Sote riti rallaa taitaa tulla halla?

Sote-uudistus asetettiin Kataisen hallituksen erääksi keskeisimmäksi hallitustavoitteeksi vuonna 2011. Nyt se junnaa paikallaan, koska nykyhallitus kytkee se osaksi kuntauudistusta. Maaliskuussa 2014 kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat sopivat sote-uudistuksen päälinjat yhdessä. Päävastuu siirtyy kunnilta viidelle sote-alueelle. Kesäkuussa parlamentaarinen ohjausryhmä pääsee yksimielisyyteen lakiesityksen sisällöstä. Palveluiden tuottamisvastuun voi saada kunta tai kuntayhtymä. Syyskuussa lakiesitys lähti lausuntokierroksille kuntiin ja muille toimijoille. Tällöin huomattiin ”muka” perustuslaillisia ongelmia!

Esitys ei riittävästi huomioi pienien kuntien vaikutusmahdollisuuksia ja kuntalaisten ääni ei kuulu? Toinen ongelma koskee sote-alueiden päätösvaltaa. Lakiesityksen mukaan alueet ratkaisevat, millaisia tuotantovastuualueita niillä on. Tuotantovastuualueita olisivat kunta tai kuntayhtymä. Perustuslain mukaan kuntien tehtävistä pitää kuitenkin säätää lailla. Tämä on kuitenkin helposti hoidettavissa uudella lakiesityksellä marraskuussa, jolloin lainon määrä tulla eduskunnan päätettäväksi.

Nyt kuitenkin kokoomus on heittänyt hiekkaa rattaisiin ja vaatinut lisäaikaa sotelle. Taustapiruna häärii kokoomuksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty, joka haluaa löytää sellaisen ratkaisun, jossa kaikkien kuntien ei tarvitsisi palveluita tuottaakseen muodostaa kuntayhtymiä. Kääminsä ovat polttaneet opposition Juha Sipilä sekä Timo Soini. He pitävät jarruttelua tahallisena ja vaativat pääministeriä ilmoittamaan selvästi kokoomuksen kannan ja sitoutumisen asiaan ja aikatauluun. Mitä kokoomus haluaa lakiesityksessä oikein muuttaa? Yhtään konkreetista ehdotusta se ei vielä ole esittänyt.

Kokoomus haluaa ilmeisesti selvityksiä yksityisten ja julkisten palveluiden suhteesta sekä perustuslain muodollisuuden. Jos uudistus e toteudu tai sille myönnetään lisäaikaa Suomen viimeaikojen suurin rakenneuudistus voi jää toteutumatta. Stubbin hymyilyn taakse on vaikea nähdä. Mutta aikooko ja uskaltaako hän romuttaa koko uudistuksen kalkkiviivoilla, jää nähtäväksi!

Jussi Melanen

 

Kiitos FC Lahti!

FC Lahti päätti kautensa hienosti pronssimitalijuhliin viime lauantaina. Kylmästä ilmasta huolimatta paikalle saapui melkein 3000 katsojaa juhlimaan mitalia. Upea saavutus, sillä eipä ole Lahdessa paljon mitaleilla juhlittu sitten 80-luvun kulta-ajan. No, eihän edellisestä pronssista ole kuin kuusi vuotta, mutta aika onnistuneesti mitalit ovat Lahtea kiertäneet.

Tämän päivän liigassa saavutettavissa on käytännössä ainoastaan hopeaa tai pronssia, sillä HJK:n ylivoima ja mestaruuus alkaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Tätä tukee myös helsinkiläisten euromenestys, josta seuran kassaan kilahtaa lisää vielä pari miljoonaa. Näillä näkymin muut liigaseurat putoavat klubin kyydistä entistä enemmän ensi kaudella. Se ei ole liigan kiinnostavuuden kannalta millään tapaa suotavaa, että yksi joukkue dominoi ja muut pelaavat ainoastaan himmeimmistä mitaleista.


