Teknologia on onneksi koululaitoksessamme kovassa kurssissa, mutta mitä taitoja tarvitaan tulevaisuudessa työelämässä onkin sitten jo toinen asia. Ilmiselvää on, että monipuolinen teknologia osaaminen tukee kaikkea toimintaa tulevaisuuden työpaikoissa, mutta mitä Suomessa on unohdettu?
Suomessa tarvitaan juuri tänään vähemmän uskontoa, mutta sitä enemmän median monilukutaitoa ja selvästi parempaa ilmaisutaitoa, päätöksentekokykyä,tiimityötä sekä tietysti johtamista; armeijan malliin syväjohtamista, mutta ennen kaikkea itsensä johtamista. Vain näiden opettelulla voidaan peruskouluamme kehittää entistä paremmaksi koko kansan opinahjoksi, jolla on selkeä funktio yhteiskunnassa.
Mutta missään tapauksessa ei saa unohtaa luovaa hulluutta ja kaikkien oppilaiden henkisten resurssien hyödyntämistä.
Suurin ongelma onkin näiden taitojen siirtäminen käytännön työelämään eli löytää oppilaille mielekkäitä ja tarkoituksenmukaisia harjoittelupaikkoja. Kuuntelemisen taito ja itseilmaisu vain korostuvat, sillä valitettavasti liian moni jopa korkeakoulutettu ei hallitse tai kykene tekemään itseään ymmärretyksi tai itseään riittävän tehokkaasti työyhteisössään. Globaalissa tietoyhteiskunnassa vakuuttavasti viestivä ja kommunikoiva yksilö hakaa aina varmasti asiantuntija sönkkääjän.
Tänään puhutaan yritysmaailmassa joustavasta päätöksentekotaidosta. Meillä se on ollut enemmän täällä Härmässä vain management by perkele eli opettaja sanoo ja oppilas on hiljaa. Missä sitä päätösten ymmärtämistä oikein Suomessa opetetaan? Uutta luodaan usein yhdessä, kuten
suomalaisessa peliosaamisessa tehdään. Työkaverit ovat resurssi, eivät siis häiriötekijä.
Tiedonjakaminen on voimaa työyhteisössä ja verkostuminen ja kaikkien suhteiden hyödyntäminen vain korostuvat kansainvälisessä kilpailussa. Mutta tärkeintä on itsensä johtaminen. On usein vain vaistottava, mitä tuleman pitää. Tästä syystä opetuksen tulisi olla erittäin aktivoivaa, ongelmalähtöistä, ainerajat ylittävää ja vastavuoroista.
Mutta löytyvätkö nämä taidot uusilta opettajilta? Suomessa ei juurikaan kirjoiteta esseitä, kuten esim. USA:ssa ja ilmiöpohjaiset ongelmanratkaisut ovat vasta etsimässä paikkaansa opetusjärjestelyissä. Suomen tulevaisuuden ratkaisevat luovat ja tuottavat nuoret. Antaako nykyinen koululaitoksemme heille eväät siihen ja ymmärtävätkö kansanedustajamme ongelman tärkeyden? Kas siinäpä kysymys!
Juhani Melanen