Naomi Klein ei jätä ketään kylmäksi. Hänen kirjansa ovat aina tapauksia ”No Logo” ja nyt ”Tämä muuttaa kaiken” ovat voimallisia julistuksia, nykyajan raamattuja, koraaneja ja pääomia. Uusimassaan hän pyörittää ilmastonmuutoksen yhdettätoista hetkeä ja tarjoaa oman maailmanselityksensä uskomattoman monilukuisin esimerkein: ”Kapitalismi ja Äiti Gaian intressit ovat menneet sekaisin perustavalla tavalla ja ilmastonmuutoskamppailu on jo hävitty.” Hän uskoo, että ihmiskunnalla ei ole varaa heittäytyä vapaan markkinatalouden kelluntaan ja odottaa sataa vuotta, jotta Intia ja Kiina pääsisivät eteenpäin dickensiläisestä likaisen kehityksen välivaiheesta.

Kiina on mustuvan taivaan maa, jossa hiiltä kulutetaan yhtä paljon kuin muualla maailmassa yhteensä. Mittakaava on pelottava! Päästöt kasvavat nopeasti ja edellyttäisivät koko järjestelmän nopeaa muutosta. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n pääekonomisti Fatih Birlol kiteyttää asian lakonisesti: ”OVI on sulkeutumassa kahden asteen lämpötilan vähennystavoitteesta. Vuonna 2017 se menee kiinni lopullisesti.”

Klein tuo monin tavoin esille, että ovi ei ole menossa kiinni siksi, että uusiutuvaa teknologiaa ei olisi tarpeeksi, vaan keskeinen este on vallan ja talouden maailmanlaajuinen rakenneliitto. Hän marssittaa todisteeksi Stanfordin yliopiston professori Mark Jacosonin, joka työryhmänsä kanssa on tullut siihen tulokseen, että ihmiskunnalla olisi jo tekniset valmiudet ja taloudelliset mahdollisuudet siirtyä maailmanlaajuiseen uusiintuvien energioiden maailmaan ja hyödyntää kokonaisvaltaisesti tuuli-, aurinko- ja vesivoimaa jo vuoteen 2030 mennessä, jos maailman johtajilla olisi asiasta tahtotila ja sitä
käytettäisiin oikein. Stanfordissa on laadittu jo tiekarttoja, miten toteuttaa suunnitelma, mutta mutta..

Saharaan rakennetaan jo megaluokan aurinkovoimaloita ja lisää on tulossa, mutta ilmastonmuutos on niin ison luokan kohtalon kysymys ja mutkikas ilmiö tavalliselle tossun kuluttajalle, jolle asia on usein käsittämätöntä insinööri kieltä ja biologien vaikeasti ymmärrettäviä käsitteitä, että yleiskuva koko asian vakavuudesta ja hahmottamatta. Kleinin selitys on yksinkertainen: kyseessä on EETTINEN valinta! Ratkaisu on yhtä yksinkertainen ”kulutusta on vähennettävä”. Miksi rahdata turhia kulutustavaroita maasta toiseen halki kuumenevan maapallon?

Heikkouksia kirjassa toki on ja hauskasti hän esittelee kaiken maailman sankaripelastajia, jotka kehittelevät uskomattomia fantasioita planeettamme suojaavasta päivänvarjosta, kuten stratosfääriin jättiletkulla ruiskutettu sulfaatti, joka voisi tuoda hetken suojan, mutta mistä löytyy pieleen menneen kokeilun takuumies? Kleinin kirja on silti ajankohtainen ja tiukka paketti, joka kannattaa lukea, jos haluaa nähdä muutakin kuin oman hiilijalanjälkensä. Suosittelen!

Juhani Melanen