Endorfiiniipölly, trollaaminen, flow ja töissä pitäisi viihtyä

Ne jyrää meitit! Näin on Näkkäläjärvet, jos on uskominen viime aikaista mediaa. Tavallisen kuolevaisen pitäisi muka nauttia töistään ja kulkea koko ajan endorfiinipöllyssä 24 tuntia firman ja osakkeenomistajan asialla hankkimassa tälle lisäarvoa ja mammonaa. Eihän nyt jumalauta sen näinkään mene.

Ollessani työelämässä kuuntelin teinien vittuilua 30 tuntia viikossa alipalkattuna viimeisenä perseenä usein sellaisissa tapauksissa jolloin niin sosiaalitantat kuin vanhemmatkin olivat heittäneet herranterttunsa yhteiskunnan ”turvaverkon” huomaan. Tein työni, koska siitä maksettiin periaatteessa muka oikeaa akateemista palkkaa. Minut meinattiin 70- luvulla heittää liitosta, kun kerroin seuraavan vitsin. ”Opettajien palkat ovat kuin naisten kuukautiset. Ne tulevat säännöllisesti kerran kuukaudessa, tekevät kipeää ja kestävät kaksi kolme päivää.” Useimmat” työtovereistani” olivat totisia puurtajia ja pedagogeja Jumalan armosta. He kouluttivat itseään omilla rahoilla kesällä saadakseen lisää pätevyyttä ilman palkan korotusta tietysti.

Työstään nauttivia, en tavannut kuin erityisopettajissa, urheilumaikoissa , teknisten aineiden opettajissa, musiikin maikoissa ja kuvaamataidossa. Muut painoviat peräsuoli pitkällä ja pitivät omaa ainettaan maailman tärkeimpänä. Erityisiä hikipajoja olivat kielten opettajat. Heille s – genetiivin puuttuminen oli perkeleen syntiäkin pahempi virhe. Puhumaan emme oppineet ja vahvatkin verbit unohtuivat.

Ei kukaan voi olla töissä aina täydessä nousussa. Sitä ei kestä elimistö eivätkä työkaverit. Miten helvetissä roskakuskit hankkivat päivittäisen flownsa? Minäpä tiedän; päiväunelmoinnilla! Heidän mietintämyssyssään on varmasti aika annos seksiin liittyviä mielleyhtymiä naapurin rouvasta kylvystä tai sitten muistelevat eilisen päivän urheilutuloksia tai muita juttuja. Haisevat roskapussit estävät esteettisen korkeakulttuurin tuomat säfärit varmasti. Viihtyä ei pidä eikä tarvitse, mutta duuni on hoidettava.

Sitten keskuudessamme kulkee näitä trollaajia, jotka kirjoittelevat erilaisille keskustelu- ja kommenttipalstoille tarkoituksella ärsyttää ja provosoida muita keskustelijoita. Erityisesti Venäjän ihailijat dosentti Bäckmanin johdolla ruokkivat suomalaista mediaa russofobiseksi ja lapsivihamieliseksi yhteiskunnaksi, jossa Venäjä aina leimataan Pahan valtakunnaksi. Näin onkin ja syystä, sillä Ryssä itse ei noudata mitään sopimuksia, mitkä se katsoo itselleen epäedullisiksi tai sen suurvalta asemaa heikentäväksi

Tervetuloa siis väsyneet maanantait ja tiistait, jolloin arki on kohdattava sellaisena kuin se tulee. Siihen kuuluu lapsen itku ja kirveen hionta. Itsensä voittaminen yksinhuoltajan arjessa ja kyyneleitä, joita ei aina voi välttää. Nyt kun viimeistä huutoa on kirjoittaa oma mietelause, oivallus tai elämänohje
ketomaan omasta fiksuudestaan niin minäkin haluan sanoa jotain painavaa mustalla valkoiselle.

” Se, joka vihaa lapsia, ei voi olla kokonaan paha.”! Eihän se ihan oma ole, mutta saatanan sattuva kaikille tosikoille ja mielensä pahoittajille.

Jussi Melanen

 

 

Porteista ja ovista

”Kohotkaa korkeiksi, portit, avautukaa, ikiaikaiset ovet!”
Ensi sunnuntaina alkavan adventtiajan psalmi sisältää nämä riemukkaat sanat. Portit kohoavat, ovet avautuvat, mutta kenelle ja missä?