Rafael ja veikkausliigan pronssimitali mallia 2014
(Kuva: Päivi Salomaa)

No, FC Lahdella on ensi kaudella mahdollisuus tehdä ”klubit” ja edetä Eurooppaliigan lohkovaiheeseen. Se onkin ainoa tapa, jolla HJK:n etumatkaa voidaan lyhentää jatkossa. Eurokentillä on pakko onnistua, jotta Suomen mestaruus olisi jossain vaiheessa mahdollista. Toivottavasti saamme ensi kaudella nauttia mahdollisimman monesta kansainvälisestä pelistä. Viime vuosina tosin suomalaisjoukkueet ovat lähteneet laulukuoroon jo ensimmäisellä kierroksella, milloin Fär-saarelaisille tai virolaisille häviten.

FC Lahden kausi oli onnistunut myös taloudellisesti ja hyvien otteiden mukana myös yleisömäärät nousivat eniten veikkausliigassa. Yleisökeskiarvo nousi melkein 500 hengellä per matsi ja se on jo komea lisäys. Keskiarvo oli liki 2800 katsojaa/peli, jolla lähestytään jo Pelicansin tämän kauden yleisökeskiarvoa, joka on tällä hetkellä noin 3400 katsojaa/peli. Tästä on pakko antaa tunnustus FC Lahden toimiston suuntaan hyvin tehdystä markkinointityöstä.

Suurin kiitos menee kuitenkin itse pelaajille ja valmennukselle, sillä menestys on se suurin tekijä joka saa katsojat kansoittamaan lehterit Lahdessa. Jos Lahti olisi pelannut mestaruudesta uskottavasti koko kauden, väitän että yleisökeskiarvo olisi noussut 1000 katsojalla/matsi. Ensi vuonna sitten…

Rampa pelikaani

Pelicans on joutunut todelliseen loukkaantumiskurimukseen, jolle ei loppua näy. Jotkut ovat vaatineet valmentaja Lämsän eroa, kun pisteitä ei kerry odotettuun tahtiin. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että nykyisellä kokoonpanolla ei edes legendaarinen Curre ”Lite bättre” Lindström saisi haalittua enempää pisteitä kasaan. Sairaslista näyttää tällä hetkellä lohduttomalta: Redenbach, Myllyniemi, Tyrväinen, Saarenheimo, Mustonen, Alanne, Hakulinen, Rohtla ja Leimu eli telakalla ykkösmaalivahti ja 1. ja 2. ketjut sekä ykköspuolustaja.

Miettikääpä tuota pelaavaa kokoonpanoa. Kolmos- ja neloskentät ovat täynnä nuoria A-junnuista nostettuja liigadebytantteja ja mestis-miehiä. Maalissa 20-vuotias junnu, joka viime vuonna pelasi neljä peliä. Jos kausi olisi aloitettu tuolla kokoonpanolla, olisi Pelicans rankattu kaikissa arvioissa jopa Sportin taakse, niin kokematon tuo joukkue nyt on kun käytännössä kaikki avainpelaajat makaavat lasaretissa.

Pelicansilla on tällä hetkellä tasan yksi ketju, joka pystyy ratkaisemaan otteluita ( Repik- Paakkolanvaara-Smotherman). Yhdellä ketjulla voi silloin tällöin voittaa otteluita, mutta useamman ottelun voittaminen onkin jo utopistista toiveajattelua. Toivotaan, että maaottelutauon aikana saataisiin mahdollisimman moni pelaaja kursittua kasaan, jotta jossain vaiheessa kautta nähtäisiin, mihin Lämsän pelikaaneista parhaalla kokoonpanollaan on. Vahvistuksiin ei ole varaa, kun budjetoidusta yleisökeskiarvosta ollaan jäljessä noin 600 katsojaa/peli.

No, nuoret saavat kyllä arvokasta kokemusta, josta on tulevaisuudessa paljon iloa ja hyötyä. Toisaalta on kylmä fakta, että näiden lupaavien nuorien Björninen, Repo, Vartiainen, Siikonen, Lahtela jne. maalitili on edelleen liigassa avaamatta. Kunhan nyt lisäloukkaantumisilta vältyttäisiin…

-Pete Salomaa-

 

Pyhäinpäivä

Syksyn pimeän keskellä aina marraskuun ensimmäisenä lauantaina vietetään pyhäinpäivää. Tästä juhlapäivästä markkinamiehet ovat vääntäneet halloween-juhlan. Se minkälaisena juhla näyttäytyy, kun sen merkeissä myydään naamareita ja mahdollisimman rumilta ja pelottavilta näyttäviä tavaroita, ei oikein kuvaa sitä, mistä tässä juhlassa on kysymys. Toki ymmärrän sen, että kun pyhäinpäivänä muistetaan edesmenneitä rakkaita, ollaan samalla kuoleman todellisuuden edessä. Kuitenkin tuo sana halloween tule englannin kielen sanoista ”All Hallows’ Eve” eli pyhäinpäivän aatto.

