Koko jälkineuvostoliittolainen kulttuuri on rakentunut kleptokraattisen eli varasteluun perustuvan
yhteiskunnan kannattelemiseen. Venäjä on tyystin unohtanut valistusajan ja romantiikan hyveet, joita Tolstoi ja monet muut sivistyneet yksilöt ja tiedemiehet noudattivat Venäjällä arjessaan vielä
1800-luvulla ja 1900- luvun alussa.
Nihilismillä on oma oppinsa ja selkeä filosofinen rakenteensa. Se alkoi hahmottua saksalaisen ja venäläisen nuorten älymystön piirissä. Romantiikan totuus, suuruus ja kauneus pömpöösi vaihtui haukkumasanaan nihilismi ( ei mitään) aatesuunaksi. Kyyniset nihilistit näkivät yhteiskuntarakenteen korruptuitueena. Se piti uusia täysin. Nihilistit olivat aktiivisia pomminheittäjiä ja kapinakokouksien järjestäjiä – rähinöitsijöitä ja vallankumokusellisia.
Aate oli alusta alkaen sisältä kuollut. Ivan Turgenevin ”Isät ja pojat” romaanissa ja Anton Tsehovin kuvaamat nihilistit eivät nähneet maanpäällisellä elämällä mitään väliä. Kyynisyys siirtyi muihinkin 1900-luvun alun aatteisiin, kuten anarkiaan ja kommunismiin. Itse asiassa juuri bolsevikit siirsivät kansan pariin sen välinpitämättömyyden, joka on niin uskomattoman juurtunut venäläisen yhteiskunnan rakenteisiin ettei sitä enää mielletä edes korruptioksi.
Esimerkit tämän hetken Venäjältä kertovat kaiken. Rikkaat oligarkkien nuoret lunttaavat ja lahjovat professorejaan. Ajokortit hankitaan ruplatukuilla. Lääkäriin ei ole asiaa ilman lahjuksia, sillä heidän palkkansahan on vastuun määrään nähden naurettava. Opiskelupaikat hankitaan lahjuksilla ja opinnot suoritetaan lahjuksilla. Jopa rokotustodistuksiakin myydään Venäjällä rahalla! Kaikki on kylmästi sanottuna Venäjällä kaupan! Maan tapa on suomeksi valtion ” kusetus”.
Uskomattominta on se, ettei tämä tunnu huolestuttavan ketään venäläistä. Lahjuksia vastaan tilatut moottoritiesillat sortuvat. Venäjällä on vieläkin kaupunkeja, jotka eivät kuulu valtakunnan tieverkkoon. Kaikki toimii korruptiolla ja kaikesta pitää maksaa pimeästi. Kuulin 2018 Karjalan reissullani tokaisun, joka kuvastaa parhaiten venäläistä yhteiskuntaa: ”Mikään ei toimi, mutta kaikki toimii”! Rahasta on tullut jumala ja patriarkka Isä Kirill siunaa tämän toiminnan pyhällä vedellä. Hän pitää Putinia Jumalan ihmeenä ja syytää länttä Ukrainan sodasta.
Raskas byrokratia rohkaisee lahjomiseen ja estää vapaan markkinatalouden. Yllättävää ei ole se, että jopa korruptiota tutkivat virkamiehet tuomitaan korruptiosta. Millainen on sellainen yhteiskunta, joka halveksii valtion virkamiehiä eli ” tsinovnikkejä” yli kaiken ja jokaisella maantiepysäyksellä joutuu miettimään, minkä venäläisen rosvokoplan ryöstämäksi voi joutua? Venäläisen yhteiskunnan peruskivi on korruptio, koska koko maa on täynnä sellaisia sääntöjä, joita on käytännössä mahdoton noudattaa. Kaikesta rikkeistä kuitenkin selviää olemalla itsevarma, ovela ja uhmakas ja rikkomalla sääntöjä juuri sopivasti. Tämä nihilistisen järjestelmän kulmakiviä ovat täysin sekasortoinen järjestyskoodi, joka takaa mielivaltaisen pidättämisen ja ”ohjattu” oikeuslaitos, joka huolehtii kansalaisten tuomitsemisen.
”Venäjällä ei ole todellista politiikkaa. Maani on aluetta, jota johtaa rikollisjoukko, joka tekee, mitä se ikinä haluaa”, kirjoitti Pussy Riot -ryhmän Nadetzda Tolokonnikov pidättämistään ennen. Putin itse on nihilsimin ruumiilistuma, psykopaatti yksinvaltias, joka noudattaa selvää kaavaa: hän hylkää heti ”työrukkasensa”, jos niistä tulee liian voimakkaita eli Hajoita ja hallitse! Nämä nihilistisen yhteiskunnan mahdollistajat ymmärtävät, että Venäjällä säännöt on tehty rikottaviksi. Tämä on ollut maan tapa jo todella kauan.
Mielenkiintoisimpia ovat tämän nihilistisen yhteiskunnan mahdollistajat. Heidät voidaan jakaa karkeasti kahteen kastiin, joista ensimmäinen ei kunnioita viranomaisia ja petkuttaa valtiota aina, kun se on mahdollista. Usein he itsekin ovat korkearvoisia viranaomaisia tai kenraaleja, jotka tietävät, missä ovat isot rahat kahmittavissa valtion pussista omiin. Toisen ryhmän muodostavat alistujat, jotka eivät pärjää yhteiskunnassa. He ovat sihteereitä, bussinkuljettajia, vastaanottovirkailijoita, jotka eivät uskalla tehdä omia, itsenäisiä valintoja, vaan he ovat hirttäytyneet mielettömiin sääntöihin, joka näkyy yleisenä pelkona asioiden hoitamisessa.
Kaikkea hallitaan neuvostonihilismistä tutulla ” silovije strukturilla” eli valtarakenteilla. Tutkivan journalismin Projekt-niminen vapaa organisaatio laski, että noin kaksi prosenttia kaikista venäläisistä on niin sanottuja siloviikkeja eli he palvelevat jossain Venäjän sadoista turvallisuuorganisaatioista. Lopuksi Nobelin rauhanpalkinnon saajan Dimitri Muratovin toteamus:” Kun kehitykseen pyritään ilman demokratiaa, väkivaltakoneiston tarve kasvaa!”
Jussi Melanen