Rukous vuosisatojen takaa

Luin hiljattain erästä eri kirjoittajilta koottua rukousten kokoelmaa. Eräs rukous kiinnitti erityisesti huomiotani ajankohtaisuudessaan. Sen on kirjoittanut Kirkkoisä Augustinus, joka eli vuosina 354-430 j.Kr. :

”Pyhä ja väkevä Yksi,me tulemme sinun luoksesi heikkoina.Vahvista meitä, laupias Herra.
Me tuomme sinun eteesi kirkon,heikon työssään, epäilevän uskossaan, jäsenmäärältään hupenevan,pelokkaana lähtemään liikkeelle.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi maailman, uupuneen ja huolten painaman, sodan ja rikosten runteleman, pahan lannistaman, väkivallan musertaman.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi ystävät, yksinäiset ja rakkaudessa pettyneet, ikävän ja kaipauksen uuvuttamat,pelon ja tuskan ahdistamat.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi sairaat ja kärsivät, kivun ja epätoivon runtelemat, ihmisten hylkäämät ja pettämät.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi, Herra, kansojen ja kansakuntien vastoinkäymiset ja vaarat,
vankien huokaukset, jälkeenjääneiden surun, muukalaisten tarpeet,uupuneiden huolet,
ikääntyvien heikkenevät voimat.
Herra, vedä puoleesi jokaista Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen”

Leena Kukkonen

 

Onko Venäjä Suomelle fyysinen uhka?

Viime aikaisten selontekojen mukaan viimeinen Venäjän asevoimien reformi on ollut historiallinen. Venäjän uudistusten ydin on luopuminen massa-armeijaan perustavasta mobilisaatiopuolustuksesta ja divisioonaorganisaation korvaaminen prikaateilla. Tavoitteena on sellaisten nopeiden ja joustavien
yhtyminen luominen, jotka kykenevät nopeasti reagoimaan kriiseihin.

Jos me suomalaiset menetämme puolustuskykymme, emme saa sitä enää koskaan takaisin. Venäjän varustautumisohjelma on laman takia hiukan jäissä, mutta etenee silti. Viime vuoden joulukuussa julkaistu puolustuspoliittinen selonteko ei saanut ainakaan minua vakuuttumaan Venäjän kehityksestä, sillä siksi vaatimaton se oli. ”Capabilities, intentions and political will”- niminen analyysi ei todella vakuuttanut
montakaan puolustuspolitiikkaan erikoistunutta tutkijaa.

Puolustusministeriön upeilta nettisivuilta on kuitenkin löydettävissä esimerkkejä todellisista fyysisistä uhista ja tapausesittelyjä, joita kannattaa tarkastella hivenen syvemmin. Ylivoimaisesti vakavin ja akuutein uhka on Suomenlahden öljykuljetusten muodostama uhka. Kuljetettavat
öljymäärät ovat valtavia ja pieninkin onnettomuus muodostaisi suuren riskin Suomen ja Viron rannikkoluonnolle. Tekninen turvallisuus on toki parantunut, mutta edes säiliöalusten kaksoispohjat ja öljyntorjuntakapasiteetin lisääminen takaa täyttä turvaa aluevesillämme. Erityisesti jääoloissa sattuva
onnettomuus olisi tuhoisa ja ympäristön tilan korjaaminen veisi kymmeniä vuosia.

Venäjän ydinvoimalaonnettomuus on aina mahdollinen, vaikka Tseronbylin kaltaisten graffiittimoderoitujen ns. LAES voimaloiden turvallisuus onkin parantunut yhteistyössä suomalaisten säteilyviranomaisten kanssa. Silti Kuolassa on kiehutusvesireaktoreita, jotka ovat vaarallisia ja yhteistyötä viranomaisten välillä on lisättävä.

Ympäristöpäästöt mukaan lukien maatalouspäästöt ovat Suomenlahdella todellinen uhka nimenomaan Pietarissa ja sen lähialueilla. Suomalainen John Nurminen teki suunnattoman arvokasta työtä auttaessaan ja rahoittaessaan Pietarin jätevesipuhdistamoja, mutta se ei vielä riitä. Venäläisen yhteiskunnan asenteita ympäristön suojeluun on saatava muuttumaan ja henkinen tila kohentumaan.

Viimeisenä on sitten tämä ns. sotilaallinen uhka, joka ei tänään vaikuta ihan todelliselta, mutta voi silti jossain erityistilanteissa aktualisoitua. Esimerkiksi Venäjällä vakavan ruokapulan sattuessa naapurivaltakunnasta saattaisi väestöä pyrkiä tänne leveämmän leivän toivossa. Silloin toki tarvittaisiin enemmän ”soppatykkejä”, mutta kaikki on mahdollista Venäjän tsaari Putinin demokratiassa.

Juhani Melanen

 

Auge ulos!

FC Lahden alkukausi on ollut liki täysi katastrofi, ainakin verrattuna siihen kuinka korkealla odotukset niin hardcore-fanien kuin tuulipukukansankin joukoissa olivat. Odotukset lahtelaisesta mitalista ovat muuttuneet kauhuskenarioksi putoamisesta, joten eipä ihme, että Lahden aina niin vaativat ja kiihkeät fanit huutavat jo Augea ulos. Minä en huuda….vielä.

Annetaan Augelle vielä jonkin verran aikaa näyttää kyntensä. Ainakin sen verran, että paras mahdollinen miehistö saadaan jotakuinkin kasaan. Jos silloinkaan peli ei kulje, voidaan miettiä Augen ulostamista. En tiedä johtuuko Lahden pelin aneemisuus pelkästään Augesta, vai mistä on oikein kysymys. Se on kuitenkin selvää, että lumipallo on nyt lähtenyt pyörimään väärään suuntaan ja sitä on vaikea pysäyttää, saati sitten kääntää sen suuntaa.

Suurimmaksi osaksi kysymys lienee henkimaailman jutuista. Eivät Lahden pelaajat ole unohtaneet yhtäkkiä miten jalkapalloa pelataan tai Auge muuttanut pelikuvioitaan radikaalisti. Itseluottamusta syövät varmasti pari viimeisintä matsia, jotka on lopussa sössitty tappioiksi, vaikka on päästy pelaamaan miesylivoimalla. Seuraavaksi pari voittoa putkeen ja voi tapahtua mitä tahansa.
Eivät muut joukkueet vielä ole toivottoman kaukana, joten uskoa joukkueeseen vielä riittää, ainakin täällä toimituksessa.
Toivottavasti myös FC Lahden pukuhuoneessa.


Tommi ”Auge” Kautonen taiteilee nuoralla, potkut vai ei? 
Kuva: FC Lahden nettisivut

Peli on ollut silminnäkijäarvioiden mukaan liian varovaista kyttäilyä ja varmistelua. Iloisesta hyökkäyspelistä ei ole ollut tietoakaan. Tämän päivän kuhnurijoukkueessa pärjäisin minäkin keskikentällä. Varmasti osaisin Kuusysin E-junnujoukkueessa 70-luvulla oppimillani taidoilla antaa sen varmistavan syötön toppareille. Sen kummempaa pelinrakentelua ei ole ollut havaittavissa Kuhnureiden keskikentällä. Siitä johtuen Lahden hyökkäyspeli on ollut todella aneemista. Paikkoja ei yksinkertaisesti synny peruuttelemalla. Kaikki oivaltavat, nopeat pelinkäännöt puuttuvat tällä hetkellä kokonaan Lahden pelistä.

On turha syyttää hyökkääjiä tehottomuudesta, kun minkäänlaisia tilanteita ei saada edes rakenneltua. Sellaista ”Messiä” ei joukkueesta löydy, joka yksin juoksisi koko kentän läpi maalin tekoon.  Nyt varsinkin, kun kausi on lähtenyt käyntiin alavireisesti, tuntuu, ettei kellään ole enää uskallusta pelata rohkeasti eteenpäin, vaan annetaan mielummin se varmistava syöttö taaksepäin. Pelätään virheitä ja silloinhan niitä juuri tuleekin.

Seuraavaksi sunnuntaina vastaan astelee TPS, joka on kerännyt 7 pistettä enemmän kuin Lahti. Ihan niin lennokkaasti eivät siis turkulaisetkaan ole sarjaa aloittaneet kuin ennakoitiin. Tästä Lahdelle voitto, niin ehkäpä paineet hieman pienenisivät Kuhnureiden pukukopissa. Toisaalta tästä turpiin, niin sitten ei enää naurata ketään. Kyseessä olisi nimittäin jo seitsemäs tappio putkeen…

Nyt jos koskaan Lahti tarvitsee yleisön tukea, joten sunnuntaina kaikki hiihtostadionille kaatamaan turkulaisia! Ja jätetään ne Auge ulos-huudot sinne pelin jälkeen, jos aihetta ilmenee…

-Pete Salomaa-

 

Kun yksi onkin kolme

Oletko koskaan hyväntahtoisesti hymyillyt höpsöilevälle lapselle? Minä olen. Usein. Hihittelen käsi poskella hassuja oivalluksia ja sutkautuksia, joita lapset suustaan päästävät.

