Elintapasairaudet ja hyvinvointiyhteiskunta Suomi

Suomalaiset popsivat lääkkeitä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Jostain syystä meidän terveytemme ei tunnu silti kohentuvan? Kolesterolilääkeitä kahmitaan kuin karkkeja, mutta silti sydänperäiset kuolemat ovat lisääntyneet käytön aikana. Samoin on laita verenpainelääkkeiden kohdalla, vaikka ne pohjimmiltaan ovat yhteiskuntamme sairautta.  Samoin liika tupakointi ja alkoholi ovat usein viime kädessä itseaiheutettuja elintavasta johtuvia ongelmia, jotka maksavat yhteiskunnallamme maltaita.

Me suomalaiset olemmekin oivia ulkoistajia silloin, kun on kyseessä oma terveys. Lasku yhteiskunnalle on hirveä. Suomessa kaikki hoidetaan ja jokainen haluaa hoitoa viimeisen päälle, sillä kustannuksista ei tarvitse piitata. Kyllä valtio kyydin maksaa! Olemme menossa hulluuteen.
Olin itse paikalla, kun 86 vuotialle mummolle vaadittiin sydämensiirtoa, vaikka hoitava lääkäri sanoi selkeästi, että siitä ei olisi mitään hyötyä, sillä rakas mummo ei eläisi yhtään pitempään, koska hänen syöpänsä oli edennyt liian pitkälle ja sydämensiirto ei pitkittäisi hänen elinaikaansa.

Näitä ”minulle kaikki ja heti” -vaatijoita on Suomessa yhä enemmän ja enemmän. Hoitoa täällä annetaan kustannuksista piittaamatta ja liian hövelein perustein. Tavoittelemme ikuista elämää ja joidenkin tietojen mukaan jo nyt maailmaan on syntynyt joku ihminen, joka saavuttaa 200 vuoden eliniän. Ihmiskehon osia kyetään vaihtamaan kuin koneen osia. Uusia maksoja, haimoja ja muutakin on kaupan pimeillä terveysmarkkinoilla ja rikkaat tulevat tätä varmasti hyödyntämään aina.

Suurimmaksi ongelmaksi on tullut se, että pienen kunnan sairausbudjetti saattaa mennä täysin sekaisin, jos 90 vuotialle tehdään 200 000 euron hoitotoimenpiteet siksi, että elinikää saadaan pitkitettyä kolme kuukautta. Priorisointia on pakko tehdä, sillä muuten kustannukset karkaavat sote-uudistuksessakin pilviin. Erityisesti liikaa Suomessa syödään mielialalääkkeitä ja osteoporoosilääkkeitä. Useat tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että niistä ei ole hyötyä ja selkeää näyttöä kansanterveydellisesti.

Jokainen tietää, että oma fyysinen kunto on paras ennalta ehkäisevä hoito ja siihen voi itse kukin meistä vaikuttaa. Tarvitsemme KANSALLISET TERVEYSTALKOOT! Erityisesti minä olen henkilökohtaisesti huolestunut nykyisten koululaisten lihavuudesta. Kyllä vanhempien pitäisi huolehtia siitä, että syömälihavuus kyettäisiin saamaan kuriin.

Koululiikuntatunteja on vähennetty, mutta uskonto on edelleen pakollista. Joku mättää! Terveyteemme voimme vaikutta paljon itse! En ole itse terveysrasisti, mutta 40 vuotta tupakoineelle 80 vuotiaalle keuhkosyöpään sairastavalle en ainakaan valtion rahalla tekisi 120 000 euron leikkausta!

Juhani Melanen

Jumalan kirkkauden säteily

Jumalan kirkkauden säteily on tämän viikon teema. Evankeliumikertomus tuo näkyviin Mooseksen lain vaatimien puhdistusmenojen mukaisen toiminnan Jeesuksen kohdalla. Piti uhrata kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa. Samalla esikoispoika ”pyhitettiin Herralle”. Jeesuksen kohdalla tapahtumaan liittyi Simeonin ilmestys, jossa Jeesus tulee esiin pakanakansojen valona ja Israelin kirkkautena.
Kynttilänpäivä kirkkovuodessa on otettu käyttöön ” keskiajalla ”. Silloin kirkoissa vihittiin vuoden aikana käytettävät kynttilät. Ne muistuttavat siitä, että Jeesus Kristus on maailman valo.

