Täytän tänään tätä kirjoittaessani torstaina 45 vuotta. Ja olen eduskunnassa aika lähellä syntymäpaikkaani eli Naistenklinikka Helsingissä. Vanhempani asuivat silloin Mechelininkadulla ja tekivät töitä Helsingissä. Isä aloitti niitä aikoja työuran eduskunnassa valiokuntasihteerinä, äiti oli nuorena ekonomina markkinointityössä. Muutimme Lahteen vuonna 1975 ensin Kokkokallionkadulle ja siitä edelleen Korsitielle Ali-Juhakkalaan.
Usein sanotaan, että ikä on vain numero. Silti nyt tuntuu että 45 on aika paljon. Eräs edustajakollega kutsui tätä ikää puolimatkan krouviksi. Ehkä näin on. Minulle tänään on parhaat synttäribileet, jos pääsen illaksi kotiin Lahteen. Meillä on kaikkien lasten synttärit kevään aikana. Eli luvassa on vielä hyviä ja vielä parempia synttäribileitä.
Aktiivimallista äänestettiin eduskunnassa
Muissa Pohjoismaissa työllisyyteen panostetaan moninkertaiset resurssit, eikä työttömyys päässyt nousemaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeenkään. Suomen huonompi tilanne ei johdu yksin Nokian tai hienopaperiteollisuuden alasajosta, vaan huonommasta työllisyyden hoidosta.
Palveluiden laatu heittelehtii liikaa paikkakunnittain. Parhaissa TE-toimistoissa työntekijät ovat jalkautuneet yrityksiin myymään asiakkaitaan työvoimaksi. Jos virkailijoille annetaan motivoivat mahdollisuudet ja oikeat kannustimet, he voivat aidosti auttaa yrityksiä ja yhteisöjä rekrytoinnin asiantuntijoina ja työelämän meklareina. Siksi olisi järkevää kirjata lakiin julkisen vallan palvelutakuu. Sanktioita tulisi harkita vasta sen jälkeen, kun aidot työtilaisuudet on menetetty.
Yli 140 000 suomalaista on vaatinut tilanteeseen muutosta, mutta heidän äänensä meni kuuroille korville. Oli pettymys huomata, ettei hallituksella ole tahtotilaa korjata Aktiivimallileikkurin ongelmia ja epäkohtia. Liian monet työttömät eivät kykene osoittamaan aktiivisuuttaan, vaikka halua olisi. Kursseja ja työpaikkoja ei ole riittävästi. Aktiivimalli leikkaa heidän toimeentuloaan kohtuuttomasti. Suomi tarvitsee panostuksia työllisyyteen, aktiivista työvoimapolitiikkaa ja julkisen vallan palvelutakuun työttömille. Näillä keinoilla työttömiä voidaan tukea aidosti eteenpäin työelämään.
Yrityksiltä toivon entistä enemmän sitoutumista harjoittelijoiden rekrytointiin ja opinnäytetyön tekemisen mahdollisuuksiin. Se on oikea polku vakiduuniin.
Myös kaupungeissa, kuten Lahdessa tämä tarkoittaa, että työllisyyden hoitoa pitää alkaa johtaa kokonaisuutena. Toimijoita on paljon, resurssejakin on. Tarvitaan pelkän yhteistyön lisäksi aito yhdessä tekemisen malli. Eli ohjataan oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.
Ville Skinnari