Kuukausi: lokakuu 2015

Mitä minussa tapahtuu kun olen iloinen? Entä silloin kun olen surullinen? Mielen sopukoissa – elokuva vastaa näihin kysymyksiin, tai ainakin näyttää mitä pään sisällä tapahtuu silloin. Vaikka kyseessä on koko perheen animaatioelokuva, aihe on tärkeä myös meille aikuisille. Yksi tärkeimmistä oivalluksista on se, miten merkittävä rooli kaikilla tunteilla, myös vaikeilla tunteilla kuten surulla on meille jokaiselle.

Suru on tunne, joka on usein aika vaikea kohdata. Kun näkee surevan ihmisen, on vaikea keksiä mitään sanottavaa tai vaikea tietää miten tulisi käyttäytyä. Myös omaa surua voi olla vaikea tunnistaa tai hyväksyä sen olemassaoloa. Jostain syystä surulla on huono kaiku.

Kaikesta vaikeudestaan huolimatta surulla on tärkeä rooli, silloin kun on kokenut jonkin menetyksen. Kukaan toinen ei voi tulla kertomaan onko jokin menetys suremisen arvoinen. Menetyksen kokemus on aina henkilökohtainen ja siksi myös surun määrä on suhteessa omaan kokemukseen eikä ulkopuolisten näkemykseen menetyksen laadusta.

Surun keskellä elävä ihminen saattaa kokea muuttaneensa surun maahan, jossa kaikki asiat värjäytyvät surun väreillä. Vaikka ulkopuolisten silmissä elämä surun maassa saattaa näyttäytyä liian synkältä, on tärkeää viipyä siellä tarpeeksi kauan. Suru auttaa luopumaan kaikista niistä asioista, toiveista, suunnitelmista ja tulevaisuudesta, mitä menetys tuo eteen. Vasta kun on luopunut vanhasta voi siirtyä vierailulle ja lopulta asumaan toivon tai tulevaisuuden maahan.

Pyhäinpäivänä palataan hetkeksi vierailulle surun maahan. Tai jos läheisen menettämisestä on vasta vähän aikaa, saattaa pyhäinpäivä tuoda myös välähdyksen toivon maasta. Kristityn toivo kantaa kuolemankin yli. Pyhäinpäivän illan pimeydessä hautausmailla loistavat kynttilämeret kertovat tästä toivosta, valo voittaa pimeän.

Hanna Suominen
vs. kappalainen

”VMP – Vi**u mitä pa**aa, EVVK – ei voisi vähempää kiinnostaa”. Näillä tutuksi tulleilla lyhenteillä kuvasi yksi nykyinenkin ministeri tuskaansa Pohjoismaiden Neuvoston (PN) kokouksessa vuonna 2011. Mitä virkaa PN:llä on kun todelliset päätökset tehdään kansallisella tasolla tai EU:ssa? Hyvä kysymys ja haluan yrittää vastata siihen, koska PN:n toiminta on helppo leimata kahvikerhoksi ja samojen asioiden pyörittämiseksi.
Pohjoismaiden Neuvosto (PN) kokoontui tiistaina Islannin pääkaupungissa Reykjavikissa. Suomea kokouksessa edustavat pääministerin lisäksi muita valtioneuvoston jäseniä sekä me kansanedustajat – itse olin mukana ensimmäistä kertaa.

Normaalia perhe elämää

Pääministerit kuvasivat Pohjoismaita yhteiseksi perheeksi. Eli välillä vähän ehkä riidellään, mutta rakkaus voittaa ja saman katon alla on hyvä elää. Minusta PN:ssa kansanedustajalle tärkeintä on yhteydenpito pohjoismaalaisten kollegoiden kanssa. Se auttaa ymmärtämään mitä Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa oikeasti ajatellaan ja mihin halutaan yhdessä mennä – tai ei haluta. Tämä on tärkeää tiedonvaihtoa, koska useat haasteet ovat yhteisiä ja EU ei tällä hetkellä toimi kaikessa, esimerkiksi pakolaiskriisissä, niin kuin toivoisi.

