Parhaiten nämä ylihuolehtivat ja lapsensa tietä kouluissa ja urheiluseuroissa silottavat naaraat tulevat tutuiksi opettajille ja valmentajille. Oman lapsen ainutlaatuisuus ja etu ajaa kaiken normaalin käyttäytymisen ohi ja se koetaan niin tärkeäksi, että muut yhteisön jäsenet lakaistaan alta; sietävätkin jäädä alle.

Vaimoni Amerikassa oleva sisar kertoi, että hänen ”psykopaatti” tennisseura ystävättärensä, ei voinut panna lastaan paikalliseen Kindergarteniin eli päiväkotiin, koska alemman koulutustason työntekijät saattaisivat tartuttaa lapseen tyhmyyden. Voihan perkele! Näillä työntekijöillä olisi tarvinnut olla korkeakoulututkinto. Mutta moniko amerikkalaisen korkeakoulututkinnon omaava sinne töihin menisi? Kyllä siellä lapsen hoito hoituu meksikolaisella halpatyövoimalla. Maailmassa ei Suomen lisäksi ole yhtään maata, jossa esimerkiksi ala-asteella palleroisia opettaisivat maisterit!.

Mikään ei niin vi…a, kuin lapsiaan kuusi kertaa viikossa harjoituksiin raahaavien vanhempien keuhkoamiset siitä sankarin viitasta, jonka he ansaitsisivat tästä muka suunnattomasta uhrauksestaan. Todellisuudessa he ovat ensimmäisinä pää auki huutamassa, jos oma kullanmuru siirretään vähäksi aikaa vilttiketjuun huilaamaan. He riehuvat kaukaloiden laidoilla tuputtamassa hölmöjä ja tyhmiä neuvojaan ammattivalmentajille. Jos oma lapsi ei pärjää syy on aina valmentajassa, törkeissä vastustajissa tai oman kullan biorytmeissä. Mutta ei vahingossakaan omassa pennussa, joka ei välttämättä edes
pidä harrastamastaan lajista, mutta harrastaa sitä pöpipäisten ja kunnianhimoisten vanhempiensa takia, jotka monesti itse ovat surkeasti epäonnistuneet vastaavassa lajissa ja hakevat sitten myöhemmin kompensaatiota tästä kärsimyksestä lapsensa kautta.

Opettajana olen kohdannut näitä kusipäävanhempia ihan riittävästi. Tyypillisin tapaus on vanhempi, joka tulee lankoja pitkin kello 23 yöllä omaan olohuoneeseeni kiihtyneen raivon vallassa syyllistää minut siltä seisomalta siksi, että hänen oman lapsen kertomus eroaa asiasta raportoineen opettajan ja toisen osapuolen kertomuksesta täydellisesti. Mieli tekisi poikkeuksetta ladata takaisin täyslaidallisella:” Suksi nyt vi…n,!”

Nämä asiat hoidetaan virka-aikana toimistossani kuuntelemalla kaikkia osapuolia tasa-arvoisesti. Mutta usein hörhöjen jorinat on kuunneltava ja vastattava asiallisesti, että palataan yön yli asiaan. Syyllistäminen jo etukäteen toiset, on paitsi törkeää, myös loukkaavaa ja itsekästä käytöstä, jota ei yhteisössä tarvitse sietää millään tekosyillä. Poikkeuksetta asiat selviävät sillä tavalla, että oma lapsi on sepittänyt tarinan itselleen parhain päin?
Sillä mistä lähtien lapsett eivät enää rangaistuksen pelossa valehtelisi?

Nämä ”curling” vanhemmat joutuvat vain itse vaikeuksiin yrittäessään murentaa valmentajiensa ja opettajiensa itsetunnon. Lapsi menettää helposti uskonsa niin koulua kuin yhteiskuntaa kohtaan, jos kodin oppeja pidetään Jumalan sanana. Mutta eihän näitä besserwisser-vanhempia voida saunan takana niskalaukauksellakaan hoitaa?
Vai voidaanko?

Jussi Melanen