Näin kolminaisuuden päivän aikoihin mielessäni on kuva samalla tavoin käsi poskella, rakkautta ja naurua silmissään, meitä katsovasta taivaan Isästä. Yhä uudelleen me yritämme järjellä selittää, millainen on kolmiyhteinen Jumala: yksi Jumala, mutta kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
”Kolmiyhteinen Jumala on kuin vettä, joka voi olla kiinteän jään, höyryn tai nesteen muodossa. Kaikki ovat kuitenkin samaa vettä.”
”Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kuin saman kolmion yhtä pitkät sivut.”

”Jumala on kuin kananmuna. Siinä on kuori, keltuainen ja valkuainen, mutta kaikki ovat kuitenkin samaa kananmunaa.”
Niinpä niin ja näitähän riittää. Me olemme yrittäneet tehdä tällaisia määritelmiä jo pari tuhatta vuotta, mutta lopputulos on aina sama. Jumala on mysteeri, joka ei ihmisjärjelle aukene. Selitysyritykset jäävät aina vajaiksi. Onneksi Hän ei arvostele meitä parhaan kananmunavertauksen perusteella.

Mira Vorne
Launeen seurakunta

 

Suomi-kuva: ”kansalaisaloitteet ja ilottomuus”

Uskomattomimpia ja tyhmimpiä kansalaisaloitteita ovat sellaiset, jotka joku pieni kiihkeä ryhmä tekee jotain ammatinharjoittajaa tai tuotevalmistajaa vastaan. Suomessa näitä ryhmiä ovat turkisten vastustajat ja homovihaajat. He keräävät listoja eri viestimissä ja kirjoittelevat ”naamakirjaan” muka
valistuneita kirjoituksiaan. Niistä puuttuu täydellinen todellisuuden kuvan ymmärtäminen ja outo viha.

Tätä Suomen niemeä ei ilman turkiksia olisi koskaan asutettu ja kotia rakennettu ellei lämmittäviä taljoja olisi ollut suojanamme. Eläintensuojelijoiden kameraiskut tiloille ovat tarkoitushakuisia. Jokainen alaa vähänkin tunteva tietää, että hyvistä nahoista maksetaan aina paremmin, joten tuottajalle eläimen hyvinvointi on suoraan verrannollinen rahapussin kokoon. Samalla perusteella voisi vastustaa karjatiloja, kanaloita ja mehiläistuottajia. Eläimiä käytetään ihmisten ravinnoksi ja hyödyksi. Yleensäkin miten laillista elinkeinoa voi vastustaa tai kannattaa. Pohjanmaalla se on hyvä ja melkein ainoa tulonlähde. Se työllistää ja tuo arvokasta vientituloa ja verotulojen myötä vaurautta koko maakuntaan.

Olen ylpeä vaimoni minkkiturkista siksi, että hän on sen hankkinut omilla rahoillaan. Omissa viisi vuotta vanhoissa talvikengissä on sisällä siisti lappu ”sheepskin” eli lampaannahkaa. Mikseivät turkistarhauksen vastustajat ole tehneet iskuja Uuteen Seelantiin tai Australiaan. Eräs tiedetoimittaja kertoi, että siellä ammutaan kohti ja omaisuudensuoja on perustuslakiin sidottu oikeus.

Yleinen ilottomuus ja itsemurhat lisääntyvät aina keväisin. Syitä on runsaasti: valon lisääntyminen, luonnon herääminen, kevätmasennus, rakkaushuolet ja rahahuolet. Meillä ei oikein ole täällä oikeanlaisia juhlia näin keväällä. Intiassa käydessäni kuusi vuotta sitten ihmettelin heidän iloisuuttaan ja hyväntahtoisuuttaan. Heillä oli melkein joka päivä jonkin jumalan juhlat ja niihin osallistuivat kaikki varallisuudesta riippumatta. Yöt laulettiin , naurettiin ja tanssittiin. Kaikilla oli mukavaa.

Niinpä eräs suuri haaveeni onkin herättää eloon vanhojen suomalaisten omien jumalien juhlat. Kyllä Ahti, Pekko, Sampsa Pellervoinen, Ukko, Wellamo ja muutkin maahiset ja tontut ansaitsivat omat karnevaalinsa ja nimikkoviikkonsa. Kesällähän yrittäjät tekisivät tällä tilejä ja kansa saisi piristystä, sillä eihän kukaan joka vuosi jaksa Rauman pitsiviikoillekaan lähteä.

Alkuperäiskansat osaavat juhlia, vaikka niitä on riistetty niin Siperiassa kuin Papuallakin. Lappalaiset osaavat saada seidat laulamaan ja noitarummut pärisemään. Meille on iskostettu väkipakolla työpohjainen luterilainen kristillisyys ja ilottomuus. Nyt olisi aika korjata tämä vuosisatainen perimä ja siirtyä samanistiseen humalaan vaikkapa kärpässienellä; tosin sahti olisi miellyttävämpi vaihtoehto. Kalevalainen uskomme on vaarassa tuhoutua. Sotaliput heti liehumaan ja vanhat jumalat kunniaan!

Juhani Melanen

 

Henki vs. materia

Suomen piskuinen lätkäpuulaakimaajoukkue ei sitten aivan yltänyt pronssille, vaikka lähellä se olikin. Niinpä Suomen kisa-arvosanaksi jää Hyvä Yritys+  Mitalin tuominen kotiin nimettömällä joukkueella olisi ollut sitten jo selkeästi Kiitettävä.
Toisaalta eipä Sveitsin hopeaa voittaneessa joukkueessakaan montaa maailmantähteä näkynyt, joten kai se sitten on uskottava, että joukkuepeleissä ei loppujen lopuksi ole kysymys siitä kuinka suuria tähtiä joukkue vilisee tai siitä kuinka paljon he saavat liksaa yhteensä.

Toisaalta muutama maailmantähti saattaa tälläisessä lyhyessä turnauksessa muuttaa koko joukkueen kurssin. Ruotsin tapauksessa Sedinin veljesten ilmestyminen kisoihin oli se ratkaiseva hetki maailmanmestaruuden metsästyksessä. Venäjän joukkueessa nähtiinkin sitten päinvastainen vaikutus, kun joukkueen suurimmat tähdet eli Kovaltsuk ja Radulov näyttivät kusipäisyytensä kaikki eri puolet, välittämättä joukkueen edusta.

Sama meininki on jo vuodet ollut nähtävissä kotimaisessa SM-liigassa. Joka kauden alla pääkaupunkipainotteinen media hehkuttaa, kuinka Jokerit ja HIFK kasaavat sellaista tähtisikermää ettei muille liigajoukkueille jää kuin murusia, jos niitäkään. Kun kausi on lopulta ohi, huomataan onneksi aika usein, että mestari on joku ihan muu kuin pääkaupunkiseudun mediaseksikäs, tähtiä vilisevä joukkue.

Tämä on varmasti huomattu myös Pelicansin toimistolla, kun katsotaan ensi kauden joukkueen kasaamista. Varsinaisesti tähtiluokan pelaajia ei Lahteen ole saatu houkuteltua, eikä se pihinä tunnetun tj Kaarnan toimintatapoihin kuulukaan, onneksi. Sen sijaan joukkue tuntuu olevan täynnä duunareita, tosin luotettavia ja laadukkaita sellaisia ja niitä riittää kaikkiin neljään kenttään. Lahdessa luotetaan ensi kaudella siis varmaan suorittamiseen ( valmentajaa myöten…) ja kovaan joukkuehenkeen. Ainoa lähellä tähtiluokkaa oleva pelaaja lienee Radek Smolenak, jonka KHL-valloitus jäi yllättävänkin lyhyeksi ja mies tekee paluun turkoosipaitaan.

Omien kasvattien hommaamisesta takaisin on paljon puhuttu, mutta valitettavasti mm. Henri Heino valitsi mielummin Ässät ja Antti Tyrväinenkin on hevosmiesten tietotoimiston mukaan kovaa vauhtia pukemassa ylleen jokeripaitaa. No mikä ettei, pelaahan siellä miehen velikin.
Jos joukkuetta ollaan lahtelaistamassa jatkossakin, olisi hyvä olla yhteydessä jo ajoissa ennen joulua ainakin Tyrväisen veljeksiin sekä Tuomas Santavuoreen ja Jesse Saariseen. Toisaalta pelaajan lahtelaisuus ei saa olla pääkriteeri, vaan jotain pitäisi osatakin.

Lopuksi toivotaan että tällä kertaa kukaan huippupelaaja ei jätä Pelicansia väärien valmentajahuhujen takia, kuten kävi Pekka Jormakan tapauksessa. Jormakka pelästyi, kun kuuli huhun, että valmentajaksi on tulossa Pekka Virta, joten hän päätti pikaisesti tehdä sopimuksen Rautakorven Tapparaan. Kaarna voisi tällä kertaa pitää huolen, että pelaajat tietävät jo hyvissä ajoin Aravirran seuraajan nimen. Sitten pitää vain toivoa, että kyseinen nimi vetää pelaajia puoleensa…Kukahan se muuten on???

Pete Salomaa

 

Helluntai

Ensi sunnuntai on helluntai. Helluntain ajankohta määräytyy Apostolien teoissa (Ap. t. 2) kuvatusta Pyhän Hengen vuodattamisesta, joka tapahtui viidenkymmenen päivän kuluttua pääsiäisestä. Helluntain suomenkielinen nimi tulee ruotsin kielen ilmauksesta helig dag (= pyhä päivä). Monissa kielissä juhlan nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (= viideskymmenes), joka ilmaisee siis juhlan ajankohtaa pääsiäisestä.

Helluntaita vietetään seurakunnan syntymäpäivänä. Ensimmäisen helluntain tapahtumat vaikuttivat sen, että alkuseurakunta kasvoi ja sanoma Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan levisi kulovalkean tavoin. Helluntaina tapahtui Jumalan ihme. Kun apostolit todistivat Jeesuksesta, kukin kuuli heidän puhuvan omalla äidinkielellään. Näin ymmärrettävän sanan saattoi ottaa vastaan ja uskoa sen: Jeesus on tullut maailmaan sovittamaan sen Isän kanssa ja hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa kautta meillä on voitto synnistä ja kuolemasta ja yhteys Jumalan kanssa.

Ensimmäisen helluntain ihme oli myös uskon syntyminen, jonka Jumalan Pyhä Henki vaikutti tuolloin kolmen tuhannen ihmisen kohdalla. Jumalan Pyhä Henki tekee työtään maailmassa. Raamatun sanan ja sakramenttien kautta Hän yhä puhuttelee ihmisiä ja kutsuu meitä omistamaan Jumalan armon. Keskiaikaisessa rukouksessa pyydetäänkin: Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.

Helluntai yhtäältä siis kertoo siitä, kuinka Jumala avaa sanaansa. Pyhä Henki tekee sen eläväksi ja ymmärrettäväksi. Toisaalta päivä kertoo siitä, kuinka tärkeää on se, että meistä jokainen voisi kuulla evankeliumin sanan omalla äidinkielellään ja näin löytää lujan perustan elämälleen.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra Laune

 

Työväen kykypuolue kokoomus

Jyrki Katainen meidän oma koko kansan Jyrki-boy on joutunut gallupeissa alamäkeen. Moni kysyy ihan oikeasti miksi? Kepu ja demarit oli julistettu auringonlaskun puolueiksi ja taantuman rattaiden vetureiksi. Mutta kokoomushan se meni möläyttämään, että ensimmäinen sairaspäivä omaan laskuun. Rahastahan tässä on kyse. Töihin vain sairaana, vaikka kaikki muut työpaikan jäsenet altistuisivat pöpöille ja siitä alkaisi joukkotartunnan aika, joka vaatisi seitsemän sijaista varamiespalvelusta.

Toinen mukava rahapoliittinen liike oli varmistaa rikkaille pörssiin kuulumattomille vakavaraisille yrityksille todellinen varohuojennus. Nyt yrityksille on sysätty helpotuksia,joiden pitäisi alkaa purra niin nuorisotyöttömyyteen kuin kulutuskysyntäänkin, mutta irtisanomiset ja YT-neuvottelut tuntuvat jatkuvan samalla tavalla kuin ennenkin.

