Me olemme ylpeilleet kymmeniä vuosia sitä, että meillä on maailman paras peruskoulu ja nostelleet maljoja hyvistä PISA-tuloksista, mutta nyt olisi aika jo herätä prinsessa Ruususen unesta ja tarkastella koulutusjärjestelmämme tilaa reaalisesti.
Päättyvällä vaalikaudella koko sivistyksen ja koulutukseen on kohdistettu uskomattomat lähes kahden miljardin leikkaukset. Uskommeko enää tosissamme, että Suomen tulevaisuus on jatkossa tasokkaassa koulutuksessa, kun sen kivijalkaa peruskoulutusta sahataan mitään kipua tuntematta?
Meillä halutaan murentaa varta vasten maailman paras perusopetus, joka oli vielä kymmenen vuotta sitten oli maailmalla suuren ihmettelyn aiheena. Miksi?
Syitä löytyy monia. Eräs monesti unohtuva asia on se, että Suomessa opetusministerin palli on monesti ns. toisen luokan ministerin pesti. Sitä hoitelevat osaavat kyllä varmasti kirjoittaa nimensä oikein, mutta useimmilta puuttuu syvällinen näkemys siitä, missä maailmassa oikein mennään koulutusasioissa. Asian voi ilmaista myös siten, että kompetenssia opetusministerin viran hoitoon ei valitulta henkilöltä usein löydy.
PISA-tuloksemme ovat laskeneet jo vuodesta 2006 lähtien ja tipahtaneet kansainvälisessä vertailussa huimasti. Nyky-yhteiskunnalle tärkeimmässä eli digitaalisessa oppimisessa, olemme OECD-maiden vertailussa kevyehköä keskikastia; Albania väijyy lähellä, Viro taas kroolaa kaukana.
Koko suomalainen koulutusjärjestelmämme on pitkän kehityksen, perinteen ja luottamuksen varaan rakennettu instituutio, jota voidaan pitää yhteisenä nimittäjänä Suomi nimiselle sivistysvaltiolle ja demokratialle.
Nyt tätä arvokasta koulutusperintöä potkitaan päähän vetoamalla milloin mihinkin verukkeeseen. Opettajillamme on laaja autonomia toteuttaa opetusta. Normien purku alkoi 1990-luvulla, jolloin suuri määrä koululainsäädäntöä koottiin puitelaeiksi. Väljät lait mahdollistavat sellaisia uskomattomia
asioita kuten , että lomautuksien aikana 90 lasta voidaan sulloa voimistelusaliin yhden opettajan opetettavaksi ja valvottaviksi. Vahingon sattuessa on ainakin syyllinen helppo osoittaa!
Monissa kunnissa ovat ”sivistymättömät” kunnan johtajat ilmoittaneet usein ensimmäisiksi leikkauskohteikseen perusopetuksen ja halunsa suurentaa luokkakokoa. Koulujen välillä on Suomessa valtavia eroja oppimistuloksissa. Opetustuntien määrä vaihtelee suuresti ja harvinaisia kieliä ja tiettyjä taitoaineita on vaikea päästä lukemaan pienemmissä kunnissa. Vanhempien koulutustaustalla on yhä suurempi vaikutus Suomessa syntyvään epätasa- arvoon. Jo nyt selvät sosioekonomiset seikat, kuten asuinalue, työllisyys, maahanmuutto määrittelee varakkaiden vanhempien koulun valinnan.
Suomen kansanedustajat eivät ilmeisesti tunnista näitä asioita lainkaan, sillä opetuksen rahoitus on jatkuvasti laskenut vuosi vuodelta ja tulee vääjäämättä johtamaan koulutukselliseen epätasa-arvoon Suomessa. Vastuun tästä kantavat kaikki ne, jotka tiedostavat asian, mutta eivät tee mitään.
Perusopetus on jokaisen suomalaisen lapsen subjektiivinen oikeus, jonka toteuttamisen tulisi olla selvästi lakiin kirjoitettu ja valvottavissa. Pistetäänkö nyt kaikki valtion rahat suureen SOTE-uudistukseen ja heitetään lapsemme opetustaantumuksen roviolle? Kevään vaaleissa saamme sanoa taas kerran
mielipiteemme tästä asiasta. Minulle ja monille sivistys-Suomi on itseisarvo, josta on mahdotonta tinkiä!
Juhani Melanen