Rippikoulussa tutustumme eri kertomuksiin Jeesuksesta. Kun kyselen nuorilta, mitä kertomuksia he muistavat entuudestaan, liki kaikki rippikoululaiset kertovat viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Kertomus on yksinkertainen ja vaikuttava. Siinä Jeesus tekee ihmeen arkisen elämän keskellä. Pienen lapsen vähäiset eväät ruokkivat kokonaisen kansanjoukon.
Kertomuksessa itseeni tekee vaikutuksen tuon pienen lapsen usko. Opetettuaan pitkän päivän Jeesus halusi myös ruokkia väkijoukon. Opetuslapset näkivät tilanteessa kuitenkin mahdottomuuksia, ei ollut tarpeeksi ruokaa eikä rahaakaan kaikkien ruokkimiseksi. Pieni poika uskoi voivansa auttaa ja toi Jeesukselle omat pienet eväänsä. Jeesus otti ne vastaan, siunasi ja niistä riitti kaikille. Tapahtui ihme.
Jeesus otti pienet eväät ja hänen käsissään se, mikä ihmisten silmissä oli liian pientä, olikin riittävää, jopa ylenpalttista. Ehkä siinä on jotain opittavaa meillekin. Jumalan käsissä meidän pienet tekomme voivat saada aikaan ihmeitä. Hymy voi sulattaa vihan, anteeksipyyntö voi luoda rauhan ja kuunteleminen voi pelastaa elämän. Pienet eväät, pienet asiat ovat Jumalan tapa toimia meidän keskellämme.
Maija-Reetta Katajisto
Launeen srk
Kisapuisto on Lahden kuuluisin jalkapallopyhättö. Se seisoo kuin yksinäinen vanhus terminaalihoitoa odottamassa, koska Lahdessa ei osata tehdä sellaisia päätöksiä, että saisimme tänne toimivan ja kansainväliset mitat täyttävän jalkapallostadionin. Jos Lahdessa olisi ollut vähänkin ymmärrystä, niin Lahdessa pelattaisiin jo uudella viheriöllä kauden avaus. Reijo Mäki-Korvelan johtama halliyhdistys olisi sen meille rakennuttanut elinkaarimallilla. Tätä tarjottiin Myllyvirran klaanille, vaan eipä kelvannut! Ketkä torppasivat idean?
Launeen harjoitusjäähalli on oiva esimerkki Halliyhdistyksen kyvystä tomia ja rakentaa urheilukohteita kustannustehokaasti ja sovitussa aikataulussa. Sitten tulivat mukaan kade ja tyypilliset lahtelaiset arvovaltakysymykset ja loppu on historiaa. Kun onnettomat lahtelaiset ”rakentajavesselit”, Spatiumin Jouni Kanervo ja hänen subrettiparinsa Tilakeskuksen Mauri Koistinen, halusivat päsmäröidä Kisapuisto asioissa, niin ammattipiireissä tiedettiin heti, että kaikki menee pieleen. Syitä on useita, mutta kaikkein tärkein on molempien kompetenssin puute ja kyky nähdä asioita taloudellisesti järkevällä pohjalla.
Spatiumin piti muka hankkia yksityistä rahaa Kisapuiston kustannuksista 40 %, mikä oli täysin kuolleena syntynyt ajatus. Ansioitta rahaa saanut Kanervo pitäisi potkia Huitsin Nevadaan, koska hän ei kykene vastaamaan Lahden valtuuston hänelle asettamiin haasteisiin eikä muutenkaan kykene tekemään tulosta nykyisessä postissaan. Niinhän muualla tehdään! Mutta Lahden rakenteellinen korruptio pitää huolen, että Lahden yli 50 :ssä kaupungin omistamassa osakeyhtiössä meno jatkuu samanlaisina, koska niiden hallituksissa istuvat Lahden valtuutetut eivät itsekään ymmärrä, mitä näissä osakeyhtiöissä tapahtuu.