Kuten hyvissäkin perheissä on tapana, veljeksien kanssa meinaa välillä mennä painiksi. Minulla se oli taas lähellä ruotsalaisten kanssa, koska Abbasta ja jääkiekon MM-kotikisoista vuonna 2003 ei jaksa montaa iltaa keskustella. Suomen pääministeri toivoi meidän löytävän uuden NMT verkon tyyppisen yhteisen pohjoismaalaisen innovaation. Saimme siis uuden pohjoismaalaisen kärkihankkeen, johon tarvitaan todellinen kärkikarvaaja.

Ruotsin asia on meidän

Reykjavikin kokouksen pääteemoiksi nousivat erityisesti Pohjoismaiden Venäjä – suhteet ja pakolaistilanne. Ruotsiin on tulossa jopa 190.000 pakolaista tänä vuonna. Ennen kansallisesta kysymyksestä on nyt tullut kansainvälinen kysymys. Ratkaisu on kansainvälinen – ei kansallinen. Ruotsin asia on siis myös meidän.

Ruotsissa käy nyt kuumana NATO – keskustelu. Se näkyi myös Reykjavikissa, jossa NATO – lobbarit olivat aktiivisesti liikkeellä. Kohteena oli luonnollisesti Ruotsin Demarit, joiden kantaan monet haluavat tai haluaisivat vaikuttaa. Monelle täytyy pettymyksenä todeta, että Ruotsin Demarit ovat edelleen samaa mieltä kuin ennen eli Demarit eivät ole viemässä Ruotsia NATO:n jäseneksi.

Pohjoismaalaista yhteistyötä tarvitaan nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Olemme samalla esimerkki koko maailmalle siitä, miten yhteistyö voi käytännössä toimia. Siksi se ei ole VMP tai EVVK.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Ensi sunnuntai on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä kun Luther naulasi teesinsä Wittenbergin linnakirkon oveen. Näissä teeseissä hän otti voimakkaasti kantaa siihen, missä kirkko ja sen jäsenet ovat menneet harhaan. Eikö kirkko ja emmekö me kristityt kaikkina aikoina tarvitse uskomme puhdistusta ja uudistumista? Lutherille suuri löytö oli se, että ihminen kelpaa Jumalalle yksin uskosta, yksin armosta yksin Kristuksen tähden. Siihen on hyvä yhä tukeutua. Aikamme vaatii suorituksia ja pärjäämistä. Helposti tuo vaatimus tulee myös Jumalasuhteeseemme. Siksi on syytä palauttaa mieliin Lutherin löytö, ottaa vastaan pelastuksen lahja, jonka Kristus on valmistanut ja levätä Jumalan rakkaudessa.

Uskonpuhdistus merkitsee myös sitä, että joka hetki on oltava valmis arvioimaan sitä, olemmeko yhä Jeesuksen seuraajia ja sitä, mitä tänään tuo Jeesuksen seuraaminen merkitsee. Usko ei nimittäin ole vain asia, joka on jossakin syvällä sisimmässä, vaan sillä on vaikutuksensa niin kirkon kuin jokaisen kristityn elämään. Se näkyy minun arvovalinnoissani, ajankäytössäni, suhtautumisessani ihmisiin ja koko luomakuntaan. Siksi on tarpeen kysyä, minkä asioiden puolesta Jumala tahtoo meidän toimivan tässä ajassa, että voisimme olla suolana ja valona tässä maailmassa.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Suomalaisista aikuisista 30 prosenttia ei harrasta lainkaan liikuntaa. Samaan aikaan tiedämme, että pieni osa väestöstä, noin 20 prosenttia, aiheuttaa 80 prosenttia sosiaali – ja terveysalan kustannuksista. Liikkumattomuudessa puhutaan jopa 2 miljardin kustannuksista vuodessa. Liikunta edistää henkistä ja fyysistä terveyttä sekä mikä tärkeintä, tuo usein myös yhdessäoloa ja ihmissuhteita. Liikkumattomuuden aikapommi on siis jo räjähtänyt, mutta vielä huolestuttavampaa on lasten liikkumattomuus.

