Auringon valo tuntuu ihanalta pitkän ja pimeän talven jälkeen. Oma mielikin piristyy kummasti, kun auringon lämpimät säteet paistavat kasvoille. Ikkunalaudan kukkasetkin piristyvät saadessaan valoa. Aurinko saa lumen sulamaan ja luonnon heräämään eloon. Ilman aurinkoa ei olisi elämää.

Ilman Kristusta ei seurakunnassa olisi elämää. Kristus on meidän aurinkomme, joka saa meidät heräämään eloon synnin pauloista. Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Hiljainen viikko on pääsiäiseen valmistautumista. Kiirastorstaina muistamme, miten Jeesus asetti ehtoollisen anteeksiantamuksen ateriaksi. Pitkäperjantaina kärsimystie oli kuljettu loppuun ja Jeesus antoi ristillä henkensä. Ilman pitkäperjantain tapahtumia, ei olisi pääsiäistäkään. Siksi sitä englannin kielessä kutsutaan hyväksi perjantaiksi. Jumalan suuri rakkaus tuli ilmi siinä, että hän antoi Poikansa Jeesuksen kuolla meidän puolestamme.

Pääsiäisaamuna saamme olla naisten mukana kurkistamassa tyhjään hautaan. Jeesus Kristus on kärsimisen ja ristiinnaulitsemisen surun ja murheen jälkeen noussut ylös. Kuolema on voitettu. Virressä 105 lauletaan: ”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa.” Me Kristuksen seurakunnan jäsenet, saamme yhdessä iloita. Jumala on kutsunut meidät jokaisen Kristuksen valoon. Siinä valossa saamme lohdun suruun ja avun murheisiin.

Siunattua pääsiäisen aikaa!

Sanna Alanen, pastori