Rakentaako Lahti stadionin ja vuokraa sitten tilat? Ketkä tulevat vuokraajiksi? FC Lahden toimitusjohtaja Jussi Lumion hymy voi vielä hyytyä, vaikka hän vähän aikaa sitten iloitsikin siitä, että hake jossain määrin nytkähti liikkeelle. Tekonurmesta on nyt tullut todellinen riesa FC Lahdelle, koska se ei kelpaakaan Veikkausliigalle ja Suomen palloherroille, vaikka se hyväksyttiin vielä vuosi sitten? Kuka keljuilee?
Teemu Hiltusen ja Kari Salmen kaupunginjohtaja aikoina Kisapuisto-ongelma olisi jo hoidettu! Myllyvirran korruptiorinki pilasi kaikki. Nyt otetaan mittaa uudesta. Kykeneeko uusi kaupunginjohtajamme Pekka Timonen viemään Kisapuistohankeen loppuun vai seisooko pakka vielä seuraavat kymmenen vuotta?
Juhani Melanen
Keskustelu liikenneinfrasta ja toteuttamiskelpoisista kehittämisvaihtoehdoista on tärkeää, mutta sitä olisi hyvä käydä faktapohjalta.
Raideliikenteen tulevaisuuden investoinnit ovat Suomen elinvoiman kannalta välttämättömiä. Tulevan hallituksen ja eduskunnan yksi päätehtävistä on rakentaa toteuttamiskelpoinen suunnitelma seuraavaksi 12 vuodeksi. Tätä mieltä SDP On ollut koko ajan: SDP haluaa parantaa ja kehittää nykyistä raideinfraa suunnitelmallisesti ja vaiheittain kaksiraiteiseksi, siten että 2030 – luvulla kaikki Suomen pääväylät eli runkoverkot ovat vähintään kaksiraiteisia. Tämä suunnitelma tulee tehdä parlamentaarisesti ja työ käynnistetään mahdollisimman pian.
Tämä on syytä kerrata siksi, että erityisesti Pirkanmaan ja Hämeen kokoomuslaiset kansanedustajat ovat jatkuvasti tahallaan väärinymmärtävät SDP:n tavoitteita. Siis samat henkilöt, jotka eivät pystyneet varmistamaan parlamentaarisesti sovittua perusväylänpidon 300 miljoonan euron rahoitusta vuodelle 2019. Onko sekin SDP:n syytä?
Tämän vaalikauden aikana esimerkiksi pääradan suunnittelutyö on saanut vain murusia sille tarvittavista varoista. Onko tämäkin SDP:n vika?
SDP on kannattanut uusien hankeyhtiöiden perustamista, mutta vastustanut Bernerin esittämää yhtiömallia. Bernerin esittämän hankeyhtiömallin rahoitus ei ole kestävällä pohjalla.
Bernerin mallin laskelmat lähtevät siitä, että lainaa ei koskaan lyhennetä, vaan siitä maksetaan vain korkoja koko elinkaaren ajan. Yhtiöllä olisi siis jatkuvasti 3,2 miljardin laina, josta se maksaa vain korkoja. Velka olisi sijoittajille ainakin alussa hyvä sijoituskohde, mutta samalla se olisi kalliimpaa kuin valtion ottama velka. LVM:n laskelmissa ei ole huomioitu poistoja. Lisäksi laskelmaa on kritisoitu siitä, että yhtiön tulot on arvioitu epärealistisen suuriksi sekä EU:n TEN-T-tuen että käyttäjiltä perittävien maksujen osalta.
Poistojen huomioimattomuus tarkoittaa sitä, että 2070-luvulla yhtiöllä on rapistunut infra ja miljardien velkataakka. Tällainen yhtiö ei ole elinkelpoinen. Tavalla tai toisella se kaatuisi lopulta julkisen vallan syliin näillä laskelmilla.
Luontevin malli hankeyhtiömalliksi olisi todennäköisesti valtion ja kuntien omistama yhtiö, joka suunnittelisi, rahoittaisi ja toteuttaisi hankkeen. Kuntien mukanaolo on perusteltua, jotta ne sitoutuvat hankkeisiin ja pääsevät alusta lähtien mukaan suunnitteluun. Toteuttamiskelpoinen yhtiömalli on löydettävissä ja se on seuraavan hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä.
Ville Skinnari
Ave Maria, gratia plena. Tämä enkelin tervehdys kaikuu Marianpäivän evankeliumissa: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut!” Enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle, että hänestä tulee Vapahtajan äiti. ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.” Tämän tapahtuman muistoksi vietämme Marian ilmestyspäivää yhdeksän kuukautta ennen joulua.