Tuleva SOTE-uudistus syö myös kokoomuksen kannatusta, sillä silloin kun kaikkea yritetään ratkaista normeilla ja tiukoilla lainsäädännön keinoilla laatu väkisinkin kärsii. Julkinen sektori on ajautumassa tuottavuushankkeiden takia ja henkilöstömenojen supistuksien vuoksi vaikeaan tilaan. Kokoomus ei ole saanut piiskattua julkiselle sektorille minkäänlaista innovaatiotoimintaa, josta olisi voitu hyödyntää nuorille työpaikkoja. Nuorisotyöttömyys on lisääntynyt eivätkä kaikki voi perustaa yrityksiä.

Politiikan moraalilla on monta tukijalkaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja tunnereaktiot ovat joskus hyvinkin nopeita. Tasa-arvo järkkyy nyt Suomessa ja yhteiskuntamme eriarvoistuu selvästi. Kokoomuksen ideologiset näkemyserot voidaan tiivistää kahteen perusulottuvuuteen, jotka ovat asenteet eriarvoisuuteen ja suhtautuminen muutokseen. Kokoomuslaiset eivät kannata valtion laajaa puuttumista ihmisten elämään, mutta haluavat silti kanavoida rahaa joskus outoihinkin hankkeisiin, kuten Talvivaaraan.

Olemme Suomessa nyt sellaisessa tilanteessa, että emme osaa kohdata, ennustaa ja laskea yllättäviä ja odottamattomia tapahtumia etukäteen. Tämä kompleksisuus ei lisää kykyä toimia johdonmukaisesti eikä takaa oikea menettelyä kriisitilanteissa. Uudessa monetaristisessa maailmassa kokoomus ajaa julkista sektoria alas, mutta ei kykene määrittelemään omaakaan ohjelmaansa. Se antaa finanssitalouden viedä työn hintaa laskemalla ja julkista sektoria supistamalla. MOT

Juhani Melanen

 

Kuhnurit kuhnii

Viime maanantain Klubi-matsissa nähtiin aneeminen lahtelaisjoukkue, joka oli liki koko peliajan täysin Klubin pihdeissä. Käytännössä Lahdella oli yksi oikea maalipaikka, josta maaliverkko olisi voinut soida. No ei soinut ei… Sen sijaan Klubi vyörytti hyökkäyksiään jatkuvalla syötöllä Jesse Jorosen vartioiman maalin eteen. Paremmalla tuurilla ja kelillä peli olisi ollut helposti HJK:lle 3-0.

Varsinkin lahtelaisten hyökkäyspeli oli kaiken kaikkiaan hyvin aneemista ja onnetonta. Tilanteiden rakentelu ontui varmasti Joni Kaukon ja Mika Mäkitalon puuttuessa kokoonpanosta, mutta silti…Jääkiekossa pelaajia moititaan usein kädettömiksi, kun he eivät saa mitään kiekon kanssa aikaiseksi, niin onko futiksessa sitten jalattomia pelaajia?

Kautosella on iso savotta edessään, jotta hyökkäyspeli saadaan jatkossa toimimaan siten, että pisteitäkin olisi odotettavissa. Maalintekijäksi ostettu Dantas on ollut uskomattoman surkea kärjessä tai sitten yksinkertaisesti joukkuekaverit eivät saa edes järjestettyä palloa Vinille maalintekopaikkaan. Tee siinä sitten maaleja, kun pallo pelataan aina alakerran kautta, vaikka tilaisuus olisi lähteä nopeaan vastahyökkäykseen. Sen lisäksi Klubi-pelissä silmiinpistävää oli syöttöjen huono laatu, johon kyllä varmasti vaikutti myös surkea keli.

Positiivisinta meikäläisen silmään oli uuden maalivahdin Jesse Jorosen peli. Eihän Tuomikaan ole missään nimessä huono ollut, mutta Jorosesta huokuu osaaminen ja vahva itsetunto. Plussana vielä yksi torjuttu rankkari.

Lahti on valunut sarjassa nyt jo kolmen viimeisen joukkoon ja Kautosen jengi on hukkaamassa kovaa vauhtia sitä hyvää hypeä, joka joukkueen ympärillä vielä liigacupin voiton jälkeen Lahdessa nousi. Nyt on pikaisesti saatava pari-kolme voittoa plakkariin tai lahtelainen gloryhunter-tuulipukukansa hylkää joukkueen ja siirtyy odottamaan jo Pelicansin ensi kautta. Tosin sekin on jo nyt lytätty epäonnistuneeksi, kun taaskaan ei joukkueeseen ole tullut ketään NHL:stä tai KHL:stä.

