Jokainen tietää, että pörssikaupassa valitsee ultranopea kaupankäynti. Salamakaupassa käytetään robotteja ja esiohjelmoituja tietokoneita, jotka hyödyntävät nanosekunnissa aikaetuja. Englannissa ilmiöstä käytetään ilmaisua HFT; High Frequency Trading. Maailman johdannaismarkkinoilla liikkuu uskomaton määrä raha. Näitä biljoonia dollareita on tavoittelemassa ahneet markkinapelurit, jotka eivät kaihda mitään keinoja rikastuakseen ja
saadakseen itselleen taloudellista hyötyä kurssimanipuloineilla.
Amerikkalainen talousjournalisti ja kirjailija Michael Lewis kertoo huikaisevissa kirjoissaan taustoja ja tositarinoita näistä manipulaattoreista useissa kirjoissaan. Itse vietin huikean viikonlopun tutustumalla hänen tuotantoonsa vielä varsin pintapuolisesti, mutta en epäile hänen väittämiään, sillä hänen
teoksensa Flash Boys suom. Kapina Wall Streetillä aiheutti sen, että FBI alkoi tehdä tutkimuksia salamakaupan väitetyistä ongelmista. Olennainen epäkohta on se, että nopealiikkeiset pelurit voivat hankkia markkinoilta tietoja pahaa aavistamattomien pienten ja suurtenkin sijoittajien toimeksiannoista
ja siten itse hyödyntää tätä informaatiota salamanopeasti juuri HFT: n avulla. Tähän ei tarvita muuta kuin vuosien kokemuksen omaava fiksu ohjelmoija , jolla on riittävät tiedot projektien hallinnoimisissa ja vainu kaivaa esiin pieni koodin pätkä avoimesta lähdekoodista, niin portti rahataivaaseen on apposen auki.
Onko tilanne maailman pörsseissä hallinnassa ja miten näitä uhkia voidaan valvoa? Kotoisessa Helsingin pörssissämmekin käydään tätä salamakauppaa. Erityisesti tätä kauppaa käyvät ulkomaiset etävälittäjät. Kuitenkin pörssivälittäjien listoilla esiintyy tuntemattomia nimiä ja osa meklareista on myös jättäytynyt nimettömiksi. Miksi tämä sallitaan? Mielestäni juuri nimettömistä pelureista täytyisi valvojilla olla tietoja, jotta väärinkäytökset voitaisiin minimoida. Rikossyyteitä USA:ssa on jo nostettu ja oikeudenkäyntejä on siis odotettavissa lisää, mikäli näiden nopealiikkeisten manipulaattoreiden jäljille yleensä päästän.
Lewis kertoo näistä hyviä esimerkkejä meille ”taviksile”. Viimeisin ”taiteilija”on Navinder Singh Saro, jonka toimet johtivat järkyttävään tapahtumaan jota kutsutaan nimellä flash crash. Saro oli räätälöinyt HFT- järjestelmänsä niin, että hän pystyi peruuttamaan myynnit ennen asetetun kynnyshinnan saavuttamista ja kauppojen totuttamista. Saro kykeni 6.5.2010 hävittämään satoja miljardeja dollareita osakkeiden markkina-arvosta. Hän teki laittomat kauppansa E- mini S&P- futuureila. Parissa vuodessa hän on tienannut kurssimanipulaatioilla 35 miljoonaa euroa. Oikeudenkäynti USA:ssa jatkuu ja britille voi napsahtaa paikallisissa tuomioistuimissa 350 vuotta vankeutta.
Investointipankki Goldman Sachsin entistä ohjelmoijaa Sergei Alenkovia syytettiin New Yorkissa HFT- ohjelman varastamisesta työnantajaltaan, mutta hänet vapautettiin vetoomustuomioistuimessa jo kerran, koska Lewisin kirjan mukaan Aleinikovin varastamat ohjelmat perustuivat osin avoimeen lähdekoodiin. Yleisesti on tiedossa, että kaikki rahoitusliikkeet vaikenevat näistä digivarkauksista, joten Lewis on rohkea tutkiva journalisti, joka tuo edes hiukan valoa näihin uskomattomiin tietomanipulaatioihin.
Juhani Melanen