Ensin oli Äiti-Venäjä, sitten Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto ja sitten tsaari Putin hallitsema demokraattinen Yhtenäinen Venäjä ja sen humaanit lait. Tarkistin, että missään muussa maailman valtiossa ei kuolemanrangaistusta ole kumottu yhtä monta kertaa kuin Venäjällä.

Pieni historian kertaus. 1700- luvulla sen torppasi keisarinna Elisabet, sitten nymfomaani Katariina Suuri ja 1800-luvun alussa, toisin epävirallisesti Aleksanteri I. Viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla teloittelu kiellettiin jopa kolmesti, kerran jopa Isä Aurinkoisen toimesta (eläköön!) ja viimeksi Venäjän perustuslaki kumosi sen vuonna 2009.

Viikonloppuni kuluikin flunssaa hoitamalla ja Venäjän kuolemanrangaistuksia tutkiessa netistä. Täysin ihastuneena seurasin alan ehdottoman mestarin pappisseminaarilaisen Dzugasvilin edesottamuksia. Joku tuntee hänet myös nimellä Josef Stalin, joka meinasi tehdä Suomi neidosta kaalikolhoosin Leningradin tarpeita varten. Suutarinpojan tappamiskoneisto oli Aatuun nähden tehokkaampi ja vankileirien saaristot ulottuivat Vienan Karjalta Mustallemerelle. Tehokkuus, häikäilemättömyys ja lavastetut oikeudenkäynnit olivat maailman parasta tragediaa. Länsimaiden vakoilu tiesi näistä ja kertoikin niistä medialle, mutta harvoja olivat ne jutut, jotka meitä silloin koskettivat.

Stalin oli despootti , joka kommunismin nimissä tuhosi kaikki vähemmistöt. Sofi Oksasen Viro koki todellisuudessa paljon vähemmän sortoa kuin konsanaan Donin kasakat ja Kaukasuksen itsenäiset heimokulttuurit, jotka likvidoitiin viimeiseen mieheen. Perhesiteet ja nationalismi murskattiin
kommunistianturan alle, kun työväenliikkeen mallivaltiota rakennettiin keinoja kaihtamatta ja verta vuodattamalla. Heidän mielestään kansalainen oli valtion omaisuutta kehdosta hautaan.

Suomen syöjän dosentti Bäckmanin mielipiteistä huolimatta ”ryssät” saivat turpaansa Afganistanissa ja Tsetseniassa taistellaan joka päivä kaikin mahdollisin asein. Kaukasuksen vuorilla suurvenäläisyydellä pyyhitään persettä ja Putin nuoret saavat tuomita Pussy Riotin, vaikka sadaksi vuodeksi vankilaan. Näillä sumuisilla vuorilla yksilö ei ole puolueen tai valtion oma, vaan suvun, Jos joku rikkoo oma tai ulkopuolinen rikkoo suvun lakeja, teko sovitetaan kalasnikovilla tai kintsaliksi kutsutulla tikarilla.

Kiipeilijä aktivisti Sini Saarela armahdetaan, koska äiti Venäjä ei halua riskeerata Sotshin olympialaisia. Jokainen muistaa, kuinka kommunistien Moskovan kisat 1980 joutuivat länsimaiden boikottiin juuri Afganistanin sodan takia. Nyt samaa pelätään taas kerran ja liennystä halutaan saada
sieltä, missä se on helpointa, muka, MUKA demokratialla. Venäjällä on täysin omat lakinsa ja asetuksensa, joilla kansalaiset kahlitaan korruptiolla ja uhkailulla toimimaan juuri niin kuin tsaari Putin haluaa. Koirat (länsi media) haukkuu, mutta karavaani ( Putin hallinto) kulkee!

Humanismi Venäjällä näkyy erinomaisesti Pietarin ja Moskovan katulapsien kohdalla. Heitä auttavat enemmän länsimaiset avustusjärjestöt kuin Putin nuoret. Venäjän oikeuslaitos on korruptoitunut pila, jolla rikkaat ostavat itselleen sitä, mitä haluavat.

