Luin hiljattain erästä eri kirjoittajilta koottua rukousten kokoelmaa. Eräs rukous kiinnitti erityisesti huomiotani ajankohtaisuudessaan. Sen on kirjoittanut Kirkkoisä Augustinus, joka eli vuosina 354-430 j.Kr. :

”Pyhä ja väkevä Yksi,me tulemme sinun luoksesi heikkoina.Vahvista meitä, laupias Herra.
Me tuomme sinun eteesi kirkon,heikon työssään, epäilevän uskossaan, jäsenmäärältään hupenevan,pelokkaana lähtemään liikkeelle.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi maailman, uupuneen ja huolten painaman, sodan ja rikosten runteleman, pahan lannistaman, väkivallan musertaman.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi ystävät, yksinäiset ja rakkaudessa pettyneet, ikävän ja kaipauksen uuvuttamat,pelon ja tuskan ahdistamat.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi sairaat ja kärsivät, kivun ja epätoivon runtelemat, ihmisten hylkäämät ja pettämät.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi, Herra, kansojen ja kansakuntien vastoinkäymiset ja vaarat,
vankien huokaukset, jälkeenjääneiden surun, muukalaisten tarpeet,uupuneiden huolet,
ikääntyvien heikkenevät voimat.
Herra, vedä puoleesi jokaista Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen”

Leena Kukkonen

Viime aikaisten selontekojen mukaan viimeinen Venäjän asevoimien reformi on ollut historiallinen. Venäjän uudistusten ydin on luopuminen massa-armeijaan perustavasta mobilisaatiopuolustuksesta ja divisioonaorganisaation korvaaminen prikaateilla. Tavoitteena on sellaisten nopeiden ja joustavien
yhtyminen luominen, jotka kykenevät nopeasti reagoimaan kriiseihin.

Jos me suomalaiset menetämme puolustuskykymme, emme saa sitä enää koskaan takaisin. Venäjän varustautumisohjelma on laman takia hiukan jäissä, mutta etenee silti. Viime vuoden joulukuussa julkaistu puolustuspoliittinen selonteko ei saanut ainakaan minua vakuuttumaan Venäjän kehityksestä, sillä siksi vaatimaton se oli. ”Capabilities, intentions and political will”- niminen analyysi ei todella vakuuttanut
montakaan puolustuspolitiikkaan erikoistunutta tutkijaa.

Puolustusministeriön upeilta nettisivuilta on kuitenkin löydettävissä esimerkkejä todellisista fyysisistä uhista ja tapausesittelyjä, joita kannattaa tarkastella hivenen syvemmin. Ylivoimaisesti vakavin ja akuutein uhka on Suomenlahden öljykuljetusten muodostama uhka. Kuljetettavat
öljymäärät ovat valtavia ja pieninkin onnettomuus muodostaisi suuren riskin Suomen ja Viron rannikkoluonnolle. Tekninen turvallisuus on toki parantunut, mutta edes säiliöalusten kaksoispohjat ja öljyntorjuntakapasiteetin lisääminen takaa täyttä turvaa aluevesillämme. Erityisesti jääoloissa sattuva
onnettomuus olisi tuhoisa ja ympäristön tilan korjaaminen veisi kymmeniä vuosia.

Venäjän ydinvoimalaonnettomuus on aina mahdollinen, vaikka Tseronbylin kaltaisten graffiittimoderoitujen ns. LAES voimaloiden turvallisuus onkin parantunut yhteistyössä suomalaisten säteilyviranomaisten kanssa. Silti Kuolassa on kiehutusvesireaktoreita, jotka ovat vaarallisia ja yhteistyötä viranomaisten välillä on lisättävä.

Ympäristöpäästöt mukaan lukien maatalouspäästöt ovat Suomenlahdella todellinen uhka nimenomaan Pietarissa ja sen lähialueilla. Suomalainen John Nurminen teki suunnattoman arvokasta työtä auttaessaan ja rahoittaessaan Pietarin jätevesipuhdistamoja, mutta se ei vielä riitä. Venäläisen yhteiskunnan asenteita ympäristön suojeluun on saatava muuttumaan ja henkinen tila kohentumaan.