Valo on merkillinen asia. Se sekä ohjaa luokseen että valaisee ympäristöä niin, että on mahdollista nähdä. Voi nähdä, mitä täällä on ja peilin ääressä nähdä itsensä. Mitä näkyy tässä tarkastelussas? Ihmisen kykyihin kuuluu luokittelu, valitseminen ja torjunta. Emme aina näe kaikkea, joskus torjumme sen, mitä näkyy ja joskus valitsemme huonon tai tuhoisan vaihtoehdon.

Joka tapauksessa tämä elämä on annettu meille elettäväksi eikä piilotettavaksi. Vaikka joskus näkö saattaa sumeutua, vaikka suunta menee sekaisin, vaikka aina ei ymmärrä, silloinkin Jeesus Kristus on matkakumppani. Hän terävöittää näkökykyä, ohjaa oikealle tielle ja näyttää myös tälle elämänkaarelle lopullisen määränpään: sittenkin tämän kaiken keskellä olen matkalla Taivaan kotia kohti. Sieltä tähän hetkeen loistaa aamunkoitto.

Esa Kekki
Launeen srk

 

Kulutamme itsemme hengiltä

Maapallon väkiluku kasvaa arvioiden mukaan nyt 7,2 miljardista 9 miljardiin jo vuoteen 2050 mennessä. Kuinka voimme ajatella tarjoavamme riittävät elinolot kaikille, jos telluksemme kantokyky on jo nyt koetuksella. Tällä hetkellä jo yli 80 prosenttia ihmisistä asuu maissa, joissa kulutetaan enemmän kuin kuin ekosysteemimme pystyy tuottamaan. Maapallon uusiintuvat luonnonvarat on käytetty jo elokuussa loppuun, joten loppuvuoden syömme tulevien sukupolvien osuutta.

Jokainen tietää, että kulutuksen lisääminen on kaksiteräinen miekka. Se johtaa tuotannon lisääntymiseen, joka puolestaan johtaa luonnonvarjojen lisääntyneeseen käyttöön ja itse tuotannosta johtuvien päästöjen lisääntymiseen.

Pariisissa solmittu ilmastosopimus oli selkeä viesti ihmiskunnalle, että yhteistä vihollista ilmastonmuutosta vastaan kannattaa taistella. Jopa Kiina on herännyt viimein asialle, kun Pekingissä on jouduttu julistamaan monta kertaa poikkeustila vaikeiden ilmasaasteiden takia. Ongelma on siis globaalinen, mutta osaammeko muuttaa asenteitamme enää, sillä elintasokilpailu vaatii jatkuvasti kulutuksen lisäämistä keinoilla millä hyvänsä.

Suomen eduskunta sääti lain, että kaupat saavat itse päättää aukioloajoistaan, mikä suoranaisesti houkuttelee ihmisiä ostamaan aina vaan enemmän ja enemmän. Kehittyvät maat taas hakevat tuotteilleen kuluttajia kehittyneistä maista, josta aiheutuu, että energian ja materiaalien käyttö nelinkertaistuisivat jo tällä vuosisadalla.

Tilanne muuttuu silloin hallitsemattomaksi, kun kehitysmaat tavoittavat saman kulutustason kuin me. Hiilidioksidipäästöt nousevat myös ellei vaihtoehtoisia energiaratkaisuja kyetä käynnistämään laajamittaisesti ja koordinoidusti. Meidän olisi saatava kaikki uusiintuvat energiavarat ja keksinnöt mahdollisimman nopeasti käyttöön ja tässä on Suomen mahdollisuus!

Me kykenemme tarjoamaan puhtaita ja kannattavia energiaratkaisuja maailmalle, jos tartumme ajoissa toimeen ja luomme riittävät markkinat clean teach-tuotteillemme. Me olemme vaikeiden eettisten ratkaisujen edessä, mikäli haluamme tarjota jälkipolvillemme samanlaiset elinolot, joista itse olemme nauttineet. Me kuljemme materialistisessa taloususvassa ja hirttäydymme jatkuvaan talouskasvuun kuin viimeiset ihmiset täysimittaisessa ydinsodassa.