Eläköön venäläinen humanismi ja armenialainen huumori

Jussi Melanen

Me tarvitsemme rauhoittumista ja hiljaisuutta, jossa voi pysähtyä kuuntelemaan ja kuulemaan, mitä Jumalalla on meille kerrottavaa. Tarvitsemme aikaa ihmetellä ja hämmästellä. Joulukin voi peittyä hälinään, kiireeseen, hössötykseen. Mutta jospa saisimme mahdollisuuden tänä jouluna rauhoittua sen sanoman äärelle.

Maria haltioitui, kun hän sai kuulla, että hänestä tulee Jeesuksen äiti. Hän puhkesi laulamaan. Kun paimenet olivat nähneet Jeesus-lapsen ja saivat nähdä, että kaikki oli niin kuin enkeli oli heille ilmoittanut, he palasivat takaisin kiittäen ja ylistäen Jumalaa. Maria tutkisteli kaikkea kuulemaansa hiljaa sydämessään. Jumalan viesti oli ihmeellinen, jotenkin vaikeasti ymmärrettävä, mutta totta. Vapahtaja on annettu maailmalle. Siitä nöysi nöyrä ja iloinen kiitos.

Joulun salaisuus säilyykin salaisuutena ymmärrykselle. Jumalan viisaus ei ole ihmisten viisautta. Kuinka Jumala syntyy ihmiseksi? Miksi Maria valitaan Jeesuksen äidiksi, miksi Vapahtaja syntyy talliin? Onko silläkin tarkoituksensa, että paimenet saavat kuulla ilosanoman ensimmäisenä? Miksi Jumala näin on päättänyt tuoda apunsa ja pelastuksensa meille? Sitä voimme vain ensimmäisen joulun ihmisten tavoin hämmästellä – mutta samalla kiittää. Tässä on Jumalan antama pelastus, meille annetaan armo ja rakkaus. Saamme uskoen ottaa joulun lahjan vastaan -Hän on tullut minua varten.

Vapahtaja sai syntyä tallissa ja hänen ensimmäinen vuoteensa oli seimi. Jeesus tuli niin alas, että hän olisi pienimmänkin rinnalla, että kuka ikinä hänen puoleesa huokaa, saisi tuntea, että Jeesus on minunkin veljeni, pelastajani ja auttajani. Me saamme avata sydämemme hänelle ja suumme hänen kiitokseen. Hän, maailman valo, tahtoo valaista elämämme, kantaa syntimme ja murheemme ja antaa joulun ilon ja rauhan ja siunata meitä. Häntä me saamme rukoilla ja kiittää.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Launeen srk

Olemme tilanteessa, jossa voivottelemme kokonaisvaltaisen terveydenhoidon kahtia jaon kahleissa.
Toisin sanoen ne, joilla on työterveyshuolto ja ne, joilla sitä ei ole? Mutta olemmeko tuomitut räpiköimään tässä huonosti toimivassa järjestelmässä vielä pitkään? Tosiasia on, että terveydenhoito tehostuu vasta, kun uusi kansalaisyhteiskunta asettaa poliitikkojen avustuksella terveydenhoitoon sellaiset paineet, että muutoksen on pakko tapahtua, koska potilaat lyövät muuten nyrkkiä pöytään niin lujaa, että siihen on hölmömmänkin päättäjän reagoitava.

Suomalainen terveydenhoito, jonka muodostavat kunnat, sairaalat ja sairaalapiirit ovat sellainen ryteikkö, johon tavallisella vesurilla ei saada juurikaan mitään aikaan. Nyt tarvitaan järeämpiä  työkoneita, jotta savotta tulisi hoidettua. Koko uudistuksessa on puhuttu rahasta ja tehokkuudesta
eri termeillä ikään kuin ne eivät liittyisi toisiinsa, koska läpipolitisoituneessa tilanteessa ei ole ollut sopivaa puhua samassa lauseessa rahasta ja potilaasta.

On todella kummallista, että Suomen poliittisessa ilmapiirissä ei ole näkyvillä mitään radikaaleja päätöksiä kuntien määrän vähentämisestä, sairaaloiden tietojärjestelmien nopeammasta uudistuspyrkimyksistä, puhumattakaan potilaan valinnanvapauden lisäämisestä. Mutta totuus onkin, että tätä uudistusta ei käynnistä kukaan poliitikko, virkamies tai yritysjohtaja, vaan kuluttaja. Sillä kuluttaja on viime kädessä kuningas, joka on viime kädessä pannut kaiken uudeksi muuallakin mediayhteisöissä.