Pieni ihminen saapuu kirkonoville kysellen: Olisiko täällä jotakin minullekin? Olisiko kirkon penkissä paikka minullekin? Vai saanko vastaani kaikkitietävää puhetta, vierasta kaanaankieltä? Ainakin kummastuneita katseita – kuka tuo nyt on ja miksi se tähän penkkiin? Eihän se taida olla edes uskossa. Niin uskossako pitäisi olla? Ja jotta kelpaisi niin pitäisikö ajatella juuri samoin kuin tuo vierustoveri, tuo hurskasilmeinen toinen? Kuinka tämä toiseuden tunne muuttuisikin tunteeksi yhteisestä, läsnäolevasta Pyhästä?

Jospa vain tyytyisin kurkkaamaan oven raosta…siitä voi sitten nopeasti ottaa askeleen taaksepäin. Ei tämä kaikki ehkä olekaan minua varten. Minähän vain kyselen, että oletko sinä, oletko, Jumala? Ja miksi nämä kaikki epäonnistumiset ja haavat minussa?

Kristuksen kirkon oven avatessaan voi ajatella kohtaavansa hämmästyttävän näyn, jonkun häikäisevän kirkkauden. Se saattaa varjojen maassa kulkevalle olla suorastaan liiankin kirkas. Ei kirkkauden ovea kumara, käpertynyt ihminen niin vain uskalla avata.

Mutta. Sisältä hohkaakin lämmin valo, lempeä valo. Ei ollenkaan armoton ja kova. Jospa sittenkin… Ja sisältä kuuluu äänellä, joka on täynnä rakkautta: Poikani, tyttäreni, tule vaan tänne, älä yhtään arastele. ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun…minun rakkauteni sinuun ei järky eikä rauhanliittoni horju.” Täällä on jokaiselle paikka.

Ihminen voi tuntea itsensä niin pieneksi noiden korkeiksi kohoavien porttien juurella. Mutta Jumala avaa ikiaikaiset ovet ihan kaikille. Kun ihmisten puolelta ovet ovat toisinaan tiukastikin kiinni, on Jumalan ovi meille aina puolestaan selkosen selällään auki.

Jumala avaa ovensa, mutta myös ihmisen oven on oltava auki, sydämestään asti.
Adventin aikaan, suureen juhlaan valmistauduttaessa saa kysyä itseltään: ”Avaanko minä sydämeni, pääseekö Vapahtaja sisään? Onko sydämessäni tilaa Hänelle?” Jumalalla on aina tilaa meille.

Kohotkaa korkeiksi portit, avautukaa ovet!

Kati Saukkonen
vs.pastori Launeen seurakunnasta

 

Venäjän disinformation uusi keihäs Sputnik!

Putin on kuin ärsytetty raivotautinen koira, koska häntä nöyryytettiin G8-maiden kokouksessa Australiassa viime viikolla. Mutta mitä hän odotti sieltä ihan oikeasti? Sitäkö, että länsimaat olisivat taputtaneet häntä olalle ja sanoneet:” Oikein! Paina päälle Ukrainassa vain vanha kuoma”?

Suomessa havahduttiin taas kerran, kun Venäjän uusi tietotoimisto SPUTNIK avasi 10.11 ovensa Helsingissä. Tilanne on taas kerran Venäjän mielipuolinen kuva lännen pahoista ja epäluotettavista tiedottajista heidän omista asioistaan. Niinpä se tykittää tänne kymmenien aivopestyä TOSI RYSSÄÄ, jotka sitten alkavat toimittaa ja raportoida Suomessa suomalaisille suomeksi. Tämä on suoraa jatkoa siitä vainoharhaisuudesta, jota Venäjä kokee itseensä kohdistuvan.

Sputnik on osa venäläistä valtiollista Venäjä- tänään konsernia, jonka päätarkoitus on luoda valittuihin kohdemaihin tietoiskuryhmiä, joiden ainoa tarkoitus on tiedottaa sellaista mitä ei muka länsilehdistössä kerrota eli ”kertoa kertomaton”. Pääkohteeksi on taas kerran otettu USA, joka pääjohtaja Kiselovin mukaan on syyllistynyt sellaisiin toimiin, joista on aiheutunut vain verenvuodatusta, sisällissotia ja värivallankumouksia. Uskomattomin Sputnikin väite on se, että Venäjä toimii ihmiskunnan puolesta ja uskoo monimuotoiseen ja monikulttuuriseen maailmaan.

Eihän jumalauta kukaan täysijärkinen suomalainen voi uskoa tällaista paskaa! Mutta ainahan voi koetella saada uskomuksiaan läpi. Seuraan mielenkiinnolla Sputnikin edesottamuksia ja analysoin tätä roskaa. Ryssä ei pyri tällä kertaa muuttamaan mustaa valkoiseksi, vaan nyt se yrittää ujuttaa
meille sellaisia yleisiä käsityksiä, jotka tukevat sen ajattelua ja oikeutettua isäntä asemaa. Sputnikin tehtävä on siis yksinkertaisesti etsiä epäkohtia kohdemaistaan.