Edes tunti päivässä

Lasten ja nuorten liikkumattomuus on suuri ongelma yhteiskunnassamme. Uusi tutkimus paljastaa, että vain pieni osa suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu riittävästi terveytensä ylläpitämiseksi. Jopa 95 prosenttia lapsista viettää liikaa aikaa ruudun ääressä ja vain 20 prosenttia täyttää liikuntasuosituksen eli liikkuu vähintään tunnin päivässä. Yhdeksäsluokkalaisista vain kymmenesosa liikkuu riittävästi. Liiallinen istuma-asennossa oleminen peruskoulun aikana vain edesauttaa kehosta vieraantumista ja liikunnan hylkäämistä viimeistään nuorena aikuisena. Tällä en tarkoita oppitunnille osallistumista tai läksyjen tekemistä.

Liikunnan rooli kansanterveyden edistäjänä on merkittävä. Liikunta ennaltaehkäisee monia sairauksia. Lapsuuden lihavuus on vielä aikuisenakin usein ongelma. Hallitusohjelman kärkihanke ”liikuntaan tunti päivässä” on siksi erittäin kannatettava näin oppositionkin näkökulmasta. Kuten muissakin hankkeissa, oleellista on nyt miten toteutuksessa koulutasolla käytännössä onnistutaan.

Kun rahat ei vaan riitä

Opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimuksen mukaan liikunnan harrastamisen kokonaiskustannukset ovat kaksin- tai kolminkertaistuneet noin kymmenen vuoden aikana. Kolmen lapsen isänä ja junioreiden valmennuksessa mukana olleena tiedän, että vanhemmat arvostavat lapselle tai nuorelle mieluista liikuntaharrastusta yli kaiken. He ovat usein valmiit tekemään melkein mitä tahansa, jotta mieluinen harrastus voisi jatkua. Harrastuksen hinta nousee silti usein liian kalliiksi ja lapsen harrastus ei rahanpuutteen vuoksi voi jatkua. Jääkiekko on tästä paras tai pahin esimerkki. nuoren lapsen harrastus maksaa helposti satasia kuukaudessa. Syitä tähän on monia, myös vanhempien tahtotilassa ostattaa seuralle kaikki kalleimmat turhakkeet. Surullista, mutta totta.

Olosuhteet avainasemassa

Lähiöiden liikuntaolosuhteet ovat rapautuneet jo 1990-luvun lamasta alkaen. Kunnat pistivät kenttiä kiinni ja totesivat vahtimestarit ja kenttämiehet tarpeettomiksi. Meidän 1970-luvulla syntyiden lapsuus olisi ollut erilainen ilman näitä lähiökenttien karismaattisia herrasmiehiä, jotka isällisesti pitivät meidät nuoret pois kaduilta ja kannustivat ulkojäillä pelaamiseen vielä valojen sammuttua. Koulujen pihojen kenttien uudelleen rakentaminen on edelleen mahdollista. Väitän, että oikein toteutetut monitoimikentät ovat nuorile houkuttelevia, kustannustehokkaita ja maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti. Silloin liikunta ja harrastaminen on mahdollista kaikille eikä aina tarvitse seuratoimintaa tuekseen. Se on luovaa tekemistä lapsille ja keskinäistä parasta aikaa koulun jälkeen.

Kuntien ja valtion rooli on tässä avainasemassa: halutaanko asiat laittaa kuntoon? Edellisen hallituksen pöytälaatikossa oli mm. lähiörahasto, jolla kuntien kärkihankkeet olisi voitu rahoittaa. Toivottavasti nykyinen hallitus löytää tähän oman rahoitusmallinsa. Yritystä tiettävästi on olemassa.

