Pääsiäisen juhla-aika vie meitä tunnelmasta toiseen. Ja niinhän elämässäkin käy: ei ole vain tummaa tai vain valoisaa. Surun keskellä on raskasta olla, mutta yleensä sielläkin on tavallisen arjen hyviä asioita, ihmisten osoittamaa myötätuntoa tai vaikkapa lapsen nostattamia iloja. Toisaalta suuremmassa onnessa tulee vastaan pettymyksiä, vastoinkäymisiä. Tämä on elämän rikkautta ja syvyyttä.

Kirkkovuodessa eri tunnelmille on aikansa ja paikkansa. Palmusunnuntaina päällimmäisenä on kansan riemu siitä, että Jeesus on heidän kuninkaansa ja auttajansa. Ihmiset heiluttavat palmunoksiaan ja tervehtivät aasilla ratsastavaa, nöyrää Pelastajaa. Suomalaiset virpovat silloin pajunkissoilla ja toivottavat siunausta ja terveyttä koteihin.

Jerusalemissa alkaa kumminkin jo palmusunnuntaina kuulua mutinaa takariveistä. Jeesuksesta on päästävä eroon. Hän on liian erilainen, liian suosittu. Jeesuksen syyttäjät ja kiinniottajat toteuttavat Jumalan pelastussuunnitelmaa. Jeesuksen koko elämä tähtäsi siihen, että hän ottaa päälleen ihmisten synnit. Hänet ristiinnaulitaan kuin pahin rikollinen, mutta kuolemallaan hän sovittaa kaikki pahat teot. Ihmiset saavat heittää taakkansa hänen kannettavakseen ja hän puolestaan antaa ihmisille anteeksiannon ja vapauden – erikoinen, mutta ihana vaihtokauppa!

Me vietämme pääsiäistä niin, että jo alussa tiedämme tapahtumien päätepisteen. Ristinkuoleman merkitys tuo jo pitkäperjantain murheeseen syvän ilon: Jeesus kärsi minun puolestani, tällä tavalla hän rakasti. Koko hiljaiseen viikkoon heijastuu lopusta tuleva pääsiäisen valo: Jeesus nousi haudasta ja elää. Hän on meidän kanssamme nytkin, olemme sitten missä elämäntilanteessa tahansa. Siunattua hiljaista viikkoa!

Riitta Särkiö