Suomi vuonna 1918

Hennalassa on puhuttu tällä viikolla tärkeistä asioista. Mitä Suomessa tapahtui vuonna 1918 ja miksi? Torstaina järjestetyssä pääjuhlassa pidin SDP:n puheenvuoron puolueen varapuheenjohtajana. Keskiviikkona toimin juhlaseminaarissa puheenjohtajana. Aiheena olivat Tampereen tapahtumat ja punaisten tie Hennalaan. Kansanedustaja Erkki Tuomiojan isännöimässä seminaarissa torstaina haettiin vastauksia tutkijoiden kanssa tärkeisiin kysymyksiin. Miksi tartuttiin aseisiin talvella 1918? Mikä oli sodan trauma ja miten syntyi sovinto?

1918 Suomi oli vielä luokkayhteiskunta, jossa varakkaiden ja köyhien välinen kuilu oli syvä. Venäjän tilanne lokakuun vallankumouksen jälkeen loi ilmapiirin, jossa Suomen väkivaltainen kumous tuntui käyttökelpoiselta ratkaisulta. Suomen tilanne oli erilainen kuin Venäjän. Suomeen oli 1906 saatu Euroopan ehkä edistyksellisin perustuslaki, johon kuului mm. myös naisten äänioikeus. Tämä oli yksi syy siihen, että punaisten rivit hajaantuivat vallankumouksellisiin ja niihin jotka eivät hyväksyneet kumouspyrkimystä.
SDP:n johtoon sisällissodan jälkeen noussut Väinö Tanner tuomitsi kapinan ja katsoi SDP:n harhautuneen länsimaisen työväenliikkeen tieltä. Sosiaalidemokratia oli tullut Suomeen Saksasta Ruotsin kautta. Tanner ryhtyi ohjaamaan SDP:tä parlamentaarisen vaikuttamisen tielle. Samalla SDP sanoutui selkeästi irti väkivallasta uudestisyntymiskokouksessaan syksyllä 1918.

Sisällissodan jälkeen SDP:ssä käytiin itsekriittistä keskustelua siitä, miten vallankumouksen tielle päädyttiin. Sisällissodasta on tehty runsaasti tutkimusta ja sitä on käsitelty myös kulttuurissa laajasti. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla toi viimeistään sisällissodan teemat esiin koko kansalle. Vuosien kuluessa on nähty erilaisia sovinnon eleitä – esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon taholta.

Parlamentaarinen kehitys on jatkunut edelleen uudellakin vuosituhannella. Valtioneuvoston eli hallituksen tulee nauttia kansan valitsemien valtiopäiväedustajien eli eduskunnan luottamusta.

Tärkeintä nyt on, että 100-vuotismuisteloissa keskitytään tasapuoliseen arviointiin eri osapuolten ja tapahtumien todellisesta luonteesta. Sekä punaiset että valkoiset tekivät anteeksi antamattomia julmuuksia. Punaisten uhrien muiston kunnioittamisen ohella, meidän pitää kuitenkin muistaa myös valkoisia uhreja sekä täysin sivullisten kärsimyksiä. Sodassa kaikki kärsivät.

Sisällissodan muisteloiden paras lahja olisi viesti siitä, että Suomen nykyistä yhteiskuntaa rakennetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, erityisesti heikommassa asemassa olevia ja vähävaraisia tukien. Yhtenäinen ja eheä yhteiskunta on paras tae sille, että voimme jatkaa yhtenäisesti ja toisiamme kunnioittaen eteenpäin.

Miltä Suomi näyttää nyt 100 vuotta myöhemmin? Suomi on nyt pitkästä taantumasta huolimatta rikkaampi kuin koskaan. En ole yksin sen mielipiteen kanssa, että ihmisten eriarvoistuminen on nykyisen Suomen suurin turvallisuusuhka. Siksi perustuslain henkeä yhdenvertaisuudesta, riittävästä toimeentulosta ja sosiaali – ja terveyspalveluiden riittävästä saatavuudesta sekä tasa-arvosta pitää uskaltaa myös käytännössä toteuttaa. Meidän sukupolven pitää toimia rohkeasti näiden päämäärien ja periaatteiden puolesta.

Ville Skinnari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
Juha-Pekka Forsman: Aluevaltuustot eivät tarvitse enää lisää ohjausta valtion taholta
Olavi ”Olli” Kopo: Ympäristökaupungin maine kärsii, jos asfaltoitu rullahiihtorata rakennetaan Salpausselälle
Laulaja Maria Byman: Musiikissa tunne on työkalu, eikä yleisölle saa itkeä ahdistustaan
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Kaipuu rauhaan ja rakkauteen ovat läsnä ihmisissä jouluna
Erilaisista addiktioista kärsivien läheiset saavat keskusteluapua Al-Anon -ryhmästä
Jukka Ihalainen: On tärkeää olla toiselle enkeli arjessa
Puheenjohtaja Reijo Salonen: Kaupunkilaiset pääsevät vaikuttamaan kumppanuuspöytien kautta
Kirjailija Sirpa Kähkönen: Finlandia-palkinnon myötä olen saanut paljon uusia lukijoita
ARKISTO