Sunnuntain raamatunkohdat puhuvat kutsusta Jumalan valtakuntaan. Aihe ei ole helppo, vaan saattaa jättää meidät epävarmoiksi. Mikä oikeastaan on Jumalan valtakunta ja miten meitä sinne kutsutaan? Jeesus kuvaa matkaa Jumalan valtakuntaan, kuin auraan tarttumisena. Kun lähtee auraamaan, ei kannata katsoa taakseen, sillä muuten voi käydä niin, että aura lipeääkin käsistä.

Kristityn elämässä jatkuva selän taakse vilkuilu nakertaa rohkeutta ja ehkä lisää myös epävarmuutta. Jo kasteemme on liittänyt meidät Kristuksen seuraajiin. Kukaan meistä ei ole niin määrätietoinen, etteikö elämäämme mahtuisi kömpelyyttä, epätoivoa tai näköalattomuutta, kun yritämme katsella taivasten valtakuntaan.

Silloinkin, kun me hapuilemme, Jumala on meille uskollinen. Hän ei tiputa meitä auran ajosta eikä hän korvaa meitä jollakin toisella. Jumala ei katso meitä kuin olisimme epäonnistuneita. Vaan hän antaa aina uuden alun ja uuden mahdollisuuden. Sitä on matka taivasten valtakuntaan. Me saamme vaeltaa armossa.

Siunattua kesää.

Ville Hakulinen