Odotusten aika

Nyt marraskuun lopussa alkaa joulunodotus. Edelleen elämme monikriisistä aikaa: on menossa raastava sota Euroopassa, ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pelottavia, sähkönhintanousut huolestuttavat, koronakin on vielä täällä.

Kaiken keskellä pitäytyminen ihan tavallisiin arkisiin asioihin voi auttaa hämmennykseen. Kivat asiat esimerkiksi joulun valmisteluista ihan vain kotoiluun ovat tärkeitä. Viime viikonloppuna minä otin reppuun mukaan termarin täynnä kuumaa mehua ja lisäksi keksejä, ja sitten lähdimme perheväen kanssa kiertämään läheistä järveä. Oli hieman viimaista, mutta marraskuun harmaan ja valkoisen eri sävyt metsässä ja jäätyvän järven pinnalla näyttivät kauniilta. Ajatukset tuulettuivat ja mieli parani.

Varmaan useimpien odotus on, että kunpa vaikea aika jo hellittäisi. Meidän on kuitenkin pakko elää epävarmuudessa, ja samalla voimme kuunnella herkällä korvalla hyviä uutisia. Mieleeni ovat painuneet äskettäin menehtyneen Hédi Friedin, ruotsalais-romanialaisen ja Auschwitzista selviytyneen kirjailijan sanat: ”Historia on osoittanut, että hyvä voittaa lopulta.”

Adventin sanoma tämän kaiken keskellä on siinä, että Jeesus ratsasti kerran kansansa keskuuteen. Eikä hän vain ratsastanut vain kerran, vaan yhä tänäänkin hän tulee luoksemme. Itse joulunajan valmisteluun ei liity Jumalan puolelta mitään työlistoja tai seremoniapakkoja. Tärkein viesti on, että Jumala haluaa tulla lähelle ja tahtoo auttaa läsnäolollaan, lohduttaa ja tuoda toivoa. Meidän ei tarvitse pelätä!

Rukoillaan yhdessä adventinajan rukous:

Jumala, anna joulun tulla tänäkin vuonna, sinun hyvyydestäsi me iloitsemme!
Sinä tulit niiden joukkoon, joilla ei ollut mitään – ei valtaa, ei varallisuutta.
Pienenä vauvana sinä saavuit, eikä maailma ollut entisellään.
Me rukoilemme, tule tänäkin jouluna,
tule sodan jaloissa olevien luo,
tule ilmastoahdistuneiden luo,
tule vihaisten ja katkerien luo,
tule kärsivien ja kaipaavien luo;
tule ihan jokaisen luo!

Tule ja sytytä sydämen kynttilät,
viritä usko ja toivo,niin että me uskallamme, vaikka epäröidenkin,
rukoilla kaipauksemme sanoin:
Tule, Herra Jeesus.
Aamen.

(Timo Viitasen rukous)


Kati Saukkonen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO