Joulukuun 22. päivänä Lanun aukion valotaulussa kiersi teksti ”Tänään on vuoden pimein päivä”. Katselin tekstiä ja siristelin samalla silmiäni kirkkaassa talviauringossa. Oli valoisampaa kuin monena muuna päivänä sitä ennen. Kalenteri kertoo yhden puolen vuoden kierrosta ja valon määrästä, mutta todellisuus voi olla muuta. Valoa voi olla hämärässä ja toisin päin.
Kynttilänpäivänä 5.2. katsellaan vielä Jeesus-lapsen valoa. Moni näki vanhan Simeonin pitävän sylissään pientä poikalasta ja luuli, että siinäpä on tavallinen vauva ensimmäisen kerran temppelissä. Simeon näki enemmän: hän näki Jeesuksessa Jumalan kirkkauden ja koko maailman pelastajan. Simeonin kasvot loistivat ilosta ja huojennuksesta. Hän oli toivonut, että saisi ennen kuolemaansa nähdä messiaan. Nyt odotus täyttyi.
Me saatamme pitää Jeesuksen elämäntietä synkkänä, koska se johti pitkäperjantaihin ja ristille. Oliko se vuoden pimein päivä, josta kaikki valo on poissa? On totta, että maailma pimeni Jeesuksen kuollessa, Jeesuksen ystävät vaipuivat epätoivoon, kaikki näytti valuvan tyhjiin. Mutta pääsiäisaamuna valo palasi. Jeesus ei jäänyt kuoleman vangiksi. Hän täytti saamansa tehtävän ja avasi taivaan ovet.
Jeesus sanoi: Minä olen maailman valo. Joka minua seuraa, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo! Jeesuksen valo loistaa, vaikka arjessa ja elämässä olisi vaikeaa ja valotonta. Hän on mukana pimeimmässä hetkessä ja auttaa eteenpäin.
Riitta Särkiö