Lahtelainen penkkiurheilija on vaativa. Epäonnistumisista nopeasti pelaaja tai jopa koko joukkue leimataan luuseriksi. Ikävä tosiasia on se, että lahtelaiset penkkiurheilijat kaipaavat nyt todella paljon niitä voittojen iloisia ja humalluttavia hetkiä ja se joukkue, joka niitä ensimmäisenä pystyy tuottamaan on jatkossakin vahvoilla. Eipä ihme, että klubimatsin jälkeen hiihtiksellä kaikuivatkin jo rytmikkäät ”Auge ulos” -huudot…

Mr. Ilmaveivaaja

Jääkiekon MM-kisoissa aletaan pikkuhiljaa pääsemään ratkaisuotteluihin asti. Suomi yllätti lätkäkansan ja nipisti niukasti itselleen Helsingin lohkon ykkössijan Venäjän ja USA:n nenän edestä. Aika hyvä näpäytys joukkueelta, jota haukuttiin ennen kisoja lähihistorian surkeimmaksi maajoukkueeksi. Tosin tappio Slovakialle puolivälierissä, niin johan pääsevät nämä ns. asiantuntijat taas hehkuttamaan sitä, että minähän sanoin, että ei pärjätä.

Tottahan toki turnaus on tulokseltaan huono, jos välieriin ei päästä, toisaalta välierät lienee juuri se minne ennakkoon saattoi parhaimmissa kuvitelmissaan kuvitella joukkueen yltävän. Harmi ettei minulla ole kristallipalloa, mistä näkisin torstain-pelin tuloksen, sillä kirjoitan tätä keskiviikkona…Uskon kuitenkin, että Suomi nähdään välierissä, sillä niin huonosti Suomi ei enää näissä kisoissa pelaa kuin Latvia-peli oli.

Eipä ole muuten helppo olla Mikael Granlund. Kaveri tuli rapakon takaa auttamaan Suomea ratkaisupeleihin. Puoli Suomea jumaloi tätä nuorta ilmaveivaajaa ja odottaa hänen yksin ratkaisevan kaikki lätkämatsit ihmetempuillaan. Toinen puoli suomalaisista toivoo Granlundin epäonnistuvan ja tuovat esiin kilvan sitä, kuinka kaveri epäonnistui totaalisesti jo NHL:ssa ja paluu maitojunalla on jo lähellä.

Totuushan on se, että Granlund on Suomen mittakaavassa harvinaisen lahjakas pelaaja, muttei vielä lähellekään valmis pelaajana. Sen tietää tervejärkinen nuori herra myös itse, vaikka Suomessa peliura lähtikin komeasti lentoon parin viime vuoden sisällä, kun hän oli mukana voittamassa Suomen mestaruutta HIFK:n paidassa ja tietenkin sitä maailmanmestaruutta. Ikääkin Granlundilla on vasta 21 vuotta, mikä olisi syytä muistaa, kun miehen harteille ladataan uskomattomia odotuksia.

Tulevaisuus näyttää onko Granlundista pelaamaan NHL:ssä ratkaisijan roolissa vai sopiiko hänen pelityylinsä paremmin Euroopan kaukaloihin. Sen sijaan on varmaa, että noilla lahjoilla hän tulee tekemään hienon uran, missä tahansa sitten loppujen lopuksi pelaakaan. Viime kädessä kysymys on kuitenkin vain pelistä, jääkiekosta. Ei kenenkään elämä siihen lopu, jos Suomi joskus epäonnistuisikin lätkän MM-kisoissa. Itse asiassa aika usein sen tulevan suuren onnistumisen siemen kylvetään pahimman epäonnistumisen hetkellä.

Pete Salomaa

 

Mammat

Sunnuntaina 12. päivä juhlitaan taas äitiä. Mietin siinä rinnalla Raamatun äitejä. Hurjia ovat jutut, ei leiju suloinen vauvapöly useinkaan niiden kertomusten yllä.

Jeesuksesta on ollut melkoisesti huolta hänen äidilleen Marialle. Neitseelliseen sikiämiseen vielä voi suhtautua suurpiirteisesti, enkelin voi pistää matkoihinsa toteamalla, että ”minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” mutta sitä mukaa kun vauva kasvaa, kaikki alkaa muuttua todeksi. Omassa mielessäni Marian virittämä kiitosvirsi on hänen äitiytensä viimeinen ilosta kevyt hetki. Sen jälkeen rypyt otsalla alkavat syventyä.