Maapallomme kyky tuottaa ruokaa 10:lle miljardille ihmiselle on rajallinen ja jo nyt pula puhtaasta juomavedestä on tosiasia. Nämä uhkat on kirjattu kenraalien kartoille ja sodan vaaraa kasvaa entisestään ilman uskonsotiakin. Katselemmeko todella loppuamme Titanickin kansituoleilta samppanjaa nauttien ja myrkkykapselit taskussa vai voisimmeko vielä tehdä jotain? Ensimmäiset ilmastopakolaiset ovat jo muuttaneet, kestävätkö länsimaiset arvot?

Juhani Melanen

 

Kristittyjen ykseys

Tämä meneillään oleva viikko on ekumeeninen kristittyjen ykseyden rukousviikko. Ekumeeninen merkitsee kirkkojen välistä. Tällä viikolla siis erityisesti rukoilemme toistemme puolesta ja yhdessä sen puolesta, että me kristityt voisimme olla yhtä.

Jeesus itse puhui ja toimi yhteyden puolesta. Hän rakensi yhteyttä yli niiden rajojen, joita me ihmiset olemme rakentaneet. Niinpä hän meni sinne, mitä arvosteltiin. Mutta hän ei nähnyt erottavaa seinää, vaan ihmisen. Siksi hän seurusteli pakanoiden tai samarialaisten kanssa. Hän meni publikaanien kotiin ja auttoi roomalaista sotilasta. Jeesus myös puhui, kuinka hänen seuraajiensa tulisi olla yhtä. ”Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.”

Viime aikoina on tutunut siltä, että kirkkoa revitään eri suuntiin. Monet kannat kärjistyvät ja asenteet kovenevat. Siksi myös kristittyjen välinen yhteys tuntuu olevan koetuksella. Tarvitsemme sitä, että tutustumme toisiimme, jotta emme olisi ennakkoluulojemme vankeja. Tarvitsemme vuoropuhelua, että ymmärtäisimme toisiamme. Ja tarvitsemme yhteistä rukousta, sillä sitä kautta voimme löytää yhteyden, joka perustuu oikealle perustalle.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

 

Kortttelipoliisit, katupartiot, suojeluskunnat ja kapina!

Poliisi ei paljasta tavalliselle tallaajalle todellisia pelkojaan kansalaisten turvallisuuden heikkenemisestä eikä saa kertoa kaikkia rikoksia, joita maahanmuuttajat ovat tehneet. Tämä seikka varmistaa sen, että kaikenmaailman kenopäät ja skinhedit alkavat perustaa ”ulkoparlamentaarisia” Asikkalan Turvan-tapaisia järjestöjä, joiden ainoa tarkoitus on kasvattaa vastakkainasettelua kantaväestön ja  maahanmuuttajien välillä. Nämä ”Sysmän ja muidenkin Sisut” herättävät lynkkaushenkeä ja kärjistävät vaikeita asioita entisestään herkässä tilanteessa.

Kylmä tosiasia on, että poliisien voimavarat eivät riitä silloin, kun kuohunta alkaa ja nahinat puhkeavat, mutta tätä ei tunnusteta. Kölnin poliisipäällikkö sai monoa perseeseen uudenvuoden mellakoiden takia, koska tilanne muodostui kaoottiseksi , kun ”arabit” tai muut pohjoisafrikkalaiset alkoivat kokoontua ryhmiin ja ahdistella naisia. Angela Merkel lupasi puuttua ja kotiuttaa laittomuuksiin ja rikoksiin syyllistyneet, mutta tämä on vaikeaa, koska väärillä papereilla esiintyneet eivät kaikki  paljastu heti ja tarkistaminen vie aikaa.

Minusta on tyhmää väittää, että tätä ei ylimmässä poliittisessa johdossa osattu ajatella! Suomessa oli selvää ja odotettavissa, että kymmenien tuhansien pakolaisten kansainvaellusten alettua pieni kantaväestö reagoi silloin, jos se kokee voimattomuutta. Nyt jos koskaan maltti on valttia ja klaanilaisten toimintaan on puututtavat. Kansanedustaja Mika Kari on oikeassa, kun hän tuomitsee tämän partioinnin ja persujen Jari Ronkainen tulkitsee lain kirjainta
väärin väittäessään, että poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen hyväksyy ja puoltaa tätä.