Viimeisenä on sitten tämä ns. sotilaallinen uhka, joka ei tänään vaikuta ihan todelliselta, mutta voi silti jossain erityistilanteissa aktualisoitua. Esimerkiksi Venäjällä vakavan ruokapulan sattuessa naapurivaltakunnasta saattaisi väestöä pyrkiä tänne leveämmän leivän toivossa. Silloin toki tarvittaisiin enemmän ”soppatykkejä”, mutta kaikki on mahdollista Venäjän tsaari Putinin demokratiassa.

Juhani Melanen

Oletko koskaan hyväntahtoisesti hymyillyt höpsöilevälle lapselle? Minä olen. Usein. Hihittelen käsi poskella hassuja oivalluksia ja sutkautuksia, joita lapset suustaan päästävät.

Näin kolminaisuuden päivän aikoihin mielessäni on kuva samalla tavoin käsi poskella, rakkautta ja naurua silmissään, meitä katsovasta taivaan Isästä. Yhä uudelleen me yritämme järjellä selittää, millainen on kolmiyhteinen Jumala: yksi Jumala, mutta kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
”Kolmiyhteinen Jumala on kuin vettä, joka voi olla kiinteän jään, höyryn tai nesteen muodossa. Kaikki ovat kuitenkin samaa vettä.”
”Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kuin saman kolmion yhtä pitkät sivut.”

”Jumala on kuin kananmuna. Siinä on kuori, keltuainen ja valkuainen, mutta kaikki ovat kuitenkin samaa kananmunaa.”
Niinpä niin ja näitähän riittää. Me olemme yrittäneet tehdä tällaisia määritelmiä jo pari tuhatta vuotta, mutta lopputulos on aina sama. Jumala on mysteeri, joka ei ihmisjärjelle aukene. Selitysyritykset jäävät aina vajaiksi. Onneksi Hän ei arvostele meitä parhaan kananmunavertauksen perusteella.

Mira Vorne
Launeen seurakunta

Uskomattomimpia ja tyhmimpiä kansalaisaloitteita ovat sellaiset, jotka joku pieni kiihkeä ryhmä tekee jotain ammatinharjoittajaa tai tuotevalmistajaa vastaan. Suomessa näitä ryhmiä ovat turkisten vastustajat ja homovihaajat. He keräävät listoja eri viestimissä ja kirjoittelevat ”naamakirjaan” muka
valistuneita kirjoituksiaan. Niistä puuttuu täydellinen todellisuuden kuvan ymmärtäminen ja outo viha.

Tätä Suomen niemeä ei ilman turkiksia olisi koskaan asutettu ja kotia rakennettu ellei lämmittäviä taljoja olisi ollut suojanamme. Eläintensuojelijoiden kameraiskut tiloille ovat tarkoitushakuisia. Jokainen alaa vähänkin tunteva tietää, että hyvistä nahoista maksetaan aina paremmin, joten tuottajalle eläimen hyvinvointi on suoraan verrannollinen rahapussin kokoon. Samalla perusteella voisi vastustaa karjatiloja, kanaloita ja mehiläistuottajia. Eläimiä käytetään ihmisten ravinnoksi ja hyödyksi. Yleensäkin miten laillista elinkeinoa voi vastustaa tai kannattaa. Pohjanmaalla se on hyvä ja melkein ainoa tulonlähde. Se työllistää ja tuo arvokasta vientituloa ja verotulojen myötä vaurautta koko maakuntaan.

Olen ylpeä vaimoni minkkiturkista siksi, että hän on sen hankkinut omilla rahoillaan. Omissa viisi vuotta vanhoissa talvikengissä on sisällä siisti lappu ”sheepskin” eli lampaannahkaa. Mikseivät turkistarhauksen vastustajat ole tehneet iskuja Uuteen Seelantiin tai Australiaan. Eräs tiedetoimittaja kertoi, että siellä ammutaan kohti ja omaisuudensuoja on perustuslakiin sidottu oikeus.

Yleinen ilottomuus ja itsemurhat lisääntyvät aina keväisin. Syitä on runsaasti: valon lisääntyminen, luonnon herääminen, kevätmasennus, rakkaushuolet ja rahahuolet. Meillä ei oikein ole täällä oikeanlaisia juhlia näin keväällä. Intiassa käydessäni kuusi vuotta sitten ihmettelin heidän iloisuuttaan ja hyväntahtoisuuttaan. Heillä oli melkein joka päivä jonkin jumalan juhlat ja niihin osallistuivat kaikki varallisuudesta riippumatta. Yöt laulettiin , naurettiin ja tanssittiin. Kaikilla oli mukavaa.

Niinpä eräs suuri haaveeni onkin herättää eloon vanhojen suomalaisten omien jumalien juhlat. Kyllä Ahti, Pekko, Sampsa Pellervoinen, Ukko, Wellamo ja muutkin maahiset ja tontut ansaitsivat omat karnevaalinsa ja nimikkoviikkonsa. Kesällähän yrittäjät tekisivät tällä tilejä ja kansa saisi piristystä, sillä eihän kukaan joka vuosi jaksa Rauman pitsiviikoillekaan lähteä.

Alkuperäiskansat osaavat juhlia, vaikka niitä on riistetty niin Siperiassa kuin Papuallakin. Lappalaiset osaavat saada seidat laulamaan ja noitarummut pärisemään. Meille on iskostettu väkipakolla työpohjainen luterilainen kristillisyys ja ilottomuus. Nyt olisi aika korjata tämä vuosisatainen perimä ja siirtyä samanistiseen humalaan vaikkapa kärpässienellä; tosin sahti olisi miellyttävämpi vaihtoehto. Kalevalainen uskomme on vaarassa tuhoutua. Sotaliput heti liehumaan ja vanhat jumalat kunniaan!

Juhani Melanen

Ensi sunnuntai on helluntai. Helluntain ajankohta määräytyy Apostolien teoissa (Ap. t. 2) kuvatusta Pyhän Hengen vuodattamisesta, joka tapahtui viidenkymmenen päivän kuluttua pääsiäisestä. Helluntain suomenkielinen nimi tulee ruotsin kielen ilmauksesta helig dag (= pyhä päivä). Monissa kielissä juhlan nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (= viideskymmenes), joka ilmaisee siis juhlan ajankohtaa pääsiäisestä.

Helluntaita vietetään seurakunnan syntymäpäivänä. Ensimmäisen helluntain tapahtumat vaikuttivat sen, että alkuseurakunta kasvoi ja sanoma Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan levisi kulovalkean tavoin. Helluntaina tapahtui Jumalan ihme. Kun apostolit todistivat Jeesuksesta, kukin kuuli heidän puhuvan omalla äidinkielellään. Näin ymmärrettävän sanan saattoi ottaa vastaan ja uskoa sen: Jeesus on tullut maailmaan sovittamaan sen Isän kanssa ja hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa kautta meillä on voitto synnistä ja kuolemasta ja yhteys Jumalan kanssa.

Ensimmäisen helluntain ihme oli myös uskon syntyminen, jonka Jumalan Pyhä Henki vaikutti tuolloin kolmen tuhannen ihmisen kohdalla. Jumalan Pyhä Henki tekee työtään maailmassa. Raamatun sanan ja sakramenttien kautta Hän yhä puhuttelee ihmisiä ja kutsuu meitä omistamaan Jumalan armon. Keskiaikaisessa rukouksessa pyydetäänkin: Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.

Helluntai yhtäältä siis kertoo siitä, kuinka Jumala avaa sanaansa. Pyhä Henki tekee sen eläväksi ja ymmärrettäväksi. Toisaalta päivä kertoo siitä, kuinka tärkeää on se, että meistä jokainen voisi kuulla evankeliumin sanan omalla äidinkielellään ja näin löytää lujan perustan elämälleen.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra Laune

Jyrki Katainen meidän oma koko kansan Jyrki-boy on joutunut gallupeissa alamäkeen. Moni kysyy ihan oikeasti miksi? Kepu ja demarit oli julistettu auringonlaskun puolueiksi ja taantuman rattaiden vetureiksi. Mutta kokoomushan se meni möläyttämään, että ensimmäinen sairaspäivä omaan laskuun. Rahastahan tässä on kyse. Töihin vain sairaana, vaikka kaikki muut työpaikan jäsenet altistuisivat pöpöille ja siitä alkaisi joukkotartunnan aika, joka vaatisi seitsemän sijaista varamiespalvelusta.

Toinen mukava rahapoliittinen liike oli varmistaa rikkaille pörssiin kuulumattomille vakavaraisille yrityksille todellinen varohuojennus. Nyt yrityksille on sysätty helpotuksia,joiden pitäisi alkaa purra niin nuorisotyöttömyyteen kuin kulutuskysyntäänkin, mutta irtisanomiset ja YT-neuvottelut tuntuvat jatkuvan samalla tavalla kuin ennenkin.