Marian ilmestyspäivä nostaa eteemme kysymyksen Jumalan valinnasta. Keitä Jumala kutsuu tai valitsee tehtäviinsä? Maria oli vasta nuori tyttönen. Hän ei ollut sieltä, missä tuntui olevan elämän keskus, vaan pikemminkin syrjäseudulta. Hän oli vaatimattomista oloista. Kuitenkin hänet Jumala valitsi Jeesuksen äidiksi. Maria enkelin lähdettyä alkaakin kiittää Jumalaa. Hän kiittää, ”sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”
Kyse on Jumalan armosta. Maria sai Jumalan armon. Siksi enkelikin sanoi: ”sinä armon saanut.” Jumala armossaan valitsi Marian tehtäväänsä. Ei siihen tarvittu muita syitä, ansioita tai perusteita. Jumalan armo yllättää. Jumala ei katso ketään sopimattomaksi, kelvottomaksi, liian vähäiseksi, syntiseksi, huonoksi. Jumala kutsuu jokaista ja ehdoitta seuraansa ja hänen työhönsä.
Mikä meidän tehtävämme on Jumalan edessä? Suostuminen. Maria olisi hyvin voinut estellä. Syitä olisi ollut vaikka kuinka. Hänhän oli vielä niin nuori. Hän tuli köyhistä oloista. Häntä pelotti. Siksi hän kysyikin enkeliltä, kuinka tämä voisi olla mahdollista. Enkeli rohkaisi Mariaa ja sanoi vielä: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Jumala pitäisi Mariasta huolen ja johdattaisi asiat tahtonsa mukaan. Niin Maria saattoi sanoa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”
Kun luotamme Jumalan hyvään johdatukseen, uskallamme suostua hänen käytettäväkseen. Hänellä oli varattuna Marialle tehtävä. Ja hänellä on tehtävä ja paikka meille jokaiselle. Minä olen olemassa ja elän, koska Jumala on niin tahtonut. Ja hänellä on minua ja elämääni varten suunnitelmansa. Siksi on hyvä ja turvallista rukoilla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune
Eduskuntavaaleihin on alle kuukausi ja jokainen puolue saa nyt aidosti tilaisuutensa esitellä oman ohjelmansa Suomen tulevaisuuden tekemiseen. Politiikan kvartaali ei saa olla enää vain seuraavat neljä vuotta. Pitää uskaltaa katsota rohkeasti pidemmälle tulevaisuuteen. Siksi tarvitsemme uudistuksia sosiaaliturvaan, perhevapaisiin ja investointeja koulutukseen.
Lyhyellä aikavälillä työllisyyskehitys riippu pitkälle suhdannekehityksestä ja pikavoittoja tuovia toimenpiteitä on vaikea löytää. Työllisyyskysymys on ennen kaikkea osaamiskysymys. Peruskoulu ei enää riitä pohjakoulutukseksi. Siksi toisen asteen (lukio ja ammatillinen koulutus) tekeminen aidosti maksuttomaksi on oikea tavoite. Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on vain 40 prosenttia, kun toisen asteen suorittaneilla se on selvästi parempi eli yli 70 prosenttia ja korkea-asteen suorittaneilla yli 85 prosenttia. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan oppivelvollisuuden pidennys on paras keino. Se nostaa koulutustasoa ja se maksaa itsensä takaisin parantuneen työllisyyden kautta.
Tarvitsemme myös tiiviimpää veropohjaa. SDP keräisi verotuloja ennen muuta tiivistämällä veropohjaa, jolloin veroprosentit voidaan pitää matalina. Veropohjien tiivistäminen tarkoittaa, että puututaan aggressiiviseen verosuunnitteluun ja veronkiertoon. SDP kohdistaisi myös lähdeveron verovapaiden yhteisöjen osingoille, jotta myös ulkomaisten rahastojen Suomesta kertyvät tulot olisivat verotuksen piirissä.
