Kuukausi: toukokuu 2025

Moro. Olen ollut kevättauolla ja jatkan kesälomalle parvekkeelle, josta on avara näkymä yötä päivää auki olevan Prisman pihaan. Siinä sitä kuulkaa näkee vaikka mitä. Jo nyt kukkavarkaus, tappelu, kolari…

Skuutteja seurailen silmä tarkkana. Onnettomuus on tulossa. Kaksi yhdellä on normi, kolme samassa ei harvinaista. Mahtuuko siihen neljä? Tarkkailen…

Skuuteista puheenollen lähdin ppllä kylille, matkaa kymmenen kilsaa. Löin itseni kanssa vetoa, että saan juoda yhden oluen kypärällistä skuuttaajaa kohden. Sain nauttia vissystä.

Olen pohdiskellut miksi Kuopio pärjää, Lahti ei. Miksei Suomi pärjää kiekossa? En ota kantaa valmentajaan. Paitsi kyllä siellä innostavampi käskijä saisi olla.

FC Lahdelle näyttäisi aurinko paistavan, vaikken isolla mainitse voittoa Helsingin seudun kutosjoukkueesta. (Kartassani Järvenpää kuuluu Helsinkiin).

Vaikka peli on yskinyt, asiantunteva, hehee, silmäni näkee kehittyvät otteet. Olkaa huoleti, Lahti nousee. Hienoa, että omat pojat loistavat Inkisen johdolla. Hyvät kotimaiset hankinnat kehittyvät Koskinen mallina. Muutama ulkolainen on ihan vahvistus Kante esimerkkinä. Hyvä tästä tulee.

Naisjoukkue on yllättänyt ja on kärkikahinoissa. Liigasta pudonneet Ilves ja Honka ovat saaneet kyytiä. Jatkakaa samaan malliin johtotähtinä Sanni Saarinen ja Elli Savolainen.

FC Lahden B-junnut jyräävät SM-sarjaan. Hienoa, kun on tulevaisuutta. Eliel Salmensuu ja Eelis Kuparinen ovat loistaneet muiden ohella. A-junnuja ei auta edes Niilo Rantasen taitavuus.

Jo ammoisina aikoina tutustuin Saksalassa Rene Lehtoseen, urheilumieheen. Nyt hän on poissa, vaikkei ole. Hän elää perheensä sydämissä.
Myös Kisapuiston yllä leijuu Renen henki. Reipas järjesti hienon muistamisen ja hiljaisen hetken. Renen kunniaksi Reipas järjesti maalikarkelot.

Rene, tämän kesän makkarat jäi syömättä, tarinat tarinoimatta, mutta muistoissa olet. Hieno Mies.

Raine Järvinen

Toukokuun loppu ja kesäkuun alku ovat omassa elämässäni usein kiireistä ja samalla innostavaa aikaa. Kesän rippikoulut ovat juuri alkamassa. Toukokuu kuluu viimeisiä valmisteluja tehdessä, isosia rohkaistessa ja kuluneesta isoskoulutusvuodesta kiittäessä. Miten upeaa onkaan taas päästä pohtimaan elämän suuria kysymyksiä yhdessä nuorten kanssa!

Kesän ensimmäinen leiripäivä on usein täynnä jännitystä – kuka nukkuu missäkin, mitä tehdään illalla, ja löytyykö kavereita. Mutta jo ensimmäisen iltahartauden aikana tapahtuu usein jotakin hiljaista ja suurta: yhteys alkaa syntyä.

Samalla kun valmistaudumme leireihin, alamme kirkkovuodessa lähestyä Helluntaita – Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaa. Elämme Pyhän Hengen odotusta. Ylösnoussut Jeesus lupasi, että me emme jää tänne yksin. Hän lupasi lähettää meille Puolustajan, Totuuden Hengen, joka kulkee kanssamme, rohkaisee ja synnyttää uskoa. Pyhä Henki on kuin tuuli, sitä ei voi nähdä, mutta sen vaikutukset näkee ja tuntee!

