Infoähky siellä, infoähky täällä – joka puolella infoähky!

Me ”Luojan muurahaiset” eli ”tavikset” olemme tilanteessa, jossa emme enää yksinkertaisesti kykene hahmottamaan ja suodattamaan sitä tietoa, mitä meille joka päivä eri medioista ja digituuteista syötetään. Meidän maailmamme on muutamassa vuodessa siirtynyt pieneen taskutietokoneeseen, jolla on kansanomainen nimi ”kännykkä”, jonne voi ladata millaisia appeja ja alustoja tahansa. Voit ottaa käyttöösi monia todella näppäriä toimintoja, joilla helpottaa arkipäivää, kuten kieliapit, erilaiset maksamiset ja mikä mukavinta pankki kulkee koko ajan mukanasi. Itse havahduin todella konkreettisesti tänä koronakeväänä siihen kuinka paljon aikaa vietin sosiaalisessa mediassa.

Minulla on Iphonessani kaksikymmentä sellaista toimintoa, jota olen käyttänyt korkeintaan kerran. Sen sijaan twitterissä, instagramissa, facessa ja snapchatissa kului aikaa kolme tuntia päivässä. Olin siis ”koukussa” kuusi nolla. Mitä konkreettista tietoa sain tästä viestittelystä, joka oli useimmiten pelkkää kuittailua samanmielisten kanssa? Mökillä vaimoni Eira esitti erittäin hyvän kysymyksen: ” Mitä opit tänään siinä neljässä tunnissa, jonka ajan kuhnit somessa? Niinpä! Elämästäni oli tullut oudon lyhytjännitteistä, kirjoja olen lukenut tänä kesänä vähemmän kuin koskaan, olen ollut hermostuneempi ja lyhytjänteisempi kuin aikoihin, keskittyminen on vaikeutunut ja tärkein; todellisuuteni on alkanut pirstoutua oudoksi näppäilyksi ilman konkreettista suunnitelmaa!

Tiedän, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Googlasin tiedesivuille ja kappas vaan siellä ollaan havahduttu tähän asiaan jo paljon aiemmin. Olemme nyt tilanteessa, jossa koko moderni sivilisaatiomme kärsii irrallisen informaation tulvasta. Tieto pirstaloituu ja päätöksenteko perustuu kaikilla tasoilla yhä enemmän”mutu”-tuntumaan, vaikka päätöksentekijöillä on tänään käytettävissään enemmän asiantuntijoita kuin koskaan. On kymmeniä valtiosihteereitä, ministerien erikoisavustajia, kansanedustajien sihteereitä. Eduskunnassa työskentelee satoja eri tehtäviä hoitavia asiantuntijoita, mutta eri tilanteiden yleiskuvaa on silti lähes mahdotonta hahmottaa, koska kokonaisnäkemys monista tärkeistä asioista puuttuu. Tarvitsisimme yliopistoissamme yleistieteellistä näkökulmaa enemmän. Tarvitsisimme kipeästi ns. generalistikoulutusta, joka ohjaisi meitä kohti kokonaisvaltaista ja laajempaa yleisnäkemysajattelua.

Nyt jos koskaan tarvitsisimme rohkeutta käydä avointa dialogia yli vallitsevien tiederajojen. Ensimmäisinä tästä yksisilmäisyydestä ja tieteen jakautumisen vaaroista, jo vuonna 198, oli fyysikko David Bohmn kirjassaan ”Tiede, järjestys ja luovuus”. Valitettavasti tieteemme on jakautumassa kummallisiin ”tiedekupliin”, joita kunkin tieteenalan edustajat varjelevat kuin arabit naistensa neitsyyttä. Miksei maailman yliopistoissa ole enemmän suunnittelun professuureja? Heidän tehtävänsä olisi kertoa päättäjille ja tavallisille kansalaisille, millaisia tietoja ja asioita me tulemme normaalissa elämässämme tarvitsemaan; tulevaisuuden tutkijoita kyllä yliopistoissa riittää!

Olemme sellaisessa tilanteessa, jossa käytännössä kaikki maailman ongelmat ovat maailmanlaajuisia, niin terveydessä, taloudessa kuin ympäristöasioissa. Suunnittelu ja luovuus ovat
vain osatekijöitä yleisessä päätöksenteossa ja ongelmanratkaisuissa. Tarvitsemme hienosti sanottuna uutta, kattavaa tieteen paradigmaa (tieteen oppirakennelmaa), jotta kykenisimme kokonaisvaltaisemmin rakentamaan mielekästä maailmankuvaamme. Tähän tarvitsemme varmasti erilaisia uusia algoritmeja ja tekoälyä. Tärkeintä olisi se, että nuoremme oppisivat medialukutaitoa ja kykenisivät erottamaan lukemattomat väärät trollit ja erilaiset epäsuorien ”tuuttien”vaikutusyritykset. Esimerkki itsestäni: Vielä pari kesää sitten jaksoin kahlta oman alani eli kasvatustieteen ja erityiskasvatustieteen julkaisuja ja perehtyä alan uusimpaan tutkimukseen. Tänä kesänä en ”jaksanut”, vaikka aikaa olisi ollut. MOT!

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO