Osallistuin tällä viikolla Suomen ja Eduskunnan edustajana Doha Forumiin Qatarissa. Tapahtuma kokoaa päättäjiä, yrityksiä, sijoittajia ja journalisteja ympäri maailmaa. Asialistalla on pääasiassa vain ja ainoastaan Gazan tilanne. Tunnelma oli huolestunut, mutta samalla vihainen. Miksi viattomia ihmisiä tapetaan ja tapetaan? Miksi kansainvälistä oikeutta ei kunnioiteta? Qatarin rooli välittäjänä on ollut keskeinen ja kiitin kollegoita Qatarin ulkoministeriössä ja parlamentissa aktiivisesta työstä tulitauon puolesta. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres puhui voimakkaasti avajaispuheessaan Gazan humanitäärisen tulitauon puolesta. YK:n turvaneuvoston tilanteesta huolimatta hän painotti, että ”ei luovuteta”. Tähän on helppo yhtyä.
Tapahtuma osoitti samalla sen, miten jakautunut maailma tällä hetkellä on. Paikalla oli enemmistö maailman maista, kun katsoo väkilukua, mutta Euroopasta ja Yhdysvalloista eli ”lännestä” osallistujia oli vain kourallinen itseni mukaan lukien. Tämä kertoo kaiken jakautuneesta maailmasta. Afrikkalainen katsoo esimerkiksi Ukrainan sotaa aivan eri lasein kuin me. Gaza on nyt kaikkien huulilla ja syystä, mutta Ukrainan tilanteesta puhuttiin vähemmän, Afganistanista ei enää ollenkaan, vaikka vielä pari vuotta sitten se oli pääuutinen. Afganistanissa naisten ja tyttöjen asema on edelleen erittäin haastava. Dohassa paikalla oli myös Taliban – liike, joka hallitsee Afganistania Yhdysvaltojen ja länsiliittouman vetäytymisen jälkeen. Suomi siirsi myös suurlähetystön Kabulista Dohaan ja lähettiläämme toimii nyt Dohasta käsin.
Osallistuin Doha Forumissa ajatushautomo Wilson Centerin vetämässä paneeliin Australian varaulkoministerin, Bosnia-Hertsegovinan ulkoministerin ja Kiinan globaalisaatiokeskuksen pääsihteerin kanssa. Aiheemme oli ”Kohti monikerroksista maailmaa”. Aihe on erittäin ajankohtainen, koska se yhteistyön ja sääntöpohjaisuuden maailma mikä toisen maailmansodan ja kylmän sodan jälkeen rakennettiin, on nyt rikki. Ja tähän ovat syyllisiä kaikki suurvallat. Enää maailma ei ole ”me”, vaan se on ”minä, minä” maailma. Ja me pienet maat, kun Suomi kärsimme tästä eniten. Kansainväliset toimijat ovat kriisiytyneet, kuten YK, ETYJ tai WTO. Mutta parempaakaan vaihtoehtoa meillä ei ole kuin yrittää löytää ratkaisuja nykyisillä foorumeilla. Tilanne ei paranisi uusia perustamalla. Siksi on tärkeää käydä keskustelua vaikeistakin asioista, joista olemme vaikka täysin erimielisiä. Tästä syystä Euroopan Unioni on kaikkine heikkouksineen meille niin tärkeä yhteinen alusta. Ja NATO:nkin riskit tulevaisuudesta pitää tunnistaa ja sen me olemme tehneet.
Afganistanin tilanteeseen liittyy myös suuri riski uudesta pakolaisaallosta. Pakistan on palauttanut satoja tuhansia ihmisiä takaisin Afganistaniin. Mitä heille tapahtuu? Mitä, jos muuttoliike lähtee Keski-Aasiaan ja sitä kautta edelleen kohti pohjoista ja esimerkiksi Suomen rajoille saakka? Tämä riski tiedetään. Siksi on tärkeää, että yritämme kansainvälisen yhteisön kanssa auttaa ihmisiä paikan päällä edelleen Afganistanissa, jotta elämisen edellytykset olisivat edelleen olemassa.
Ville Skinnari