Tuleva SOTE-uudistus syö myös kokoomuksen kannatusta, sillä silloin kun kaikkea yritetään ratkaista normeilla ja tiukoilla lainsäädännön keinoilla laatu väkisinkin kärsii. Julkinen sektori on ajautumassa tuottavuushankkeiden takia ja henkilöstömenojen supistuksien vuoksi vaikeaan tilaan. Kokoomus ei ole saanut piiskattua julkiselle sektorille minkäänlaista innovaatiotoimintaa, josta olisi voitu hyödyntää nuorille työpaikkoja. Nuorisotyöttömyys on lisääntynyt eivätkä kaikki voi perustaa yrityksiä.

Politiikan moraalilla on monta tukijalkaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja tunnereaktiot ovat joskus hyvinkin nopeita. Tasa-arvo järkkyy nyt Suomessa ja yhteiskuntamme eriarvoistuu selvästi. Kokoomuksen ideologiset näkemyserot voidaan tiivistää kahteen perusulottuvuuteen, jotka ovat asenteet eriarvoisuuteen ja suhtautuminen muutokseen. Kokoomuslaiset eivät kannata valtion laajaa puuttumista ihmisten elämään, mutta haluavat silti kanavoida rahaa joskus outoihinkin hankkeisiin, kuten Talvivaaraan.

Olemme Suomessa nyt sellaisessa tilanteessa, että emme osaa kohdata, ennustaa ja laskea yllättäviä ja odottamattomia tapahtumia etukäteen. Tämä kompleksisuus ei lisää kykyä toimia johdonmukaisesti eikä takaa oikea menettelyä kriisitilanteissa. Uudessa monetaristisessa maailmassa kokoomus ajaa julkista sektoria alas, mutta ei kykene määrittelemään omaakaan ohjelmaansa. Se antaa finanssitalouden viedä työn hintaa laskemalla ja julkista sektoria supistamalla. MOT

Juhani Melanen

Sunnuntaina 12. päivä juhlitaan taas äitiä. Mietin siinä rinnalla Raamatun äitejä. Hurjia ovat jutut, ei leiju suloinen vauvapöly useinkaan niiden kertomusten yllä.

Jeesuksesta on ollut melkoisesti huolta hänen äidilleen Marialle. Neitseelliseen sikiämiseen vielä voi suhtautua suurpiirteisesti, enkelin voi pistää matkoihinsa toteamalla, että ”minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” mutta sitä mukaa kun vauva kasvaa, kaikki alkaa muuttua todeksi. Omassa mielessäni Marian virittämä kiitosvirsi on hänen äitiytensä viimeinen ilosta kevyt hetki. Sen jälkeen rypyt otsalla alkavat syventyä.

Herkkä tuokio vastasyntyneen kanssa muuttuu kyläkarnevaaliksi kun majapaikkaan alkaa lapata väkeä oven täydeltä. Viikkoa myöhemmin vanha viisas mies sanoo ääneen sen, mitä nuori äiti on osannut jo epäilläkin: kaikki ei ole ihan kuten pitää ja vaikeuksiin on syytä varautua. Varhaisteini katoaa ihmispaljouden sekaan pääsiäisjuhlamatkalla eikä ole uudesta itsenäisyydestään moksiskaan.
Eikä aikaakaan kun tie kutsuu jälleen nuorta miestä: työt saavat jäädä, kaveripiiri vaihtuu muihin kaltaisiin kiertäjiin ja kulttihahmoksihan se poika nousee, joukon johtajaksi. Sanoo vaan sieltä omiensa joukosta että nämä ovat hänen todellinen perheensä. Ettei vaan nyt joutuisi viranomaisten kanssa vastatusten. Vaan niinhän siinä käy. Pojan elämä päättyy rikollisten joukossa vieraassa kaupungissa. Herran palvelijattaren tie olikin kivun tie. Emme tiedä paraneeko äidin särkynyt sydän ylösnousemuksen pääsiäisessä. Hänen vuokseen toivon niin.

Kuolema on lähellä myös monia muita Raamatun äitejä. Eeva synnytti poikia, yhdestä tuli tappaja. Kuningas Daavidin puoliso Batseba joutui hautaamaan heidän esikoispoikansa. Saaran kohdalla liippasi läheltä: viime hetkellä hänen poikansa Iisak välttyi tulemasta isänsä Abrahamin surmaamaksi. Toivon todella, että Johannes Kastajan äiti Elisabet oli jo siirtynyt autuaitten joukkoon siihen mennessä, kun hänen poikansa lyheni päänmitalla. Betlehemin lastenmurhaa ei saata oikein ajatellakaan. Moni kantaa mukanaan myös lapsettomuuden kipua: ei ole ketään, joka kutsuisi äidiksi. Ei ole ketään, joka antaisi elämälle tarkoituksen ja turvan vanhuuden vaaroja vastaan.