Herkkä tuokio vastasyntyneen kanssa muuttuu kyläkarnevaaliksi kun majapaikkaan alkaa lapata väkeä oven täydeltä. Viikkoa myöhemmin vanha viisas mies sanoo ääneen sen, mitä nuori äiti on osannut jo epäilläkin: kaikki ei ole ihan kuten pitää ja vaikeuksiin on syytä varautua. Varhaisteini katoaa ihmispaljouden sekaan pääsiäisjuhlamatkalla eikä ole uudesta itsenäisyydestään moksiskaan.
Eikä aikaakaan kun tie kutsuu jälleen nuorta miestä: työt saavat jäädä, kaveripiiri vaihtuu muihin kaltaisiin kiertäjiin ja kulttihahmoksihan se poika nousee, joukon johtajaksi. Sanoo vaan sieltä omiensa joukosta että nämä ovat hänen todellinen perheensä. Ettei vaan nyt joutuisi viranomaisten kanssa vastatusten. Vaan niinhän siinä käy. Pojan elämä päättyy rikollisten joukossa vieraassa kaupungissa. Herran palvelijattaren tie olikin kivun tie. Emme tiedä paraneeko äidin särkynyt sydän ylösnousemuksen pääsiäisessä. Hänen vuokseen toivon niin.

Kuolema on lähellä myös monia muita Raamatun äitejä. Eeva synnytti poikia, yhdestä tuli tappaja. Kuningas Daavidin puoliso Batseba joutui hautaamaan heidän esikoispoikansa. Saaran kohdalla liippasi läheltä: viime hetkellä hänen poikansa Iisak välttyi tulemasta isänsä Abrahamin surmaamaksi. Toivon todella, että Johannes Kastajan äiti Elisabet oli jo siirtynyt autuaitten joukkoon siihen mennessä, kun hänen poikansa lyheni päänmitalla. Betlehemin lastenmurhaa ei saata oikein ajatellakaan. Moni kantaa mukanaan myös lapsettomuuden kipua: ei ole ketään, joka kutsuisi äidiksi. Ei ole ketään, joka antaisi elämälle tarkoituksen ja turvan vanhuuden vaaroja vastaan.

Kaikkien kipujen vastapainoksi Ruutin kirja on liikuttava kertomus Noomista ja hänen miniästään Ruutista. Ruut saa avioliiton myötä muutakin kuin vain anopin: hän saa Noomista äidin, josta ei enää suostu luopumaan. Molemmat naiset jäävät leskeksi ja köyhyyden ja epävarmuuden uhallakin Ruut pitää kiinni siitä, mitä on löytänyt. Hän ei jätä naista, joka on avannut kotinsa ja sydämensä hänelle. Noomi on hänen äitinsä, biologiasta viis.

Raamatun naiset ja äidit kantavat samanlaisia iloja ja huolia kuin ketkä tahansa naiset ja äidit tänäänkin. ”Niin kuin sinä rakastat, anna minun rakastaa” on rukous, joka on sisäänkirjoitettuna näiden naisten elämässä. Se on itse asiassa sisäänkirjoitettuna kaikissa meissä. Se on rakkautta, jonka alkuperä on Jumala ja jota meidät on kutsuttu heijastamaan. Se on rakkautta, joka ei toteudu vain vanhemmuuden kautta, vaan ennen kaikkea ihmisyytemme kautta.

Juhlin sunnuntaina Noomin ja Ruutin esimerkkiä seuraten paitsi omaa äitiäni myös niitä naisia, jotka ovat ottaneet minut vastaan kuin oman tyttärensä. Joukossa on sukulaisnaisia, ystävieni äitejä ja työtovereita. Arvostan näiden naisten avaraa sydäntä ja näkemystä siitä, että sukupolvien välinen rakkaus ei ole geeneihin sidottua.

Launeen nuorten pappina juhlin sunnuntaina myös kasvatuskumppanuutta, niitä äitejä jotka ovat toivottaneet minut tervetulleeksi perheensä elämään ja siihen aikuisten joukkoon, joilla he ovat lapsensa ympäröineet. Meitä yhdistää rakkaus samaan lapseen. Kiitos luottamuksesta.

Anu Toivonen
Nuoriso- ja rippikoulutyön pastori
Launeen srk

 

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011