Elämässä on paljon hetkiä, jolloin kaipaamme puolustajaa, rohkaisijaa ja yhteyttä toisiin. Silloin voimme luottaa siihen, että Jumala on läsnä – Henkensä kautta. Milloin sinä olet viimeksi kaivannut rohkaisua? Entä hetkeä, jolloin olet kokenut olevasi osa jotakin suurempaa?

Maija-Reetta Katajisto

Työskentelin Kuusamossa vuosina 2005–2009 aluekehitysjohtajana. Vastuualue oli laaja eli Koillis-Suomi ja haasteet sen mukaiset mukaan lukien Venäjän raja-asemat Sallassa ja Kuusamossa. Mahdollisuuksia oli kyllä sitäkin enemmän, kuten matkailun ja yhteyksien kehittäminen Suomessa, mutta myös eri puolille maailmaa. Rukan kansainvälistyminen on tästä hyvä esimerkki. Muistan 2008 finanssikriisin jälkeiset tunnelmat Suomesta mutta myös rajan takaa itänapuurissa. Kysyimme Vienan Karjalassa, miten lama on vaikuttanut elämään: ”Ei mitenkään, meillä on järvessä kalaa ja vettä.”

Suomalainen aluekehitys on monella tavalla muuttunut ja jäänyt paitsioon. Pienten kuntien on vaikea saada riittäviä resursseja uuden luomiseen. Siksi yhteistyö on välttämätöntä. Koko Suomi on talouden ja työllisyyden vakavassa kriisissä eikä parempaa ole luvassa Orpon ja Purran puheista tai teoista huolimatta. Onneksi meillä on puhtaat vesistöt ja kalaakin.

Heinolassa ja koko alueella kuultiin uutinen, kun Great Northern Minerals ja sen tytäryhtiö Stedle Exploration AB malminetsintälupahakemus vedettiin pois. Otin itse asiaan kantaan aivan kuten Asikkalan aiempaan kaivoshankkeeseen ja toin faktoja esille. Kaivosala ymmärsi itse, että on parempi vetäytyä. Marinin hallituksen uusima kaivoslaki tuo myös paikallisia työkaluja ja vaikuttamiskykyä. Paikallisten aktiivinen työ, yli 100 lausuntoa Tukesille ja kaupungin selkeä kanta toivat tulosta. Päijänteen vesistöalue on meidän eikä sitä kukaan saa pilata. Ei koskaan.

Hienoja kohteita meillä on Sysmässä ja Asikkalassa monia, samoin Päijänteen toisellakin rannalla Kuhmoisissa, Padasjoella ja Jämsässä. Haukkasalon talkoohenki urheilupaikkojen rakentamiseen on saatava meille myös Virmailan saareen ja muuallekin. 

Tekemistä silti tarvitaan. Maakuntaliitto nosti aivan oikein Päijänteen aluekehityksen keskiöön. Lahden ja Jyväskylän pitää olla tässä täysillä mukana. Samoin Pirkanmaan ja Kymenlaakson maakuntien Päijät-Hämeestä ja Keski-Suomesta puhumattakaan.

Yhteiset tavoitteet auttavat. Päijät-Hämeen, Keski-Suomen sekä Pirkanmaan asia on yhteinen. Uusia yhteyksiä ja reittejä tarvitaan itä-länsi suunnassa erityisesti. Päijänteen ja Saimaan yhdistäminen kanavalla on entistä ajankohtaisempaa, kun Saimaan Kanava on paitsiossa. Nyt pitäisi ajatella isommin. Pienistä askelista konkreettinen esimerkki yhteistyöstä on Sysmän ja Kuhmoisten välisen lauttayhteyden elvyttämiseksi. Lautta mahdollistaa sujuvan yhteyden matkailuun ja paikalliseen yrittäjyyteen – ja Tehinselkään, joka nukkuu harvoin.

Tunnen vedet ja satamat hyvin, koska Virmailan saaresta meillä on lyhyt matka Sysmään tai Kuhmoisiin. Ei tarvitse edes valita, kun voi käydä molemmissa ja matkalla pysähtyä Koreakoivussa kolmen kunnan yhteisellä saarella. Kalaa on ja puhdasta vettä. Päijänne on meidän lähde ja meri. Välillä niin pehmeä, juotavan kaunis, mutta joskus pirun kylmä, vihainen ja myrskyisä.