Itse asiassa pyhäinpäivä tai pyhäin miesten päivä, kuten sitä ennen kutsuttiin, on kahden juhlan yhteenliittymä. Ensinäkin on muistettu pyhiä ihmisiä. Vieläkin katolisessa kirkossa on tapa, että joitakin ihmisiä julistetaan pyhimyksiksi. Eivät he ole jotenkin parempia tai synnittömiä ihmisiä, vaan ihmisiä, jotka ovat näyttäneet meille tietä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Heidän esimerkkinsä rohkaisee meitäkin kilvoittelemaan ja etsimään Jumalan tahtoa.

Toiseksi pyhäinpäivänä on muistettu kaikkia vainajia ja uskossa kuolleita. Siksi meidänkin perinteisiin kuuluu viedä kynttilä pyhäinpäivänä läheisten haudalle. Kynttilä muistuttaa siitä valosta, joka loistaa kuolemankin keskellä ja sen yli. Se valo on Kristus, joka on voittanut kuoleman vallan. Ja siksi kuolemakaan ei voi erottaa meitä rakkaistamme.

Niinpä pyhäinpäivän kuvat mielessäni eivät ole hirviöitä ja noitia, vaan ne ovat valoisia ja kauniita. Tänä juhlana saamme muistaa meille rakkaita ihmisiä. Saamme muistaa heitä, jotka ovat viitoittaneet meille tietä Jumalan luo ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Ja vaikka me kerran kuolemme, saamme muistaa, ettei kuolemalla ole viimeistä sanaa, sillä ”minä tiedän Lunastajani elävän. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.”

 

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

 

Suomen ummetustaudit

Vanhat ja turhat lait sekä uskomaton byrokratia

– Ulkoministeriön viisumiasioiden apulaishallintopäällikön sihteeri Merja Pikkarainen puhelimessa.
– Ei jumalauta, anteeksi, oletteko oikeasti fyysinen henkilö. Täällä toimittaja Jussi Melanen, tekö myönnätte viisumeita Ulan Batoriiin siis, Mongoliaan?

Suomessa on sotien jälkeen tehtailtu erilaisia säädöksiä yli 73.000 ja vuoden 1995 jälkeen uusia lakeja on säädetty yli 10.000. Me olemme todella eräs maailman säädellyimmistä kansoista, sillä 40 prosenttia on vain yhden pykälän muutoksia. Erityisesti rakentaminen, elinkeinoelämä ja työelämä ovat pykälänikkareiden erityisessä suojelussa. Silti kansanedustajien lakialoite esityksestä vain prosentti päätyy laeiksi.  Lainsäädäntömarkkina on byrokratia: byrokraatit kirjoittavat säädösluonnoksia itse itselleen.

Tosiasiassa Suomessa on ajauduttu tilanteeseen, jossa liian pitkälle viety säätely turhauttaa ja maksaa enemmän kuin se tuottaa. Tähän uskomattomaan pykäläviidakkoon tarvitaan uskomattoman monta valvojaa ja sellainen virkamieskoneisto, johon meillä ei todellisuudessa olisi varaa. Mikä suomeksi tarkoittaa, että meillä Suomessa tarpeettomiaja valvomattomia lakeja niin paljon, että oikein kukaan ei sitä tiedä.

Listasin näitä idioottimaisia lakeja, jotka todellisuudessa vain vaikeuttavat meidän hallintoalamaisten oloja täällä Suomenniemellä.
Mihin tarvitaan pientalojen energiatodistusta?
Miksi hallitus on laatinut mökkiläisille kohtuuttoman kalliin haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen?
Kuka valvoo oikeasti kännykän käyttökieltoa ajettaessa?
Mihin tarvitaan kauppojen aukiolokieltoja?
Kuka päättää, saako viski sanaa käyttää blogeissa?
Mitä järjettömyyksiä olemme laatineetkaan alkoholin myyntiin ja markkinointiin Suomessa?
Kuinka kalliiksi tulevat pakolliset invavessat kaikissa Suomen kiinteistöissä?