Liikkuva lapsi on paras investointi. Jokaisella suomalaisilla lapsella ja nuorella tulee olla oikeus ja mahdollisuus harrastaa liikuntaa. Jos lasten ja nuorten liikkumistottumuksia ei saada muutettua on meidän turha puhua työurien pidentämisestäkään. On nimittäin niin, että tätä menoa suomalaiset eivät jaksa työelämässä tarpeeksi pitkään. Tämä on yksi Suomen kohtalonkysymyksistä. Tilanne voidaan korjata määrätietoisella työllä – toivon, että näihin talkoisiin osallistuu eduskunnan lisäksi myös kuntapäättäjät ja vanhemmat.

Ville Skinnari

Eräällä riparilla tutustuttiin kertomukseen Pietarin kutsumisesta opetuslapseksi. Juteltiin Jeesuksen ohjeiden mukaan saadusta yllättävästä ja mahtavasta kalansaaliista ja siitä, miten Pietari hämmentyi ja sanoi Jeesukselle, että mene mene pois, minä olen syntinen. Eli miten Pietari koki itsensä riittämättömäksi Pyhän miehen voiman edessä. Mutta käytiin läpi sekin, että lopulta Jeesuksen rohkaisemana Pietari lähti opetuslapseksi. Pitkän ja monipolvisen jutustelun loppuhetkillä nuori miehenalku sitten ujosti kysyi, että ”ai, kelpaisinko määkin Jeesuksen hommiin… ja mitä ne hommat sitten nykyään olisi?”

Hyviä kysymyksiä. Meillekin tänään. Jeesuksen hommiin kutsutaan ihan kaikkia. Ja ne hommat ovat hyvin monenlaisia. Jokainen voi omalla paikallaan olla Jumalan rakkauden välittäjä. Pienikin asia voi olla sellainen, joka puhuttelee ja kertoo toiselle Jumalan olemassaolosta. Toiselle voi olla tärkeää juuri se, mitä sanot, ja se saattaa saada hänet luottamaan Jumalan rakkauteen. Toisaalta Jumalan rakkaus voi löytyä hyvin toisten auttamisesta, vaikkapa naapurin jelppimistä kauppakassien kantamisessa tai talvirenkaiden vaihtopuuhissa tai muussa tarpeellisessa tekemisessä lähimmäisen hyväksi.

Jeesuksen hommissa on tärkeätä huomata, ettei siinä tarvitse puurtaa yksin eikä pyrkiä olemaan ahdistukseen asti täydellinen tekemisissään. Niin kuin opetuslapsetkin olivat ihan tavallisia ja hyvin inhimillisen erehtyväisiä, omaa riittämättömyyttäänkin Pietarin tapaan pohtivia, niin saamme mekin tämän päivän ihmiset olla Jeesuksen hommissa. Ja erityisesti saamme muistaa Jeesuksen lupauksen: ”Minä olen teidän kanssanne, kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:18-20)

Nuori mies muuten kommentoi keskustelun päätteeksi, että ”Kyllähän tuohon voi suostua!” ja kopautti nuotion äärellä ringissä istuvaa kaveriaan ystävällisesti käsivarteen sanoen ”Sääkin voisit lähteä Jeesuksen hommiin.” Niin, sinäkin?

Pastori Kati Saukkonen

Oletko kuullut joskus tarinan pienestä Anna-tytöstä, joka kulkee enkelin kanssa? Anna on ihan tavallinen tyttö. Eräänä päivänä Anna tapaa enkelin. Enkeli pyytää Annaa lähtemään matkalle kanssaan, kohtaamaan ihmisiä. Mutta ennen matkantekoa enkeli antaa Annalle jotakin, jolla pieni tyttö näkee kohtaamansa ihmiset paremmin. Anna saa enkeliltä rakkauden silmälasit.