Pääasiassa tietoa vuodatetaan Venäjän RT kanavan kautta ja siinä korostuu se, miten länsimaat itse toimivat kyseenalaisten metodien mukaan ja muka suunnitelmallisesti koko ajan Venäjää vastaan. Venäjän jorinat oikeudenmukaisuudesta joutuvat koko ajan oudompaan valoon kaikkialla maailmassa,
koska se itse puuttuu toisen itsenäisen maan asioihin Ukrainassa ja avustaa kapinallisia separatisteja Ukrainassa.

Venäjä karhu mesoaa, mutta kuinka kauan purkissa on hunajaa jäljellä, jää nähtäväksi. Paskanpuhumisella ei Suomeen kuitenkaan vaikuteta.

Jussi Melanen

 

Kirkkauden Kristus

Vierailin viikonloppuna vanhempieni luona mökillä. Kalastuksen ja sienestyksen ohessa ehdimme käydä läheisellä ruukkikylällä. Siellä saimme hymyillen ihmetellä 1800-luvun elämää ja työn tekemistä. Nykyajan mukavuuksiin tottuneena pohdinkin mitä tapahtuisi, jos joutuisin itse elämään savupirtissä ja hankkisin leipäni vaikka seppänä kylän ruukilla.

Hieman samanlaiseen tunnelmaan jouduin samalla viikolla, sillä jouduin elämään lähes päivän ilman sähköä. Tietokone ei toiminut, kahvia ei voinut keittää ja kaikkialla oli hämärää. Vasta kun olin sytyttänyt kymmenen kynttilää, sähkö napsahtikin päälle ja loppuilta sujuikin tavallisissa merkeissä. Olisiko meistä savupirttiin palaajaksi?

Valo, pimeys ja kirkkaus ovat teemana myös tämän viikon sunnuntaina. Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus istuutuu aikojen lopulla kirkkautensa valtaistuimelle. Sinä päivänä me kaikki kohtaamme Kristuksen ja joudumme vastuuseen siitä mitä olemme tehneet.

On vaikea tarkalleen sanoa, minkälainen päivä tuomiosunnuntaista tulee. Tiedämme sen, että valo tulee tänne maailmaan. Jokainen meistä joutuu tarkasteluun, olemmeko toimineet valona muille ja antaneet oman lamppumme loistaa.

Kirkkovuosi päättyy tuomiosunnuntaihin, jonka jälkeen alkaakin kynttilöiden laskenta ja joulun odotus. Useat meistä kuuluvat kirkkoon ja vielä useammat meistä ovat lapsena kastettu. Kutsun sinua mukaan yhteiseen joulun odotukseen. Mitä sinussa tapahtuu, kun valo ympärilläsi lisääntyy?

Valoisia päiviä.​

Ville Hakulinen
Launeen srk

Jussin lamaopit Suomen poliitikoille!

Vanha klisee on, että poliitikot ”muka” tietävät miten Suomen talous saataisiin kuriin, mutta sillä ei voiteta seuraavia vaaleja. No nythän on niin, että tämä on todella paskapuhetta kaikki. Suomen talous yskii niin pahasti, että pieni pintakäsittely ei enää auta. Silloin on otettava ronskit menetelmät käytäntöön tai muuten Suomessakin viimeinen sammuttaa valot.

Yhteinen päätös verojen ja palkkojen pudottamisesta 10 prosenttia. Tällä keinoin ei kenenkään pussi todellisuudessa tyhjensi ja palkansaajille jäisi enemmän käteen ja ostovoima pysyisi silti samana, mutta kilpailukykymme sitä vastoin kilpailijamaihimme paranisi. Eläkkeet jätettäisiin rauhaan.

Kaivetaan elvytysrahaa EMU-puskureista. Vientiteollisuutemme tarvitsisi sisäisen devalvaation eli valuutan täytyisi heiketä tuntuvasti, jotta kykenisimme kilpailemaan EU:n sisämarkkinoilla. Itse asiassa puskurirahastoista on jo käytetty työttömyyden hoitoon. Syksyn pitkissä eläkeneuvotteluissa sovittiin jo millä keinoilla ja periaatteilla puskuria voitaisiin käyttää. Rahoilla voitaisiin alentaa sekä palkansaajien että työnantajien eläkemaksuja 0,6 prosenttia
vuodessa, jolloin 300 miljoonaan euroa olisi kulutuksessa.