Veropohjan tiivistäminen mahdollistaisi sen, että pieni- ja keskituloisten ansiotulo-verotusta voidaan alentaa. SDP ei nimenomaisesti haluaisi korottaa kulutuksen tasaveroja, sillä ne kohdistuvat suhteellisesti enemmän pienituloisiin.
Veropohjaa tiivistämällä voidaan rahoittaa tarvittavat investoinnit esimerkiksi koulutukseen, hoivaan ja lasten hyvinvointiin. Näillä uudistuksilla luodaan pohja tulevaisuuden kasvulle ja hyvinvoinnille.
Väite, että SDP:n korottaisi yrittäjien verotusta, mikä haittaisi taloutta ei pidä paikkaansa. Myös yritykset hyötyvät, kun SDP investoisi yhteiskunnan kestävään kasvuun. Ne saavat koulutettua työvoimaa, toimivan infrastruktuurin ja yhteiskunta tukee niitä riskien kantamisessa muun muassa sosiaaliturvan muodossa. Pohjoismaissa vahva talous ja korkea työllisyys ovat perustuneet luottamukselle ja sille, että kaikki pidetään työelämässä mukana.
SDP tukisi kestävää yritystoimintaa ja maataloutta muun muassa kannustamalla arvonlisäverotuksella ja kotitalousvähennyksellä kestäviin valintoihin. Kannatamme arvonlisäverotuksen alarajan nostamista 30.000 euroon, mikä vähentää pienimpien yritysten verovelvoitteita. SDP on ehdottanut niin kutsutun yrittäjävähennyksen poistamista sekä osinkoverotuksen uudistamista, sillä ne ovat suosineet harvoja suurituloisia yrittäjiä ja sijoittajia. Esimerkiksi yrittäjävähennyksen 130 miljoonan euron verotuesta kaksi kolmasosaa on kohdistunut kahdelle suurituloisimmalle kymmenykselle. Sen sijaan SDP:n tukisi nimenomaan pieni- ja keskituloisia yrittäjiä alentamalla heidän tuloverotustaan. Myös palkansaajiin kohdistuvat veronalennukset helpottaisivat myös yritysten työvoiman saantia.
Ville Skinnari
Maailman rikkain yksi prosentti omistaa jo yli puolet maailman vauraudesta ja varallisuudesta. Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin mukaan oikea prosentti on 84 prosenttia. Tilanne muuttuu koko ajan epäedullisemmaksi maailman demokratioiden kannalta, sillä diktaattoreiden määrä lisääntyy koko ajan ja kansalaisten vainot samassa suhteessa. Maailman suurimmat demokratiat Intia ja USA ovat muuttumassa koko ajan huonompaan suuntaan. Suomessa ja muualla tosidemokratioissa olisi mahdollisuus ohjata rahavirtoja hyödyntämään enemmän kaikkia yhteiskuntamme jäseniä, mutta uskomme kritiikittä äärikapitalismiin kuin pukki suuriin sarviinsa.
Toimivat pienyritykset ovat yhteiskunnan sykkivä sydän. Ylikansalliset, verosuunnittelua harrastavat yritykset ovat sitä vastoin todellisia paiseita ilman yhteiskuntavastuuta. Ne ovat suuria moraalisia roistoja, jotka potkivat pikkuvaltioita mitään kipua tuntematta takapuoleen, tarvittaessa jopa kiristäen. Olen vapaan yrittämisen suuri ihannoija, mutta erittäin huolestunut siitä kehityksestä, että keskiluokka pistetään maksamaan kaikki: kriisipankkien pelastamiset, hallituksen mokaukset, luonnon turmelemisen seuraukset, ulkolaisten kaivosyhtiöiden jätökset, epäonnistuneet liikennekokeilut, koululaitoksen polarisoitumisen ja ylipäätään virkamiesten virheet kuntayhtymissä ja muualla.
