua exit-suunnitelmaa ja kuulee paraikaa eri toimijoiden näkemyksiä aiheesta. Rajoituksia tullaan hellittämään mahdollisimman nopeaan tahtiin, kunhan tautitilanne pysyy vakaana ja rokotukset etenevät hyvin. Nykyisen tavoitteen mukaan tämä tarkoittaisi poikkeusoloista luopumista jo huhtikuussa, lähiopetukseen siirtymistä toukokuussa ja kokoontumisrajoitusten tarkastelua asteittain kesäkuusta eteenpäin. Juhannus olisi toivottavasti jo sellaista aikaa, että pääsisimme viettämään normaalia mökkikesää.

Mielestäni on välttämätöntä, että lasten ja nuorten harrastukset ja myös muu liikunta vapautettaisiin mahdollisimman pian rajoitusten piiristä. Liikkumattomuudella on hintansa: koululaisten kohdalla puhutaan pahimmillaan liikuntakipinän sammumisesta ja aikuisväestön tasolla kansanterveyden kuormituksesta. Arkiliikunta ja aktiviinen yhdessä tekeminen ovat kuitenkin viime kädessä ne, joilla meistä jokainen pysyy kunnossa. Kuljemme kaikesta huolimatta hyvään suuntaan. Nyt kun kesäkausi lähestyy, käyttöön saadaan esimerkiksi ulkokentät ja muutenkin ryhmäliikuntaa sekä kuntosaleja päästään taas avaamaan. Kisapuisto pitää nyt laittaa liikkeelle, samoin ulkokenttien kunnostukset ympärivuotiseen käyttöön.

Liikunta ja urheilu ovat edelleen vahvalla pohjalla Lahdessa, mutta kyllä meilläkin petrattavaa on. Matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia ja -paikkoja tarvitaan lisää. Esimerkiksi joukkuekäyttöön soveltuvista liikuntahallitiloista on pulaa. Kisapuiston alueelle taas on ollut vuosien varrella suunnitteilla monenlaista, mutta tähänkin pitäisi saada jo selkeä suunnitelma. Useampi paikka olisi myös peruskorjauksen tarpeessa.

Valtio on jakanut kunnille, myös Lahdelle, avokätisesti rahaa ja vipurahoitusta on jaossa lisäksi EU-poteista. Rahaa siis olisi. Toisaalta myös pienillä panostuksilla voi saada paljon aikaan, kuten maastoliikuntapolut ovat osoittaneet. Liikuntahankkeisiin pitää koronan opit mielessä panostaa jatkossa entistä enemmän ja siten, että mukana ovat niin kaupunki, seurat kuin palveluita käyttävät ihmiset.

Ville Skinnari

Olen paastonaikana lukenut Taizé-yhteisön kirjaa Uskallamme uskoa. Yhteisön perustajalle, jo edesmenneelle veli Rogerille paastonaika merkitsi jaksoa, jonka aikana hän valmistautui löytämään kevään merkkejä elämäänsä.

Tämä ajatus kevään merkkien löytämisestä ja etsimisestä on puhutellut minua erityisesti viime viikkoina. Eikö kevään merkkeihin kuulu valon lisääntyminen, uuden kasvun alkaminen, toivon herääminen? Tänä paastonaikana ei ehkä ole ollut ihan helppoa löytää noita merkkejä, kun talvi on ollut pitkä, tämä aika kovin pimeä ja raskas ja toivo paremmasta on painunut epävarmuuden alle.

Nyt elämme jo hiljaista viikkoa ja olemme keskellä suuren kertomuksen kiivaimpia tapahtumia. Valo alkaa hämärtyä iltaan, pian alkaa pimeys ja koittaa kuoleman yö. Mistä löytäisimme toivon tähän hetkeen?

Jumalan valtakunta murtautuu esiin pääsiäisen aamussa. Siitä on merkkejä näkyvissä jo keskellä pimeää, kärsimystä ja kuolemaa. Kun Jeesus kiirastorstaina pesi opetuslastensa jalat, se oli näkyvä merkki Jumalan valtakunnasta. Mestarista tuli palvelija, nöyrässä rakkauden teossa Jeesus osoitti todeksi sen, mikä on kaikkein tärkein: ”Minä olen rakastanut teitä loppuun asti.”