Kaikkien kipujen vastapainoksi Ruutin kirja on liikuttava kertomus Noomista ja hänen miniästään Ruutista. Ruut saa avioliiton myötä muutakin kuin vain anopin: hän saa Noomista äidin, josta ei enää suostu luopumaan. Molemmat naiset jäävät leskeksi ja köyhyyden ja epävarmuuden uhallakin Ruut pitää kiinni siitä, mitä on löytänyt. Hän ei jätä naista, joka on avannut kotinsa ja sydämensä hänelle. Noomi on hänen äitinsä, biologiasta viis.

Raamatun naiset ja äidit kantavat samanlaisia iloja ja huolia kuin ketkä tahansa naiset ja äidit tänäänkin. ”Niin kuin sinä rakastat, anna minun rakastaa” on rukous, joka on sisäänkirjoitettuna näiden naisten elämässä. Se on itse asiassa sisäänkirjoitettuna kaikissa meissä. Se on rakkautta, jonka alkuperä on Jumala ja jota meidät on kutsuttu heijastamaan. Se on rakkautta, joka ei toteudu vain vanhemmuuden kautta, vaan ennen kaikkea ihmisyytemme kautta.

Juhlin sunnuntaina Noomin ja Ruutin esimerkkiä seuraten paitsi omaa äitiäni myös niitä naisia, jotka ovat ottaneet minut vastaan kuin oman tyttärensä. Joukossa on sukulaisnaisia, ystävieni äitejä ja työtovereita. Arvostan näiden naisten avaraa sydäntä ja näkemystä siitä, että sukupolvien välinen rakkaus ei ole geeneihin sidottua.

Launeen nuorten pappina juhlin sunnuntaina myös kasvatuskumppanuutta, niitä äitejä jotka ovat toivottaneet minut tervetulleeksi perheensä elämään ja siihen aikuisten joukkoon, joilla he ovat lapsensa ympäröineet. Meitä yhdistää rakkaus samaan lapseen. Kiitos luottamuksesta.

Anu Toivonen
Nuoriso- ja rippikoulutyön pastori
Launeen srk

Venäjällä on eräs tshetsheeni joka on erityisen rakas tsaari Putinille, nimittäin Tshetshenian diktaattori Razman Kadyrov – ylimielisin ja pahin mahdollinen suojeltu terroristi. Osama Bin Ladenkin saattaa kalveta tämän öykkärin rinnalla kalpeaksi varjoksi. Netistä poimittua:” Olen tappanut tapettavat mutta tapan vielä tappajan takaa olevat viimeiseen henkeen, kunnes itse tulen tapetuksi tai joudun vankilaan.” Näin rupattelee tämä Putinin sylikoira ja jatkaa: ”Demokratia on vain amerikkalaista keinotekoisuutta”

Mistä näitä vekkuleita tulee? Kuka nostaa heidät valtaan ja miksi kansainväliset järjestöt ja ennen kaikkea YK antaa näille valtuudet tehdä alamaisilleen täysin mitä vain ilman että he joutuisivat vastuuseen tekemisistään?  Tanskalaisia hän syytti Muhammed-piirroskohun aikana vakoilijoiksi ja terroristien suojelijoiksi. Valtakuntansa pakolaisleirit hän aikoo hävittää, sillä hänen mielestään ne ovat ulkovaltojen vakoilijoiden pesäpaikkoja.

Mitään kipua tai häpyä tuntematta hän julistaa, että Tshetshenia on ”Venäjän rauhallisin paikka”. Hän on varsinainen rakentajaruhtinas, jonka 50 miljoonaa maksaneen presidentin palatsissa sijaitsee myös viiden tähden hotelli keskellä Tshetshenian pääkaupunkia Groznyn raunioita.

