Oletko sinä kadonnut vai löytynyt? Kenties jälleen kadonnut tai jälleen löytynyt? Ensi sunnuntain evankeliumi kertoo Matteuksesta, jonka Jeesus löysi ja kutsui opetuslapsekseen.
Kristinuskon syvä merkitys tulee todeksi hänelle, joka on kokenut olevansa eksyksissä ja sitten on tullut Jumalan löytämäksi. Yleensä Jumala tekee tämän löytämistyönsä käyttäen välikappaleinaan toisia ihmisiä, mutta on hänellä toki muitakin keinoja. Löydetty ihminen usein ymmärtää kiitollisuuden suuruuden. Sellainen ihminen laulaa sydämestään Amazing Grace, Ihmeellinen armo, joka pelasti eksyneen.
Kuitenkin on paljon ihmisiä, joilla ei ole yhtä vahvaa kokemusta eksymisestä ja löydetyksi tulemisesta. Mielestäni tästä saa ajatella niin, ettei tarvitse ollakaan: Jumalan laumaan mahtuu monenlaisia lampaita, Isän kodissa on monia huoneita.
Joskus eksymis-harhailuun liittyy kiusauksia. Joskus kristityillä on kiusaus ajatella, että juuri minun porukkani on oikeassa ja että minun porukkani on ansainnut erityistä kiitosta uskollisuudestaan. Lukuisat evankeliumien kertomukset opettavat tällaista asennetta vastaan. Toisinaan jokin taas estää näkemästä sitä, että on eksyksissä. Ylpeys ei usein anna myöntää sitä. Onneksi Jumalallamme on monenlaisia keinoja houkutella meitä takaisin luokseen, sekä keppiä että porkkanaa.
Raamatunkertomukset kadonneista ja jälleen löytyneistä puhuttelevat lopulta meitä kaikkia: sekä harhailevia että tallessa olevia. Meitä erilaisia ihmisiä yhdistää myös se, että ihminen tarvitsee jonkinlaisen vahvemman kokemuksen siitä, että hänestä välitetään. Esimerkiksi sakramentit – kaste ja ehtoollinen – välittävät sitä kokemusta, että meidät kukin on hyväksytty ihan omanlaisinamme. Tai että etsijämme on aivan lähellä ja kutsuu meitä!
Rukoilemme: Jumala, Sinä et tahdo, että yksikään luomasi ihminen joutuu hukkaan. Paljon enemmän kuin me etsimme sinua, sinä kannat huolta meistä. Anna herkät korvat kuulla kutsuva äänesi. Siunaa meitä! Aamen.
Pastori
Kati Saukkonen