Tätä luetteloa olisi helppo jatkaa, mutta jokainen täysijärkinen Suomen kansalainen tajuaa, että holhoavia lakeja on liikaa ja niitä pitäisi karsia kovalla kädellä. Mutta suomalaiset tuntien, jokaiselle älyttömällekin laille löytyy Suomesta ainakin kaksi kannattajaa, jotka ovat ottaneet elämän tehtäväkseen juuri tämän lain säilyttämisen.

Eniten todellisia koomisia lakikukkasia meillä on evankelisluterilaisen kirkkomme laeissa. Niissä on yli 500 uskomatonta ja vanhentunutta pykälää, joiden merkitys on muuttunut tai kokonaan jo nyt merkityksetön. Meidän ikioma Valviiramme on taas kunnostautunut erityisesti alkoholimainontaan.
Milloin joutavat ravintolat muuttamaan nimiään? Turhia lakejamme voisi karsia raskaalla kädellä ja roimasti. Erityisesti koulutus, sosiaalilainsäädäntömme ja terveyshallintomme ovat aivan liian yksityiskohtaisesti säädeltyjä. Mutta tähänkin harvennustyöhön tarvitaan byrkokraatteja!

Juhani Melanen

 

 

Monenlaisia uskovaisia

Uskovaisia on monenlaisia. Toiset haluavat kuulua varmasti oikein uskovien ryhmään. Jotkut haluavat jumalallisia vahvistuksia uskomiselleen merkkien eli esimerkiksi ihmeparantumisen kautta. Joku ajattelee, että nyt se elämä muuttuu, kun päätän ruveta uskomaan. On tärkeää olla uskossa, uskomassa, todistaa uskosta ja olla uudestisyntynyt. Joillekin usko merkitsee Raamatun yksittäisiin suomenkielisiin sanoihin ja tiedonantoihin kirjaimellisesti uskomista. Jotkut sitten puhuvat hyvin hillitysti tai ei ollenkaan uskostaan ja tahtovat olla tekemisissä kaikkien kanssa.

Kristinuskosta nämä kaikki variaatiot löytyvät. Uskoviksi itseään sanovat myös monien muiden uskontojen kannattajat. Yksi vaikuttavimpia on ollut Intian pääministeri, hindufilosofi Radakrishnanin näkökulma: ” Kaikki maailman uskovaiset, yhtykää! ” Muuten hyvä ajatus, mutta sekä filosofisesti että käytännössä kelvoton. Hindun, buddhalaisen, muslimin ja kristityn uskot ovat erilaisia ulkoisesti ja sisäisesti.

Jeesus oli parantanut sokeana syntyneen miehen. Sitten näkevänä mies oli joutunut uskonnollisen kuulustelun kohteeksi. Oli tosi sopimatonta olla parantamisen kohteena vääränä viikonpäivänä ( Tämä ei mitenkään liity terveyskeskusten ajanvarausjärjestelmiin, jotka eivät muutu toimiviksi kirkosta eroamalla…). Juutalaiset oikein uskovat nostivat ajattelun ytimeen sapattikäskyn. Oikea Jumalan mies ei paranna ketään sapattina. Mutta parantunut on julkeasti toista mieltä: tuo Jeesus on Jumalan mies, koska minä paranin. Aika hyvä argumentti.

Sapattikäsky, ympärileikkaus, ruokasäädökset. Pyhien kirjoitusten mukaan Jumala oli nämä säädökset antanut. Mistä muka tulee oikeus saada rikkoa näitä Jumalan säädöksiä vastaan? Niin, kenellä on oikeus asettaa ne arvot, joita meidän kaikkien pitää nurkumatta noudattaa? Voiko ihmeen tehdä yksinomaan Jumalan kannatusäänellä?

Mitä me tällaisesta kontroverssistä eli vastakkainasettelusta opimme tai voisimme oppia?: Älä usko mihin vain, kapinoi hillitysti eli kyseenalaista rakentavasti ja perusteellisesti argumentoiden, kuuntele vastapuolta, jos sellainen on, äläkä edellytä muiden olevan samaa mieltä kanssasi. Onko Raamattu ” selkeää Jumalan sanaa ” vai pitääkö sitä tulkita jollakin tavalla ja mihin tai kehen pitää sitoutua?