Poliisi ei osaa tiedottaa näistä asioista sillä tavalla, että ”junttikin” ymmärtää, mistä on kysymys! Heinolassa tarvittiin kolme viikkoa sitten kymmenen poliisiautoa rauhoittelemaan mellakointia vastaanottokeskuksessa. Tyhmäkin tajuaa, että poliisien resurssit ovat riittämättömät ja enemmän
poliiseja tarvittaisiin juuri maahanmuuttajista, mutta silloin karsintakriteereitä tarvittaisiin löysätä.

Samansuuruinen viisimiljoonainen Tanska on taas kerran osoittanut, että se osaa toimia päättäväisesti silloin, kun tarvitaan. Maahantulijoilta otetaan valtion haltuun kaikki yli 1500 euron varallisuus ja pankkiyhteydet selvitetään. Sanomattakin on selvää, että jos maahanmuuttaja pystyy maksamaan
10 000 euroa salakuljettajille, hän ei voi olla todellisessa ahdingossa. Toinen suuri ihmettelyn aihe nuorten miesten suhteettoman suuri joukko, joka tänne on rynnistänyt. He ovat suurin riski suomalaiselle yhteiskunnalle, sillä tapojen erilaisuus ja naisten asema Suomessa ei ole heille selvää.

Valistus ja tiedot naisiin kohdistuvista raiskauksista ja väkivallasta sekä niistä sanktioista, joita näistä seuraa on iskostettava jo maahantulon yhteydessä heidän omalla kielellään tiedoksi. Sisäministeriön on laadittava selkeät toimintaohjeet välittömästi ja turvallisuusriskit on tiedostettava. Rajavartiosto on sen alaisuudessa ja elleivät resurssit riitä, voi armeijaakin käyttää. Sitä voi kontrolloida ja sitä osataan johtaa. Omankädenoikeus on huonoin vaihtoehto.

Juhani Melanen

 

Seuraa tähteä!

Tiesitkö, että loppiaista kutsutaan jossakin päin maailmaa vanhaksi jouluksi? Meilläkin monessa kodissa joulukoristeet laitettiin viime viikolla takaisin laatikoihin ja kuusi kannettiin ulos. Joulun ja juhlan aika on päättynyt ja paluu arkiseen elämään koittanut.

Loppiaisen pyhään kertomukseen kuuluvat itäisen maan viisaat miehet, jotka lähtivät tervehtimään vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Matkalla heidän oppaanaan oli tähti, kirkas ja ihmeellinen. Tuskin vieraasta maasta, pitkän matkan kulkeneet viisaat tietäjät osasivat ennalta odottaa, mihin tähti heidät johdattaisi.

Loppiaisen tähti ei ole sammunut, vaikka joulun aika onkin tältä erää ohi. Se voi odottamatta opastaa siihen suuntaan, mihin Jumala meitä kutsuu – johonkin sellaiseen, mitä mekään emme ennalta osaa odottaa. Seuraamalla tähteä voimme päätyä yllättäviin paikkoihin ja ennalta tuntemattomiin maisemiin: sinne, missä suuri on pientä ja kaikki olennainen on tässä ja nyt. Tähti voi johdattaa meidät kärsivien lähimpiemme luo. Se voi viedä meidät sinne, missä tarvitaan valoa pimeyteen ja toivoa epätoivon keskelle. Mutta se voi näyttää meille myös sen, mistä löytyy rakkaus ja ilo.

Oikeastaan joka päivä on hyvä pysähtyä miettimään, keitä ovat ne oman elämämme ihmiset, joiden luo tähti meidät johdattaa. Ketkä lähellämme olevat tarvitsevat elämäänsä rohkaisua, kuuntelijaa ja läsnäoloa oman elämänsä pelkojen, kysymysten ja kipujensa keskelle. Kenen luona on hyvä nauraa ja iloita yhdessä, keiden kanssa voimme kokea olevamme rakastettuja.

Tähteä seuratessamme ja ihmisten kivun ja ilon äärelle pysähtyessämme me kohtaamme ihmiseksi syntyneen Vapahtajan. Hänet, joka itsekin eli ihmisenä oman elämänsä ja läheistensä kivuissa ja iloissa. Hänet, joka kulkee vierellämme ja sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

Pauliina Hatakka

 

Tytöt Venuksesta, pojat Marsista ja keitä ovat ne Ruotsin Henit?

Olen usein ”vaihtelevan” urani aikana todennut monissa alan kokouksissa ja opettajakokouksissa, että nykypoikia ei tämän päivän koulu voisi vähempää kiinnostaa. Pojat ovat siis putoamassa kelkasta ja tytöt pyyhkivät heillä lattiaa kaikilla osaamisen eri alueilla. Syy on erittäin yksinkertainen: motivaatio on kateissa, jos sitä milloinkaan on edes ollut!

Jopa matematiikassa tytöt ovat siirtymässä ensimmäiseen ruutuun. Ruotsin persoonamaton hen alkaa saada täälläkin kannatusta, mikä suomeksi tarkoittaa jotain sukupuoletonta ”transvekkulia” tai nukenvaatteilla leikkiviä teinipoikia. Opettajat seisovat kuin ” mulkut häissä” ja pähkäilevät, mistä tämä outo nykykehitys johtuu?

Opettajani, Jyväskylän erityisopetuksen silloinen guru, tohtori Ikonen totesi jo 20 vuotta sitten, että opettajien suhtautuminen oppilaisiin vaikuttaa erittäin merkitsevästi ja vahvasti arvosanoihin ja taas suomeksi; ellet istu lapsena siihen muottiin ja persoonasi ei miellytä auktoriteettia eli opettajaa, tulet kärsimään.

Viimeisimmissä tutkimuksissa on todettu, että jopa kolmasosa kouluarvosanoista selitty sillä, pitääkö opettaja oppilaasta vai ei. Hymyilevä ja aina iloinen viittaaja ja sinnikäs yrittäjä palkitaan helpommin, kuin jonkun asian kyseenalaistava ja omia polkujaan kulkeva rastaletti. Erityisesti vastarannan kiisket ja jurottajat saavat tuta  numeroarvostelun oikeudenmukaisuuden heikoksi. Herkästi ja nopeasti reagoiva oppilas kantaa helposti luokassa häirikön leimaa ja näkee sen myös todistuksessaan.

Meiltä opettajilta sekoittuu helposti keskenään kaksi eri asiaa: osaaminen ja yksilöllinen tapa toimia, jolle joku on myös antanut nimen temperamentti. Jälkimmäisellä ei ole mitään tekemistä oppimisen kanssa. Yksiselitteisesti koulu on pojille epäreilua ja epäreilummaksi muuttuu koko ajan. Paskamaisinta ja usein kohtalokkainta on, jos poika on ujo. Silloin leimakirves heiluu ja tytöt vittuilevat nössiksi ja vellihousuksi ja muut kiekkosankarit karttavat häntä kuin ruttoa, vaikka ujon pojan sisällä saattaisi palaa millainen nerouden liekki ja luovuuden kukka tahansa, niin tähän koulun myllyyn joutuessaan, yrittäminen kyllä loppuu ja henkinen kantti rapisee.

Jossain on kokeiltu anonyymia arvostelua ja tulokset hätkähdyttivät. Pojilla meni heti paremmin. Nyt naiset ja ” äärifemakot” huutavat joka paikassa naiskiintiöitä ja sukupuolesta on tullut peruskoulussa kielletty puheenaihe. Opetuksessa ei saa puhua pojista ja tytöistä, vaan oppilaista. Suomen koululaitoksessa on liikaa kieliä ja juuri tämä kielipainotteisuus suosii kilttejä ahkeria tyttöjä, jotka jaksavat puurtaa saksan vahvojen verbien kanssa, kun pojat taas pelailevat netissä ja perustavat sitten peliyhtiöitä ja luovat sisältöä pilvipalveluihin.

Suomessa on yksinkertaisesti liikaa naisopettajia ja yliopistotkin täyttyvät naisista, sillä saatanallinen puurtaminen palkitaan eikä yksilöllisyyttä osata arvostaa. Lähes kaikki koulupudokkaat ovat poikia!

Minulla on ehdotus, mutta Suomen naiset eivät siihen koskaan tule suostumaan! Pidetään yliopistoissa ja muissakin oppilaitoksissa kiintiöt: puolet tyttöjä, puolet poikia. USA:ssa epätasa-arvosta olisi jo nostettu joukkokanteita, mutta täällähän asia taas kerran vaietaan.

Juhani Melanen

Ihanaa nuoret Leijonat!

Vuodenvaihteessa pääsimme nauttimaan nuorten kiekkoleijonien upeasta taipaleesta Suomen omissa kotikisoissa. Etukäteen tiesin kyllä, että joukkueessa on paljon potentiaalia nimenomaan hyökkäyspäässä, mutta silti joukkue ja saavutettu kulta pääsivät yllättämään. Kuka olisi ennen kisoja uskonut, että pistepörssin kolme ensimmäistä olisivat Puljujärvi, Aho ja Laine? Lisäksi ”Puljun” tehot vasta 17-vuotiaana ( siis 2 vuotta ali-ikäisenä!) olivat sitä luokkaa, että aikaisemmin niihin ovat saman ikäisinä yltäneet ainoastaan sellaiset legendat kuin Jagr, Gretzky ja Lindros.

Muutenkin joukkue oli hyvin epäsuomalainen. Tunnetustihan Suomen joukkueet niin nuorten kuin aikuistenkin kisoissa ovat turvanneet ensisijaisesti loistavaan maalivahtiin ja pyytettömään, nöyrään puolustuspeliin. Nyt kaikki oli toisin, sillä ottelut voitettiin Ruotsi-ottelua lukuunottamatta hyökkääjien uskomattoman maalitehtailun ja poikkeuksellisen taitotason avulla.

Ei lienee liioiteltua olettaa, että ensi kesän NHL-varaustilaisuudessa nimet Puljujärvi ja Laine ovat kaikkien seurojen hankintalistan kärjessä. Nämä nuoret leijonatalentit ovat tällä kaudella näyttäneet pärjäävänsä jo aikuistenkin liigassa, joten ensi kaudella kaverusten voidaan olettaa pelaavan jo rapakon tuolla puolen. Tosin luulen, että molemmat aloittavat kautensa AHL:n puolella.

Kolmas kova talentti löytyy puolustuksessa. Olli Juolevi on nimi, joka piirtyi varmasti useamman NHL-seuran papereihin ja tämä isokokoinen puolustaja varataankin myös ensimmäisellä kierroksella, luultavasti jo TOP 10:ssä. Sen lisäksi varmasti Carolinassa hierotaan käsiä yhteen, sillä Sebastian Ahon varaus viime kesänä numerolla 35 nousi näissä kisoissa ihan uuteen potenssiin.


Jesse Puljujärven leveä hymy tuli tutuksi Suomen kansalle kisojen aikana. Syyttä ei mies hymyillyt. Suomelle kultaa ja Puljujärvelle pistepörssin voitto ja valinta turnauksen tärkeimmäksi pelaajaksi (MVP) Kuva: Suomen Jääkiekkoliitto

Mikä hienointa, mukana joukkueessa oli myös neljä lahtelaista kiekkoilijaa. Emil Larmi osoitti oikeaksi teorian siitä, että lahtelainen kolmosmaalivahti MM-kisoissa tarkoittaa kultaa. (Aikaisemmin Hovinen v. 2011 ja Juvonen v. 2014). Puolustaja Eetu Sopanen aloitti kisat mainiosti, mutta ikävä loukkaantuminen lopetti kisat lyhyeen. Pelicansissa hurjaa jälkeä liigassa tehnyt Sebastian Repo ajautui hieman sivuraiteille jo alkusarjassa, kun miehelle ei löytynyt oikein sopivaa roolia. Sniperin paikat kolmessa ensimmäisessä kentässä oli sementoitu Puljulle, Laineelle, Kapaselle, Rantaselle ja Saarelalle. Kalapudas käytti näytönpaikkansa loppujen lopuksi paremmin monipuolisempana pelaajana ja lunasti sillä loppukisoiksi pelipaikan Revon edestä. Niinpä eniten peliaikaa Pelicans-pelaajista kertyi upeasti nelosen keskellä uurastaneelle Miska Siikoselle.