Ville Skinnari

Suomi ja Euroopan Unioni ei voi enää katsoa vierestä Israelin sotarikoksia. Voi olla jo myöhäistä, mutta parempaakaan aikaa ei tule. Suomen pitää välittömästi käynnistää valmistelu Palestiinan tunnustamisesta ja edistää kahden valtion malliin pohjaavaa rauhanratkaisua.
Palestiina on raunioina, ihmiset kuolevat, näkevät nälkää, mutta Israel ei lopeta. Israel on viimein myöntänyt suoraan, mitä se tavoittelee: Gazan täydellistä tuhoa ja palestiinalaisten pakkosiirtoa. Israel käyttää palestiinalaisten nälkää ja hätää sotakeinona ja estää humanitäärisen avun Gazaan. Gazassa on kuollut lapsia enemmän kuin missään modernin ajan konfliktissa. Päivittäin kuolee tai vahingoittuu 100 lasta YK:n raporttien mukaan. Ja nyt lisäksi nälkäkuolema uhkaa 14 000 vauvaa.

Hallitus ei ole kyennyt johdonmukaiseen ja aloitteelliseen politiikkaan Gazan kysymyksessä. Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit jarruttavat. Ulkoministeri Valtonenkin on ollut vaitonainen kommentoimaan aihetta. Hallituksen yhteisiä linjauksia ei yksinkertaisesti ole. Ne vähätkin kannanotot, mitä olemme saaneet, tulevat valitettavasti liian myöhässä. SDP kannatti Palestiinan tunnustamista jo elokuusta 2024. Miksi Norja ja Ruotsi ovat sen voineet tehdä, mutta me emme?

Suomi ja Euroopan Unioni voi vaikuttaa, jos haluaa. Tässä esimerkkejä diplomatian keinoista ja kovimmistakin työkaluista:

• YK:n työn ja humanitaaristen periaatteiden puolustamiseksi Suomi voisi viestiä selvästi, että emme hyväksy humanitaaristen periaatteiden vastaisia suunnitelmia, kuten Israelin ja Yhdysvaltojen esittämää “uutta apumekanismia”, jonka YK ja kansalaisjärjestöt ovat tuominneet humanitaaristen periaatteiden vastaisena ja vaarallisena ilmoittaen, että he eivät ole siinä mukana. Suomen tulisi esittää vahva poliittinen tuki YK:n ja humanitaarisen yhteisön työlle Gazassa. YK:lla on täysi valmius avun toimittamiseksi perille.

• Palestiinan tunnustaminen. Suomi voisi selkeästi ilmoittaa aikomuksesta tunnustaa Palestiinan valtio ja käynnistää prosessi tunnustamisen toteuttamiseksi mahdollisimman pian. Suomi voisi ilmoittaa tunnistamisesta Ranskan ja Saudi Arabian puheenjohtamassa YK:n kahden valtion ratkaisua koskevassa rauhankonferenssissa kesäkuussa 2025. Konferenssi toisi tunnustamiselle painoarvoa. Suomen voisi lähettää konferenssiin korkeimman mahdollisen edustuksen eli tasavallan presidentin.

• Kansainväliset tuomioistuimet. Suomi on ilmaissut tukensa ICJ:n ja ICC:n toimivallalle ja työlle. Tämä tuki tulisi osoittaa myös käytännössä: Suomen tulisi selväsanaisesti tuomita Yhdysvaltojen kansainvälisen rikostuomioistuimelle (ICC) asettamat pakotteet ja tukea tuomioistuimen toimintakykyä. Suomi voisi rahoittaa kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kansainvälisen tuomioistuimen työtä. Suomi voisi tukea Etelä-Afrikan kannetta kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) kansanmurhan tutkimiseksi. EU-maista Belgia, Espanja ja Irlanti ovat liittyneet tukemaan kannetta.