Siinäpä kysymyksiä vaan ei vastauksia koko loppuelämäksi. Itse henkilökohtaisesti uskon niin kuin kirkko uskoo: Jeesuksen Kristuksen ääni ja hänen yhteydessään saatava pelastuksen lahja tulevat läsnäoleviksi kirkossa. Siksi kokoonnutaan yhteen olemaan hänen lähellään. Kirkko on hänen näköisensä, siksi minunkin näköiseni ja oloiseni on tervetullut kaikkina päivinä ja kaikissa elämänvaiheissa mukaan hämmästelemään ja parantumaan.

Esa Kekki

Suomen luovat yritysten omistajat kunniaan

Voiton maksimointi ja vastuullisuus työntekijöistä tuntuu olevan ainakin Suomessa ristiriidassa keskenään. Verojen kiertäminen on maailman suuryritysten keskuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaikki puhuvat varsin samaa kieltä. Osakkeenomistajan etu ja voiton maksimointi saa hyväksyvää hyrinää edelleen kaikissa maailman bisnesyliopistoissa, vaikka ne jossain päin maailmaa ovat täydellisessä ristiriidassa toimivan yritysympäristön ja kestään kehityksen kanssa.

Työntekijöiden hyvinvointi ei ole monenkaan kansainvälisen yrityksen tärkein huolen aihe, vaan se, kuinka julkisivu saadaan pysymään salassa uteliailta kuluttajilta. Suomessa parhaat esimerkit löytyvät ihme kyllä meille tärkeissä terveyspalveluyrityksissä. ”Laillisella” verosuunnittelulla on mahdollistettu, että Suomen suurimmat yksityiset terveysyritykset Terveystalo, Mehiläinen ja Attendo MedOne kykenevät siirtämään voitot veroparatiiseihin ja kierrättämään verojen maksua Suomeen. Ei kai tätä voida hyväksyä, mutta mitä sille voidaan tehdä?

Suomessa toimitaan perheyrityksissä varsin usein eettisesti oikein. Monet suomalaiseen perheyritysten liittoon kuuluvat vastuulliset toimijat ovat käsittäneet tämän ja myös noudattavat ns. ”shared value” ajattelua. Nämä yritykset kantavat siis osansa yhteiskunnallisista ongelmista jaetusti, koska ovat ymmärtäneet, että rautatiet, kanavat ja monet muut yhteiskunnan ylläpitämät infrastruktuurit ja organisaatiot edistävät myös heidän liiketoimintaansa.

Tyytyväiset työntekijät ovat tuottavia. Ilmastonmuutos, köyhyys ja ikääntyminen eivät ole vain esteitä yritystoiminnalle, vaan myös mahdollisuus luoda uusia markkinoita, kuten meidän lahtelainen Kemppi Oy:mme on omalla esimerkillään jo osoittanut. Vientiä on yli 60 maahan ja uusia markkinoita haravoidaan Kauko- Idästä koko ajan. Jokainen uuden työpaikan luominen on päätöksentekijälle aina riskinottoa. Tosin velkaraha on nyt edullista, mutta omistajien riskit ovat silti kasvaneet ja uudet investoinnit eivät tunnu liikahtavan odotetulla tavalla.

Kaikki päättäjät tietävät tai heidän ainakin täytyisi tietää, että voidaksemme säilyttää tämän hyvinvointivaltiomme, me tarvitsisimme 250 000 uutta työpaikkaa. Nyt kaikki varamme menevät entisten rakenteiden ylläpitoon ja valuvikojen korjaamiseen, eikä uusien työpaikkojen päivittämiseen je luomiseen. Julkinen sektori on liikaa velkaantunut ja suhde todellisiin Suomen vaurauden luojiin on vain kasvanut. Velkaa on uskomattomat 62 000 euroa yksityisen sektorin työntekijää kohti.

Eivätkö nykypoliitikkomme ymmärrä, mitä Iiro Viinanen ja muut yritysjohtajat ovat peräänkuuluttaneet jo pitkään: työnteon kannattavuuden lisäämistä Suomessa. Työ maksaa meillä enemmän kuin kilpailijamaissa. Syynä ovat suuret palkankorotukset, lisääntyvät eläkemaksut, nouseva tuloverotus ja progression kasvu sekä inflaatiotarkistuksista luopuminen. Valitettavasti meillä on Suomessa omistajia liian vähän. Nyt me tarvitsisimme uusia omistajia
lisää yli 35 000 uusien työpaikkojen rakentamiseen ja riskinottoon.