Markkinataloudelle löytyy onneksi haastajia, jotka haluan esitellä etelälahtelaisille lukijoille. Eräs tällainen on osallisuustalous. Tämän kokeilua on ajanut Suomeen jo kohta kymmenen vuotta Parecon Finland järjestö. Yhteiskuntafilosofi Michael Albert ja ekonomisti Robin Hahnelin ovat kirjoittaneet mielenkiintoisen ja avartavan kirjan ” Hyvinvointivaltion vastaisku”, jossa he paljastavat markkkinatalouden onttouksia ja heikkouksia. Lyhyesti kerrottuna osallisuustalous toimii siten, että jokainen kansalainen voisi tehdä päätöksiä kahdessa roolissa: työntekijänä ja kuluttajana. Arkisissa ostoksissa he äänestäisivät lompakoillaan. Julkiset hyödykkeet olisivat samalla viivalla. Asuinalueen kuluttajat voisivat päättää esimerkiksi niin, että antaisivat osan tuloistaan vaikkapa alueen vanhustenhoidon parantamiseen.
Yrityksissä työntekijät suunnittelisivat töitään parhaaksi katsomallaan tavalla. Yritysten tuotantoarviot vaikuttaisivat siihen, miten ne saisivat resursseja muilta toimijoilta. Osallisuutaloudessa hintoihin sisällytettäisiin yhteiskunnalliset ja ympärillölliset menoerät. Kannattaa tutustua kirjaan huolellisesti. Olen aikaisemmin käsitellyt jo melasteluissa vaihdantatalous-mallia sekä Marxin ”Kallen” uutta tulemista. Hänen maineensa yhteiskuntateoreetikkona ei ole kadonnut mihinkään. Lukekaapa loistava Terry Eaglestonin pamfletti ” Miksi Marx oli oikeassa?”
Demokratian ja sananvapauden vaaliminen muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi, mutta sen puolesta vaikka tuleen!
Jussi Melanen
Luovan talouden merkitys tunnustetaan ja uskon luovan talouden olevan yksi merkittävin tekijä tulevaisuuden työllistäjänä. Siksi haluan, että Lahteen syntyy luova kaupunkikeskus, joka vastaa tulevaisuuden haasteisiin yhdistämällä taiteen, kulttuurin ja kiertotalouden. Viimeisen kahden vuoden aikana Lahdessa on luotu toiminta-alusta ja ainutlaatuinen osaajayhteisö ja verkosto, joka koostuu koko kaupungin toimijoista yhteiskunnan eri alueilta. Hankkeen keskiössä on Sammonkatu 8:n tilat Lahdessa, joissa vaikutti vuoteen 2016 saakka valtakunnallisesti arvostettu Lahden Taideinstituutti. Talon toimintojen merkittävyys syntyy sen toimijoista. Tällä hetkellä tiloissa toimii Painovoima ry:n ja Lahden Taidegraafikoiden ylläpitämä monipuolinen grafiikan paja, paperipaja, musta-valkopimiö. Vuokralaisina tiloissa noin 25 taiteilijaa ja luovan alan toimijaa.
Taiteilijoiden lisäksi keskuksessa toimii yrityksiä, jotka tuottavat ja kehittävät muotoiluun, palvelumuotoiluun, kestäviin elämäntapoihin, uusiutuviin energiamuotoihin sekä muihin innovaatioihin perustuvia tuotteita ja palveluja. Lisäksi keskus tuottaa kestäviä ratkaisuja myös itse taiteen harjoittamiseen – muutos kohti pienempää materiaalijalanjälkeä koskee myös taidetta. Lahteen sopii erinomaisesti taiteilijavetoinen luovan toiminnan keskus, joka yhdistää taidetta, muotoilua, kiertotaloutta, kokemuksellista oppimista sekä yrittämistä ja mahdollistaa niiden käytännönläheisen kehittämisen, tutkimisen ja toteuttamisen sekä tietenkin kaupallistamisen. Kiertotalouden näkökulmasta keskuksessa voidaan testata ja kokeilla erilaisia materiaaleja ja tuotteita, yhteistyössä alan yritysten kanssa. Toimivien pajojen kautta toisaalta säilytetään ja pidetään yllä perinteistä taide- ja käsityötaitoa sekä siirretään hiljaista tietoa, toisaalta kehitetään uutta ja testataan (kiertotalous) materiaalien toimivuutta. Sammonkatu 8:n tulevaisuudesta en ole saanut varmaa tietoa, mutta varmaa on se, että sopivat tilat luovalle kaupunkikeskukselle pitää löytyä.
