Lahden kaupunginvaltuusto näytti maanantaina varsin selvin äänin vihreää valoa pormestarimallille. Pormestarimallin hyviä puolia on tuotu esille julkisuudessa ansiokkaasti. Silti vasta muutamia vuosia sitten otetun päätoimisen ja puolipäivästen puheenjohtajien toimintamallia ei ole analysoitu millään tavalla. Mitkä ovat olleet todelliset tulokset? Palaveripäivien pituus ei ole oikea mittari, vaan Lahden asukasluvun, työllisyyden tai verotulojen kehitys ovat oikea mittareita. Kustannuksistakin on keskusteltu. Sen sijaan vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että nykyinen kaupunginjohtaja siirtyy eläkkeelle erittäin hankalassa tilanteessa. Suomessa on menossa historiallisen suuri hallinnon uudistaminen eli maakunta – ja sosiaali – ja terveysuudistus. Suomeen syntyy kokonaan uusi hallinnon taso eli maakunta, jos eduskunta hyväksyy kesällä hallituksen esityksen. Hyvinvointiyhtymään on jo liiankin kovalla kiireellä ja voimalla siirretty sosiaali – ja terveystoimiala. Sekin prosessi on edelleen kesken. Johtamisessa on ongelmia eri tasoilla kaikissa organisaatioissa. Lahti olisi tarvinnut suurten muutoksien keskellä erittäin osaavaa ja hallintojen eri rajapintoja tuntevaa virkamiesjohtajaa. Nyt ajaudumme kriittisessä vaiheessa eräänlaiseen välitilaan. Oli malli mikä tahansa, viime kädessä henkilökohtaiset ominaisuudet ja kyky johtaa ihmisiä ratkaisee kaiken.

Omassa puheenvuorossani korostin johtajan henkilökohtaisia ominaisuuksia, koulutustaustan merkitystä ja johtamiskokemusta. Kukaan avustaja tai päteväkin virkamies ei korvaa sitä tosiasiaa, että pormestarin tulee olla sellainen Lahden keulakuva, jolla on valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin toimiva yhteistyöverkosto valmiina sekä tarvittava osaaminen ohjata virkamiesvalmistelua. Voi kysyä olisiko pormestarimallilla päästy Lahdessa parempiin tuloksiin esimerkiksi matkailulle elintärkeissä hotelli – tai vapaa-ajan hankkeissa?

Keskiviikkona otin Radio Voiman haastattelussa esille Lahden pysähtyneisyyden urheilun – ja liikuntapaikkojen sekä matkailun rakentamisessa. Avainkysymys on haluaako Lahti olla mukana muun Suomen ja maailman kehityksessä ja haastaa todella Suomen kärkipaikkoja eri lajeissa ja matkailukohteena? Nykymenolla voin sanoa suoraan, että Lahti putoaa pysyvästi B – sarjaan. Enkä ole mielipiteeni kanssa yksin, vaan Lahden tilanne puhuttaa jo urheilupiireissä laajemmin. Mastokaupunki jää historiaan entisenä hiihto – ja palloilulajien suurkaupunkina, mutta jäljelle jäävät vain muistot. Tarvitaan kansainvälisen tason olosuhteita, intohimoa ja valmennusosaamista. Kaksi jälkimmäistä on varmasti olemassa, mutta olosuhteissa kunnianhimon taso on kauniisti sanottuna vaatimaton. Samalla puhutaan yksityisen rahan merkityksestä ja saatavuudesta, mutta todellisuudessa Lahden kaupungin valmistelevat malli eivät tarjoa yksityiselle liiketoiminnalle mitään syytä investoida esimerkiksi Kisapuiston hankkeeseen. Siksi on ajateltava laajemmin ja keskusteltava eri vaihtoehdoista ei vain puuhastelijoiden, vaan alan parhaiden osaajien kanssa. Ja myös asenteen on kaupungintalolla muututtava. Jatkuvan ongelmista ja esteistä puhumisen sijaan on opittava puhumaan mahdollisuuksista ja ongelmien ratkaisemisesta.

Ville Skinnari