• EU-Israel yhteistyö ja taloudelliset pakotteet. Suomi voisi edistää proaktiivisesti EU-Israel-assosiaatiosopimuksen jäädyttämistä ja yhteistyön keskeyttämistä toistaiseksi sekä sopimuksen ihmisoikeuspykälän toteutumisen arvioita. Suomi on jo asettunut kannattamaan aloitetta sopimuksen ihmisoikeuspykälän arvioinnista, mutta tätä on syytä vaatia toimeenpantavaksi viipymättä sen sijaan että asiasta vain keskustellaan. Suomi voisi edistää siirtokuntatuotteiden tuonnin kieltoa EU:n alueelle. Suomi voisi edistää EU-maiden yhteisiä kauppapakotteita Israelin valtiolle sekä valtionjohdolle. Suomi voisi vahvistaa yhteistyötään muiden samanmielisten EU-maiden kanssa, yhteisillä julkilausumilla ja yhteisellä vaikuttamistyöllä suhteessa Israeliin, muihin EU maihin ja Yhdysvaltoihin.

• Suomi voisi vastata EU:n avunpyyntöön ilmoittaen valmiudestaan vastaanottaa sairaanhoidon tarpeessa olevia vakavasti sairaita ja loukkaantuneita lapsia Gazasta. Esimerkiksi Italia ja Irlanti ovat näin tehneet.

• Suomi voisi lisätä humanitaarista apuaan alueelle, erityisesti UNRWA:lle, joka on keskeisin Gazan humanitaarisen avun toimija.

• Suomen tulisi vahvistaa tukeaan Israelin ja Palestiinan kansalaisyhteiskunnan toimijoille, jotka työskentelevät ihmisoikeuksien ja rauhan toteutumisen puolesta. Konkreettisesti Suomi voisi kohdentaa rahoitusta paikallisen yhteistyön määrärahan hankkeille Tel Avivin ja Ramallahin edustustoissa ihmisoikeuspuolustajien työlle. Uusia hankkeita ei ole kummassakaan edustustossa rahoitettu vuoden 2023 rahoitushaun jälkeen.

Ville Skinnari

Muistatko, mikä on ollut ensimmäinen oppimasi rukous? Aika monella se on iltarukous, jonka äiti, isä tai isovanhemmat ovat opettaneet ja mitä on yhdessä rukoiltu ennen nukkumaan menoa. Iltarukous onkin hyvä tapa päättää päivä. Jättää kaikki päivän asiat, huolet ja murheet Jumalalle, jotta voi käydä nukkumaan levollisin mielin.

Myös päivän aloittaminen rukouksella on hyvä tapa, koska rukoillessa mieli väkisinkin rauhoittuu edes hieman ja samalla ehtii pysähtyä alkavan päivän asioihin ja suunnitelmiin. Jos rukoillessa etsii kiitoksen aiheita, tulee väkisinkin huomanneeksi mitä kaikkea hyvää elämässä on vaikeinakin päivinä.

Kaikista palavimmin olen itse rukoillut silloin, kun olen pelännyt jotain tai joutunut tilanteeseen, jossa koen suurta epävarmuutta. Mutta ehkä onkin niin, että kun ihminen epävarmana kaipaa vahvistusta, rukous syntyy kuin itsestään.

Kaikista eniten ja säännöllisimmin rukoilen itselleni tärkeiden ja rakkaiden ihmisten puolesta. Aika usein on myös niin, että asiat ja ihmiset, joita kohtaan työssäni tulevat rukoukseen. Silloin kun ei itse pysty tekemään oikein mitään, mikä helpottaisi vaikeuksien keskellä kamppailevaa ihmistä, voin ainakin muistaa häntä rukouksessa.

Joskus voi tuntua, että rukoukseen ei vain kertakaikkisesti löydy sanoja. Silloin on hyvä muistaa, että sanat ovat meitä ihmisiä varten, Jumala kuulee myös sanattomat huokaukset.

Hanna Rikkanen
pappi Launeen srk

Miten meillä ja meidän lapsillamme menee? Kesätöitä ei ole kuin harvoille. Opiskeluaikana on vaikea löytää töitä tai edes opinnot eivät takaa työpaikkaa. Ammatillinen koulutus ei takaa työtä tai toimeentuloa. Moni kandidaattitasolle valmistunut tai ammattikorkeakoulusta päässyt ei löydä työtä. Miksi opiskella kun, akateeminen työttömyys vain kasva ja kasvaa? Orpon ja Purran hallituksen leikkausten jälkeen opiskelijan raha ei riitä mihinkään.