Ville Skinnari
Elämme tällä hetkellä paaston aikaa. Paaston yksi ajatus on herätellä meitä huomaamaan, miten minulla itselläni menee ja miten suhtaudun muihin ihmisiin. Ensi pyhänä vietetään toista paastonajan sunnuntaita, jonka aiheena ovat rukous ja usko. Olemme siis aivan kristillisen elämän ytimessä.
Eri kirkkokunnat saattavat olla uskosta hyvinkin eri mieltä. Jonkun mielestä usko pitää lähes itse saavuttaa, kun taas toiset katsovat, että vankka yhteys Jumalaan syntyy jo kasteen kautta. Sen sijaan rukous on sellainen asia, joka yhdistää uskovia. Me suomalaiset olemme ahkeria rukoilijoita. Monet sellaisetkin, jotka eivät kuulu kirkkoon, saattavat silti rukoilla. Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän selvityksen mukaan rukoileminen kuuluu luontevaksi osaksi omaa elämää. Saattaa yllättää, että peräti neljäsosa suomalaisista rukoilee kerran päivässä, ja jopa kolmannes rukoilee vähintään viikoittain tai useammin. Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia tuntemuksia tämä herättää. Itse yllätyin, että rukoileminen on niin suosittua.
Rukoileminen kertoo jotakin hyvin perustavaa meistä ihmisistä. Emme varmastikaan osaa täysin selkeästi nimetä tai kuvata kenelle osoitamme rukouksemme. Mutta me luotamme siihen, että joku on kuulolla. Jeesus neuvoi rukoilemaan, jotta asiamme tulisi Jumalan tietoon. Rukoileminen kannattelee yhteyttä Jumalaan. Samalla se hoitaa meitä. Saamme toteuttaa uskonelämäämme rukouksessa.
Milloin sinä olet viimeksi rukoillut? Kannustan sinua tuomaan ajatuksesi, tuntemuksesi, huolesi ja kiitoksesi taivaallisen Isän tietoon.
Siunattua paastonaikaa.
Ville Hakulinen
Rehtori Leena Akolan vainoon, käsittämättömään valheeseen ja sananvapauden riistämiseen syyllistyneet sivistysjohtaja Tiina Granqvist ja lukiojohtaja Heikki Turunen nauttivat näköjään edelleen Lahden kaupungin hallituksen täysin ansaitsematonta suojelua. Lahti yrittää päästä kiusallisesta tilanteesta selityksellä ”merkitään tiedoksi” menettelyllä, joka sotii kaikkea oikeusvaltion periaatteita vastaan. Lahti halveksii ja viittaa kintalla oikeusasiamiehen 19 sivuiseen ja perinpohjaiseen selvitykseen rehtori Leena Akolan asiassa. Mikäli kaupunginhallitus toimii kaupunginlakimies Pekka Virkkusen ohjeiden pohjalta, se osoittaa uskomatonta lain halveksuntaa ja totaalista piittaamattomuutta yksilön oikeusturvasta.
Tapahtuvasta oikeusmurhasta kimpaantuneena soitin Oikeusmininisteriöön, esittelin kyseisen asian ja kysyin menettelytapaohjeita. Sain selkeät ohjeet, miten toimia ellei rehtori Leena Akolan kirjallista varoitusta tulla kumoamaan ja esittämään hänelle anteeksipyyntöä Granqvistin ja Turusen virheellisten menettelytapojen takia. Soitin asiasta myös kaupunginvaltuutettu, varatuomari Jorma Ratialle, jonka kanssa kävimme alustavan neuvonpidon lisätoimista.
Muutenkin Lahden Sivistystoimi toimii epämoraalisesti ja hyvien käytäntöjen vastaisesti. Esimerkiksi lukiojohtaja Heikki Turunen asuu Kuopiossa vakituisesti ja matkustaa Lahteen töihin kolmeksi päiväksi, mutta nauttii silti huikeaa palkkaa pendelöinnistä ja etätyöstä. Tärkein kysymys kuitenkin on, mitä ihmettä me teemme Lahdessa lukiojohtajalla, koska meillä on kohta vain kaksi lukiota? Esitänkin lukiojohtajan viran lakkauttamista turhana ja pelkästään Lahden kuluja lisäävänä toimenpiteenä.