Onko Suomi helpottanut omistajien riskiä ja halventanut heidän työvoimakulujaan? Uskaltaako enää kukaan ottaa riskejä Suomessa? Silti uusista työpaikoista päättävät vain omistajat!

Juhani Melanen

 

Mysteerin äärellä

Syksyn valoa ja synkkää pimeyttä, yhdessä tekemistä sekä Isä meidän -rukous. Siinä olivat yhden viikonlopun ainekset.

Menimme Heinäsaareen, koska niin meillä on tapana. Launeen nuoret ovat ”saares eka, saares vika”. Leirin teemana oli Mysteeri X. Oli mysteeriä kerrakseen, kun perjantai-ilta pimeni nopeasti ja pimeässä metsässä taskulamppujen valossa olisi pitänyt pystyä suorittamaan tehtäviä ja vielä löytää maastoon piilotettuja koodiavaimia.

Iltahartauteen kokoontui osin kiukkuistakin väkeä. Miten tämä muka voisi olla mahdollista? Totta. Kaikki on pimeässä hankalaa ja hieman pelottavaakin. Ryhmän mieliala vaikutti omaankin. Jos keskinäistä tsemppiä löytyi, oli helpompaa selvitä vaikeuksien keskellä.

Tehtävät jatkuivat lauantaiaamuna ja uuden päivän valossa kaikki näytti erilaiselta, hieman helpommalta. Metsässä rymyämistä jatkui vielä puolenpäivän yli. Tehtävärasteilla nauratti jo ja tunnelma oli kevyempi kuin illalla. Palkinnot raatamisesta kuitattiin iltapäivällä ja saunan lauteilla kerrattiin menneitä koettelemuksia. Oli hyvä mieli siitä, että yhdessä selvittiin vaikka välillä oli vaikeaa.

Arvaatte varmaan, että seuraavaksi totean: näin on myös hengellisen elämämme laita. Ei se vitsi ole eikä aasinsiltoja tarvitse ryhtyä rakentamaan, yhtymäkohtia on paljonkin. Jumala on meille suuri mysteeri, ihmismielen ja käsitteiden tavoittamattomissa. Me sanomme Jumalan edessä ”Sinä olet ääretön”, painamme päämme ja tunnustamme ymmärtävämme kovin vähän.

Sanomme kuitenkin myös: ”Sinä olet lähellä. Sinä olet valo.” (Lönnebon rukoushelmien mukaan). Äärettömän suuri Jumala tulee meitä lähelle tavalla, jota me ymmärrämme, emme ehkä niinkään järjen vaan kokemuksen tasolla. Pieni lapsikin ymmärtää rakkauden ja huolenpidon, vaikkei hänellä vielä olisi niille sanojakaan. Hän tuntee sylin ja lämmön ja kokee olevansa tärkeä ja turvassa.

Me koemme jotakin samaa kohdatessamme Jumalan, vaikkapa rukouksessa viipyessämme ja ehtoollispöydässä. Olemme Jumalalle tärkeitä ja arvokkaita, Hän pitää meitä lähellään. Jumalan yhteydessä emme ole eksyneitä tai kadotettuja vaan juuri siinä, mihin me kuulummekin, perillä ja kotona. Jumala tuo lohdutuksensa meille Jeesuksen kautta ja sanoo: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Siksikin me sanomme: ”Isä meidän”.

Anteeksiantamus on voima joka uudistaa elämämme. Se antaa mahdollisuuden katsoa eteenpäin sen sijaan, että rämmimme pimeässä, katsomme häveten alaspäin tai viivymme liikaa menneessä. Se on mahdollisuus muutokseen – tuttua sanastoa näiltä päiviltä. Se on valonsäde matkallamme.

”Minä olen maailman valo”, sanoo Jeesus. Häntä seuraamalla löydämme perille ja elämän haasteet ja pimeätkin jaksot ovat helpompia kohdata yhdessä Hänen kanssaan. Meidät on kutsuttu sen valon äärelle, osallisuuteen ja yhteyteen. Henki valaisee Kristuksen meille ja pitää meidän Hänen valossaan.