Tavallinen Matti ja Maija haluaa puhua samassa lauseessa niin rahasta kuin potilaastakin. Kilpailu määrää tahdin markkinataloudessa. Viro on voimakkaasti jo ryhtynyt tarjoamaan terveyspalveluita suomalaisille, jotka notkuvat vuoden jonoissa omissa terveyskeskuksissaan.
Keskiluokkaisista eläkeläisistä on tullut valveutuneita, vertailevia ja vaativia olentoja, jotka osaavat edellyttää veroeuroina maksamiltaan terveyspalveluilta yhtä korkeampaa tasoa. Tulemme näkemään päivän, jolloin terveysturismi EU:n sisällä alkaa nopeutua voimakkaasti.

Julkisten palveluiden on kuljettava mukana ja niitä on kehitettävä, jotta oikeanlainen puhuri muutoksiin saadaan terveydenhuollossamme täysremonttiin. On vaihdettava poliitikkoja ellei muu auta.

Juhani Melanen

Näin kehottaa jo vanha testamentti. Tietä tehdään tarkkailemalla Herran tekoja ja omaa sisäistä tilaa. Tarkkaile, missä on mennyt pieleen ja missä on tehty vääriä valintoja ja missä on jäänyt hyvä tekemättä. Ja kauhistu.

Palaa katsomaan Jumalan hyvyyttä Jeesuksessa Kristuksessa. Silloin voi nähdä, missä on oikea Jumala ja millainen hän on. Vaan: ” Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ”Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana ”.

Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: Hänessä on paha henki .” Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ” Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!” Mutta viisauden teoista viisaus tunnetaan!”

Ei riitä se, mitä ihmiset sanovat, vaan tee, niinkuin huumoriartisti sanoo: ”Ajattelepa ihan ite!” Kuka ja mitä Hän minulle on? Ja siitä aukeaa oikea joulu, pääsiäinen ja helluntai! Siinä on oikea tien valmistaminen.

Esa Kekki
Launeen srk

Huumepoliisin päällikön Aarnion pää on vadilla, koska KRP ja Helsingin poliisin huumeyksikön välillä on sotatila tai hienommin sanottuna antagonistinen ristiriita. KRP on kateellinen ja epäpätevä organisaatio, joka tunkee joka paikkaan ja luulee osaavansa kaiken kaikesta. Jari Aarnio on isojen linjojen iso mies, joka ei juokse jokaisen pikku nilkin perässä, vaan on keskittynyt suuriin roistoihin ja todellisiin huumeringin kingeihin. Asia seuranneena on pakko olla huvittunut.

KRP:stä vuodetaan tietoja pelkästään Helsingin Sanomille. Helpoin kusetettava on kuitenkin äärikristillinen sisäministeri Räsänen, jonka tulkinnan mukaan Suomen lakia ei tarvitse noudattaa, jos se on ristiriidassa kristillisten arvojen kanssa. Nyt tämä sama fundamentalisti vaatii poliisien
vasikkojen rekisteriä julkiseksi. Eikö hölmöydellä ole rajoja? Ei kai kukaan meistä lehtimiehistäkään paljasta lähdetään kuin päätoimittajalle.

Koko juttu on yksinkertaisesti kateuden ilmapiirissä syntynyt KRP:n julkisuuskikka ja oman kilven kiillottamista, siitä syystä, että mitään tärkeitä rikoksia se ei itse ole pystynyt ratkomaan pitkään aikaan. Juonikuvio on suoraan kuin Neuvostoliiton parhaina aikoina. Oma keskusrikospoliisin kaveri keksi seurantalaiteen ja tarjosi sitä työsuhdepatenttina työnantajalleen, mutta se ei innostunut. Työntekijä erosi tai erotettiin; so what!

Mies patentoi keksintönsä ja perusti firman ja alkoi markkinoida laitettaan. No tästäkös KRP sai pultit! Se ryhtyi painostamaan huumepoliisia ja tullia saadakseen laiteen pois markkinoilta, koska se muka oli osoittautunut ”sudeksi”. Laitteella on kuitenkin ollut kysyntää Baltiassa, Puolassa ja jopa Espanjassa.

