Vision lisäksi uskottavuus ja ennustettavuus ovat kaikkein tärkeimpiä asioita johtamisessa. Etenkin yhteiskunnallisissa tehtävissä, koska seurauksia voivat olla pitkäaikaisia tai jopa peruttamattomia. Suomea on vuosikymmeniä kuvatta ja katsottu esimerkillisenä maana. Diplomaattisesti taitava pieni Suomi on ollut kokoaan suurempi, ratkaisukeskeinen ja luottamusyhteiskuntana esimerkki Pohjoismaana koko maailmalle. Työmarkkinoilla ymmärrettiin rakentaa ”kolmikanta”, jossa osapuolet itse sopivat ja sitoutuvat yhdessä yhteisiin pelisääntöihin. Teollisuudessa ja yrityksissä ymmärrettiin miten Suomessa voidaan tehdä suhteellista kilpailuetua sijainnilla (raaka-aineet), osaamisella ja teknologialla. Uskallettiin myös vaikeina aikoina ja köyhänä maana panostaa koulutukseen (esim. kouluruoka ja peruskoulu innovaatiot) tai sosiaali – terveydenhuoltoon sekä sosiaaliturvaan (lapsilisät ja tarveharkinta) sekä varautumiseen (huoltovarmuusjärjestelmä) ja puolustukseen (yleinen asevelvollisuus). Sitä kutsuttiin maailmalla pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi ja se oli meillä oikeasti olemassa. Kaikki lähti positiivisesta ilmapiiristä. Me osaamme, me pystymme – me kestämme koviakin iskuja.

Nyt tilanne on historiallisen vaikea. Presidentti Kekkonen pohdiskeli aikoinaan, että jos sisä – tai ulkopolitiikan pitää olla rempallaan niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. Nyt molemmat ovat sekaisin ja se on ensimmäinen kerta sitten II maailmansodan. Ulkopolitiikan suuret ratkaisut eivät tosiasiallisesti ole omissa käsissä, joten puhutaan nyt sisäpolitiikasta.

Petteri Orpon ja Riikka Purran hallitus myi itsensä suomalaisille tiukan talouden ja talouskasvun tekijöinä. Takana oli poikkeuksellisten tapahtumien hallituskausi (korona ja Venäjän hyökkäyssota), jotka vaativat poikkeuksellisia panostuksia, kuten monissa muissakin maissa. Suomen investointilama piti selättää, koska ilman uusia suoria investointeja Suomi taantuisi ja talouskasvu laahaisi edelleen lähellä nollaa tai jopa miinuksella. Toisin kävi, hallitus ei halunnut nähdä tosiasioita edes kotimarkkinoilla. Rakennusalan liekki sammui, uudet investoinnit eivät lähteneet liikkeelle, ostovoimasta leikattiin heti ja kovaa ja Suomen talouskasvu painui miinukselle (vuonna 2024–0,2 prosenttia). Arjen kulutukseen ei ole rahaa, se näkyy ja tuntuu kodeissa eikä siihen nyt edes ekonomisteja tarvita.

Mitä kävi ennustettavuudelle? Alkoholilain uudistuksessa kohdeltiin yrityksiä epätasa-arvoisesti (lue Hartwall ja valmistusmenetelmät eli vahva lonkero). Se on pieni asia, mutta kertoo ymmärtämättömyydestä. Valituksia tulee ja EU – lainsäädäntö on tässä selkeä, kaikkia pitää kohdella tasavertaisesti. Samalla ilmoitettiin myös verouudistuksista, joita kukaan aiempi hallitus ei ollut halunnut edistää. Yksi sellainen oli makeisvaro, jolla sekoitettiin teollisuuden investointien tiekartta oikein kunnolla.

Tällä viikolla Orpon ja Purran hallitus ilmoitti, että suklaalle ja makeisille suunnitellusta verosta luovutaan viimein. Järki voitti. Mutta miksi vasta nyt? Asiantuntijat ovat sanoneet ja maallikkokin ymmärtää makeisveron olevan epätasa-arvoinen eri valmistajille. Nyt hallituspuolueet, kokoomus ja perussuomalaiset etunenässä, iloitsevat oman päätöksensä perumisesta ja kehuvat kilpaa tilannetta, jonka ovat itse aiheuttaneet. Näyttäneet keskisormea esimerkiksi juuri Lahden kannalta kriittiselle Fazerin investoinnille. Toivottavasti Fazerin johdossa ymmärretään hallituksen ymmärtämättömyyttä, mutta jotain kertoo valtiovaraisministeristä, että hän nyt kertoo asian olevan ”valitusherkkä”, ja siksi esittää verolinjauksen muutosta. Nytkö hän vasta ymmärsi asian? Makeisvaro oli myös meidän hallituksemme pöydällä 2019 (Rinne – Marin), mutta kukaan meistä ei ollut sitä siinä muodossa valmis viemään eteenpäin koska ymmärsimme siihen liittyvät ongelmat. Kysyin jo viime vuonna useaan otteeseen suunnitellun makeisveron ongelmista, mutta silloin hallitus ei ollut valmis muuttamaan linjaansa. Lahdessa kävi ministeri toisensa jälkeen, mutta mikään ei muuttunut.

Hallituksen toimista on seurannut jo merkittäviä haittoja. Elintarvikealan jätti-investointi Lahteen laitettiin jäihin hallituksen aiheuttamien epävarmuuksien vuoksi. Samalla työntekijät ovat joutuneet syvään epävarmuuteen, ja lomautukset sekä irtisanomiset pelottavat monia ja syystä.
Nyt Fazerin jätti-investointi Lahteen voi onneksi toteutua. Hyvä, että realistinen tilannekuva alkaa valjeta jo ministeritasolla kokoomukselle ja perussuomalaisillekin.

Samalla tässä on viesti myös Lahden päättäjille. Ollaan rohkeita ja uskaltakaa visioita ja toteuttaa suuriakin asioita. Virheitäkin tulee, se kuuluu asiaan. Tuleva valtuusto ja etenkin kaupunginhallitus ovat toivottavasti edeltäjäänsä tarkempia ja uskaltavat kyseenalaistaa myös virkavalmistelun antamat budjettiluvut, jos ne ovat toistuvasti ennusteessa kymmeniä miljoonia väärässä. Vai oliko tämänkin taustalla vain tietyn ”klikin” suunnitelma päästä myymään Lahti Energia ainoana ratkaisuna taloustilanteeseen? Ottakaa valta takaisin konsulteilta, uskokaa itseenne ja haastakaa maan hallitusta rakentavasti ja ratkaisukeskeisesti, on se sitten minkä värinen tahansa.

Ville Skinnari