Miten olisi kolmen vuoden maksuvapaa asuntolainoihin tai vaikkapa vuoden? Pieni hintaesimerkki valaisee asiaa. 200.000 euron asuntovelalliselta tulisi kuukaudessa 1000 euroa kulutukseen eli 12.000 euroa vuodessa. Pankinjohtajista asia ei ole miellyttävä, muut korot silti juoksisivat.

Yhteinen suuri projektihanke, joka työllistäisi kansalaisia. Maantiet kuntoon tai kaikki puhelinlinjat maan alle etteivät syysmyrskyt enää katkaisisi sähköjä haja-asutusalueilta. Ydinvoimalahankkeita reilusti peliin ja Talvivaara myyntiin.

Helpoimmin olisi tehtävissä suunnattu palkka-ale vientialoille ja sen työntekijöille. Vielä hienompaa olisi, jos työnantajat antaisivat työntekijöilleen suunnattuja optioita. Toinen kannatettava keino olisi palkka-ale, jos se auttaisi vientiyrityksen nousuun, myös osakkeen arvo kasvaisi. Kun vientimarkkinat vielä joskus piristyvät Suomi olisi mukana edistävässä laukassa.

Jos mikään muu ei auttaisi, siirryttäisiin takaisin markkaan. Toisaalta riskit ovat liian suuret ja inflaation vaara olisi aina olemassa, mutta ei tätä tekemättömyyden tillaa nyt PERKELE kädet taskussakaan kannata jäädä toljottamaan kuin mykkä v…

Jussi Melanen

Valvokaa ja rukoilkaa

Meillä oli lapsuudenkodissani kolme yötä, joina saimme valvoa niin pitkään kuin halusimme ja jaksoimme: jouluyö, uusi vuosi ja juhannus. Valvomista odotettiin ja sitä suunniteltiin ja valmisteltiin toisten sisarusteni kanssa. Usein kävi niin, että vaikka kuinka yritin sinnitellä hereillä, uni lopulta voitti.

Muistan eräänkin kerran nukahtaneeni olohuoneen sohvalle. Isäni kantoi minut omaan sänkyyn unten maille. Näin jälkeen päin ajatellen juuri tuo oli parasta koko illassa: minun ei tarvinnut valvoa väkisin. Sain nukahtaa luottaen siihen, että joku huolehtii minusta ja vie minut jatkamaan uniani turvallisesti omaan sänkyyni.

Jeesus kehottaa meitä valvomaan. Mitä Jeesus tällä valvomisella oikein tarkoittaa?
Valvomista voi olla monenlaista. Se on valppaana ja varuillaan oloa. Toisinaan valvominen voi olla myös toimintaa ja vastuun ottamista. Se on myös oman hengellisen elämän hoitamista eri tavoin esimerkiksi tulemalla sunnuntaina kirkkoon.

Valvominen on myös jotakin sellaista, joka ei näy ulospäin: rukousta ja lepoa Jumalassa. Luottamusta siihen, että Jumala pitää minusta huolta ja johdattaa elämääni oikeaan suuntaan. Ja jos en itse jaksakaan valvoa ja rukoilla, lähellä on useimmiten on joku, joka valvoo ja rukoilee minunkin puolestani.

Saamme pyytää myös Jeesusta valvomaan meidän kanssamme:

”Kristus, sinä olet jo läsnä, kun me vielä valvomme ja odotamme. Sinä tulet kerran – ja tulet joka päivä. Anna meidän havahtua siihen, että sinä olet keskellämme ja siksi jokainen päivä on armon ja luottamuksen päivä.”

Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori, Launeen seurakunta

 

Suomen johtajuusvaje ajaa kansantalouden perikatoon

Kokoomuksen viimeinen partiopoika ja ikihymyilijä, uljas pääministerimme Stubb on ajamassa Suomea uskottavuusloukkuun siksi, että tarvittavia rakenteellisia uudistuksia ei ole kyetty tekemään tai niitä yritetään siirtää vaalien jälkeen. Kansa antoi valtakirjan käytettäväksi sixpackille, mutta tämä epäuskottava hallituskoalitio ei kyennyt toimimaan sillä tavalla, että se uskottavuus olisi säilynyt kansan keskuudessa neljä vuotta. Onnettominta on se, että kansakunnan velka on lisääntynyt sillä aikaa 5 miljardia, joka on kallista velkarahaa. Edes oiva esimerkki päättämättömyydestä entinen Nokia , ei ole saanut Suomen hallitusta hereille , näkemään ja hahmottamaan selviä kansantalouden vaaroja.