On pakko kysyä, millaisia ihmisiä ovat loppujen lopuksi ne maailman tähdet yleissivistykseltään, jotka vierailivat hänen syntymäpäivillään vähän yli vuosi sitten. Ei siksi, että olisin koskaan kunnioittanut Hillary Swania, Jean Claude van Dammea, Vanessa Maea tai laulaja Sealia, mutta heidän typeryytensä ja pikkusieluisuutensa itkettivät elleivät myöhemmin olisi naurattaneet, sillä rahat juhliin tulivat itseltään Allahilta. Hyvien kavereidensa häissä hän viskelee sadan dollarin seteleitä ja jakelee kultakimpaleita lahjoiksi kuin täydellisesti mielenvikainen Nero polttaessaan Rooman.

Hän on laatinut vastustajistaan 300 hengen proskrpitiolistan eli murhalistan. Ihmisoikeusjärjestöjä hän pilkkaa avoimesti ja osallistuu henkilökohtaisesti vastustajiensa kiduttamiseen ja pieksemiseen. Neljä vuotta sitten hän ampui kylmäverisesti Memorial-ihmisoikeusjärjestön edustajan Natalia Estemirovan
ja ehti kehuskella ja uhkailla julkisesti toteamalla: ” Kyllä käteni ovat veressä kyynärpäitä myöten. Enkä häpeä sitä. Olen tappanut ja ja tapan pahoja ihmisiä.”

Tavallisena demokraattina ja viime viikon lehdistön vapauden nimessä lienee oikeutettua kysyä, missä maailman valvontakamerat oikein ovat? Bostoninkin pommimiehet ovat tshetsheenejä! Sota maassa on päättynyt, mutta terrori kansalaisia kohtaan jatkuu? Miksi Putin sallii tämän
kansan murhan ja sivistymättömyyden?

Jussi Melanen

Tänä viikonloppuna järjestetään Lahdessa ekumeeninen Raamattutapahtuma ”Jyvällä”. Tapahtuman järjestää Suomen Pipiliaseura yhdessä Lahden seurakuntien kanssa. Viikonlopun aikana myös Lahden kaduilla ja kauppakeskuksissa kysytään ”Puhutko Raamattua?”, ja tuodaan terveisiä eri puolilla maailmaa tehtävästä raamatunkäännöstyöstä.

Itse olen saanut seurata läheltä raamatunkäännöstyötä Angolassa. Tuossa eteläisen Afrikan suuressa maassa elää kymmeniä heimoja, joilla kaikilla on oma kieli. Monet heimokielet ovat ainoastaan puhuttuja kieliä, koska niillä ei ole kirjoitettua ulkoasua. Yksi Angolassa asuvista heimoista on nkumbi-heimo. Heimon ensimmäinen kristityksi kääntynyt jäsen, nykyään eläkkeellä oleva pastori Ruben, on koko ikänsä ollut intohimoinen oman kielensä puolestapuhuja. Pastoriksi opiskeltuaan hän rupesi itse kääntämään kirkossa käytettäviä tekstejä nkumbin kielelle. Pastori Ruben käytti lähes kaiken vapaa-aikansa käännöstyöhön ja kirjoitti mm. kääntämänsä Katekismuksen, kristinopin, käsin paperille. Myöhemmin Katekismus painettiin ja sitä jaettiin nkumbinkielisissä seurakunnissa.

Pastori Rubenin unelma oli saada omalle kansalleen raamattu omalla äidinkielellä. Tuosta unelmasta on nyt toteutunut ensimmäinen askel. Vuosi sitten Angolan evankelisluterilaisessa kirkossa otettiin käyttöön nkumbinkielinen Markuksen evankeliumi. Kirjan nimi on Ondaka yombwapele yasonekwa kuMalukusa, Hyvä Sana Markuksen kirjoittamana. Käännöstyötä on tehty kymmenisen vuotta ja monia sanoja ja ilmauksia on haettu yhdessä nkumbin kielen puhujien kanssa. Tärkeää työssä on ollut se, että Raamatun sana tulee ymmärretyksi myös siellä, missä ei koskaan aiemmin ole kuultu evankeliumia, hyvää sanomaa.

Monet Raamatun maailmaan liittyvät asiat ovat tuttuja hyvin yksinkertaisissa oloissa syrjäisilläkin seuduilla eläville nkumbeille. Mutta monia ilmaisuja on jouduttu etsimään myös omasta kulttuurista ja ympäristöstä. Paljon Uudessa testamentissa käytetty kalastussanasto ja vesillä liikkuminen on onneksi nkumbeille tuttua, sillä yksi heidän elinkeinoistaan on kalastus Kunene-joella.