Anna ja enkeli lähtevät matkaan ihmisten luo. He kohtaavat monenlaisia ihmisiä: yksinäisen miehen, sokean pojan, perheväkivallan keskellä elävän lapsen. Rakkauden silmälasien läpi Anna näkee ihmisten sydämeen: yksinäisyyteen, erilaisuuteen ja pelkoon. Rakkauden silmälasit antavat Annalle kyvyn myös miettiä, mitä kukin ihminen tarvitsee: ystävyyttä, lähellä olemista, vierellä kulkemista. Näkeminen ja pysähtyminen auttavat ymmärtämään ja toimimaan.

Entä jos mekin saisimme käyttöömme tuollaiset rakkauden silmälasit? Miltähän maailma näyttäisi? Muuttuisiko joku asenteissamme tai tavassamme kohdata toisia ihmisiä?
Jeesus sanoo: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Tämä kultainen sääntö on kaikkien uskontojen ikivanhaa viisautta ja löytyy myös Jeesuksen Vuorisaarnasta (Matt.7:12). Se on annettu elämäämme ohjenuoraksi, joka johdattaa myös meidät näkemään toiset ihmiset ja heidän tarpeensa.

Herra,
Kiitos, että lähetät tiellemme enkeleitä,
jotka auttavat meitä näkemään paremmin.
Anna meille
rakkautta ja vieraanvaraisuutta
toinen toisiamme kohtaan.

Pauliina Hatakka
Launeen srk

SUORA YHTEYS EDUSKUNTAAN

Vierailimme Eduskunnan talousvaliokunnan kanssa Saksassa tällä viikolla. Tavoitteemme oli selvittää missä Saksa nyt menee talouden, energiauudistuksen ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyn kanssa. Saksan elinkeinostrategia on yksinkertainen ja tehokas: Kaikki tehdään Saksassa alusta loppuun – eli hienosti sanottuna luodaan toimivat arvoketjut ja tehdään kaikki Saksassa.

Saksa elää autoista

Saksan talous on noussut ensin vientivetoisesti ja sitten vahvistuneen kotimaan kysynnän ansiosta. Lamasta ei ole tietoakaan, mitä nyt kotimaan investointien taso laahaa kuten meilläkin. Saksalaiset odottavat lähes kahden prosentin BKT:n kasvua vuosille 2016 ja 2017. Suomessa yli puolet viennin arvosta tekee 25 yritystä. Saksassa pohja on laaja ja vahva. Kansainvälistä verkostoa on rakennettu vuosisata ja enemmänkin.

Silti Saksa elää autoista – autoteollisuus on viennin tärkein tukijalka. Joka seitsemäs työpaikka on riippuvainen autoteollisuudesta ja sen menestyksestä. Viennistä neljä prosenttia tulee diesel – autoista. Volkswagenin kriisin vaikutuksia saksalaisten mukaan vaikea vielä ennustaa. Maailman suurimman autonvalmistajan ongelmia ei Saksassa pelätty. ”Vialliset autot on jo myyty”, kuittaisi tunnettu ekonomisti Berliinissä ja toivoi kriisin vaikutuksien olevan lähinnä Saksan imagoon kohdistuvia. Jos ennustaa pitää niin ainakin Volkswagenin kotikaupungin Wolfsburgin verotulot romahtavat. Loppulaskua on vaikea arvioida mutta sellainen varmasti tulee tavalla tai toisella.

Rohkeita uudistuksia

Saksa on vienyt läpi 10 vuotta sitten rohkean työmarkkinauudistuksen, johon kuuluu voimakkaan sääntelyn purun lisäksi toisaalta minimipalkkasäädös (8,50 euroa tunnissa). Saksassa myös työharjoittelijat saavat lain takamaa minimipalkkaa. Lisäksi on luotu ”minijobs” eli minityömarkkinat. Se mahdollistaa 15 tuntia työtä viikossa menettämättä työttömyysrahaa.