Mysteerin äärellä on hyvä olla.

Anu Toivonen

 

Lahden isojen poikien hiekkalaatikolla

Valta turmelee ja ehdoton valta varmistaa tämän. Lahden suurinta näytelmää käydään nyt kulisseissa ja suljettujen ovien takana vallan kamareissa. Lahti Energian toimintamalli on joutunut arvostelun kohteeksi siksi se ei ole ”muka” toiminut kaupungin ylimmän johdon selän takana. Konserniohjeeksi nimetyt säännöt määrittävät, miten Lahden kaupungin tulisi paimentaa yhtiöitään.

Lahti Energian hallituksen puheenjohtaja Matti Kataja on joutunut tulilinjalle, koska on muka tuonut uuden Lahti Energian toimitusjohtaja Eero Seesvaaran työehtosopimuksen valmiiksi allekirjoitettuna kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljaselle ja kaupunginjohtaja Jyrki Myllyviralle. Matti Kataja kuitenkin kertoo lähettäneensä Sesvaaran palkkaamisesta kirjallisen selvityksen molemmille edellä mainituille herroille.

Lahden kaupungilla on 44 tytäryhtiötä, joita hallinnoidaan osakeyhtiölain mukaan, mikä yksiselitteisesti tarkoittaa, että yhtiöiden hallitusten ei tarvitse kertoa kaikkia yritystensä asioita.Toisaalta omistajalla eli kaupungilla on kuitenkin oikeus saada tarvitsemansa tiedot. Raja on häilyvä ja veteen piirretty viiva, mutta taustalla on todellinen valta taistelu.

Kaiken taustalla on Lahden kaupunginhallituksen johtosäännön muuttamisyritys ja tarkoitus kaapata valta pienelle klikille, joka operoisi taustapiruna kaikissa Lahtea koskevissa päätöksissä. Tällä puliveivauksella on oikein komea nimikin konserni- ja tilajaosto, joka saisi siis hallintaansa Lahden strategisen johtamisen.

Se vastaisi mm.
1. Kaupungin konsernivalvonnasta ja ohjauksesta
2. Koko konsernin toimitiloihin ja kiinteistöihin liittyvistä tilapolitiikasta sekä siihen liittyvistä vallinnoista ja ohjauksesta.
3. Konsernin toimiin kohdistuvista merkittävistä hankkeiden periaatepäätöksistä.
4. Se olisi taseyksikkö, joka vastasi Tilakeskuksen toiminnan ohjauksesta ja valvonnasta.

Kaupunginhallitus valitsisi jaoston jäsenet ja heille varamiehet. Tärkein kysymys kuuluukin:
Mitä virkaa kaupunginhallituksella enää olisi? Miten kaupunginvaltuutetut valvoisivat tätä politbyroota? Onneksi kuitenkin tämä epäparlamentaarinen esitys saatiin estettyä Lahden valtuustossa. Nyt sitten liikkeelle ovat lähteneet kaikki kynnelle kykenevät narsistit. Pääjehuna heiluu taas juristi ja musiikkitieteilijä Jorma Ratia, jonka vallanhalu on Putinin luokkaa.

Nyt näyttää siltä, että Lahden kaupunginhallitus on halvaantunut ja kykenemätön tekemään niitä päätöksiä, joita siltä edellytetään. Tämä aiottu pieni klikki olisi voinut määrittää itselleen huimia palkkiota jälkikäteen. Se olisi voinut manipuloida mielensä mukaan epäitsenäisiä valtuutettuja ja käytännössä kaapata vallan itselleen. Nyt sen aikeet estettiin ja kostomentaliteetti lähti liikkeelle.

Nyt monet lahtelaiset lehdet ja mediat eivät kerro lahtelaisille kuitenkaan mitään näistä taustakähminnöistä ja poliittisista väännöistä. Omalähiö kuitenkin pitää teidät tiedon valtasuonella ja informoi kaikista blokeista, jotka yrittävät siirtää valtaa pois lahtelaisilta.

Juhani Melanen

 

Kristityn vapaus

Ensi sunnuntain aiheena on kristityn vapaus. Meille luterilaisille tämä on tuttu teema, sillä oppi-isämme Luther kirjoitti jo 1520 lähes saman nimisen teoksen: Kristityn vapaudesta.

