Maapallon väkiluku kasvaa arvioiden mukaan nyt 7,2 miljardista 9 miljardiin jo vuoteen 2050 mennessä. Kuinka voimme ajatella tarjoavamme riittävät elinolot kaikille, jos telluksemme kantokyky on jo nyt koetuksella. Tällä hetkellä jo yli 80 prosenttia ihmisistä asuu maissa, joissa kulutetaan enemmän kuin kuin ekosysteemimme pystyy tuottamaan. Maapallon uusiintuvat luonnonvarat on käytetty jo elokuussa loppuun, joten loppuvuoden syömme tulevien sukupolvien osuutta.
Jokainen tietää, että kulutuksen lisääminen on kaksiteräinen miekka. Se johtaa tuotannon lisääntymiseen, joka puolestaan johtaa luonnonvarjojen lisääntyneeseen käyttöön ja itse tuotannosta johtuvien päästöjen lisääntymiseen.
Pariisissa solmittu ilmastosopimus oli selkeä viesti ihmiskunnalle, että yhteistä vihollista ilmastonmuutosta vastaan kannattaa taistella. Jopa Kiina on herännyt viimein asialle, kun Pekingissä on jouduttu julistamaan monta kertaa poikkeustila vaikeiden ilmasaasteiden takia. Ongelma on siis globaalinen, mutta osaammeko muuttaa asenteitamme enää, sillä elintasokilpailu vaatii jatkuvasti kulutuksen lisäämistä keinoilla millä hyvänsä.
Suomen eduskunta sääti lain, että kaupat saavat itse päättää aukioloajoistaan, mikä suoranaisesti houkuttelee ihmisiä ostamaan aina vaan enemmän ja enemmän. Kehittyvät maat taas hakevat tuotteilleen kuluttajia kehittyneistä maista, josta aiheutuu, että energian ja materiaalien käyttö nelinkertaistuisivat jo tällä vuosisadalla.
Tilanne muuttuu silloin hallitsemattomaksi, kun kehitysmaat tavoittavat saman kulutustason kuin me. Hiilidioksidipäästöt nousevat myös ellei vaihtoehtoisia energiaratkaisuja kyetä käynnistämään laajamittaisesti ja koordinoidusti. Meidän olisi saatava kaikki uusiintuvat energiavarat ja keksinnöt mahdollisimman nopeasti käyttöön ja tässä on Suomen mahdollisuus!
Me kykenemme tarjoamaan puhtaita ja kannattavia energiaratkaisuja maailmalle, jos tartumme ajoissa toimeen ja luomme riittävät markkinat clean teach-tuotteillemme. Me olemme vaikeiden eettisten ratkaisujen edessä, mikäli haluamme tarjota jälkipolvillemme samanlaiset elinolot, joista itse olemme nauttineet. Me kuljemme materialistisessa taloususvassa ja hirttäydymme jatkuvaan talouskasvuun kuin viimeiset ihmiset täysimittaisessa ydinsodassa.
Maapallomme kyky tuottaa ruokaa 10:lle miljardille ihmiselle on rajallinen ja jo nyt pula puhtaasta juomavedestä on tosiasia. Nämä uhkat on kirjattu kenraalien kartoille ja sodan vaaraa kasvaa entisestään ilman uskonsotiakin. Katselemmeko todella loppuamme Titanickin kansituoleilta samppanjaa nauttien ja myrkkykapselit taskussa vai voisimmeko vielä tehdä jotain? Ensimmäiset ilmastopakolaiset ovat jo muuttaneet, kestävätkö länsimaiset arvot?
Juhani Melanen