Johannes Kastaja saarnaa Markuksen evankeliumissa (Mark. 1:15) ihmisille parannuksen tekemisestä: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Nkumbinkielisessä käännöksen samassa jakeessa parannuksen tekeminen on käännetty näin:”…, palatkaa takaisin ja uskokaa Hyvä Sana.” Siitähän parannuksen tekemisessä loppujen lopuksi on kysymys: palaamisesta takaisin Isän luo. Parannuksen tekeminen on omilta harharetkiltä ja vääriltä poluilta takaisin kotiin kääntymistä. Aina tuon askeleen, kääntymisen, tekeminen ei ole helppoa. Mutta saamme olla varmoja siitä, että vastassa on rakastava Isä, joka on syli avoinna toivottamassa tervetulleeksi takaisin kotiin ja antaa anteeksi.

Pauliina Hatakka,
ma. Seurakuntapastori,
Launeen srk

Alun perin Luddiitit olivat käsityöläisiä 1700-luvun Englannissa, jotka rikkoivat mekaanisia ja  höyryllä käyviä työkoneita, koska pelkäsivät työpaikkojensa puolesta. Nyt aion perustaa ”uusluddiitit-nimisen puolueen, joka voimakkaasti ryhtyy rikkomaan työpisteiden tietokoneita,
koska työntekijöiden suurin aikaa menee erilaisiin raporttien laatimiseen, kehittämiseen, hallinnon parantamiseen, tilastointiin, oppimisympäristöjen analysoimiseen ja erilaisten liiketoimintojen kehittämisen kehittämiseen.

Olemme oravanpyörässä, johon osallistuu jopa ikioma työterveydenlaitoksemme, sillä se määrittelee kehittämisen osuvasti: työyhteisön kehittäminen
on sovittujen kehittämistoimenpiteiden tekemistä yhdessä. Suomeksi lyhyemmin sanottuna: kehittäminen on kehittämistoimenpiteiden tekemistä. Voihan perkele! Mitään muuta siltä ei siis vaadita.

Mihin helvettiin ovat työpaikoilta hävinneet sihteerit, vahtimestarit, juoksupojat, kerrossiivoojat? Ennen nämä hoitivat työpisteissä sellaisia asioita, jotta muut saivat keskittyä siihen, mitä parhaiten osasivat eli omaan perustyöntekoonsa. Nyt lääkäriltä menee suurin aika siihen, kun hän etsii
tietoja potilastaan ja raportoi siitä jonnekin siistissä huoneessa istuvalle esimiehelleen, joka tilastoi tapahtuman johonkin, jota kukaan ei tarvitse, mutta jonka voi tarvittaessa kaivaa esille, jotta kyettäisiin esittämään numeroiden valossa, kuinka tehokkaita on oltu.

Siirtyessämme automaattiseen tietojenkäsittelyyn menetimme terveen järjen. Muistan ajan hyvin, kun ensimmäinen Mikro-Mikko tuli taloon. Sen ympärille kerääntyi uskonnollisen hurmion saanut tietotekniikka palvovien joukko ja pömpeliä ihasteltiin kuin uudesti syntynyttä Jeesusta. Sihteeri
alkoi lähetellä sillä muistioita, jotka tulostettiin ja pantiin siististi mappi Ö:hön. Kukaan ei silloin ajatellut, että koneet olivat kalliita, niitä oli joka vuosi uusittava ja mikä uskomattominta, niitä ylläpitämään tarvittiin kokonainen uusi uljas yläluokka ja asiantuntijayksikkö sekä tietysti joukko
innovatiivisia konsultteja.

Halvat työntekijät saivat siirtyä IT-armeijan tieltä. Konsultit keksivät jatkuvan raportoinnin, mikä todella oli nokkela tapa työllistää itse itsensä. Mitä enemmän tekniikassa on älyä, sitä vähemmän sitä on arjessa. Koska mikä tahansa asia voidaan dokumentoida, kirjata järjestelmään ja hallinnoida
päätteeltä. Johtaja ei luota alaisiinsa, vaan järjestelmään. Loputon raporttikierre ajaa työntekijän ennen aikaiseksi mielenterveyspalveluiden käyttäjäksi ja pois oravanpyörästä.

Siis liittykää Juhani Melasen ”Uusluddiitit” puolueeseen välittömästi, jotta voisimme yhdessä palauttaa terveen järjen työelämään. MOT

Juhani Melanen