Kirkko ymmällä – demokratia toimii!

Sain niin paljon positiivista palautetta viime jutustani, jossa käsittelin pedofiliaa ja kirkon suvaitsemattomuutta, että pieni jatko lienee sallittua.
Olemme tilanteessa, jossa veroa maksavat seurakuntalaiset ja kirkonvirkoihin kouliintuneet oppineet hiipivät sakasteista ulos ja pyyhkiytyvät jäsenrekistereistä. Tämä on suoraa seurausta siitä, että evoluutio ei jätä rauhaan jumalaa, uskontoa eikä politiikkaa.
Suorademokratia toimii ja vapaamielinen uskomususkonto ja tavalliset kansalaiset vyöryvät nyt esiin kolkuttelemaan kangistuneita kirkkorituaaleja.

Vaikka kirkko on viime vuosikymmeninä modernisoinut Jumalaa, korjaillut hänen asenteitaan ja virheitään, on pako kansankirkostamme jatkunut. Kahdessa erinomaisessa kirjassa Robert Wright , The Evolutin of Good, 2009 sekä Scott Aran The Evolutinoary Landscape of Religion, 2002 tätä kehitystä kutsutaan yleisimmin Jumalan evoloitumiseksi eikä syyttä. Kirkon korjausliikkeet eivät tavoita kriittisiä tunneihmisiä. Tavalliset ihmiset ovat alkaneet ajatella epätavallisesti eivätkä enää alistu voimattomuuteensa ja tyydy siihen. Demokratian voima potkii diktaattoreita Arabiassa. Uusi epätavallinen ihminen eriytyy massaeläjästä ja massaäänestäjästä samalla, kun skeptikkojen määrä lisääntyy.

Rehellisesti sanottuna, minulla on uskontokaipuu, kuten varmasti useimmilla ihmisillä. Mutta kriittisenä tunneihmisenä luotan yhä enemmän evankelisluterilaisesta kirkkokaavasta riippumattomaan henkilökohtaiseen ja epädogmaattiseen uskontokokemukseen. Olemme uudessa tilanteessa kirkon sisällä. Uskontotunteesta kiinnipitävien määrä kasvaa ja kirkko- ja dogmirituaaleista kiinnipitävät ovat puolustuskannalla. Uskonto rajataan yhä enemmän yksityisasiaksi. Kasvava itsetietoisuus on tehnyt tavallisesta kiltistä seurakuntalaisesta itsevarman, jopa kriittisen. Lakkamaattoman tietoryöpytysten paineessa suomalainen on huomannut, että yksitulkinnaista totuutta on vaikea löytää, sillä useat uskon asiat ovatkin ristiriitaisia ja monimielisiä ja tulkittavissa hyvin eri tavoin. Tästä aiheutuu se, että uusi tavallisen epätavallinen ihminen luottaa nyt ennen muuta itseensä ja hänestä on tulossa uuden ihmisluokan tyyppihahmo, riippumaton ja itsenäinen uusajattelija.

Kirkon ja valtion eroa on vaadittu jo kauan, mutta miksei asia ihan oikeasti etene? Jokainen tietää, että silloin kun väestörekisteri ja hautausmaat muuttuisivat kuntien omistukseen, kirkon jäsenmäärät romahtaisivat totaalisesti. Kirkkoon kuulumisen hyödyt ovat vähentyneet. Koko ajan lisääntyneet uusajattelijat, uuskriittiset ja uuskapinalliset ihmiset ymmärtävät, että ellei kirkko kykene hyväksymään jäsenikseen kaikkia tasavertaisesti, sillä ei ole selvää funktiota suomalaisessa tulevaisuudessa.

Silti fyysikko- tähtitieteilijä Kari Enqvist kirjoittaa hienossa uudessa kirjassaan Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat ( Wsoy 2010), mielenkiintoisesti, että ” taipumus uskonnollisuuteen ei olisi säilynyt ihmissuvussa kymmeniä vuosituhansia ellei siitä olisi jotain evoluutionaalista hyötyä ihmiskunnalle:” Mitä? Se loi yhteenkuuluvaisuutta, karkotti pahoja henkiä ja antoi yhteisölle voimia selvitä olemassaolon taistelussa ja viimein jopa mahdollisuuden kuolemattomuuteen.

Minulle ja suurimalle osalle ihmiskuntaa jää jäljelle uskontokaipuu ja me koemme uskontokokemuksemme aidoiksi. Edessä ovat kovat taistelut joustamattomia kirkon satraappeja ja dogmeja vastaan. Köyhän asemaa eivät paikkaa kirkon dogmit, vaan sosiaalipolitiikka. Toisaalta Jumalan epäonnistumisesta köyhyyden poistamisessa maapallolta ei voida syyttää poliitikkojakaan.

Jussi Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011