Kun kolmas adventtikynttilä syttyy, ollaan jo yli puolen välin adventinmatkaa. Odotetaan joulua. Odotetaan Jeesuksen tuloa lähellemme. Tässä kohtaa matkaa tien varressa seisoo erämaan profeetta Johannes Kastaja. Hän ei olekaan mikään leppeä puolimatkan krouvin isäntä, vaan voimakasääninen julistaja.
Johannes puhui niin kuin jo profeetta Jesaja: ”Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!” (Jes 40:3). Johannes halusi pehmittää ihmisten sydämiä ja kehotti heitä parannukseen. Pitää oikeasti pysähtyä miettimään sielun tilaa, pitää korjata väärä suunta.
Johanneksella olisi töitä tänäänkin. Minä tarvitsen havahduttajaa ja herättäjää. Me tarvitsemme. Sillä sydän on välillä aikamoinen autiomaa ja kuiva aro. Ei löydy uskoa ja rakkautta niin kuin Jumala varmasti toivoisi. On karrelle kuivunutta maata, jossa ei kasva niin paljon hyvää kuin pitäisi. Hyssyttelyn sijasta Johannes valitsi ankaran, kohti tulevan julistuksen. Me emme sellaiseen ole tottuneet, mutta joskus sitäkin tarvitaan.
Parannussaarnan tarkoitus on tehdä meistä vastaanottavaisia, kun Jeesus tulee lähelle. Ankara julistus tekee kuulijasta pehmeämmän ja tarvitsevamman. Ei ole siis tarkoitus lyödä lyötyä, vaan vakuuttaa: Tutki itseäsi. Odota Jeesusta, hän haluaa tulla sinun luoksesi. Hän pelastaa synnistä ja pahasta. Hän saapuu sydämeesi.
Riitta Särkiö