Jeesus on voittanut maailman – ei olemalla muita vahvempi, vaan näyttämällä ihmiskunnalle kokonaan uuden voiman. Hän voi varjella meitä lannistumasta ja täyttää elämämme uudella toivolla. Vähäiselläkin uskolla voimme yhtyä pääsiäisen ylistykseen: ”Kristus on totisesti ylösnoussut!”

Pauliina Hatakka

Kirjoitan tätä kolumnia näinä aikoina hyvin poikkeuksellisesti Suomen rajojen ulkopuolella. Olen Tukholmassa virkamatkalla keskiviikkona ja torstaina. Koronasta johtuen tapaamiset pidetään pienissä ryhmissä ja osa tulee mukaan etäyhteyksin. Terveysturvallisuus on nytkin etusijalla. Tapaan täällä Tukholmassa Ruotsin elinkeinoministeri Ibrahim Baylanin ja kehitysministeri Per Olsson Fridhin. Aiheena meillä on maidemme yhteisen tahtotilan ja tekemisen muodostaminen mahdollisimman nopealle ja kestävälle kasvulle koronakriisistä.

Tämä on aihe, jossa onnistuminen ratkaisee paljon. Kuinka rakennamme kestävän kasvun polun kriisin jälkeiseen Suomeen, Eurooppaan ja maailmaan? Esittelen ruotsalaisille kollegoille Suomen kestävän kasvun ohjelman ja sen, miten voisimme yhdessä luoda entistä houkuttelevamman investointiympäristön myötä uutta teollisuutta ja työtä Suomeen ja Ruotsiin. Suurvaltojen, kuten USA:n ja Kiinan panokset ovat huimia. Samoin suurten eurooppalaisten talouksien, etenkin Saksan ja Ranskan. Siksi meidän läheisten naapureiden yhteistyötä tarvitaan nyt, vaikka myös kilpailemme Ruotsin kanssa monessa asiassa, kuten pitääkin. Historia yhdistää meitä, samoin tulevaisuus.

Talousvaikuttaja Jakob Wallenbergin ja suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin toimitusjohtaja Kjell Skoglundin kanssa keskustelemme maailmankaupan haasteista ja varmasti siitä, miten teollisuutemme kehittyy ja onnistuu maailmalla jatkossakin. Lisäksi tapaan ruotsalaisten, Suomen kannalta merkittävien teollisuusyritysten johtoa, kuten Stora Enson ja SSAB:n. Vierailen myös Ruotsin parlamentissa, jossa tapaan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Kenneth Forslundin ja EU-valiokuntaa johtavan Pyry Niemen. Keskustelemme ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajankohtaisista asioista sekä Suomen ja Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteistyöstä ja eroavaisuuksistakin.

Jacob Wallenberg muuten vieraili Lahdessa vuonna 1998. Silloin isäntänä oli isäni Jouko. Löysin Joukon puheen tästä tapaamisesta ja pakko sanoa, että moni tavoite on toteutunut, mutta paljon on vielä yhdessä tehtävää.

Lahdella on nyt mahdollisuus luoda vahva ote uudella yliopistolla ja ilmasto-osaamilla uusiin mahdollisuuksiin, kuten sähköisen liikenteen nykyhetkeen ja vetykehityksen tulevaisuuteen. Kuulostaa ehkä kaukaiselta, mutta esimerkiksi sähköistyvän maailman, liikenteen ja vedyn ympärillä tehdään tutkimusta ja kehitystä nyt miljardeilla ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Teollisia investointeja syntyy nyt joka puolelle maailmaa. Lahdessa on paljon osaamista ja tarjottavaa vientiin. Mutta nyt pitää olla hereillä, jotta kasvuun päästään mukaan.

Lahden pitää myös pitää huolta omistaan. Olen huolissani seurannut sitä, että huolimatta hallituksen miljardiluokan elvytyksestä kaupungeille, raha ei nyt mene eteenpäin sinne mihin se oli tarkoitettu: pitämään huolta heistä, joita korona on kurittanut eli nuorten ja perheiden ahdinkoon, mielenterveysongelmiin ja arjen palveluihin.

Jokainen kaupunki, myös Lahti, tarvitsee nyt oman, selkeän suunnitelman miten pääsemme eteenpäin korona-kriisistä. Tämä työ pitää tehdä nyt, koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jos nyt saamme epidemian hallintaan, voimme jo kesän aikana päästä nauttimaan tapahtumista ja yhteisestä tekemisestä Lahdessa. Siksi pitää nyt jaksaa malttaa, vaikka se tuntuu jo varmasti itse kustakin raskaalta.

Ville Skinnari