Saksan haasteet ovatkin hyvin erilaisia kuin Suomessa. Valtiovarainministeriön yksikönpäällikkö oli enemmän huolissaan talouden ylikuumenemisesta ja saksalaisten pankkien tuloskunnosta. Tästä voi päätellä, että korkojen nousu voi olla euroalueella edessä. Yhteinen haaste on Euroopan pakolaistilanne. Saksaan odotetaan tänä vuonna yhteensä 1,5 miljoonaa pakolaista. Pakolaiskriisin kustannukset ovat linjassa Suomen kanssa, noin 0,2 BKT:sta.

Hiilen voimalla

Saksa investoi vahvasti energiaremonttiin tavoitteena luopua kokonaan ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Hintalappu on Saksalle asiantuntijoiden mukaan noin 20 miljardia vuodessa. Se on paljon rahaa. Samaan aikaan hiilidioksiidipäästöt ovat Saksassa kasvaneet ja ruskohiilivoimalat pyörivät edelleen. Ero Suomeen on metsien raaka-aine tai paremmin sanottuna sen puute.

Täytyy sanoa, että odotimme Saksan energiauudistuksesta enemmän selkokieltä meille suomalaisille. Saksan energiauudistusta meille Berliinissä selvittäneet asiantuntijat eivät kuitenkaan vastanneet selkeästi siihen kysymykseen millä hiilivoimalat todellisuudessa korvataan, kun ydinvoimasta luovutaan. Tuomalla ydinsähköa Ranskasta?

Miten sitten Suomen etu toteutuu eurooppalaisessa päätöksenteossa? Saksa on Euroopan suurvalta. Se linjaa pitkälle miten Eurooppaa viedään eteenpäin – halusimme tai emme. Siksi meidän pitää olla aktiivisia Saksan kumppaneita ja asioista keskustelijoita koko Euroopassa ja sen ytimissä.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Onnea sulle toivottaa. Niin lukee värssykirjassani. Ja viereen värssyn kirjoittaja, alakoulun luokkakaveri on liimannut kiiltokuvan. Siinä on kaunis enkeli pikkusiipineen. Mutta Raamatussa enkeli ei vain liihota. Enkeli kiitää ja ilmestyy. Hän on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Enkeli on Jumalan sanansaattaja, Jumalan palvelija. Siksi tuo lapsuuden kiiltokuva ei oikein tee oikeutta enkelien koko toimenkuvalle. Jumala toimii monella tavalla tässä maailmassa. Jumalan näkymättömässä työssä ovat liikkeellä myös enkelit. Raamatussa kerrotaan, miten enkelit varjelevat ja suojelevat, kantavat käsillään (Psalmi 91:11-12). Enkelit kulkevat maan ja taivaan välillä, rakentavat tavallaan kuin Jaakobin tikapuut ihmisen ja Jumalan välillä, niin että viesti kulkee. Enkelit sotivat hyvän puolella pahaa vastaan niin kuin Mikael teki (Ilmestyskirja 12:7-12). Enkelit lähestyvät ihmistä silloin, kun jotain tärkeää tapahtuu: Maria sai kuulla odottavansa koko maailman kuningasta. Paimenet saivat jouluyön ilouutisen, murheelliset naiset kuulivat ylösnousemuksen ihmeestä pääsiäisaamuna.

Noissa kohtaamisissa Jumala puhui enkelin kautta. Ensimmäiseksi enkelin piti aina sanoa: älä pelkää, älkää pelätkö. Yliluonnollinen enkeli on jotain niin kummaa ja ihmeellistä, että ihminen säikähtää. Pelosta täytyy päästä, jotta enkelin viesti kuultaisiin. Silloin sanoma voidaan ottaa vastaan ja iloita.

Enkelit eivät liihota vain Raamatun lehdillä. Jumalan näkymätön maailma on totta, vaikka en sitä näekään enkä järjelläni ymmärrä. Edelleen Jumala kohtaa meidät eri tavoin ja myös enkelit ovat tässä työssä mukana. He ovat yhä sanantuojia, varjelijoita, johdattajia. Heitä tarvitsevat lapset ja aikuiset.

Riitta Särkiö