Syksy on tullut. Päivät lyhenevät kovaa vauhtia. Siksi yhä aikaisemmin on sytytettävä valoja, jotta näkee työskennellä ja touhuta. Ja on mukavaa sytytellä kynttilöitä luomaan lämpöä, tunnelmaa ja valoa pimeisiin syysiltoihin. On kuin tuo valo tuntuisi aivan sisällä asti. Me kaipaamme ja tarvitsemme valoa.
Mutta valoa on monenlaista. On tiedon valoa, joka auttaa ymmärtämään ja poistaa taikauskoa. On toivon valoa, joka vie pois epätoivon ja luo uskoa tulevaisuuteen. On uskon valoa, joka antaa turvan ja merkityksen olemiseemme. Ja on totuuden valoa, joka paljastaa valheen. Ja on rakkauden valoa ja lämpöä, joka tekee meistä arvokkaita ja hyväksyttyjä.
Jeesus sanoo olevansa maailman valo. Mutta hän sanoo myös seuraajistaan: ”Te olette maailman valo.” Voisimmeko olla totuuden valona siellä, missä valhe ja epärehellisyys saa tilaa? Tai voisimmeko välittää toivoa epätoivon keskelle? Voisiko rakkautemme koskettaa myös sitä, joka kokee, ettei hänellä ole ketään? Tai kun Jumalan todellisuus tuntuu olevan piilossa, voisimmeko tuoda sinne uskon kynttilöitä?
Se on meidän kutsumuksemme kristittyinä. Ja se on mahdollista, kun saamme itse olla taivaallisen valon läpäisemiä, paistatella Jumalan armossa. Kun heijastamme Jeesuksen valoa, mekin voimme olla tuomassa valoa tähän maailmaan ja sen pimeyteen.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune