Sitä joskus erehtyy luulemaan, että kristityt olisivat jotenkin häviävä luonnonvara, osastosta ”vähiin käy ennen kuin loppuu”, kuin menneen ajan herrasmiesvakoojat. Sitten tulee kesä, väki valahtaa kristillisille kesäjuhlille ja näissä kokoontumisajoissa totuus paljastuu: meitä on ihan kauhean paljon. Me olemme soluttautuneet kaikkialle. Meitä on maleksimassa kauppakeskuksissa, suhaamassa liikenteessä ja twiittaamassa kansanedustuslaitoksessa. Me olemme kouluissa, kassajonoissa, teattereissa ja fudiskentillä. Väkeä on kuin helluntaiepistolassa: meitä on täällä Turengista ja Pihtiputaalta, me olemme tulleet Kainuusta ja Malmilta ja Liipolasta.. No ymmärrätte pointin: meitä on joka paikassa ja vähän siellä sun täällä.
Ja mikä ettei olisi. Kristuksen kirkko ei ole salaseura, johon vain harvat, tarkan seulan läpäisseet ja testatut yksilöt valitaan. Meidät kutsutaan kasteessa omistamaan uskon salaisuus, joka ajallaan ja tavallaan aukeaa meissä. Uskomme on sama, vaikkei samanlainen. Kun me kokoonnumme yhteen, me emme tule vertailemaan uskojamme vaan jakamaan omastamme. Tuomme yhteen elämämme ja lahjamme ja sanomme: katso, tätäkin pientä ihmisen elämää, tätäkin maailmankaikkeuden mittakaavassa vähäistä lahjaa Jumala käyttää.
Tämän huomasivat myös eräät Gennesaretinjärven kalastajat. Yön verkkoja turhaan heiteltyään he päättivät luovuttaa, mutta joku tiesi paremmin. Rannalta kuuluivat Jeesuksen ohjeet: kokeilkaapa kerran vielä. Parkkiintuneet kalamiehet ottivat ohjeet vastaan rakennusmieheltä, koska tunsivat sydämessään hänen kantavan mukanaan Jumalan valtakunnan viisautta. Verkkojen täydeltä kalaa sitten miehissä rantaan vedettiinkin. Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin: ”Mene pois minun luotani, Herra, minä olen syntinen mies”. Ei kokenut kalastaja saaliinsa suuruutta suinkaan pelästynyt, vaan sitä, että Jumala toimi hänen kauttaan. Hän oli juuri astunut Hänen Majesteettinsa palvelukseen. Hän, pahainen kalastaja, tietämättään ja pyytämättään.
”Älä pelkää”, sanoi Jeesus. Ne olivat rohkaisun, lohdutuksen ja tuntemisen sanat. Luuletko, etten tiedä kuka sinä olet ja millainen sinä olet? Totta kai tiedän, minähän sinut valitsin, sinä olet minun. Älä turhaan säiky sitä, että Jumala tahtoo tehdä työtään sinun kauttasi, älä piiloudu sen taakse, ettet pystyisi. ”En pysty” on jotain sellaista, jonka ihminen on istuttanut sinuun, ja sinä olet sokeasti uskonut sen. Seuraa minua ja katso mitä tapahtuu. Luulen sinun tulevan huomaamaan, että minun kanssani sinä pystyt. ”Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.”
Ei vaadita meiltä muiltakaan Jeesuksen seuraajilta, että muutumme muuksi kuin keitä olemme. Synti ei katoa eikä lakkaa vaikuttamasta mutta me saamme Jeesuksen ristintyöstä voimaa sen kanssa kamppaillessamme. Uusi superkykyjäkään ei tarvitse hätäpäissään kehittää. Jos Jeesus saattaa käyttää kalastajien ammattitaitoa ja välineitä, toki hän saa valjastettua käyttöönsä kynämme, neulamme ja porakoneemme, talomme ja automme, kätemme ja jalkamme.
Kuninkaallisista joukoista kajahtaa. Lähimmäistä kohti, Jumalan kunniaksi! Kunnes viha voitetaan.
Hyvää kesää!
Anu Toivonen