Unicefin tuore tutkimus kertoo järkyttäviä lukuja maamme nuorten hyvinvoinnista. Report Card -tutkimuksessa Suomi sijoittui lasten ja nuorten hyvinvoinnissa 17. sijalle 43 maan joukossa, kun vielä vuonna 2020 sijoitus oli viides.

15–19-vuotiaiden nuorten itsemurhien määrässä Suomi sijoittuu kolmen heikoimman maan joukkoon. Kansainvälisestikin itsemurha on neljänneksi yleisin kuolinsyy tässä ikäluokassa. Suomessa on huomattu laskua myös elämäntyytyväisyydessä. Viime vuosina lapset ja nuoret ovat joutuneet elämään arvaamattomassa maailmassa, jota ovat koetelleet useat kriisit, kuten pandemia, sodat, ilmastonmuutos ja taloudellinen epävarmuus.
Tutkimustulokseen vaikutti myös lasten ylipainon yleistyminen ja oppimistulosten heikkeneminen. Suomalainen peruskoulu ei ole enää huippuluokkaa, mitä maailmalla kehuttiin ja arvostettiin. Rahattomuus vie uskon tulevaisuuteen ja samalla myös turvallisuuden tunteen.

Helppo sanoa, että on aikuisten tehtävä turvata lapsille ja nuorille tarvittavat mielenterveyspalvelut ja kehittää ennaltaehkäisevää työtä. Nuorille suunnatussa Sekasin-chatissa yhteydenotot itsemurhaa harkitsevilta nuorilta ovat kaksinkertaistuneet viime vuoteen verrattuna. Matalan kynnyksen palveluiden ylläpitäminen on elin tärkeää, sillä nämä ovat niitä ensimmäisiä kanavia nuorelle kertoa omasta olostaan. Tässä ei nyt enää puheet auta, koska nuoret eivät ole tyhmiä. He haluavat ratkaisuja. Uusilla valtuutetuilla tässä on iso rooli Lahdessa ja Hyvinvointialueella. Edelleen selitetään, että yhteydenpito ei toimi on käsittämätöntä vastuunpakoilua. Työllisyyden hoidossa on kaikki keinot otettava käyttöön, kun työpaikkoja ei ole.

Ville Skinnari

Suomen passi on ”kovaa valuuttaa”, sitä näyttämällä pääsee moneen paikkaan, moneen maahan noin vain. Varmaan sitä yritetään väärentääkin, jotta ovet aukenisivat. Tämän sunnuntain aiheena on Taivaan kansalaisena maailmassa. Miten pystyn osoittamaan tämän kansalaisuuteni?

Meillä kristityillä ei ole mitään ulkonaista, yleispätevää merkkiä, josta meidät voi tunnistaa. Kasteessa piirretystä ristinmerkistä ei ole jäänyt jälkeä otsaan, pukeutuminen tai hiusmalli eivät kerro mitään siitä, mihin uskoon kuulumme. Risti kaulassa on minusta aina jonkinlainen valinta ja tunnusmerkki, mutta ei sekään tietysti kerro, mitä sydämessä liikkuu.

Jeesus sanoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13: 35). Tässä onkin haastava taivaan kansalaisten tunnusmerkki: keskinäinen rakkaus! Ei ole helppoa rakastaa, auttaa, palvella, pysyä kärsivällisenä ja lempeänä. Kristitytkin epäonnistuvat, toimivat väärin ja rakkaudettomasti. Siksi tämä tunnusmerkki ei ole aukoton.

Mutta rakkauden osoittaminen on tärkeä tavoite. Kyllä minä olen monesti ystävällisen ja alttiin ihmisen kohdattuani ajatellut, että onkohan hän ”seurakuntaihminen” ja sitten pian sivulauseessa onkin käynyt ilmi, että olen siinä tavannut kristityn, Jumalaa ja lähimmäisiä rakastavan ihmisen. Siitä uskosta kumpusi hänen lämpönsä. Hän halusi siirtää eteenpäin Jumalalta lahjaksi saamaansa armoa ja rakkautta.