Lahtelaispelaajien ei kuitenkaan kannata työntää päätänsä pensaaseen vaikkeivat he olleetkaan joukkueen tähtiä, sillä jo pääseminen tähän joukkueeseen oli kova saavutus, sen verran monta tulevaisuuden tähteä joukkueessa pelasi. Ja aika monta tulevaisuuden huippupelaajaa joukkueesta myös putosi jo valinnoissa ennen kisoja. Joka tapauksessa Lahdesta oli eniten pelaajia kultajoukkueessa, joka on loistava näyttö lahtelaisesta junioriosaamisesta.

Jännää kuinka vielä muutama vuosi sitten Suomessa oltiin huolissaan siitä, että maamme juniorituotanto on kaukana muiden maiden takana. Ihailtiin suuresti Ruotsin ja varsinkin USA:n junioripolkuja, jotka tuottivat vuodesta toiseen huikeita yksilötaitoja omaavia pelaajia liukuhihnalta. Suomesta tuntui tulevan ainoastaan hyviä kolmos- ja neloskentän työmyyriä ja maalivahteja. Nyt yhtäkkiä Suomi on ottanut viime vuosien aikana kaksi kultaa U20-kisoista ja meillä on tulossa useampi ykköskierroksen varaus NHL:aan ensi kesänä. Jotain junioripuolella on nähtävästi sitten tehty oikein viimeisten vuosien aikana, muuten ei tämä menestys olisi ollut mahdollista.

Yksi merkittävä trendi tässä on muuten se, että monet pelaajat lähtevät rohkeasti jo 17-18- vuotiaina pelaamaan rapakon toiselle puolen juniori- ja yliopistosarjoissa sen sijaan, että kuluttaisivat vaihtopenkkiä liigassa. Kultajoukkueesta esimerkkeinä tästä trendistä mm. Juolevi, Lammikko, Saarijärvi ja Nättinen. Lisäksi voidaan nostaa ylpeänä esiin kotoinen Liigamme, jossa myös monet nuoret ja lahjakkaat pelaajat pääsevät jo nuoressa iässä pelaamaan ihan oikeita miesten pelejä. Ja varsin monella tuntuu myös taso tähän riittävän. Tämä näkyi kyllä sitten kisoissa tarvittavana kovuutena monissa tilanteissa.

Suomi-kiekon tulevaisuus näyttää siis tällä hetkellä todella hyvältä ja suurella mielenkiinnolla jäämme seuraamaan mitä näistä pojista oikein isona tuleekaan. Laakereilleen tuskin kukaan jää makaamaan, sillä nythän se kova duuni vasta alkaakin…

Pete Salomaa

 

Vielä yksi lahja, ole hyvä!

Joululahjat ovat jo löytäneet paikkansa: käytössä tai varastossa odottamassa tulevaa…ehkä jokin lahja on jo lähtenyt kiertoon ja keikautettu hyväntekeväisyysjärjestön keräysastiaan. Mutta joulun jälkeenkin puhutaan lahjasta, ainakin tänä sunnuntaina kirkoissa.

Meillä pyörii kotona haarukoiden ja veitsien ja muiden aterimien joukossa lusikka, joka on vanhin ikioma esineeni. Lusikan takapuolella on nimeni, kellotaulu ja vaaka. Etupuolella on kuvattu siunaava käsi, jonka alle kumartuu äiti lapsineen. Sain tämän kummilusikkani kynttilänpäivänä vuonna 1964. En muista päivästä mitään, mutta silti sain tuona päivänä suuren lahjan, jotain vielä arvokkaampaa kuin hopealusikka.
Loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina on kirkoissa aiheena Kasteen lahja. Silloin palataan Jeesuksen kasteeseen Jordan-virrassa ja meidän kaikkien kristittyjen saamaan kasteeseen. On paikallaan muistella kastetta, sillä sen lahjat ja vaikutukset heijastuvat vielä tähänkin päivään.

Kasteessa Jumala otti meidät lapsikseen. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tapahtunut kaste antoi meille Taivaallisen Isän, teki Jumalan Pojasta meidän armahtajamme, auttajamme ja lahjoitti sisimpäämme Pyhän Hengen. Nämä kasteen lahjat ovat totta edelleen. Ne kannattaa ottaa esille ja käyttöön. Ne kannattavat meitä elämässä.

