Mitä oikein on vapaus? Tätä kysymystä olen pohtinut paljon nuorten kanssa. Täysi-ikäisyyden saavuttaminen tuo tunteen siitä, että nyt olen vapaa tekemään sitä, mitä itse haluan. Ei tarvitse enää kysyä keneltäkään lupaa, saa itse päättää omista asioistaan, menemisistä ja tekemisistään. Muistan itsekin, miten huikaiseva oli tuo vapauden tunne!

Tässä kohtaa olen omille nuorillenikin joutunut muistuttamaan, että vapauteen liittyy myös vastuuta. Vapaus ei anna lupaa satuttaa ketään tai tehdä asioita, jotka rikkovat yhteisesti sovittuja sääntöjä tai hyviä tapoja. On osattava ottaa huomioon toiset ihmiset, elää niin, ettei loukkaa toisia, ei satuta ketään ja on myös itselleen kunniaksi.

Ajattelen, että vapaus ja rakkaus liittyvät toisiinsa hyvin olennaisesti. Jos on saanut kokea olevansa rakastettu, on vapaa rakastamaan myös muita. Rakkaus voi myös vapauttaa monista taakoista, joita ihminen tahtomattaankin kantaa mukanaan: vihasta, katkeruudesta, yksinäisyydestä. Joskus on valittava, jatkaako omainen taakkojensa raahaamista perässään vai antaako tilaa jollekin uudelle, rakkaudelle.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät!” Näin väkevästi julisti aikanaan Paavali. Tuo sana on totta tänäänkin. Ja myös ne sanat, joilla Paavali jatkaa: ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”

Ja vielä: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Pauliina Hatakka