Taivaan kansalaisella ei ole takataskussaan passia, mutta toivottavasti hänellä on sydämessään halu rakastaa toisia.

Riitta Särkiö

Jätin tänään kirjallisen kysymyksen Orpon hallitukselle työsuhdepyörien veroedun poistamisesta.

Työsuhdepyöräilyn suosio on kasvanut Suomessa vauhdilla viime vuosina. Vuoden 2024 lopussa Suomessa oli noin 102 000 työsuhdepyöräsopimusta, mikä osoittaa merkittävää kasvua edellisvuoteen verrattuna. Samaan aikaan työsuhdeautojen määrä oli hieman suurempi, noin 76 884 kappaletta vuoden 2023 lopussa. Tämä tarkoittaa, että työsuhdepyörien määrä on ohittanut työsuhdeautojen määrän Suomessa.
Etu on ollut voimassa vuodesta 2021, ja sen ansiosta työntekijät ovat voineet hankkia esimerkiksi 3 600 euron arvoisen pyörän (esim. 3 vuoden leasing-sopimuksella) ilman veroseuraamuksia. Suurin osa näistä pyöristä on sähköavusteisia, ja yli 80 % edun saajista kertoo lisänneensä pyöräilyä sen myötä.

Hallitus on kuitenkin poistamassa verovapaan pyöräedun. Muutos tarkoittaisi, että vaikka pyörän kuukausimaksu pysyisi samana, sen arvo laskettaisiin jatkossa työntekijän verotettavaksi tuloksi. Tämä nostaisi suoraan työntekijän verotaakkaa. Muutos koskisi myös jo voimassa olevia leasing-sopimuksia, mikä aiheuttaisi lisäkustannuksia tuhansille pyörän hankkineille.

Pyöräilyalan toimijat ovat ilmaisseet huolensa päätöksen vaikutuksista. He painottavat, että työsuhdepyörät ovat tukeneet työmatkaliikuntaa, parantaneet kansanterveyttä ja edistäneet ympäristöystävällisiä valintoja. Moni suosittelee uuden pyörän hankintaa ennen vuoden vaihdetta, jotta nykyisestä verovapaudesta ehtii vielä hyötyä.
Tutkimustulokset tukevat pyöräilyn hyödyllisyyttä. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan aktiivinen työmatkapyöräily, erityisesti yli 30 km viikossa, vähentää sairauspoissaoloja merkittävästi. Aktiivisimmilla pyöräilijöillä oli keskimäärin 4,5 sairauspoissaolopäivää vähemmän henkilötyövuotta kohti ja jopa 18 % pienempi riski pitkiin sairauspoissaoloihin.

Myös UKK-instituutti korostaa pyöräilyn terveyshyötyjä: se kehittää kestävyyskuntoa, auttaa painonhallinnassa, parantaa mielialaa ja tukee nivelterveyttä. Pyöräily on nivelystävällinen ja helposti säädeltävissä oleva liikuntamuoto, joka sopii laajalle joukolle eri kuntoisia ihmisiä.

Sähköpyöräily on erityisen hyödyllistä huonokuntoisille. Tehy-lehden mukaan kohtuutehoinen sähköpyöräily paransi tutkimuksessa osallistujien verensokeriarvoja ja hapenottokykyä jo neljässä viikossa. Vaikka sähköavustus vähentää fyysistä rasitusta, tulokset ovat silti rohkaisevia. Toisaalta sähköpyöräilijät näyttävät tilastojen valossa olevan alttiimpia liikenneonnettomuuksille – tämä liittynee osin suurempiin ajonopeuksiin ja ehkä liialliseen turvallisuuden tunteeseen.

Työsuhdepyöräetu on ollut tehokas kannustin työmatkaliikunnan lisäämiseen ja kansanterveyden parantamiseen. Sen verovapauden poistaminen uhkaa näitä positiivisia kehityssuuntia ja aiheuttaa taloudellisia huolia monille nykyisille pyöräilijöille. Siksi monet asiantuntijat toivovatkin hallituksen arvioivan päätöksen vaikutuksia uudelleen.

