Hei Sinä isäntä. Tai hei sinä. Tai hei!
Aloitan Paula Vesalan laulun sanoin. ”Rakas joulupukki minä jälleen kirjoitin. Muistat minut varmaan käythän meillä jouluisin. Viime vuonna toivoin ja sain uudet luistimet…”
Katin kontit, mitään luistimia toivonut ja saanut. Sain konjakkia lääkkeeksi. Väärää merkkiä ja liian vähän enkä ole parantunut. Olethan tänä vuonna tarkempi.
Anteeksi, jos tämä lähti väärille urille. Kirjoitan tätä poikkeuksellisesti Lahdessa ja siksi olen niin täpinöissäni. Ajatus karkailee.
Mitäs pukki tehdään kinkun kanssa? Uudet ravinto-ohjeet eivät suosita. Päinvastoin. Meinaakko syödä? Jos Sinä, niin minäkin. Eiköhän vedetä napa täyteen! Ei kerrota muille.
Taidat olla tänä jouluna antelias. Toit Pelsuillekin ensimmäisen lahjan jo etukäteen. Tarkoitan Bartoa. Tuo joukkueelle lisää pelitaitoa ja luettavaksi Tapparan Savinaisen kirja. Sitä voisivat reissuilla vuorotellen lukea ääneen.
Olen huolissani lahtelaisesta jalkapallosta. Tuo Upi Karjalaiselle Eurojack-kuponki ja hoida, että sillä voittaa muutaman 10 milliä. Kyllä futismiehenä Upi laittais kuntoon Kisapuiston ja FC Lahti olisi Euroopassa.
Toivon lahjaa Hannu Krouville, vaikka hän onkin lahjakas. Jalkapallossa puolusti kovaa ja tarkasti. Saamieni dokumenttien mukaan hänestä olisi voinut tulla myös mäkimies. Toivon hänelle suksia, ei mäki.
Lopetan siihen Vesalaan. ”Tänä vuonna en toivo tavaroita, toivon, että oltais terveenä, tänä vuonna toivoisin vain rauhaa sekä toisistamme välittämistä.”
Nähdään pukki, terveisin
Raine Järvinen