Luther oivalsi erityisesti roomalaiskirjeen 1:17 pohjalta, että ”uskosta vanhurskas saa elää”: ihminen kelpaa Jumalalle uskonsa eikä tekojensa perusteella. Tämä oli Lutherille mullistava löytö . Lutherin löydön myötä protestanttinen usko levisi meille Suomeenkin.

Martti Luther kirjoitti kirjassaan Kristityn vapaudesta kaksi teesiä: Kristitty ihminen on kaikkien asioiden Herra, täysin vapaa eikä kenenkään alamainen.Ja: Kristitty ihminen on kaikkien palvelija, itsensä täysin toiselle antava, kaikkien alamainen.

Nämä kaksi asiaa ovat ristiriidassa keskenään. Meidän kristittyjen on kysyttävä itseltämme: Mitä voin itse tehdä toisen vapauden hyväksi. Mitä voin tehdä jotta kristityn vapaus toteutuisi omassa lähipiirissäni. Miten minä käytän vastuutani, mutta myös vapauttani?

Ville Hakulinen

 

Venäjän pakotteet ja urheilu

Useimmat tietävät, että Venäjän nykyinen tsaari Putinille urheilu on pitkään ollut yksi tapa korostaa Venäjän suurvalta asemaa. Sotshissa tämä ilmeni erittäin selvästi. Talviolympialaisissa oli monessa lajissa paikalla enemmän sotilaita kuin urheilijoita ja katsojia. Nyt Venäjälle on
myönnetty vuoden 2018 MM- jalkapallokisat. Tämä imperialistinen ja terrorismia suosivat hyökkääjävaltio vähät piittaa kansainvälisistä laeista ja säännöistä. Annetaan samalla mitalla takaisin!

Miksi Suomen Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja ei uskalla tulla kuorestaan reilusti ja vaatia kisojen poisottamista Venäjältä yhdessä muiden demokratioiden kanssa Euroopassa. Paras olisi tietysti sellainen boikotti, jossa kisat peruttaisiin juuri silloin, kun kisajärjestelyt olisivat jo niin pitkällä, että kaikki rakennettavat stadionit olisi saatettu loppuun. Putinille jäisi vain luu käteen!

Moskovan olympialaisiin eivät monet länsimaat, kuten USA ja Englanti osallistuneet, joten niistä tuli tynkäkisat siksi, että Venäjä oli hyökännyt Afganistaniin edellisenä vuonna. On todella ihmeellistä, että KOK ja kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA ja monet muut järjestöt ovat
toiminnallaan epäsuorasti hyväksyneet urheilun valjastamiseen kaikenlaisten poliittisten tarkoitusperien palvelukseen.

Mielestäni jalkapallokisojen siirtäminen pois Venäjältä saattaisi olla suurempi isku kuin jotkut ihmeelliset talouspakotteet. Putinin luotto- oligarkeilta jäisivät rakennuspotit kuorimatta ja usko Putinin kaikkivoipaisuuteen saattaisi jopa hivenen alentua.

Vielä muutama vuosi sitten keskusteltiin lehdistössä varsin avoimesti toimiko KOK oikein myöntäessään vuoden 2008 kesäolympialaiset ihmisoikeuksia polkevalle Kiinalle. Tuolloin melkein poikkeuksetta kaikki urheilujohtajat selittivät olevansa varmoja, että kisaisännyydellä tulisi
olemaan myönteinen vaikutus Kiinan kehitykseen. Jälkiviisaasti voi todeta, että yhtä päin persettä mennyttä arviota on vaikea tehdä. Mitä mieltä on esimerkiksi kansainvälinen ihmisoikeustuomioistuin Venäjän tilanteesta Krimillä ja Ukrainassa?

Putin on kehuskellut, että Venäjän armeija on kahdessa päivässä Vilnassa ja Tallinnassa. Miksi ryssä kuitenkaan Baltian maihin menisi, öljyhanathan ovat täysin eri suunnalla. Kaspianmeren valtiothan ovat seuraava luonnollinen Putinin kohde. Tosin siellä ei vaihtuisi kuitenkaan kuin diktaattori toiseen. Edes Natonkaan varjo ei siellä suojelisi! Katsotaan, kuinka ennustukseni käy?

Juhani Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011