Venäjän trollitehtaat ja organisoidut mielipideväärennykset ovat tulleet länsimaihinkin ja saavat ihmiset kiihkoilemaan omien etujensa puolesta armottomasti ja usein säälimättömästi. Tilalle on tullut kova kommunikointi, joka on alkanut muuttua tavaksi. Toista osapuolta ei kuunnella lainkaan ja somettaminen on muuttunut huutoäänestykseksi ilman alkeellistakaan itsekritiikkiä. Tunnustusta haetaan somesta leimaamalla kansanedustajat perserei`iksi tai vieraaksi lajiksi. Monelta nettikäyttäytymisen sisäinen kontrolli herpaantuu ja häipyy ja yksilö alkaa painella omaa dopamiininappiaan yhä kiihtyvästi. Itselläni on tästä valitettavasti myös kokemusta erityisesti silloin, kun vihervasemmisto huutaa täysin järjenvastaisia väitteitään netissä, mediassa ja omissa julkaisuissaan. Pinnani on palanut ja harkintani pettänyt. Some-kuittailuni on ollut tällöin harkitsematonta ja epäasiallista. Tekstejäni ei tosin ole poistettu, mutta ylilyöntejä on tullut ja tämä on aidosti kaduttanut itseäni myöhemmin.
Erityisesti perussuomalaisten kielenkäyttö ylittää hyväksytyt normit monesti ja on täysin tahallista. Ihmiset yksilöinä vaikuttavat toistensa kemiaan voimakkaammin kuin asiaärsykkeet. Poliitikot käyttävät taitavasti tätä hyväkseen tilanteessa, jossa he pelkäävät rankiasemansa menettämistä laumassa. Alfauros Trump on tässä tavattoman taitava! Meillä Soini hallitsi saman, kuten myös vakooja Timona tunnettu Kekkonen. Somessa ärsykkeisiin reagoidaan nopeasti ja hyväksyntää haetaan heti; henkinen orgasmi hinnalla millä hyvänsä on peli henki. Reaaliaikainen näyttämö on valmis millaiselle kommunikoinnille tahansa, sillä vastuuta sanoistaan tai tahallisista valheistaan joutuu erittäin harvoin kantamaan vastuun oikeudessa. Maine suorastaan kasvaa omien keskuudessa, kuten kiihkouskovainen Räsänen ja monien muiden perussuomalaisten ”uhriutuminen” osoittaa.
Elämmekö uutta heimojaon vaihetta historiassa? Onko tämä jako yksilöllisen kehityksen karu kääntöpuoli? Syitä löytyy paljon. Tärkein tietysti on aina taloudellinen kakunjako. Näkemyseroja on helppo paisutella netissä. Jokainen kokee euforiaa muistuttavan heroiinipiikin vaikutuksen päässään saadessaan tietää olevansa omassa kaikukammiossa lähtökohtaisesti hyväksytty.
Todellisuudessa somessa kiihdytään, koska se on yksinkertaisesti kivaa ja helvetin helppoa. Tämän tietävät hyvin kaikki vähemmistöt ja hyökkäävät enemmistön kimppuun tarkoituksellisesti. Esimerkkejä riittää. Kielivähemmistö sortaa enemmistöä Keski-Pohjanmaalla törkeästi. Sananvapaus riisutaan kenttäpiispalta. Suomalaisesta rasismista huudetaan kuorossa ja kaikki brändit muutetaan neutraaleiksi, tänään Eskimo, huomenna Geisha. Kaikki mies-liitteet poistetaan ja sotamiehestä tulee sotilashenkilö. Suomessa ei näihin brändeihin ole koskaan liittynyt rasismia!
Lapsilta kielletään sukupuolisuus; ei ole enää tyttöjä ja poikia on vain Ruotsin hen-sukupuoli. Vähemmistöt valvovat etuoikeuksiaan suuren suomalaisen enemmistön ihmetellessä menoa tekemättä asialle mitään. Valkoposkihanhet saavat paskata ja tuhota Suomessa viljapeltoja, koska niitä suojellaan EU:ssa. Romaniassa ja Bulgariassa ne pistetään pataan ja syödään. EU:n mallioppilas Suomi uskoo hallintoviranomaisia sokeasti. Oma kansallinen etumme jää toissijaiseksi kirjaimeksi, vaikka meillä on omat lakimme, joita voisimme soveltaa niitä harkiten.
Nyt järki käteen ja heti! Globaalisti meitä suomalaisia on vähän yli viisi miljoonaa, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa, että emme voi olla rasisteja millään tasolla ja ketään kohtaan. Lakimme suojaavat vähemmistöjä ja olemme demokratiassa ja oikeudenmukaisuudessa eräs maailman kärkimaita, millä mittarilla tahansa mitattuna. Meidän suuren enemmistön on huolehdittava siitä,
ettei kaikki valta valu näille äänekkäille seksuaalivähemmistöille, uskonnollisille hurmosliikkeille, tyhmille ja röyhkeille ”some- nokittelijoille” ja klovni Teuvo Hakkaraisen tapaisille pelleille ja demokratian helppoheikeille!
Populismi ei ole ideologia!
Juhani Melanen
Ovatko enemmistöt vähemmistöjen armoilla?
Aikaamme on sanottu suvaitsevaiseksi, mutta onko se enää sitä? Olemmeko tilanteessa, jossa vähemmistöt dominoivat enemmistöä, eivätkä suvaitse enemmistöltä enää asiallisiakaan vivahteita? Tämä toteutetaan kaivamalla aina rasismi-kortti asiaan kuin asiaan. Toinen varma tapa on vedota vähemmistön oikeuksiin joka tilanteessa. Periaatteena on, että huutamalla kovaa saa osakseen enemmän huomiota. Erittäin hyvin tämä toimii somessa. Suomalaisessa yhteiskunnassa, kuten kaikkialla länsimaissa kiivaillaan identiteettiryhminä toisia identiteetiryhmiä vastaan.