Stubb otti kabinettiinsa kaikki kamut, jotka olivat tukeneet häntä kokoomuksen huipulle ja tämä näkyy valtioneuvoston jäsenten kyvykkyydessä.
Olemme hitonmoisessa julkisen terveyshuollon ongelmissa, jotka ovat pääosin syntyneet omien kunnallispoliitikkojemme päättämättömyydestä nähdä tarvittavia kokonaisuuksia. Miksei sote-alueita toteuteta tulosvastuullisesti, kuten yrityksissä? Tässä esittämässäni mallissa poliitikot antaisivat ainoastaan tehtävät ja resurssit, mutta eivät itse puuttuisi muutoin organisaatioon eivätkä sen toimintaan?

Presidentistä on tullut tamburiinimajuri, jonka vaalitapa muistuttaa sirkushuveja ja ehdokkaat useimmiten pellejä ilman naamioita. Jokainen puolue asettaa ehdokkaansa, vaikka tietää, että mitään menestymisen mahdollisuutta todellisuudessa läpimenoon ei ole, mutta rahaa palaa
silti uskomaton määrä. Isämaamme seilaa talousmyrskyssä ilman selvää perämiestä ja on valitettavan riippuvainen monista ulkoisista ja ulkomaisista tekijöistä.

Euroopan unionin suurin ongelma on, että sillä ei ole yhteistä, määrätietoista ja päättäväistä ulkopolitiikkaa eikä puolustusta. Tämä näkyi selvästi Krimin kriisissä. Venäjän uusi ulkopolitiikka härnää tahallaan kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja samalla melkein pilkkaa niiden puolustusta. Talouselämässä eletään
kvartaalitaloudessa, mutta hallituksemme toimintaa meidän tulisi kyetä tarkastelemaan neljän vuoden periodilla. Ammattiyhdistyksemme elää menneisyydessä ja sen joustamattomuus ei enää ole nykyaikaa. Työtä olisi otettava vastaan AINA silloin, kun sitä on tarjolla 100 km säteellä. Ainoa pelastuksemme on yhteistyö ja työttömyyden vähentäminen. Mutta siihen tarvitaan mies, eikä miehen kuvatus!

Jussi Melanen

Äänestäminen on seurakuntalaisen oikeus

Launeen seurakunta on kaikkien jäseniensä oma, Jumalan perhe. Se ei ole työntekijöiden pyörittämä firma eikä vain aktiivisesti toimintaan osallistuvien ihmisten yhdistys. Meidän seurakuntaamme kuuluu valtava joukko ihmisiä. Jokaisella on oma paikkansa tässä porukassa. Seurakuntalaisena oleminen näkyy kotona ja ihmissuhteissa, elämän käännekohdissa ja tärkeissä ratkaisuissa. Jokaisella on oma suhde Jumalaan ja uskoon.

Tämän viikon sunnuntaina käydään seurakuntavaalit, joissa 16 vuotta täyttäneet kirkon jäsenet saavat äänestää edustajiaan seurakunnan ja Lahden seurakuntayhtymän luottamuselimiin. Ennakkoäänestysmahdollisuus oli myös tarjolla. Launeen seurakuntaneuvostossa ja yhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvostossa sitten päätetään toiminnasta, taloudesta, tulevaisuudesta.

Kirkko tekee paljon hyvää yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien elämässä ja koko yhteiskunnassa. Tämän hyvän tekemiseen tarvitaan jäsenten panosta: osallistumista, ideoita, kirkollisveroja, rukousta. Paljosta hyvästä ei varmaan julkisesti tiedetäkään. Kaikki verovaroillamme tehty hyvä työ tietenkään palaudu veronmaksajan omaksi hyödyksi. Kirkkoon kuuluminen onkin hieno hyvän tekemisen valinta. Kirkon jäsenet mahdollistavat sen, että lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia kohdataan, että vaikeuksissa olevat saavat apua ja että kristinuskon välittämä usko ja rakkaus leviävät myös oman maamme ulkopuolelle. Äänestämällä voit vaikuttaa siihen, millaista hyvää kirkko jatkossa tekee.

Seurakunnan elämän ydin ja kaikista hyvistä asioista paras on ilosanoma armosta ja Jumalan rakkaudesta. Jeesuksen tähden armo kuuluu kaikille. Tätä armoa seurakunta jakaa eteenpäin.

Vaalit alkavat isänpäivänä 9.11. Launeen kirkossa heti messun jälkeen klo 11. Äänestää voi siellä klo 16 asti. Vaaliuurna siirretään illan lopuksi Liipolaan, jossa on äänestys klo 17-20.

Riitta Särkiö

 

KOLUMNIT -arkisto

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011