Lahdessa nämä opetusviraston päälliköt astelevat Sivistyslautakunnan yli miten haluavat, koska tarvittavaa kompetenssia varsinaisten jäsenten keskuudesta ei löydy. Miten ovat rehtori Akolan asiaan reagoineet esimerkiksi puheenjohtaja Anneli Viinikka ja varapuheenjohtaja Sari Niinistö? Vaikenemalla. Tämä tuntuukin olevan tyypillisin Lahden tapa käsitellä vaikeita asioita. Myös Lahden opetusjohtaja Lassi Kilponen on täysin pihalla Lahden erityisopetuksen tarpeesta ja päämääristä. Hän on hurahtanut inklusiiviseen opetukseen ja ei käsitä sitä, että suuressa ryhmässä häiriökäyttäytyminen lisääntyy ja luokanopettajien tilanne vaikeutuu. Muualla pienryhmät on jo palautettu, mutta Lahdessa tahkotaan edelleen samaa rataa. Kilposen toimintaa on arvosteltu paljon erityisesti lasten vanhempien taholta. Miksei kukaan puutu Kilposen tekemisiin?
Juhani Melanen
Barrikadeille noustaan, aktiivimallilla niistetään nenää. Tätä nykyistä Omaetu-Sipilän mestaroimaa työttömien kohtelua vastaan ovat nousseet lähinnä kaksi suomalaista nuorta miestä. Työstäkieltäytyjä-liikeen voimahahmo on yhteiskuntatieteiden tohtori Eetu Viren ja idelogisena tukena on esikoiskirjaiija Ossi Nyman.
Ossi Nyman kohautti Hesarin haastattelussa lokakuussa 2017 sanoessaan, että hän on idealogisesti työtön. Tällä hän tarkoitti, että hän välttelee kaikkea typeräksi katsomaansa turhaa ”aherrusta”. Tästä seurasi moraalimyrsky, mutta so what. Sipilän aktiivimallia vastaan hyökättiin voimakkaasti ja SAK järjesti lakkoja. Viren iski julkisesti järjestelmän kimppuun. Hän julisti, että työttöminen kontrolli ja vakituiseen palkkatyöhön perustuva yhteiskunta oli tullut tiensä päähän. ”Palkkatyöstä on tullut uskonkappale, jota pitää puolustaa entistä koemmin, silloin kun se alkaa rakoilla”, Viren julisti.
Perustettiin Työstäkieltäytyjäliitto. Sen keskeisiä teesejä: Vastikkeeton perustuki kaikille. Työttömyysturvan karenssista luovuttava, työttömien syyllistäminen lopetettava. Tämä ryhmän ytimenä on parisenkymmentä aktiivia. He ovat järjestäneet hengailuiltoja ja puistojuhlia. Mieltä on osoitettu SAK: ta vastaan. Ryhmä on julkaissut pamfletin, jossa neuvotaan vinkkejä työn välttelyyn.
Sain kirjaisen käteeni ja totesin, että MINÄ ainakin olen osannut vältellä työtä ilman kyseistä opustakin. Virenin mielestä elämme yhteiskunnassa, jossa työtä on katsottava täysin uudesta näkökulmasta. ”Ajatuksemme on, että työtä alettaisiin katsoa sen tuottaman yhteiskunnallisen hyödyn eikä pelkästään rahallisen arvon näkökulmasta”.
Jokin tässä ajattelussa viehättääkin. Perustulolla voisi yksinkertaistaa mosaiikkimaista sosiaaliturvajärjestelmäämme, mikä saattaisi johtaa työn vastaanottamisen hivenen helpommaksi. Totta on myös se, että kukapa meistä tekisi heikosti palkattua työtä, jolla ei kykene suoriutumaan edes pakollisista menoista. Tämän takia monet Suomessakin joutuvat raatamaan kahdessa työssä elättäkseen perheensä. Virenin mielestä elämme vain suurten pelureiden ehdoilla, joille tärkeämpää on rahan piilottelu veroparatiiseihin ja varastetun rahan peseminen, kuten Nordea ja Danske Bank!
Lopuksi kysymys tälle ajatusurheilija Virenille. Millä hän rahoittaisi 1400 euron perustulon, jota liitto on vaatinut. Utopioita tarvitaan!
Juhani Melanen