Korruptioepäily vie maineen hyvältä mieheltä maineen ikiajoiksi, sillä toki sieltä aina löytyy muutaman tuhannen euron lahjoja ja Aarnion pojalle sponsoroituja autorahoja. Syyttäjällä täytyy olla nyt todellisia faktoja heittää nyt peliin, ettei lakituvassa vain jutusta tulisi farssia.

Minua on sponsoroitu urani aikana kaikenlaisilla kirjalahjoilla, matkoilla ja juomilla. Samoin kun mediankin ”sopuleita” on palkittu apurahoilla ja kannuksilla. Mutta nyt leikitään isoilla asioilla. Silloin, kun puhutaan poliisin korruptioista, niin alirajana pitäisin 20000 euroa ja selkeitä etuja. Tutkitaan nyt ensin ennen kuin hutkitaan!

Juhani Melanen

Ai kuinka ärsyttää kun joululaulut soivat kaupoissa jo marraskuussa, sanovat ne joiden hermoa joulun kaupallistumisen tuntu kiristää. On muuten ilahduttava kommentti! Jos sen suurempaa huolta ja ärsytystä ei elämässä ole, niin hyvin ovat asiat.

Ymmärrän pointin mutta voi sen nähdä toisinkin. Kaiuttimista kuuluu riemuviesti. Ne soittavat sitä, että pyhät ovat tulossa. Nythän niitä taas riittää. Adventin pyhiä neljän sarjassa, itsenäisyyden juhlapäivä, joulun seutu. Ihanaa!

Tarvitsen pyhiä. Pyhät ovat eräänlaisia kilometripylväitä, etappeja ja elämän jaksottajia. Arkeen on hyvä saada nivelkohtia, joista eteenpäin lähdetään uusin eväin ja uusin voimin. Pyhäpäivähän meillä tosin on joka viikko, mutta ehkä se pyhän tuntu tulee meille konkreettisemmaksi suurempien juhlien kohdalla.

Pyhän lepo on tärkeää, minullekin, joka teen työtäni arjen lisäksi useimmat pyhät. Aivotutkijakin sanoi että helpommin jaksaa kun tietää että kohta on paussi tulossa. Pyhänä on aikaa itselleni, aikaa läheisilleni, aikaa sille, että virittyy joku muukin taajuus kuin se jota pitkin tulevat muiden pyynnöt ja vaatimukset. Pyhän levossa kulkee viesti. En ole vain tuotannon väline, jonka tehtävä on työllään paikata kestävyysvajetta, torjua taantumaa ja tukea kotimaista työllisyyttä. Saan olla ihminen, jolla on tarve saada vain olla, ilman että se pitää oikeuttaa jollakin. Minut on luotu Jumalan kuvaksi, työhön mutta myös lepoon.

Pyhäpäivistä kinataan aika ajoin. Arkipyhät ne vasta hankalia tuntuvatkin olevan. Kahvipöydässä juuri päätimme, että helatorstaitahan ei viikonlopuksi hinata. Omassa kalenterissani on varmuuden vuoksi helatorstai ensi vuodelle kahteen kertaan. Painovirhe tosin, mutta sattuva sellainen. Kannat santaan: pyhistä ei periksi anneta!

Että antaa kilkuttaa vaan niitä joululauluja, saa aloittaa vaikka heti juhannuksen jälkeen. Ne soittavat pyhän tärkeyttä ja sitä ilosanomaa, että kohta huilataan porukalla ja luvan kanssa. Jos ei halua sotkea asioita, vaikkapa nyt joulun ydinsanomaa ja kaupallisuutta, niin siihenkin on keinot. Kaamosaivojen tahmeus sulkee yllättävän tehokkaasti kaiken ylimääräisen havaintokyvyn ulkopuolelle. Laahustin niin ajatuksissani kaupassa kohti tomaatteja, että meinasin törmätä käytävällä jättimäiseen suklaakonvehtilaatikoiden vuoreen. Älkää kysykö mitä kaiuttimista soi, ei aavistustakaan.

Anu Toivonen