Työterveyslaitoksen tuore tutkimus osoittaa, että säännöllinen työmatkapyöräily parantaa merkittävästi työkykyä ja vähentää sairauspoissaoloja, vaikka siihen liittyykin kohonnut tapaturmariski. Aktiivisimmat pyöräilijät kokivat jopa 531 sairauspoissaolopäivää vähemmän sataa henkilötyövuotta kohden verrattuna passiivisiin työmatkaajiin. Vaikka pyöräily lisää työmatkatapaturmien riskiä, erityisesti talvikeleillä, sen terveyshyödyt ylittävät haitat. Tutkimuksen mukaan satunnaiset pyöräilyt tai lyhyet kävelymatkat eivät tuottaneet samanlaista hyötyä, vaan vaikutukset edellyttävät säännöllistä ja kuormittavaa työmatka-aktiivisuutta.

Tämä päätös osuu suoraan työntekijöihin, jotka ovat tehneet kestävän valinnan – usein pitkällä leasing-sopimuksella. Monille tämä on taloudellinen yllätys ja pettymys. Etenkin, kun työsuhdepyörien tiedetään lisäävän arkiliikuntaa, vähentävän sairauspoissaoloja ja tukevan kansanterveyttä.

Terveys- ja ympäristöhyödyt ovat kiistattomat. Sähköpyörät madaltavat kynnystä erityisesti niille, joiden fyysinen kunto on heikompi. Erityisesti yli 45-vuotiaat miehet ovat aktiivisesti löytäneet pyöräilyn? Kuinka moni pääsee näin eroon verenpaineesta, kolestrolista ja ylipainosta?

Olisi lyhytnäköistä kohdella tätä terveyttä ja hyvinvointia tukevaa etua verotettavana ylellisyytenä. Hallituksen kannattaisi arvioida uudelleen, mitä tällä todella saavutetaan. Päätös on täysin ristiriidassa pääministeri hallitusohjelman terveyden ja liikunnan sykä työhyvinvoinnin edistämisen kanssa. Kumpi maksaa Suomelle enemmän, veroedun poistaminen vai terveyden edistämisen ja työhyvinvoinnin parantamisen lopettaminen?

Ville Skinnari

Sunnuntaina juhlimme äitejä. Äidit ovat juhlansa ansainneet. Tuntuu välillä siltä, että äitien ja äitiyden arvostus ei ole sillä tasolla, jolla sen tulisi olla. Siksi on hyvä, että näin toukokuun toisena sunnuntaina muistetaan äitejä. Tällöin mm. tasavallan presidentti huomioi joitakin äitejä ansiomitalilla. Sekin viestii, kuinka äidit ovat tärkeitä.

Äitiys koskettaa meitä kaikkia, sillä jokaisella meillä on äiti. Äiti voi olla biologinen äiti tai kasvattajaäiti. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla äidiksi tai vanhemmaksi. Se voi olla raskas asia niille, joiden kohdalle tällainen osa on annettu. Toisaalta äitiyttä voi toteuttaa myös ilman omia biologisia lapsia. Moni tämän ajan lapsi kaipaa turvallista vanhempaa elämäänsä. Äitiyden ja vanhemmuuden tarve näkyy nuorten turvattomuudessa ja pahoinvoinnissa.

Äiti-sanaan liittyy paljon kauniita mielikuvia. Siksi esimerkiksi Jesajan kirjassa Jumala sanoo: ”Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan.” Näiden mielikuvien tähden mm. maata sanotaan toisinaan äidiksi. Näin vaikkapa virressä: ”Päivästä päivään, äiti maa, ruokkia jaksat, kukoistaa, kiitä Herraa!” Myös kirkkoa ja seurakuntaa on sanottu äidiksi. Näin kuvat äidistä ruokkijana ja huolenpitäjänä liittyvät maahan ja seurakuntaan.

Siksi kiitetään äitejä ja siunataan heitä! Olkaa siunatut äidit!

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune