Aluksi kiitos Kyklooppi palautteesta! Luin viime sunnuntai Hesarista erittäin mielenkiintoisen artikkelin, jossa maanviljelyn leviäminen todettiin eräksi ihmiskunnan suurimmista virheistä. Olen täysin samaa mieltä.
Paikalleen pysyvä asutus on lisännyt haavoittuvuuttamme ja altistanut meidät hirvittävälle liikakansoituksen ja aliravitsemuksen ikeille. Tosin se on mahdollistanut matematiikan, kirjallisuuden,tieteet ja taiteet, mutta myös ”femakoiden” uhon ja miesten ja naisten uskomattoman tasa-arvojupinan:lapsen hoitoineen ja tissifetisseineen.
Kylmä totuushan on se, että kun homo sapiens saa kameran. Se alkaa kuvata sillä panotouhujaan. Ja tämähän on hyvä asia! Pornohub- sivustojen mukaan joka neljäs suomalaisnainen katsoi pornoa vuonna 2014. Mielestäni luku on liian pieni, mutta en kyseenalaista sitä. Miksi porno on silti Suomessa vieläkin tabu?
Olen nyt ollut puolisen vuotta ”naamakirjan” jäsen ja alan vähitellen uskoa facebookin perustajan Mark Zuckerbergin tulevaisuuden visioon siitä, että tulevaisuudessa ihminen ei enää poseeraa. Hän siis tarkoittaa, että emme enää esitä sopivamme johonkin yhteisahtaaseen muottiin, vaan
jaamme kaiken somessa ja digitaalinen minämme sulautuu tosielämän minään.
Tällöin pornolta katoaa salaperäisyys ja tabu-ulottuvuus. Miksikö? Ihan siitä syystä, että me tarvitsemme sitä siksi, että elinympäristömme on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana enemmän kuin sitä ennen 100 000 vuoden aikana. Luonto ja ihmisevoluutio ei ole pysynyt rattailla tässä kehityksessä. Tästä syystä miesaivomme ovat yhä luolamiesasteella.
Ihmiskunta elää parhaimmillaan uskomatonta utopiaa ja yltäkylläisyyttä. Meillä pohjoismaiden ja länsimaiden asukeilla ainoat akuutit vaarat ovat ylensyönnistä ja -juonnista sekä liika makaamisesta johtuvia. Oikeasta elämämme on tullut riuduttavan yksitoikkoista ja luolamiesaivomme eivät kestä tätä.
Odottelemme tylsän elämämme loppua, kuka milläkin tavalla: joku soittaa, joku maalaa, joku virkkaa patalappuja, joku keksii lääkkeitä, joku opettaa ja joku kirjoittelee näitä juttuja omaksi ja läheistensä ratoksi. Emme kestä tätä saatanallista vouhkaamista ilman jotain puudutuspiikkiä. Parhaita piikkejä ovat huumeet, alkoholi, tupakka ja tietenkin uskonto.
Aiemmin luontoäiti piti huolen, että geenejä jakoivat vain yksilöt, joilla oli älyä ja voimaa jakaa niitä vaikka väkisin. Nyt häkki heilahtaa, jos annat luunapin kurittomalle esikoisellesi. Sisäisesti haluaisimme kuitenkin tehdä juuri niin. Mutta sivistyksen pintakieltomme estää sen. Tämä purkautuu sitten viikonlopun liikenteessä. Haluamme toisille hyvää vain tiettyyn rajaan asti. Tälle on annettu oikein nimi meille akateemisille: dehumanisaatio. Sehän ei tarkoita muuta kuin sitä, että Afrikkaan saa hukkua vaikka 20 000 pakolaista päivässä, mutta läheistemme tuska on meille silti tärkeintä.
”Femakot” ja naistoimittajat suoltavat kotipesissä juttua kauniin kodin viikunapuista ja kuinka esikoiselta tuli tänään niin kaunis kakka, että siitä täytyy kertoa koko samanlaiselle saamattomalle keskiluokalle välittömästi naamakirjassa. Hullussa maailmassamme me luolaihmiset sitten sorrumme pornoon talvella ja pitkinä sunnuntai- iltoina. Pornon vaihtoehtona ovat ultramaraton ja syvänmeren sukellus. Mutta voittanevatko hyvää pornoa sittenkään?
Jussi Melanen