Jumala pitää liitostaan kiinni ja tahtoo johdattaa meitä elämässä. Hän toivoo, ettemme pitäisi kasteen lahjaa mitättömänä. Vaikka jossain elämänvaiheessa olisimmekin kipanneet tämän lahjan tarpeettomana pois, Jumalan rakkaus säilyy. Hän on aina uudelleen valmis ottamaan lapsensa vastaan.

Riitta Särkiö​

 

Nuorten kullasta itseluottamusta

Nuorten jääkiekkomaajoukkuen miehet näyttivät sellaista itseluottamusta ja päättäväisyyttä, mitä koko Suomi tarvitsee. Yleensä olemme menestyneet joukkueena, mutta nyt mestaruuteen päästiin loistavilla hyökkäävillä yksilöillä. Sitä samaa tahtoa ja uskallusta mennä eteenpäin tarvitsemme nyt yksilöiltä ja joukkueilta muuallakin yhteiskunnassa. Lahtelaisia mukana oli ennätyksellisesti neljä pelaajaa. Se on hieno saavutus.

Lahti on muuta Suomea pahasti jäljessä jääurheilun olosuhteissa. Meiltä puuttuu muissa suurissa kaupungeissa oleva tekojäärata, joka mahdollistaa luistelun ilman kustannuksia varmuudella syksystä kevääseen. Tein tähän liittyvän valtuustoaloitteen pari vuotta sitten yhdessä edesmenneen valtuutetun Martti Heinon (sd.) kanssa. Tällä viikolla jätin aiheesta Lahden kaupunginhallitukselle kirjallisen kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin Lahden kaupunginhallitus aikoo ryhtyä, että Lahden jääurheilun olosuhteet saadaan muita Suomen kaupunkeja vastaavalle tasolle – siis miksi me ole edes valmistelleet virkamiestyönä eri vaihtoehtoja tekojääradalle? Kyse ei ole vain aktiiviharrastajista, vaan kaikista lahtelaisista, jotka haluavat liikkua ja nauttia jäällä olosta.

Hallitukselta puuttuu ykköskenttä

Suomen nuorten maajoukkue näytti mallia myös Sipilän johtamalle hallitukselle. Välillä tuntuu, että Sipilän johtamasta hallituksesta puuttuu ykköskenttä. Siis se ydin, joka tiukan paikan tullen aidosti yhdessä osaisi ratkaista ongelmia. Pelkkä määräaikojen ja strategisten kärkien listaaminen ei yksin auta – tai kärkihankekikkailu. Pakkolakien lamaannuttamassa työmarkkinapöydässä tarvittaisiin nyt johtajuutta. Palkansaajien työehtoja koskevien pakkolakien on määrä tulla eduskuntaan tammi-helmikuussa ellei työmarkkinoilla päästä sopimukseen. Pakkolait ja sotu-maksun alennus eivät ole oikea tapa ratkaista Suomen viennin tai talouden ongelmia. Itse asiassa ne jopa mahdollisesti lisäävät julkisen talouden vajetta vuositasolla.

Forssa pitää lasten puolia – miten Lahti?

Vierailin loppiaisena Forssassa perinteisessä Kuusijuhlassa. Olen tyytyväinen Forssan päätökseen olla puuttumatta lasten subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen Sipilän hallituksen päätöksestä huolimatta. Oppositiossa SDP vastusti lakia eduskunnassa. Päivähoito-oikeus on tärkeä etenkin pätkätöitä, sijaisuuksia tai yleensä ei-vakituista työtä tekeville ja etenkin heikompiosaisille perheille. Vanhemman työttömyydestä tai ongelmista ei saa rankaita lasta. Tutkimusten mukaan turvallinen kokopäiväinen hoito tasaa yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta, sekä ennaltaehkäisee ongelmien syntymistä juuri tärkeimmässä kasvun ja kehityksen iässä oleville lapsille.

Voisi ajatella, että hallitus tekee säästöjä, mutta näin ei välttämättä ole. Oikeuden rajaaminen tuo lisätyötä, kun hallinnollinen työ lisääntyy. Useat kaupungit ja kunnat ovat tämän Forssan lisäksi ymmärtäneet – Lahdessa haluamme myös nostaa asian keskusteluun. Näennäisten säästöjen varjolla toimitaan vastoin lapsen etua.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

 

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011