Ilmastopäivänä kaikki kynnelle kykenevät poliitikot, toimittajat ja vihreät tulivat poteroistaan ja julisitivat ja liputtivat ilmastonmuutoksen hidastamisen puolesta sellaisella volyymilla, että moista en ollut ennen nähnyt Suomessa, muusta maailman ja sen johtajista puhumattakaan!
Seuraavana päivänä uho oli jo laantunut ja nyt viikon kuluttua loppunut tyystin. Nyt Suomen valtion rahoilla rikastunut maalaisliittolainen yrittäjä (lue pimittäjä) Sipilä, käy rohkeasti taistoon Suomen historian muka tärkeimmän asian puolesta eli työntekijän erottamisoikeuden puolesta ja vetää siihen mukaansa tyhmät hallituksen kansanedustajat. Asian naurettavaa tärkeyttä on kritisoinut juristi Timo Laatunen älykkäästi ja vastaan on iskenyt entinen demari Nukku-Matti Vartiainen, joka on muuttunut kokoomukseen siirryttyään ääriliberaaliksi torveksi. Odotan mielenkiinnolla kuinka kaikki päättyy. Mutta varmaa on, että kaikki laitetaan peliin kummallakin puolella. Oppositiolle ja ammattiyhdistykselle tämä on kohtalon kysymys. Älykkäämpi väistää? Mutta kuka?
Viime aikoina pysäyttävät kuvat somessa ja lehdistössä valtamerten muovipyörteistä ja muoviroskaan kuolevista eläimistä ovat saaneet ”poliitikot” ympäri maailmaa julistamaan sodan mikromuovia vastaan. Huoli on näkyvä, mutta kuinka vaarallisesta ilmiöstä on kysymys? Muovi on hyvä vihollinen poliitikoille, koska maailman meret ovat yhteistä omaisuuttamme ja todellisia ruoka-aittoja.
Kemistien kielellä muovi on ”inerttiä” eli reagoimatonta. Kemiallisen pysyvyyden ikävä kääntöpuoli on se, että tarpeettomaksi tultuaan se ei häviä ja jää muistuttamaan olemassaolostaan. Tässä taistelussa muovikassien kulutuksen vähentäminen ei riitä! Muovijätteestä on tullut näkymättömyytensä takia uusi ja pelottava ympäristömyrkkyihin rinnastettava pahis. Ikävintä tässä asiassa on todellisen ja luotettavan ns. kovan datan puute? THL:n tutkimusprofessori Hannu Kiviranta peräänkuuluttaa puolueetonta tutkimusta juuri tästä ihmisille vahingoittavien mikromuovien vaikutuksesta.
Jokainen tietää, että tarvitsisimme TÄNÄÄN neljä maapalloa, jotta kykenisimme hankkimaan Intian ja Afrikan asukkaille samanlaisen elintason kuin meillä esim. Suomessa! Varmaa on, että lasten lapsemme joutuvat 2100- luvulla kohtaamaan nämä meidän laiminlyömämme ympäristöongelmat. Ukki, perkele! Mikset tehnyt mitään? Niinpä Titanickin kansituoleilla on kuitenkin kiva istua vai onko?
Juhani Melanen