FC Lahden P17, minulle B-junnut, pelaavat pääsarjassa ihan kärkijoukkueiden takana. Vierailu Tampereen Vuorekseen ei lisännyt pistetiliä. Jopa kullasta unelmoiva Ilves voitti 2-1. Tekisi mieleni sanoa, että säkällä.
Alku näytti pahalta. Peli tasaantui ja lahtelaiset pistivät kotipojat pinteeseen. Oliver Helttunen tasoitti ja toisen jakson alkupuolella vierasjohto roikkui ilmassa.Ei tullut osumaa hyvistäkään paikoista, tuli punainen kortti ja Ilves onnistui iskemään voittomaalin kahdeksan minuuttia ennen loppua. No, oli Ipalla muitakin paikkoja.
Lahti on tässä ikäluokassa maamme kärjen tasolla. Lupaavia poikia kaikki. Vaihtopojat kestivät vertailun aloittaviin. Jos treeni-intoa riittää, on saumaa vaikka mihin.
Molari Veikka Rättö teki useita haamutorjuntoja. Hän ohjasi hyvin äänellään puolustuspeliä. Niin paljon veesanaa ei tarvitsisi käyttää, enkä nyt tarkoita varo, varo huutoja.
Topparipari Miro Köykkä (C) – Abulfazar Seyar pärjäsi erinomaisesti Ilveksen kovia kärkiä (mm. Veikkausliigassakin esiintynyt Arttu Tulehmo) vastaan. Vasen pakki Jesse Nieminen oli vaikeasti ohitettavissa. Sitkeä oikea pakki Miika Vatanen nousi silmissäni ehkä parhaaksi, mutta jostain syystä hänet vaihdettiin pois. Tilalle tuli toki pelimies.
Emil Kuparinen uurasti keskikentällä kahden edestä. Otto Heimonen oli pari kertaa hilkulla maalata. Kauden maalitykki Elias Riihelä ei viihtynyt tekonurmella täyttä aikaa.
Valmentaja Ilari Koljonen oli mainio tsemppari ja taktista silmääkin näytti ja kuului olevan. Kerran hän arvosteli tuomaria sanoin, nyt menee vihkoon. Oikeassa oli.
Ai niin, erikoistilanteita sopii hioa…
Lopuksi ilosanoma. Ensi kaudella lahtelaisella jalkapalloilulla menee huomattavasti tätä kautta paremmin useimmilla rintamilla! Uskoo ja toivoo
Raine Järvinen